Taas muistui mieleen miksi kannattaa matkustaa ilman lapsia :)

Näin on.Meillä on lapsia ikäjakaumalla 7v-22v.Pitäiskö viettää kolmekymmentä vuotta ilman mitään kahdenkeskistä?

Joo tottakai pitäisi. Muuten et ole sitoutunut lapsiisi

 

Meilläkin 7-v poika jäi iloisella mielellä viettämään laatuaikaa mummin kanssa. Me miehen kanssa lähdimme viettämään hääpäivää pariisiin. On kuuten melko ihana hengähdys arjen keskelle.

 

Normipäivä. Aika ankeaa, jos moisen saisi kokea vain muutaman kerran vuodessa : (.

Siinä se juju juuri onkin, kun juttu ei ole normipäivä, vaan harvoin koettavaa herkkua. Muuten siitä olisi mennyt hohto jo ajat sitten.

Meillä lapsellisilla on se hyvä puoli elämässä, että olemme saaneet kokea jo tuon sinun 'normipäivä'-vaiheesi ja tulemme kokemaan sen taas uudelleen, kun lapset lentävät pesästä. Siinä välillä meillä on elämässä paljon muuta ihmeellistä ja erilaista koettavaa normipäivinä.

 

ei ole ketään hoitajaa lapselle muuten kyllä voitaisiin hyvin lomailla kaksisteen miehen kanssa kerran-pari vuodessa. Mukavaa lomaa ap:lle.

 

Meillä lapset ovat nyt elämysmatkailemassa ja lomanvietossa mummoloissa kaksi viikkoa putkeen. Mukavaa vaihtelua elämään myös meille vanhemmille. Mies nukkuu vielä ja minä surffailen netissä karkkipussin kera.

 

Tässä pari päivää sitten oli pitkät keskustelut siitä että miksi pitäisi olla reissussa ilman lapsia ja siinä ketjussa oli monia, jotka ei vaan tajunneet miksei lapsia oteta mukaan aikuisten reissulle...ihmeteltiin että mitä sellaista siellä tehdään mitä ei lasten kanssa voi.

Ollaan miehen kanssa kahdestaan reissussa, kolme lasta jäi mummolaan hoitoon.
Aamu alkoi ihanalla äänekkäällä seksillä, jatkui pitkällä pyörälenkillä ja juuri söin ihanan salaattilounaan sängyssä lehteä lukien, kaikessa rauhassa. Mies on kisaamassa vielä pari tuntia. Nyt ajattelin ottaa päiväunet ja sitten menen miestä halaamaan maaliin. Sitten saunaan, kavereiden kanssa terassille ja illalla syömään hyvin.

Taas muistan miksi on ihanaa reissata ilman lapsia

Ei mulla muuta.

Kuulostaa lapsettoman ihmisen tavalliselta viikonlopulta. Ja ei, siihen ei kyllästy.

 

[QUOTE="M33";30128478]Kuulostaa lapsettoman ihmisen tavalliselta viikonlopulta. Ja ei, siihen ei kyllästy.[/QUOTE]

Njaa, minä kyllästyin 32-vuotiaana ja tehtiin sitten pari lasta. Nyt on uudenlaiset viikonloput, joihin toki mahtuu myös niitä aikaisemman elämän viikonloppuja kun lapset roudataan hoitoon

 

Parin päivän kuluttua päästään miehen kanssa reissuun! ???? lapset 1,5v ja 5v jäävät kotiin. Hoitamassa ovat mummot, täti ja kummit yhteistyössä.
Hieman haikeaa, mutta mielettömän upeaa saada viettää aikaa miehen kanssa ihan kaksistaan!!! <3

 

Onneksi ehdittiin viettää tuota elämää ennen lapsia. Nyt ovat prioriteettini lapset ja perhe, haluan lapsille näyttää niitä puolia maailmassa, joita rakastan, ja opettaa heille elämää.

