G: Kelpuutatko alle 180cm pitkää miestä?

Puolison valinnassa geenit ratkaisevat koska jokainen haluaa mahdollisiman terveet ja kilpailukykyiset geenit omille lapsille.

Kilpailukykykin on monimutkainen asia. Koska miesten ei enää tarvitse tappaa mammutteja keihäillä, keksin aika monta asiaa, jotka ovat selviytymisen kannalta merkittävämpiä kuin pituus.

Pituuden vaatiminen mieheltä on vähän samanlaista kuin isojen rintojen vaatiminen naiselta: joo, varmaan taustalla on jokin pitkä biologinen kehityskaari, mutta voi miettiä, mikä on kokonaisuuden ja onnellisen parisuhteen kannalta olennaista.

Terveydestä ja kilpailukyvystä puheen ollen. Itselleni turn-off on mies, jolla on käytettävissään kaikki tämän päivän terveysvalistuksen tarjoama tieto, ja joka silti polttaa tupakkaa. Siinä näkyy, mitä hän omasta terveydestään, läheisistään ja jälkeläisistään välittää.

 

[QUOTE="niinpä";30180114]Eikö 43 ole kengän kokona miehellä normaali, jopa pieni. Mieheni kengän koko on 47, joissakin 48. Mies on kyllä pitkä ja luusto (esim kädet) ovat melko isot.[/QUOTE]

Totta, kirjoitin vähän ajattelematta, mutta pointtini oli juuri se että pitkillä miehillä on yleensä myös tosi suuret jalat ja muutenkin olemus suurikokoinen (ellei ole tosi hoikka).

 

Totta, kirjoitin vähän ajattelematta, mutta pointtini oli juuri se että pitkillä miehillä on yleensä myös tosi suuret jalat ja muutenkin olemus suurikokoinen (ellei ole tosi hoikka).

En minä koe mitään epäsuhtaa meidän välillä, olen 168 ja mies yli 190. Ne isot kädet ja jalat ovat ihanat. Meillä lapsetkin ovat aina rauhoittuneet parhaiten iskän ison käden hellään silitykseen/taputteluun.

 

Kilpailukykykin on monimutkainen asia. Koska miesten ei enää tarvitse tappaa mammutteja keihäillä, keksin aika monta asiaa, jotka ovat selviytymisen kannalta merkittävämpiä kuin pituus.

Pituuden vaatiminen mieheltä on vähän samanlaista kuin isojen rintojen vaatiminen naiselta: joo, varmaan taustalla on jokin pitkä biologinen kehityskaari, mutta voi miettiä, mikä on kokonaisuuden ja onnellisen parisuhteen kannalta olennaista.

Terveydestä ja kilpailukyvystä puheen ollen. Itselleni turn-off on mies, jolla on käytettävissään kaikki tämän päivän terveysvalistuksen tarjoama tieto, ja joka silti polttaa tupakkaa. Siinä näkyy, mitä hän omasta terveydestään, läheisistään ja jälkeläisistään välittää.

Totta - ja siitä, onko mies 190cm tai 170cm, ei voi vetää nykypäivänä mitään johtopäätöksiä ihmisen terveydestä tai geenien hyvyydestä. Joten se pituusvaatimusten selittäminen "parhailla mahdollisilla geeneillä" on kyllä melkoisen yks'oikoista ajattelua. Muutenhan sama pitäisi päteä toisinkin päin: mitä pitempi nainen, sitä paremmat geenit - ja kaikkien miestenkin pitäisi haluta mahdollisimman pitkä nainen.

 

Mieheni on sen 25 cm minua pidempi. Tykkään, että miehessä on kokoa.

Kyllä kaikki mun miehet on tupanneet olemaan yli 180 senttisiä vaikka itse olen varsin lyhyt. Pidän siitä tunteesta, että olen pikkuruinen miehen rinnalla. Kaikkine pinnallisuuksineni voin myös myöntää, että viehätyn vahvoista miehistä. Ne vaan saa olon niin turvalliseksi.
Muutenkin tuntuisi ihan idioottimaiselle kävellä käsikynkässä jonkun 165 senttisen kundin kanssa tuolla pitkien ihmisten joukossa. Sitähän olis kuin jotkut hobitit vai vastaavat.

Jos olette huipputyyppejä, onnistutte näyttämään hiton hyvännäköisiltä ja jopa kaikkia muita paremman näköisiltä, vaikka olisitte molemmat tosi lyhyitä ja sinä vielä miestä pitempi. Toki, mitä tavallisempi tallaaja, sitä tärkeämpää on varmaan vältellä hobittivaikutelmia erilaisten taulukoiden ja mittatikkujen avulla.

