Olen ajoittain onnellinen, mutta samat ristiriidat nousevat esiin kerta toisensa jälkeen. Jotenkin tuo Onneton Kodissaan kuvasi meidänkin tilannetta. Uutisista ja kaikesta muusta yleisestä höpötetään paljonkin, muiden asioista, ystävien perhetilanteitakin mieheni pohtii paljonkin, mutta itseään ei näe ollenkaan. Minäkin kaipaan keskusteluyhteyttä. Mutta ennen kaikkea kaipaan selkeämpää kasvatusotetta häneltä.
Mieheni mielestä nukkumaanmenoajat ovat näin kesällä tylsiä. Pahmillaan lapset valvoivat 12 asti (5 ja 9 v.). Ruoaksi hän tekee vaihtelevasti nuudelit/makaronia ja nakkeja/makkaraa. Ruokailuaikoja ei ainakaan näin kesällä tarvita. Mieheni on siis lasten kanssa kesän kotona, itse aloitin uudessa työpaikassa. Ruokaa kaivellaan kaapeista milloin vain. Hän tekee minulle eri ruoan, kun tulen töistä. Televisio on päällä aamu 9:stä yö 03, jolloin hän menee nukkumaan. Mitään tietokoneenkäyttöaikoja ei ole. Lapset ei kunnioita häntä pätkän vertaa enkä minäkään tässä lapsiasiassa. Hän sanoo lapsia välillä apinoiksi heidänkin kuultensa, mitään auktoriteettia ei ole. Kerran käytiin perheasiainneuvottelukeskuksessa puhumassa, hän ei kokenut toista kertaa tarpeelliseksi. yksin on kovin vaikea olla vanhempi....