On aamu kun oveen koputetaan. Lapseni sanoo: äitä, älä aukase ovea. En siis avaa. sitten kuulu ovelta huuto: Avaa ovi, täällä on Poliisi.
Kaksi poliisia ja kolme sosiaalityöntekijää tulee sisään. Minulta kysytään, mutta vastaustani ei haluta kuulla. Puhuvat päälle ja vaihtavat aihetta. Haluan soittaa äitilleni. Sanovat että ihan turha kenellekään soittaa, näin on jo päätetty, lapsi viedään pois.
Kun selvisin pahimmasta järkytyksestä aloin saada asioita esille mistä ennen olen ollut tietämätön.
Lapsen isä on jo pitemmän aikaa puhunut minusta negatiiviseen sävyyn kaikille tuntemilleen ihmisille ja virkahenkilöille. Tämän takia minuun ei luoteta, eikä sanoillani ole mitään asemaa tässä yhteiskunnassa.
Vielä samaisena aamunakun lapsi vietiin, olin siinä uskossa että lapsen isä olisi samalla puolella kanssani. Ei ole ollut aikoihin. Manipuloinnilla ja kaksinaamaisella asenteellaan hän on onnistunut syrjäyttämään minut.
On hiljaista.
Puhelin ei soi. Oveen ei kukaan koputtele. Mutta pahimpana kaikessa on se, että tämä asunto hiljainen. Kuoleman hiljainen.
Kaksi poliisia ja kolme sosiaalityöntekijää tulee sisään. Minulta kysytään, mutta vastaustani ei haluta kuulla. Puhuvat päälle ja vaihtavat aihetta. Haluan soittaa äitilleni. Sanovat että ihan turha kenellekään soittaa, näin on jo päätetty, lapsi viedään pois.
Kun selvisin pahimmasta järkytyksestä aloin saada asioita esille mistä ennen olen ollut tietämätön.
Lapsen isä on jo pitemmän aikaa puhunut minusta negatiiviseen sävyyn kaikille tuntemilleen ihmisille ja virkahenkilöille. Tämän takia minuun ei luoteta, eikä sanoillani ole mitään asemaa tässä yhteiskunnassa.
Vielä samaisena aamunakun lapsi vietiin, olin siinä uskossa että lapsen isä olisi samalla puolella kanssani. Ei ole ollut aikoihin. Manipuloinnilla ja kaksinaamaisella asenteellaan hän on onnistunut syrjäyttämään minut.
On hiljaista.
Puhelin ei soi. Oveen ei kukaan koputtele. Mutta pahimpana kaikessa on se, että tämä asunto hiljainen. Kuoleman hiljainen.