Ja tämä ei ollut tarkoitettu vittuiluksi, vaan pitää paikkansa. Yksi parhaimman näköisimpiä ja myös naisten keskuudessa suosituimpia miehiä jonka tiedän, on arviolta joku 172-senttinen mies. Hänessä vaan on karismaa, tyyliä ja niin älykkyyttä kuin persoonaa. Mielenkiintoista myös, että yleensä ihmiset ovat yllättyneet tajutessaan, että hän on ns. "lyhyt", koska he ovat luulleet häntä paljon pitemmäksi - usein jopa itseään pitemmäksi.

 

[QUOTE="niinpä";30180283]En minä koe mitään epäsuhtaa meidän välillä, olen 168 ja mies yli 190. Ne isot kädet ja jalat ovat ihanat. Meillä lapsetkin ovat aina rauhoittuneet parhaiten iskän ison käden hellään silitykseen/taputteluun.[/QUOTE]

Makuasioitahan nämä ovatkin. Itse kyllä viehätyn vähemmän suurikokoisista (tai se on ihanteeni), mutta kuten aiemmin kirjoitin, jos rakastuisin ihmiseen, ei pituudella tms olisi enää merkitystä.

 

Pituus ei sinänsä mulla ole se ratkaiseva tekijä. Ex oli mua vain 3-4cm pidempi ja se harmitti sillon kun olisin halunnut käyttää korkeita korkoja. Tunsin itseni amatsoniksi vaikka muuten hoikka olinkin. Ex oli muutenkin "siro", painoakin vain jokunen kilo enemmän kuin mulla. Nykyinen mies yli 180cm, yli 80kg ja nuo mainitut jalat ja kädet "miehenkokoiset", työstä hiukan kovettuneet, lämpimät ja ihanat. Tunnen olevani enemmän nainen itseäni kunnolla pidemmän miehen vieressä. Toki asiaan tässä tapauksessa vaikuttavat niiiin monet muutkin asiat.

Jos nyt raskaasti vedän mutkia suoraksi niin kysyjälle vastaan että en.

 

Siis ei mitään kriteerejä? Outoa. Yleensä ihmisillä sentään jotain on. Mutta olisko tuossa se syy - jos hänelle kelpaa kuka vaan, hän ei ehkä hakeudu niiden fiksuimpien seuraan (koska niitä vähemmän fiksuja löytää helpommin)? Ne fiksuimmat eivät takertuisi tuollaisiin epäolennaisiin seikkoihin.

Tai sitten pituus on ollut vain (huonosti ja tökerösti muotoiltu) tekosyy, kun naiset eivät jostain syystä ole voineet muuten sanoa suoraan, että eivät ole kiinnostuneita.

Näin on. Hänellä ei ole kriteerejä, kuka vaan kelpaa kunhan on mukava.

 

Siis ihan oikeestiko ihmiset katotte et ei, toi on 5 cm liian lyhyt/pitkä/levee/kapee? Jotenkin ikävää. Ehkä mä vaan on tunteikas kun oon vasta yheltä mieheltä kuullu olevani liian lihava ja toinen samaan syssyyn dissas liian laihana. Että oisko voinu tutustua ja huomata että oon aikas kiva ihmisenä.

Ei, vaan niihin ei edes kiinnitä huomiota sillälailla eikä vaan kiinnostu, vaikka olis kuinka kiva. Tuskin ketään tuolla kävelee mittatikun kanssa.
Ihan sama se on miehillä. Toiset tykkää pienistä ja toiset isoista.

 

Eli tuo on siis teille tärkeä kriteeri puolison valinnassa? Valitsette puolison sillä perusteella, millaisia geenejä hän oletettavasti siirtää eteenpäin? Kiinnostaisi, kuinka moni oikeasti tuntee tätä alaa ja tekee rationaalisia laskelmia ja tutkimuksia aiheen tiimoilta ja rakastuu sitten sen tuloksen perusteella.

Terveys ja hyvät ominaisuudet on kyllä muuten hiukan laajempi ja monimutkaisempi asia kuin vain pituus.

Ja sitä paitsi entä sitten, jos ei halua enää tai ollenkaan lapsia? Sitten on tietysti vapaa eroamaan siitä geenipankista ja rakastumaan johonkin ihmiseen, josta oikeasti pitää.