 

Tässä pari päivää sitten oli pitkät keskustelut siitä että miksi pitäisi olla reissussa ilman lapsia ja siinä ketjussa oli monia, jotka ei vaan tajunneet miksei lapsia oteta mukaan aikuisten reissulle...ihmeteltiin että mitä sellaista siellä tehdään mitä ei lasten kanssa voi.

Ollaan miehen kanssa kahdestaan reissussa, kolme lasta jäi mummolaan hoitoon.
Aamu alkoi ihanalla äänekkäällä seksillä, jatkui pitkällä pyörälenkillä ja juuri söin ihanan salaattilounaan sängyssä lehteä lukien, kaikessa rauhassa. Mies on kisaamassa vielä pari tuntia. Nyt ajattelin ottaa päiväunet ja sitten menen miestä halaamaan maaliin. Sitten saunaan, kavereiden kanssa terassille ja illalla syömään hyvin.

Taas muistan miksi on ihanaa reissata ilman lapsia

Ei mulla muuta.

Kaikista parasta on kun kaikki päivät voivat olla tuollaisia kun ei ole lapsia ollenkaan.

 

Kuulostaa kyllä ihanalta.

Mä kyllä lähtisin vaikka heti jonnekin ilman lapsia vaikkapa viikonlopuksi, mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Isovanhemmat eivät ota yökylään. Eikä ole oikein muitakaan kenelle pidemmäksi aikaa voisin viedä. Lapset oli ekaa kertaa yökylässä yli 4 v:nä. Eipä siinä mitään, siihenkin tottuu että lapset on aina mukana ja on se kivaakin, mutta kyllä kuulostaisi ihanalta kahdenkeskinen viikonloppu!

 

Njaa, minä kyllästyin 32-vuotiaana ja tehtiin sitten pari lasta.

Minulle on monta kertaa tullut sellainen olo, että haluan elämääni jotakin uutta. Koskaan ei ole kuitenkaan tullut mieleen, että hankkisinkin lapsia. Moni luulee kaipaavansa lapsia, kun kyse on lopulta muutoksen ja merkityksen kaipuusta. On todella harmi, että niin moni lapsi joutuu syntymään aivan turhaan, kun äiti olisi vain voinut perustaa yrityksen tai mennä savenvalantakurssille.

 

Mulle riittää se että lapset on toisinaan mummolassa muutaman yön ja saan/saadaan olla kotona rauhassa. Silloinkin kauhea ikävä lapsia. Lomareissuista en voisi lapsia pois jättää, sehän niissä just on parasta kun saadaan kokea lomareissu yhdessä lasten kanssa! En vois nauttia lomasta kun tietäisin että ne ei päässeet mukaan lomarientoihin.
Ymmärrän että on vanhempia jotka kaipaa yhteistä irrottelua mutta en ymmärrä jos niitä on usein tai jopa aina tehdään reissut ilman lapsia! Semmoset ei mun mielestä sovi edes vanhemmiksi koska oma etu menee silloin aina lasten edelle.

 

Onko äänekäs seksi jotenkin tavoittelemisen arvoinen juttu?!

 

[QUOTE="M33";30129421]Minulle on monta kertaa tullut sellainen olo, että haluan elämääni jotakin uutta. Koskaan ei ole kuitenkaan tullut mieleen, että hankkisinkin lapsia. Moni luulee kaipaavansa lapsia, kun kyse on lopulta muutoksen ja merkityksen kaipuusta. On todella harmi, että niin moni lapsi joutuu syntymään aivan turhaan, kun äiti olisi vain voinut perustaa yrityksen tai mennä savenvalantakurssille.[/QUOTE]

Lapsettomien jutut kuulostaa välillä siltä, että yritetään oikein alleviivata, miten mukavaa on ilman lapsia. Aivan kuin todisteltaisiin vähän itsellekin, että en mä mitään lapsia halua, oikeesti en...

