Valitatteko koskaan miehiellenne..

ns. turhista asioista? Lasten kuullen?

Inhoan itseäni, kun olen kiukkuinen, en ole ehtinyt syödä niin tulee kiukuteltua ja riideltyä miehen kans ihan pikku asioista. Sitte kaduttaa ja harmittaa
Olen yrittäny muuttaa itseäni etten toimisi niin mutta ei tunnu auttavan mikään, kiukuspäissään ei muista että piti mennä sinne vessaan laskemaan kymmeneen..
Päivisin yksin hoidan kodin ja lapset ja odotan että mies tulee kotiin, mutta sitten tulee kaikki häneen purettua :'(

 

En valita turhista, vain sellaisista, jotka todella ärsyttävät minua.

 

Kai sitten muistat myös pyytää mieheltä anteeksi (lasten kuullen) käytöstäsi, etkä vain palstalla sitä harmittele?

 

En mä turhista. Asiat jotka ärsyttää, ei mun mielestä ole turhia. Yleensä ne on ne samat jutut vuodesta toiseen. Kuten puolet miehen vaatekaapin sisällöstä makuuhuoneen lattialla. Tosin sen verran olen jättänyt valittamista, että nykyään potkin sen rojut vaan sängyn alle.

 

Musta on täysin ymmärrettävää että nainen kiukkuilee Nainen ei ole mies. Ja hyvä mies osaa suhtautua siihen kärsivällisesti. Pahaa mieltä ei ole hyvä peittää. Mutta, tärkeä olisi naisen pyytää anteeksi käytöstään lopuksi ja miehen antaa anteeksi.

 

Musta on täysin ymmärrettävää että nainen kiukkuilee Nainen ei ole mies. Ja hyvä mies osaa suhtautua siihen kärsivällisesti. Pahaa mieltä ei ole hyvä peittää. Mutta, tärkeä olisi naisen pyytää anteeksi käytöstään lopuksi ja miehen antaa anteeksi.

Ai, meillä mies kyllä kiukkuilee enemmän. Hän kyllä osaa pyytää anteeksi ja arvostaa minun kärsivällistä suhtautumistani.
Ja ajatella, mun mies on ihan oikea mies, eikä niitä sellasia tyttömäisiä miehen tapaisia... kyl sä tiet.

 

Ai, meillä mies kyllä kiukkuilee enemmän. Hän kyllä osaa pyytää anteeksi ja arvostaa minun kärsivällistä suhtautumistani.
Ja ajatella, mun mies on ihan oikea mies, eikä niitä sellasia tyttömäisiä miehen tapaisia... kyl sä tiet.

No ei kiukuttelu kyllä liity maskuliinisuuteen piirteenä oikein millään tasolla. Tutkitusti maskuliinius nimenomaan vähentää tiuskintaa viestintänä, koska julkisuuskuva on tarkempi ja itsehillintä on isommassa osassa. Toki suuttumusta voi esiintyä. Tarkoitan sellaista jatkuvaa nillitystä ja kitisemistä: se on "akkain touhuja" tässä yhteydessä.

 

Musta on täysin ymmärrettävää että nainen kiukkuilee Nainen ei ole mies. Ja hyvä mies osaa suhtautua siihen kärsivällisesti. Pahaa mieltä ei ole hyvä peittää. Mutta, tärkeä olisi naisen pyytää anteeksi käytöstään lopuksi ja miehen antaa anteeksi.

Ei tämä ole mikään sukupuolisidonnainen asia. Yhtälailla löytyy asioita, jotka ärsyttävät miestä ja mies valittaa niistä. Kumma juttu vain, että sitä ei katsota natkuttamiseksi, kun mies valittaa.

 

No ei kiukuttelu kyllä liity maskuliinisuuteen piirteenä oikein millään tasolla. Tutkitusti maskuliinius nimenomaan vähentää tiuskintaa viestintänä, koska julkisuuskuva on tarkempi ja itsehillintä on isommassa osassa. Toki suuttumusta voi esiintyä. Tarkoitan sellaista jatkuvaa nillitystä ja kitisemistä: se on "akkain touhuja" tässä yhteydessä.

Ai. Mun nähdäkseni mitä testoisempi mies, sen enemmän jatkuvaa nillitystä. Ne tyttömäiset pysyy kiltisti hiljaa.