Tietysti se on tärkeä kriteeri puolison valinnassa. Eiköhän jokainen meistä halua sen "parhaan mahdollisen" yksilön. Kriteerit tietysti muuttuvat oman perimän mukaan.
Se ensi- ihastuminen ja rakastuminen on aivan jotain muuta, kuin järkipeliä... siinä ajassa ihmiset yleensä hitsaantuvat yhteen ja alkavat "kasvaa" yhdessä.

Näkisin, että täydellisen geeniperimän omaavasta tyypistä varmaan pitää ihan aidosti ja oikeasti.

 

Makuasioitahan nämä ovatkin. Itse kyllä viehätyn vähemmän suurikokoisista (tai se on ihanteeni), mutta kuten aiemmin kirjoitin, jos rakastuisin ihmiseen, ei pituudella tms olisi enää merkitystä.

Mun mies on 180 senttinen ja se jalan koko taitaa olla 42-43. Ei se ollut silloin niin pitkä ku aletttiin oleen. Ei siinä mitään epäsuhtaa vaikka mä oon 152 senttinen itse ja painan puolet vähemmän. Tai siis on varmaan epäsuhta, muttei siitä ole käytännön haittaa, niinkuin vaikka tosi erikokoisilla koirilla saattaisi olla

Mutta mä en tykkää pituusrasismista, koska olen itsekin tosi pieni. Ärsyttää jos joku sen takia ylenkatsoo, pienillä ihmisillä on usein kumminkin enemmän sisua kun joutuu aina käyttämään niitä voimiaan ihan täysillä.

 

Jos olette huipputyyppejä, onnistutte näyttämään hiton hyvännäköisiltä ja jopa kaikkia muita paremman näköisiltä, vaikka olisitte molemmat tosi lyhyitä ja sinä vielä miestä pitempi. Toki, mitä tavallisempi tallaaja, sitä tärkeämpää on varmaan vältellä hobittivaikutelmia erilaisten taulukoiden ja mittatikkujen avulla.

Ja tämä ei ollut tarkoitettu vittuiluksi, vaan pitää paikkansa. Yksi parhaimman näköisimpiä ja myös naisten keskuudessa suosituimpia miehiä jonka tiedän, on arviolta joku 172-senttinen mies. Hänessä vaan on karismaa, tyyliä ja niin älykkyyttä kuin persoonaa. Mielenkiintoista myös, että yleensä ihmiset ovat yllättyneet tajutessaan, että hän on ns. "lyhyt", koska he ovat luulleet häntä paljon pitemmäksi - usein jopa itseään pitemmäksi.

Öö... ei. Sitten sitä on vaan huippuhyvänäköinen hobitti- pari.

Ja mitä tulee Tom Cruiseen, niin... ei. Siitä saa varmaan pidemmän vaikutelman, koska se seisoo aina laatikon päällä tai käyttää kengissä korkoja.

 

[QUOTE="Kuu-ukko";30180364]Näin on. Hänellä ei ole kriteerejä, kuka vaan kelpaa kunhan on mukava.[/QUOTE]

Kuka haluaa kumppanin, jolle kelpaa kuka vaan?

 

Totta - ja siitä, onko mies 190cm tai 170cm, ei voi vetää nykypäivänä mitään johtopäätöksiä ihmisen terveydestä tai geenien hyvyydestä. Joten se pituusvaatimusten selittäminen "parhailla mahdollisilla geeneillä" on kyllä melkoisen yks'oikoista ajattelua. Muutenhan sama pitäisi päteä toisinkin päin: mitä pitempi nainen, sitä paremmat geenit - ja kaikkien miestenkin pitäisi haluta mahdollisimman pitkä nainen.

Isot ihmiset on voimakkaampia. Voimakkuus on hyvä piirre miehessä. Pieni nainen korostaa miehen kokoa. Naiselle pituus tai voima eivät ole merkeittäviä tekijöitä.

 

Tietysti se on tärkeä kriteeri puolison valinnassa. Eiköhän jokainen meistä halua sen "parhaan mahdollisen" yksilön. Kriteerit tietysti muuttuvat oman perimän mukaan.
Se ensi- ihastuminen ja rakastuminen on aivan jotain muuta, kuin järkipeliä... siinä ajassa ihmiset yleensä hitsaantuvat yhteen ja alkavat "kasvaa" yhdessä.

Näkisin, että täydellisen geeniperimän omaavasta tyypistä varmaan pitää ihan aidosti ja oikeasti.