Ei kaikkien tarvitse haluta lapsia. Ei ole multa pois. Mutta kyllä elämästä puuttuisi paljon, jos ei olisi noita lapsia. Ei sitä lapseton voi tietääkään, mistä jää paitsi (ja ne yhteiset lomat kahdestaan puolison kanssa tuntuvat todella spesiaalilta eikä miltään normipäivältä)

 

Minusta kuulostaa melko tylsältä. En harrasta seksiä kovin äänekkäästi vaikka olisi mahdollisuuskin, joten saan ihan toivomuksieni mukaista seksiä harrastettua vaikka lapsi nukkuisi viereisessä huoneessa. Ja tuo loppuosuus, plaah... Vihaan pyöräilyä, enkä todellakaan viitsi tuhlata lomaa makoilemalla ja nukkumalla päivällä. Sauna ja terassi voi olla joskus ihan jees, mutta ei mitenkään erikoista eikä sitä varten tarvitse sentään reissuun lähteä, riittää että laittaa lapsen yökylään mummolaan.

Minulla on lapsen kanssa reissussa huomattavasti kivempaa, kuin miltä tuo aloittajan juttu kuulostaa. Ollaan me kyllä harkittu kahdenkeskistä reissua myös miehen kanssa, mutta ei se todellakaan tuolla tavalla menisi. Lapsettomuus hyödynnettäisiin lähinnä niin, että kierrettäisiin rauhassa kaikki sellaisetkin nähtävyydet, jotka ei lasta kiinnosta. Ei tuhlattaisi aikaa urheilemiseen tai makoilemiseen. Mutta tykkään minä myös niistä jutuista, jotka lasta kiinnostaa, joten kivaa meillä on myös koko perheen voimin.

 

Taas muistin, miksi käyn niin harvoin palstalla. Tulee kade olo.

 

[QUOTE="M33";30129421]Minulle on monta kertaa tullut sellainen olo, että haluan elämääni jotakin uutta. Koskaan ei ole kuitenkaan tullut mieleen, että hankkisinkin lapsia. Moni luulee kaipaavansa lapsia, kun kyse on lopulta muutoksen ja merkityksen kaipuusta. On todella harmi, että niin moni lapsi joutuu syntymään aivan turhaan, kun äiti olisi vain voinut perustaa yrityksen tai mennä savenvalantakurssille.[/QUOTE]

Hyvä, että tiedät tarkkaan sen, ettet itse halua lapsia. Kaikki eivät halua samaa. Mutta nykyisin tuo lapsenhankinta tehdään kyllä yleensä aika harkiten - taustalla ei ole epämääräinen vaihtelunhalu, vaan nimenomaan halu saada lapsia ja tulla vanhemmaksi. Mutta kaikilla ei tätä halua ole, ja se on ihan ok. Toki voi olla, että jotkut ovat kaivanneet elämäänsä vaan epämääräisesti "jotain", mutta en usko sen olevan kovin yleinen syy perheen perustamiselle.

 

Mä en millään ymmärrä tuota ajatusta, että nyt ollaan vaan lasten kanssa, aikuisten kahdenkeskeinen aika on ollut ja mennyttä kunnes lapset kasvaa aikuisiksi. Minkä ikäisiä lapsia teillä oikein on?!
Meidän koululaiset kun haluaa siis todella HALUAVAT mennä kavereille välillä leikkimään, pyöräillä tai seikkailla lähimetsässä ilman aikuisia tai mennä kummien/mummien/setien/tätien kanssa huvipuistoon ilman tylsää äitiä ja iskää. Jos lapsetkin haluavat, ja SAAVAT, välillä olla ilman vanhempia niin eikö vanhemmat saa myös välillä olla ilman lapsia? Toki me vietetään paljon aikaa perheenäkin. Ihan yhtä usein lapset haluavat lähteä meidän vanhempien kanssa jonnekin ja todella, todella usein lapset haluavat olla vaan kotona perheen kesken rennosta arjesta nauttien. Meillä on myös tärkeää, että jokainen lapsi saa yksin aikuisen seuraa ajoittain. Perinteinä on esimerkiksi koulurepun ja jonkun uuden vaatteen ostaminen vaan sen yhden lapsen kanssa. Samalla reissulla käydään munkilla tms. Myös lasten harrastusten kautta tulee yksilöllisesti huomioitua lapsia. Eikä tämäkään poissulje sitä etteikö lapset haluaisi viettää aikaa perheenä vaikka kahdenkekseiset hetket on harvinaista herkkua. Jos lapsikin osaa nauttia siitä erityishuomiosta, ja monet ovatkin sitä mieltä että lapsille tuo on erityisen tärkeää, niin miksi ei samaa oikeutta voida suoda aikuisille?

