vauvatulossa
Olen raskaana, vielä varsin alussa. Lapsi on toivottu, ja miehen kanssa tykätään molemmat lapsista. Minua vain häiritsee se, että miehelle tuntuu jo nyt olevan hirveän tärkeää, lapsen sukupuoli. Tai no, kyllähän minullekin on tärkeää, ja ihan normaalia että haluaa tietää kumpi tulossa. Mutta kun miehelle tuntuu kelpaavan vain poika. Kyseli milloin lapsen sukupuolen saa selville, ja sanoin että sinne on vielä pitkä aika, joskus rv 20 tienoilla ultrassa, mutta ei se sielläkään aina ole satavarmaa. Mies totesi siihen, että toivottavasti lapsi on sitten poika.
Kysyin, että mitä jos tuleekin tyttö? Eikö tyttölapsi sitten kelpaa hänelle? Ja että itselleni on kuitenkin se ja sama sille sukupuolelle (vaikka toki se kiinnostaa), tärkeintä olisi että lapsi olisi terve ja kaikki menee hyvin.
Sanoin, että minusta tuntuu pahalta jos mies ei haluaisi tyttölasta, nimittäin itse olin aikoinaan isälleni pettymys kun olin tyttö ja sain siitä lapsuudessani kuulla (mikset ollut poika, olisit syntynyt pojaksi, et saa tehdä sitä ja tätä koska synnyit tytöksi). Ja että en halua että oma lapseni joutuu kuuntelemaan mitään samaa kuin minä lapsena.
Mies sanoi, että ei sillä ole hänelle loppupeleissä väliä, mutta kuitenkin toivoo poikaa. Ja että jos tulee tyttö niin tietysti sekin on rakas, mutta sitten "pitää parin vuoden päästä yrittää uudestaan". Mikä kuulosti minun korvaani vähän siltä, kuin että tavoittelisit arpajaisten päävoittoa, mutta tuleekin "väärä" palkinto ja sitten pitää yrittää uudemman kerran, jos tulis se haluttu kohdalle.. Mutta mies vakuutteli että ei tytössäkään mitään vikaa ole mutta hänellä nyt on tuommoinen toive, mutta ei muka väliä kumpi tulee.
Eilen anoppi oli meillä kyläilemässä ja kerrottiin hänelle vauvauutiset. Anoppi oli innoissaan ja juteltiin vauvajuttuja, ja hän kyseli onko minulla ollut pahoinvointia. Sanoin, ettei juuri ollenkaan niin sanoi "juu, ei minullakaan ollut XXXXstä (miehen nimi), taitaa tulla poikalapsi" ja mies totesi siihen "hyvä vaan".
Ylireagoinko vaan, kun mulla vaivaa nuo miehen poikahaaveet. Oman lapsuuteni takia, pelkään nimittäin että jos tulee tyttö niin mies pettyy pahasti eikä rakasta lasta ja lapsi joutuu samaa kuulemaan mitä minä lapsena (vaikkei mies ole sellainen joka moisia laukoisi, mutta nämä on jäänyt omasta lapsuudesta mieleen)
Toisaalta uskon että miehen poikahaaveet selittyy sillä että hänen sukulaisilleen ja ystävilleen on syntynyt pelkkiä poikia viimeiset 10 vuotta, ja mies ei oikeastaan yhdenkään pienen tytön kanssa ole ollut tekemisissä kunnolla. Leikkinyt vain noiden sukulaisten ja ystävien poikien kanssa, ja kyllähän jokainen tietää, mitä ne perus poikien leikit on, autoja yms. NIin ehkä mies luulee, että tyttölapsi olisi automaattisesti joku pinkki barbieprinsessa jonka kanssa mies ei sitten voi touhuta mitään. Lisäksi vielä sekin, että miehen isä lähti lätkimään kun mies oli muutaman vuoden vanha, ja hänele on ollut kova paikka kasvaa ilman isää.
Onko muita ollut samassa tilanteessa ja onko miehen mieli muuttunut, jos onkin tullut "vääränmerkkinen" lapsi...? Ensimmäinen lapsi kummallekin kyseessä.
Kysyin, että mitä jos tuleekin tyttö? Eikö tyttölapsi sitten kelpaa hänelle? Ja että itselleni on kuitenkin se ja sama sille sukupuolelle (vaikka toki se kiinnostaa), tärkeintä olisi että lapsi olisi terve ja kaikki menee hyvin.
Sanoin, että minusta tuntuu pahalta jos mies ei haluaisi tyttölasta, nimittäin itse olin aikoinaan isälleni pettymys kun olin tyttö ja sain siitä lapsuudessani kuulla (mikset ollut poika, olisit syntynyt pojaksi, et saa tehdä sitä ja tätä koska synnyit tytöksi). Ja että en halua että oma lapseni joutuu kuuntelemaan mitään samaa kuin minä lapsena.
Mies sanoi, että ei sillä ole hänelle loppupeleissä väliä, mutta kuitenkin toivoo poikaa. Ja että jos tulee tyttö niin tietysti sekin on rakas, mutta sitten "pitää parin vuoden päästä yrittää uudestaan". Mikä kuulosti minun korvaani vähän siltä, kuin että tavoittelisit arpajaisten päävoittoa, mutta tuleekin "väärä" palkinto ja sitten pitää yrittää uudemman kerran, jos tulis se haluttu kohdalle.. Mutta mies vakuutteli että ei tytössäkään mitään vikaa ole mutta hänellä nyt on tuommoinen toive, mutta ei muka väliä kumpi tulee.
Eilen anoppi oli meillä kyläilemässä ja kerrottiin hänelle vauvauutiset. Anoppi oli innoissaan ja juteltiin vauvajuttuja, ja hän kyseli onko minulla ollut pahoinvointia. Sanoin, ettei juuri ollenkaan niin sanoi "juu, ei minullakaan ollut XXXXstä (miehen nimi), taitaa tulla poikalapsi" ja mies totesi siihen "hyvä vaan".
Ylireagoinko vaan, kun mulla vaivaa nuo miehen poikahaaveet. Oman lapsuuteni takia, pelkään nimittäin että jos tulee tyttö niin mies pettyy pahasti eikä rakasta lasta ja lapsi joutuu samaa kuulemaan mitä minä lapsena (vaikkei mies ole sellainen joka moisia laukoisi, mutta nämä on jäänyt omasta lapsuudesta mieleen)
Toisaalta uskon että miehen poikahaaveet selittyy sillä että hänen sukulaisilleen ja ystävilleen on syntynyt pelkkiä poikia viimeiset 10 vuotta, ja mies ei oikeastaan yhdenkään pienen tytön kanssa ole ollut tekemisissä kunnolla. Leikkinyt vain noiden sukulaisten ja ystävien poikien kanssa, ja kyllähän jokainen tietää, mitä ne perus poikien leikit on, autoja yms. NIin ehkä mies luulee, että tyttölapsi olisi automaattisesti joku pinkki barbieprinsessa jonka kanssa mies ei sitten voi touhuta mitään. Lisäksi vielä sekin, että miehen isä lähti lätkimään kun mies oli muutaman vuoden vanha, ja hänele on ollut kova paikka kasvaa ilman isää.Onko muita ollut samassa tilanteessa ja onko miehen mieli muuttunut, jos onkin tullut "vääränmerkkinen" lapsi...? Ensimmäinen lapsi kummallekin kyseessä.