 

No ei kiukuttelu kyllä liity maskuliinisuuteen piirteenä oikein millään tasolla. Tutkitusti maskuliinius nimenomaan vähentää tiuskintaa viestintänä, koska julkisuuskuva on tarkempi ja itsehillintä on isommassa osassa. Toki suuttumusta voi esiintyä. Tarkoitan sellaista jatkuvaa nillitystä ja kitisemistä: se on "akkain touhuja" tässä yhteydessä.

Kiukuttelu on eri asia, kuin asiasta valittaminen.

Sinun 'tutkimuksillasi' voi pyyhkiä persettä. Miehet ne useimmin taantuvat 3 vuotiaan lapsen tasolle kitinöissään.

 

Tuleehan sitä vikistyä turhasta. Varsinkin jos on tosi nälkäinen tai olen kivuissa, niin saatan hyvin pitää kahdenkymmenen minuutin monologin siitä, miten mies on vammanen urpo, kun ei osaa laittaa tiskirättiä oikeeseen kohtaan roikkumaan.

Kyllä aina pyydän anteeksi tarpeetonta kiukutteluani. Ja jos en tajua itse, mies saattaa kysyä että oonko vielä vihanen siitä, että hän jätti 2cm alueen lattiasta kuivaamatta suihkun jälkeen.

Tietty asioista pitää valittaa ja keskustella, jos joku oikeasti häiritsee. Mut vois myös opetella olla ihan hiljaa, jos tekee vaan mieli avautua ja purkaa omaa ärtymystään johonkin epäolennaiseen.

 

No ei kiukuttelu kyllä liity maskuliinisuuteen piirteenä oikein millään tasolla. Tutkitusti maskuliinius nimenomaan vähentää tiuskintaa viestintänä, koska julkisuuskuva on tarkempi ja itsehillintä on isommassa osassa. Toki suuttumusta voi esiintyä. Tarkoitan sellaista jatkuvaa nillitystä ja kitisemistä: se on "akkain touhuja" tässä yhteydessä.

Uskaltaisinpa arvata, että mies1:n suuttuessa/loukkaantuessa/tms, hän katsoo oikeudekseen ensin kertoa asiansa niin, ettei vastapuolella ole siihen mitään sanomista (koska mies1 on oikeutettu kaikkiin tunteisiinsa, olivatpa ne miten järjettömistä syistä tahansa lähtöisin), minkä jälkeen hänellä on oikeus poistua paikalta mököttämään ja "purkamaan tunteitaan" noin päiväksi. Takaisin palaa, kun nainen pyytää anteeksi. Vaikkapa nyt sitten sitä, että on ollut puhelimessa lapsensa isän kanssa hänen kuultensa.

 

Ai. Mun nähdäkseni mitä testoisempi mies, sen enemmän jatkuvaa nillitystä. Ne tyttömäiset pysyy kiltisti hiljaa.

Sä se jaksat... Kirjoitat muuten jännästi eniten nuoren miehen tyylillä täällä, JOS olet nainen.

No en puhunut testoista vaan käytösnormeista. Testoissa voi ollakin noin ja löydän itsestänikin valittajaa, tai ainakin arvostelijaa. Pointtini oli kuitenkin, että valitus ei ole _samanlaista_ kuin naisen "nalkutus" enkä minäkään viesti arvostellen kovin usein. Haluaisin kyllä nähdä fyysisesti miehekkään alati nalkuttavan miehen. En usko että helposti löytyy. Rauhallisuus liittyy tähän myös.

 

[QUOTE="vaimo";30239761]Kiukuttelu on eri asia, kuin asiasta valittaminen.

Sinun 'tutkimuksillasi' voi pyyhkiä persettä. Miehet ne useimmin taantuvat 3 vuotiaan lapsen tasolle kitinöissään.[/QUOTE]

Auts mitä tekstiä, jos olet nainen

No teillä on ehkä menneet sukupuolet vähän liian sekaisin Minä en koskaan suutu täysin lapsekkaasti, en ainakaan muista tällaista käyneen. Ja suutun ylipäätään harvakseltaan.