 

Mä en millään ymmärrä tuota ajatusta, että nyt ollaan vaan lasten kanssa, aikuisten kahdenkeskeinen aika on ollut ja mennyttä kunnes lapset kasvaa aikuisiksi. Minkä ikäisiä lapsia teillä oikein on?!
Meidän koululaiset kun haluaa siis todella HALUAVAT mennä kavereille välillä leikkimään, pyöräillä tai seikkailla lähimetsässä ilman aikuisia tai mennä kummien/mummien/setien/tätien kanssa huvipuistoon ilman tylsää äitiä ja iskää. Jos lapsetkin haluavat, ja SAAVAT, välillä olla ilman vanhempia niin eikö vanhemmat saa myös välillä olla ilman lapsia? Toki me vietetään paljon aikaa perheenäkin. Ihan yhtä usein lapset haluavat lähteä meidän vanhempien kanssa jonnekin ja todella, todella usein lapset haluavat olla vaan kotona perheen kesken rennosta arjesta nauttien. Meillä on myös tärkeää, että jokainen lapsi saa yksin aikuisen seuraa ajoittain. Perinteinä on esimerkiksi koulurepun ja jonkun uuden vaatteen ostaminen vaan sen yhden lapsen kanssa. Samalla reissulla käydään munkilla tms. Myös lasten harrastusten kautta tulee yksilöllisesti huomioitua lapsia. Eikä tämäkään poissulje sitä etteikö lapset haluaisi viettää aikaa perheenä vaikka kahdenkekseiset hetket on harvinaista herkkua. Jos lapsikin osaa nauttia siitä erityishuomiosta, ja monet ovatkin sitä mieltä että lapsille tuo on erityisen tärkeää, niin miksi ei samaa oikeutta voida suoda aikuisille?

Veikkaan, että vain lasten kanssa olevilla on nuorin vielä aika pieni. Ja kyllähän suurin osa ajatteleekin varmaan, että kyseessä on tilapäinen elämänvaihe. Mutta ei kai se aikuisten kahdenkeskinen aika aina edellytä sitä, että pitää olla yö pois kotoa - jos lapset menevät nukkumaan vaikka klo 20-21, niin luulisi että olisi mahdollisuus viettää muutama tuntia kahdestaan. Joten vaikka ei lastenhoitajia juuri olisikaan, niin kahdenkeskistä aikaa voi silti olla. Mutta toki, jos saa lapset hoitoon, voi lähteä viettämään sitä aikaa kodin ulkopuolellekin, ja sekin on ihan ok.

 

