[QUOTE="Hmm";30179300]Subspace, jännä, että itsekin käytät silti sanaa väkivalta, sillä aika moni olisi tarttumassa siihen. Mutta niin, siis valtapelejä jos haluaa, niin eihän se tarkoita silti välttämättä mitään tylsyyttä tai vaniljaa (jos se on kauhistus). Eihän työelämässäkään tmv. valtaa saada piiskaamalla toisia, vaan se tulee ihan muista elementeistä. Näin ollen en ihan käsitä sitä, miksi ei vain heittäytyä sitten tarpeeksi paljon auktoriteettia omaavaksi muuten vaan, koskematta toiseen tikullakaan. Niin, no koska se olisi kai vaikeampaa. Sehän näissä just on, kun ihmisiä koittaa haastella, niin ensiksi sanotaan, että nautitaan valtaleikeistä. Sitten nautitaankin kivusta. Eli siis... Kaksi aivan eri asiaa, mutta silti niitä tunnutaan jatkuvasti pistettävän yhteen.
Mutta siis jos esim. sinusta viiltelykin voi olla eheyttävää, niin juu, tuossa on kyllä sitten huomattava näkemysero. Minä uskon monen vuoden terapian "eheyttävän", en BDSM:n kuin max tilapäisesti.
Toki on mahdollista, että osa ihmisistä on kehnoja sanoittamaan asioita ja itselleni on siksi tullut asiasta hivenen vino käsitys. Joskin luulen silti, että omaan järkeistämispäähäni asiat ei mahdu. Olen nimittäin sattuneista syistä kyllä yrittänyt joskus ymmärtää enemmänkin, mutta mitä ilmeisimmin henkilön täytyisi olla likimain psykologi tai jokin tutkija, jotta saisin vastaukset, joita koitan metsästää.[/QUOTE]
Minä en pidä sitä väkivaltana, en ollenkaan. Viittasin vain viestiisi sillä. Väkivalta ei luonnollisesti ole mitään, mistä tulee turvallinen ja hyvä olla.
Suosittelen vilpittömästi lukemaan kinkyblogeja, sieltä löytyy hyvin valoitusta asiaan. Käsi hiekassa ja sinussa, Kinkynautti, Pure mua yms. mainitakseni.
Työelämä on omituinen vertaus valtaleikkeihin, toisaalta ei. Oletin, että se on itsestään selvää, että ne samankaltaiset elementit pätevät d/s:säkin. Eleet, tapa liikkua, koskea, puhua.. Meillä tämä on hyvin saman kaltaista kuin olisi ollut jossain tavallisessa kodissa 60-luvulla. Mutta tässä onkin kyse erilaisesta vallasta kuin jossain työelämässä, vaikea kuvitella että mieheni haluaisi vapaan käyttöoikeuden alaistensa kehoon ja edellyttäisi näitä antamaan itsensä miten vain käytettäväksi. Kyse on siitä, että fyysisiä kahleita ei välttämättä tarvitse pitämään toista paikoillaan, vaikka piiskauksen aikana, vaan siitä, että vaikka haluankin tilanteesta pois, minä alistun ja pysyn paikallani ja koen mielihyvää saadessani kehuja ja onnistuessani, tyydyttäessäni isäntäni toiveet.
Ja kuten sanottu, minun mieheni ei edes saa kummoisia kiksejä siitä kivun tuottamisesta, vaan nimenomaan siitä, että minä olen hänen. Hän saa päättää aivan vapaasti mitä minulla tekee, kutsuuko kaverin kylään naimaan joka reikään kun haluaa katsella sellaista, saako puolentoista tunnin antaumuksellisen suuhoidon tai saako nyt ylipäätänsä seksiä ihan silloin kuin itse sattuu haluamaan. Mitä nyt kinky mielikuvitus ikinä sattuu tuottamaan.
Eniten minä tosiaankin nautin kivusta, mutta olen myös alistuva masokisti ja minulle on tärkeää se, että mies on isompi, vahvempi, dominoiva ja kaikin puolin ylivertainen auktoriteetti, jonka edessä minä, pieni ja mahdollisesti häpäistykin narttu en ole mitään muuta kuin esine, jos hän niin haluaa, reikä. Tai sitten minä olen rakastettu lemmikki, jolta armotta vaaditaan asioita joita en ihan oikeasti haluaisi tehdä, mutta pakon edessä kuitenkin kykenen ja voitan itseni tai tulee tupen rapinat, ja jota antaumuksella palkitaan onnistumisesta. Fyysisesti olen täysin alakynnessä, mies voi heittää minut hiuksista pitäen oikeaan asentoon kuin niin haluaa tai siirtää kuin huonekalua ja minä en sille paljoa voi mitään, vaikka yrittäisinkin. Nyttenkin kun kirjoitan tätä mieheni voisi ärsyttävästi tulla keskeyttämään, napata hiuksista kiinni ja raahata makkariin sen enempiä selittelemättä ja voi että se olisi ihanaa ja ärsyttävää ja siksi niin täydellistä, koska minä en asialle voisi mitään.