Vai että onko sellaisiakin ihmisiä olemassa, joilla on "täydellinen geeniperimä"?! No jopas. Ja enpä tiedä... mikä nyt kenellekin on se "paras mahdollinen" yksilö. Harvemmin ihmiset liittävät tuohon mitään geenipohdintaa, vaan pikemminkin ominaisuuksia, joista pitävät. Ja se on yleensä ihan muunlaista pohdintaa kuin parhaan mahdollisen geeniperimän haeskelua. Myös tiedostamattomalla tasolla. Suurin osa meistä (luultavasti kaikki) olemme geeniperimältämme tavalla tai toisella epätäydellisiä, ja usein ihmiset pitävät juuri meistä epätäydellisistä yksilöistä. Eikä tilanne muutu, vaikka tapaisi jonkun, jolla on vähän paremmat geenit.

 

Öö... ei. Sitten sitä on vaan huippuhyvänäköinen hobitti- pari.

Ja mitä tulee Tom Cruiseen, niin... ei. Siitä saa varmaan pidemmän vaikutelman, koska se seisoo aina laatikon päällä tai käyttää kengissä korkoja.

Mikä vika hobitteissa? Ootko itse joku jätti?

 

Isot ihmiset on voimakkaampia. Voimakkuus on hyvä piirre miehessä. Pieni nainen korostaa miehen kokoa. Naiselle pituus tai voima eivät ole merkeittäviä tekijöitä.

Ei se pelkkä pituus tee kestään voimakasta. Pitkän ihmisen voimattomuus oikeastaan vaan korostuu.

 

Mies on 183cm ja ihan sopiva Jos joskus pitäisi valita uusi kumppani, niin kunhan on mua pidempi niin se riittää, eikä paljoa vaadita kun oon 161cm

 

Öö... ei. Sitten sitä on vaan huippuhyvänäköinen hobitti- pari.

Ja mitä tulee Tom Cruiseen, niin... ei. Siitä saa varmaan pidemmän vaikutelman, koska se seisoo aina laatikon päällä tai käyttää kengissä korkoja.

Mistä tuo Tom Cruise tähän keskusteluun pomppasi? Tai miten liittyy asiaan paitsi pituutensa puolesta? En minäkään hänestä kiinnostuisi ulkonäön perusteella, tykkään vähän eri tyylisistä. Pituus ei vaikuttaisi asiaan.

Mutta kuten kirjoitin, huipputyypit lyövät muut laudalta hobitteinakin. Eikä sitten kukaan edes tajua ajatella, että he näyttävät hobiteilta. Ja toisaalta suurin osa näyttää ihan tavalliselta pitkinäkin, moni lyhyt on paremman näköinen. Ei se pituus muita puutteita kompensoi.

 

Vai että onko sellaisiakin ihmisiä olemassa, joilla on "täydellinen geeniperimä"?! No jopas. Ja enpä tiedä... mikä nyt kenellekin on se "paras mahdollinen" yksilö. Harvemmin ihmiset liittävät tuohon mitään geenipohdintaa, vaan pikemminkin ominaisuuksia, joista pitävät. Ja se on yleensä ihan muunlaista pohdintaa kuin parhaan mahdollisen geeniperimän haeskelua. Myös tiedostamattomalla tasolla. Suurin osa meistä (luultavasti kaikki) olemme geeniperimältämme tavalla tai toisella epätäydellisiä, ja usein ihmiset pitävät juuri meistä epätäydellisistä yksilöistä. Eikä tilanne muutu, vaikka tapaisi jonkun, jolla on vähän paremmat geenit.

On jokseenkin lapsellista ohittaa alitajuisten ja primitiivisten viettien vaikuttavan parinvalintaan. Me olemme huomattavasti eläimellisempiä, kuin uskallamme myöntää. Jos ystäväpiirissäni olisi mietitty järkiperustein kumppaneita, niin olisi menneet parinvalinnat toisin. Ainakin silloisena ajankohtana.
En minä ainakaan tunne halua tai vetoa ihmiseen, joka ei vaan sykähdytä. En minä voisi muodostaa suhdetta johonkuhun siksi, että se on kiva ja mukava.

Se, ettei kaikki meistä vaihda kumppania "paremman" tullessa kuvioihin, johtuu taas hormonitoiminnasta ja järkisyistä... se on ihan eri tarina se.

 

Isot ihmiset on voimakkaampia. Voimakkuus on hyvä piirre miehessä. Pieni nainen korostaa miehen kokoa. Naiselle pituus tai voima eivät ole merkeittäviä tekijöitä.

Isot ihmiset eivät aina ole voimakkaampia. Ja isot ihmiset eivät aina ole mitään hyväkroppaisia adoniksia, vaan joukossa on aika paljon löysiä plösöjä (anteeksi ikävä ilmaus). Kuten toki lyhyemmissäkin. Mutta ihan yhtä hyvin lyhyt voi olla voimakas, treenattu ja hyväkroppainen. Täällä ilmeisesti kuvitellaan, että kaikki lyhyemmät miehet ovat jotain hyttysiä.