Mä en millään ymmärrä tuota ajatusta, että nyt ollaan vaan lasten kanssa, aikuisten kahdenkeskeinen aika on ollut ja mennyttä kunnes lapset kasvaa aikuisiksi. Minkä ikäisiä lapsia teillä oikein on?!
Meidän koululaiset kun haluaa siis todella HALUAVAT mennä kavereille välillä leikkimään, pyöräillä tai seikkailla lähimetsässä ilman aikuisia tai mennä kummien/mummien/setien/tätien kanssa huvipuistoon ilman tylsää äitiä ja iskää. Jos lapsetkin haluavat, ja SAAVAT, välillä olla ilman vanhempia niin eikö vanhemmat saa myös välillä olla ilman lapsia? Toki me vietetään paljon aikaa perheenäkin. Ihan yhtä usein lapset haluavat lähteä meidän vanhempien kanssa jonnekin ja todella, todella usein lapset haluavat olla vaan kotona perheen kesken rennosta arjesta nauttien. Meillä on myös tärkeää, että jokainen lapsi saa yksin aikuisen seuraa ajoittain. Perinteinä on esimerkiksi koulurepun ja jonkun uuden vaatteen ostaminen vaan sen yhden lapsen kanssa. Samalla reissulla käydään munkilla tms. Myös lasten harrastusten kautta tulee yksilöllisesti huomioitua lapsia. Eikä tämäkään poissulje sitä etteikö lapset haluaisi viettää aikaa perheenä vaikka kahdenkekseiset hetket on harvinaista herkkua. Jos lapsikin osaa nauttia siitä erityishuomiosta, ja monet ovatkin sitä mieltä että lapsille tuo on erityisen tärkeää, niin miksi ei samaa oikeutta voida suoda aikuisille?

Tottakai lapset tykkää mennä metsään, leikkiä kavereillaan jne.

Mutta kyllä pidän vanhempia todellakin epäonnistuneina jos he lasten mielestä ovat niin tylsiä että viettävät mieluummin aikaansa jossain muualla kuin äidin ja isän kanssa reissussa. Ehkä se joillakin sitten kalkkeutuu kaikki, mielikuvitukset ja muut ja ne vanhemmat todellakin on maailman tylsimpiä ihmisiä

 

[QUOTE="jaa";30129700]Tottakai lapset tykkää mennä metsään, leikkiä kavereillaan jne.

Mutta kyllä pidän vanhempia todellakin epäonnistuneina jos he lasten mielestä ovat niin tylsiä että viettävät mieluummin aikaansa jossain muualla kuin äidin ja isän kanssa reissussa. Ehkä se joillakin sitten kalkkeutuu kaikki, mielikuvitukset ja muut ja ne vanhemmat todellakin on maailman tylsimpiä ihmisiä [/QUOTE]

Ei se noinkaan mene Kuten sanoin, lapset todella usein haluaa vanhempiensa kanssa puuhastella ja todellakin osataan heittäytyä leikin ja mielikuvituksen vietäväksi. Mutta pointti onkin siinä, että lapsi oppii että voi viettää niitä hauskoja hetkiä MUIDENKIN kanssa kun vaan vanhempien. Se on lapselle rikkaus, että elämässä on paljon ihmisiä jotka välittää ja joiden kanssa se hauskanpito on erilaista. Ei se tarkoita, että parempaa vaan erilaista. Äidin seurassa on erilaista kun parikymppisen sedän, parhaan kaverin seurassa on erilaista kun vaarin, iskän seurassa on erilaista kun ollaan vaan kaksin verrattuna siihen kun sisaruksetkin on mukana. Se ei ole lapselta pois, että hän muodostaa läheisiä suhteita monien läheisten kanssa ja että näiden seuraa voi vaihdella. Eikä meillä olla koskaan lapsille opetettu, että nyt menette sinne ja sinne hoitoon että äiti ja iskä saa olla rauhassa vaan niille on pienestä asti korostettu että se on heille hieno hetki kun saa olla sen ja sen kanssa. Kyllä meillä ainakin lapset pitää sitä ihan erityisenä kivana kun saa välillä muidenkin kanssa mennä reissuun. Ja edelleen, parhaat reissut ne on lastenkin mielestä ne koko perheen yhteiset!
Edelliselle kirjoittajalle vielä, niin meillä ollaan toimittu näin vaikka lapset ovat olleet pieniä. Pienin on ollut kotona ja isommat saaneet kyläillä. Meillä ehkä on poikkeuksellisen paljon läheisiä ja kaikki asuvat alle 50km päässä joten hyvin tiiviisti ollaan kaikki aina oltu tekemisissä toistemme kanssa