 

Uskaltaisinpa arvata, että mies1:n suuttuessa/loukkaantuessa/tms, hän katsoo oikeudekseen ensin kertoa asiansa niin, ettei vastapuolella ole siihen mitään sanomista (koska mies1 on oikeutettu kaikkiin tunteisiinsa, olivatpa ne miten järjettömistä syistä tahansa lähtöisin), minkä jälkeen hänellä on oikeus poistua paikalta mököttämään ja "purkamaan tunteitaan" noin päiväksi. Takaisin palaa, kun nainen pyytää anteeksi. Vaikkapa nyt sitten sitä, että on ollut puhelimessa lapsensa isän kanssa hänen kuultensa.

Sori mutta en vain käyttäydy noin. En peräänny mihinkään konflikteissa, mutta en myöskään toimi kuin lapsi niissä. Tunteisiin on oikeus, mutta niitä ei voi ilmaista aivan miten tahansa, miehen näkökulmasta. Sen sijaan naiselle annan vapauden laajaan tunneilmaisuun - mutta senkin pitää olla vastuullista lopuksi eli esim. pahoittelevaa.

 

Sä se jaksat... Kirjoitat muuten jännästi eniten nuoren miehen tyylillä täällä, JOS olet nainen.

No en puhunut testoista vaan käytösnormeista. Testoissa voi ollakin noin ja löydän itsestänikin valittajaa, tai ainakin arvostelijaa. Pointtini oli kuitenkin, että valitus ei ole _samanlaista_ kuin naisen "nalkutus" enkä minäkään viesti arvostellen kovin usein. Haluaisin kyllä nähdä fyysisesti miehekkään alati nalkuttavan miehen. En usko että helposti löytyy. Rauhallisuus liittyy tähän myös.

Ja sä kuulostat ihan ämmälle.
Tästä voin myös päätellä, että myös ystäväsi ovat samaa kastia, koska sulla ei näytä olevan mitään käsitystä tai tietoa siitä, miten fyysisesti miehekäs mies oikeasti käyttäytyy, kun se ei hengaa sen kavereiden kanssa. Tätähän ei siis esiinnyt äijäporukassa, vaan ainoastaan nais- seurassa.
Naisetkaan ei joudu toistelemaan itseään toisille naisille. Sitä jotuu tekemään ainoastaan mies- seurassa. Ehkä sinun käsityksesi miehisyydestä on juuri siksi hakoteillä, koska sinä et tiedä siitä mitään. Sinä et tiedä, millaisia miehet ovat naisensa seurassa.

 

Sori mutta en vain käyttäydy noin. En peräänny mihinkään konflikteissa, mutta en myöskään toimi kuin lapsi niissä. Tunteisiin on oikeus, mutta niitä ei voi ilmaista aivan miten tahansa, miehen näkökulmasta. Sen sijaan naiselle annan vapauden laajaan tunneilmaisuun - mutta senkin pitää olla vastuullista lopuksi eli esim. pahoittelevaa.

Oletko sinkku? Jos, niin miksi? Jos sinulla on pitkiä suhteita takana, mihin ne ovat päättyneet? (Kuka teki "väärin" ja mitä?)

 

Koen kunnon suuttumusta ehkä kerran parissa kolmessa vuodessa tms. Mutta voin näyttää pinnallisen ärtyneisyyteni, arvostella, tms. Se on eri asia kuin suuttuminen. Olen spontaani rakkaudessa, mutten vihassa teoissa. Tyytyväisyys on sisälläni, ehkä se selittää.

En vetäydy mököttämään todellakaan vaan just päinvastoin neuvottelen. Ja tässä hyväksyn, jos nainen menettää hetkeksi malttinsa. Ilmaisen kyllä ärtymystä jos tunnen sellaista, mutten vetäydy enkä menetä malttiani täysin. Ja pidän hyvin tärkeänä asian sopimista. Mielestäni akkamaista on miehen raivota ja menettää maltti: se ei kuulu maskuliiniuden koodistoon.

 

Ja sä kuulostat ihan ämmälle.
Tästä voin myös päätellä, että myös ystäväsi ovat samaa kastia, koska sulla ei näytä olevan mitään käsitystä tai tietoa siitä, miten fyysisesti miehekäs mies oikeasti käyttäytyy, kun se ei hengaa sen kavereiden kanssa. Tätähän ei siis esiinnyt äijäporukassa, vaan ainoastaan nais- seurassa.
Naisetkaan ei joudu toistelemaan itseään toisille naisille. Sitä jotuu tekemään ainoastaan mies- seurassa. Ehkä sinun käsityksesi miehisyydestä on juuri siksi hakoteillä, koska sinä et tiedä siitä mitään. Sinä et tiedä, millaisia miehet ovat naisensa seurassa.