Ja miksi naiselle pituus ja voima eivät voisi olla merkittäviä tekijöitä? Vai tarkoitatko miesten mielestä? Entä, jos joku toinen nainen tykkää?

Ihmettelen miten paljon ketjussa on sitä, miltä pituus näyttää muiden silmissä tai miten naisen lyhyys korostaa miehen kokoa tai miehen suuri koko lisää omaa naiseuden tuntua. Siis vertaatte koko ajan muihin ja peilaatte muihin? Oma naiseuteni ei ainakaan ole yhtään riippuvainen ympärillä olevista ihmisistä, vaan se on se, mikä minussa itsessäni on. Jos "pieni nainen korostaa miehen kokoa" niin sehän tarkoittaa sitä, että mies itsessään ei riitä vakuuttamaan muita, vaan täytyy olla rinnalla joku luomassa optista harhaa siitä, että on isompi kuin onkaan

 

Mistä tuo Tom Cruise tähän keskusteluun pomppasi? Tai miten liittyy asiaan paitsi pituutensa puolesta? En minäkään hänestä kiinnostuisi ulkonäön perusteella, tykkään vähän eri tyylisistä. Pituus ei vaikuttaisi asiaan.

Mutta kuten kirjoitin, huipputyypit lyövät muut laudalta hobitteinakin. Eikä sitten kukaan edes tajua ajatella, että he näyttävät hobiteilta. Ja toisaalta suurin osa näyttää ihan tavalliselta pitkinäkin, moni lyhyt on paremman näköinen. Ei se pituus muita puutteita kompensoi.

En ole väittänytkään pituuden kompensoivan muita puutteita. Lyhyt ihminen ei vaikuta mielestäni hobitille. Lyhyt pariskunta sensijaan vaikuttaa, oli ne miten nättejä ja mahtavia persoonia tahansa.

 

Minulla ja miehelläni on 10 cm pituuseroa ja se on juuri sopivasti. Eli vastaus on, että kelpuutan. Yli 180 cm miehet ovat liian pitkiä minun makuuni.

 

On jokseenkin lapsellista ohittaa alitajuisten ja primitiivisten viettien vaikuttavan parinvalintaan. Me olemme huomattavasti eläimellisempiä, kuin uskallamme myöntää. Jos ystäväpiirissäni olisi mietitty järkiperustein kumppaneita, niin olisi menneet parinvalinnat toisin. Ainakin silloisena ajankohtana.
En minä ainakaan tunne halua tai vetoa ihmiseen, joka ei vaan sykähdytä. En minä voisi muodostaa suhdetta johonkuhun siksi, että se on kiva ja mukava.

Se, ettei kaikki meistä vaihda kumppania "paremman" tullessa kuvioihin, johtuu taas hormonitoiminnasta ja järkisyistä... se on ihan eri tarina se.

Tottakai alitajuiset syyt vaikuttavat myös. Mutta ne eivät ole kaikille samat. Esim. itse en ole koskaan viehättynyt mistään parimetrisistä kaapeista suurine jalkoineen ja lapiokäsineen. Ei mitään yleismaailmallista alitajuntaa ei ole. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että toisen täytyy todella sytyttää - mutta eri ihmiset syttyvät erilaisista ihmisistä. Primitiiviset vietit vaikuttavat eri ihmisissä eri tavoin.

 

En ole väittänytkään pituuden kompensoivan muita puutteita. Lyhyt ihminen ei vaikuta mielestäni hobitille. Lyhyt pariskunta sensijaan vaikuttaa, oli ne miten nättejä ja mahtavia persoonia tahansa.

Sekin on kai sitten taitolaji tai hyvien geenien armoa, että onnistuu olemaan hobittipariskuntanakin paremman näköinen kuin joku pitempi pariskunta tai pitkän miehen ja lyhyen naisen yhdistelmä.

Vaikka eihän tämä toki sellainen kilpailu ole, ja lopulta on ihan yhdentekevää, onko paremman näköinen pariskunta kuin joku muu. Pointtini on se, että pituus ei ratkaise sitä, miten hyvältä tai puoleensa vetävältä näyttää - siitähän tämä osuus keskustelusta lähti, kun lyhyttä pariskuntaa verrattiin hobitteihin. Muutenkin hasua miettiä, miltä näyttää muiden silmissä. Mutta rakastuneena tietysti uskoo sen kumppaninsa olevan ihan ylivertainen muidenkin silmissä.