Vaniljaseksin tylsyydellä tarkoitin pääasiassa suppeampaa mahdollisuuksien kirjoa. Pervoilussa on kaikkea henkisestä vallankäytöstä sensoriseen deprivaatioon ja ihan kaikkea siltä väliltä, nänninipistimiin paidan alla kauppareissulla tai ihan silkkaan alistumisen iloon ja siihen mielihyvään mitä saa toisen palvelemisesta/siitä kun toinen omistautuu täysin. Kinkyily on niin kokonaisvaltaista, että se on imenyt mukanaan sellaisella volyymillä, että vanilja nyt ei vain ole kummoistakaan. Joo, ihanaa ja lähentävää, romanttistakin, mutta sitä ei koe samalla tavalla jokaikisellä aistilla ja se ei liikauta pään sisällä niin suuria asioita. Tällaiselle elämäntapahedonistille, jolle ei mikään nautinto ja kokemus ei riitä sellainen ei ole oikein mistään kotoisin ja tylsistyisin hyvin äkkiä yhteen ja samaan kumppaniin. Kinkyillessä taas koen jatkuvasti sitä samaa alkuhuumaa ja syvää rakkautta ja jumalointia miestäni kohtaan, vuodesta toiseen. Vaniljaseksissä ei saa sitä samanlaista hurmaa tai euforiaa ja jos saakin, se on niin lyhytkestoista, mitenkään siis vaniljaa väheksymättä, en pidä sitä mitenkään vähemmän hyvänä vaihtoehtona noin muuten, minun juttuni se ei vain ole, mutta ei kaikkien tarvitse näistäkään asioista pitää. Ja jos tavallinen seksi olisikin näin monimutkaista, niin ei sitä jaksaisi kukaan harrastaakaan...
Ehkä fetisismi lienee vain jotain liian vaikeasti ymmärrettävää, jos siitä saatavaa hyvää oloa ei ymmärrä. Sama kai olisi tavalliselle heterolle se, että ei saisi kokea fyysistä läheisyyttä ja siitä tulevaa hyvää oloa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Elämä ilman olisi hyvin onttoa ja parisuhteessa/seksisuhteessa taas ihan eri tavalla eheää ja oikean tuntuista. Kyllähän ilman parisudettakin pärjäisi ja siihenkin varmana saisi terapiasta apua kun ei yksin pystyisi olemaan, mutta ei se nyt kovin mielekästä olisi kun samalla vaivalla hankkisi sen parisuhteen ja olisi onnellinen, vaikka vain sen aikaa kun suhde kestäisi. Sama pätee tähän. Kyllä minä ilmankin pärjäisin, mutta olisin jatkuvasti puutteessa ja kaipaisin jotain. Ilman tätä olisin puutteessa samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin (korkean seksivietin omaava) ilman seksiä ja samalla tavalla ratkaisu on tietenkin vain hetkellinen helpotus, mutta se tässä lieneekin se homman juju.
Se minua kiinnostaa, että miksi ihmeessä se koskeminen kipua tuottavalla tavalla on niin kamalaa? Miksi nautinnon tuottaminen samassa yhteydessä (ilman mitään ns. väkivaltaa) on ihan eri asia taasen, vaikka lopputulos on ihan sama? Jos mies sitoisi minut ja vaikka tyydyttäisi lelulla, niin miksi se on parempi kuin se, että mies valuttasi vaikka steariinia bdsm-kynttilästä päälleni ja saisin yhtä lailla? Mitä nyt jälemmäisessä vaihtoehdossa tuntisin myös syvää rakkautta ja hyvää oloa ja tyydytystä myös henkisesti.
Voiko joku todella ihan tosissaan sanoa, että joo, oon lutkasi? Vaikka millään tavalla ei edes mätsäisi sanaan. Joo, jälleen kerran: jos tämä ei vaadi näyttelykykyä tai feikkaamista, niin pakosti aika rutkasti tiettyä suurpiirteisyyttä ja mielikuvitusta tai fantasiointia.