Ei saatana, sä oot joku parikymppinen mies

 

Ei saatana, sä oot joku parikymppinen mies

On aina mukava olla niskanpäällä

 

Koen kunnon suuttumusta ehkä kerran parissa kolmessa vuodessa tms. Mutta voin näyttää pinnallisen ärtyneisyyteni, arvostella, tms. Se on eri asia kuin suuttuminen. Olen spontaani rakkaudessa, mutten vihassa teoissa. Tyytyväisyys on sisälläni, ehkä se selittää.

En vetäydy mököttämään todellakaan vaan just päinvastoin neuvottelen. Ja tässä hyväksyn, jos nainen menettää hetkeksi malttinsa. Ilmaisen kyllä ärtymystä jos tunnen sellaista, mutten vetäydy enkä menetä malttiani täysin. Ja pidän hyvin tärkeänä asian sopimista. Mielestäni akkamaista on miehen raivota ja menettää maltti: se ei kuulu maskuliiniuden koodistoon.

Minä niin tiedän, kuka olet.

 

Koen kunnon suuttumusta ehkä kerran parissa kolmessa vuodessa tms. Mutta voin näyttää pinnallisen ärtyneisyyteni, arvostella, tms. Se on eri asia kuin suuttuminen. Olen spontaani rakkaudessa, mutten vihassa teoissa. Tyytyväisyys on sisälläni, ehkä se selittää.

En vetäydy mököttämään todellakaan vaan just päinvastoin neuvottelen. Ja tässä hyväksyn, jos nainen menettää hetkeksi malttinsa. Ilmaisen kyllä ärtymystä jos tunnen sellaista, mutten vetäydy enkä menetä malttiani täysin. Ja pidän hyvin tärkeänä asian sopimista. Mielestäni akkamaista on miehen raivota ja menettää maltti: se ei kuulu maskuliiniuden koodistoon.

Ai, toisen ihmisen arvostelu on ihan ok, muutta suuttumisessa on jotain pahaa?

Meillä ei kyllä arvostella toista. Mun mielestä sellainen on vähän noloa ja lapsellista.

 

Minä niin tiedän, kuka olet.

Jos tuo ns.mies ei olisi käsittääkseni ikinsinkku (toki voi olla mitä vain netissä) niin voisin minäkin luulla tietäväni. Mietin toisinaan, trollaako mun mies täällä vapaillaan.
Jotkut jutut kun aivan tosissaan ovat niiiiin tuttuja. - tästä toki on vain hyötyä minulle, nainenhan saa melkein kaiken anteeksi kun vetoaa siihen feminiiniseen osaansa. Hih.. ja samalla pidän aivan älyttömänä tätäkin aloitusta.

Jotenkin käsitin näin: Naisena voi täysin tyhjästä valittaa ja kiukutella, koska se tuon "miehen" mukaan kuuluu naiseuteen? Voi ukkoparkoja.. mut en valita. Itse vain en ymmärrä mikä oikeus minullakaan on toiselle aukoa päätä vain kun on nälkäinen olo tai huono päivä. Se ei ole kunnioittavaa.. mielestäni.

 

Saan todennäköisesti paskaa niskaan tämän kommentin myötä, mutta sanonpa silti.
Mielestäni se on todella keskenkasvuista ja lapsellista jos aikuinen ihminen ei osaa pahaa mieltään purkaa tai ilmaista mitenkään muuten kuin kiukuttelemalla päivästä toiseen turhista asioista. Pahimmassa murrosiässä olevalla lapsella ehkä vielä jotenkin ymmärtää sen, ettei osaa vielä ihan käsitellä asioita järkevästi ja kypsästi.
Mutta tämä ei sulje pois sitä, että kyllä silti jokaiselle aikuisellekin tulee joskus huonoja päiviä ja esimerkiksi tulee tiuskaistua toiselle pahasti, mutta ei se pitäisi olla jokapäiväistä.