Tällasen löysin...
Tammikuussa 2013 julkaistu tutkimus antaa uutta tietoa siitä, miten pituus käytännössä näkyy parinvalinnassa. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuonna 2000 lapsen saaneiden brittivanhempien pituuksia. Hollantilaisten tutkijoiden tekemä tutkimus julkaistiin juuri Public Library of Science -verkkojulkaisussa.
Tarkastellussa aineistossa miesten keskipituus oli noin 178 senttimetriä. Naisten vastaava luku oli puolestaan noin 164. Tyypillisesti naisen ja miehen pituusero oli noin 14 senttimetriä.
Tutkijoiden mukaan heidän tutkimuksensa on ensimmäinen, joka todistaa, että tietyn pituuseron suosiminen oikeasti näkyy parinvalinnassa siitäkin huolimatta, että miehet tyypillisesti ovat naisia pidempiä
Nainen vain harvoin miestään pidempi
Tutkimuksen mukaan kumpikin sukupuoli näyttää parinvalinnassaan suosivan pituuseroa, mutta naiset suosivat isompaa pituuseroa kuin miehet. Naisten mielestä pituuseroa voi siis olla enemmän, kun taas miehet eivät valitse liian lyhyttä naista.
Lisäksi nähtävissä oli, että pitkät naiset ja lyhyet miehet suosivat pienempää pituuseroa. Lyhyet naiset ja pitkät miehet puolestaan suosivat isompaa pituuseroa.
Tutkimuksessa oli mukana 12 500 paria. 92,5-prosenttisesti miehet olivat liiton pidempiä osapuolia; vain tuhannella parilla ei mies ollut naista pidempi. 425 paria oli yhtä pitkiä ja vain 511 parin kohdalla (noin 4 prosenttia) nainen oli kumppaniaan pidempi.
Siis oliko tässä tutkittu vain naimisissa olevia pareja? Muiden tutkimusten mukaan avioliitossa elävät ovat keskimäärin konservatiivisempia kuin avoliitossa elävät, ja voisi kuvitella, että konservatiivinen parisuhdekäsitys suosisi perinteistä "pitempi mies, lyhyempi nainen" -kaavaa vieläpä niin, että mahdollisimman iso pituusero olisi hyvä. Toiseksi britit ovat konservatiivisempia kuin suomalaiset.
Uskon silti että tuo on varmaan suuntaa-antava, mutta entäs sitten? Yksilötasolla mikään tutkimus ei kerro yhtään mitään. Kyllähän suurin osa ihmisistä haluaa "ihan tavallisen" kumppanin, mutta se ei silti tarkoita, että jos on erilainen ja persoonallinen, että olisi epäsuosittu. Todennäköisesti tällöinkin se erilainen persoona ei edes haluaisi ketään siitä suuresta enemmistöstä - ja päinvastoin jos joku on oman olemuksensa kautta oppinut, ettei pituuden tarvitse noudattaa jotain tiettyä kaavaa, tuskin hänkään haluaa jotain sellaista, jolla on kauhean tarkat pituusrajat ihmisille.
Se pitää aina paikkansa, että mitä enemmän poikkeaa suuresta massasta, sitä epätodennäköisempää on, että kuka tahansa vastaantulija olisi potentiaalinen kumppani. Mutta ei sitä silloin pidä ongelmana - siihen tottuu, että etsii harvinaisuutta ja että itsekin on kenties sellainen, eikä silloin edes haluaisi olla suurta enemmistöä.