Neekeri
Tämä on lupaava artikkeli.
Afrikkalaisia kansoja: tummaihoisia afrikkalaisia kuvattuna saksalaisessa Meyers Konversations-Lexikonissa (18851890).
Neekeri on suomen kielen sana, jolla tarkoitetaan tavallisesti Afrikan tummaihoista väestöä ja sen jälkeläisiä muuallakin maailmassa[1] tai joidenkin rotuteorioiden[2] mukaista negridistä rotua.[3] Nykyisin sana käsitetään usein halventavaksi.[3][1][4][5][6][7] Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että sanaa käytetään ajoittain myös muista ei-suomalaiseksi tai vähemmän suomalaiseksi katsotuista ihmisistä.[4][8][5] 1980-luvulle asti neekeri-sana oli nykyistä selvästi yleisemmässä käytössä eikä sitä pidetty halventavana, vaikka yksittäisiä tapauksia, joissa sanaa on pidetty halventavana, on dokumentoitu jo 1950-luvulta.[9] Viimeistään 1990-luvun puoleenväliin mennessä sanaa on alettu pitää rasistisena, etenkin pääkaupunkiseudulla ja nuoremman kansanosan keskuudessa.[3][6][7][9] Suomalaisten keskuudessa tehdyissä tutkimuksessa 90 % kyselyihin osallistuneista piti ilmauksia neekeri, ryssä ja manne kaikkein loukkaavimpina vähemmistöjen nimityksistä.[10]
Nykyisin neekeri-sanan sijasta käytetään tavallisesti sanaa musta (engl. black)[1][11] tai Yhdysvaltain mustaa väestöä tarkoitettaessa afroamerikkalainen[12]. Afrikassa käsite on korvattu yleisemmin sanalla afrikkalainen[1]. Vaihtelevassa merkityksessä käytetään myös sanaa värillinen[12]. Sanan slangimuotoa nekru pidetään vielä yksiselitteisemmin loukkaavana kuin neekeri-sanaa.[13][14]
Nykyään Suomessa ne, joista sanaa yleisimmin käytetään, eivät käytä itsestään tätä nimitystä. Useissa haastattelututkimuksissa monet Suomen kantaväestöstä ulkonäöllisesti erottuvat ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat kertoneet, että neekeri-sanan käyttö ilmentää heidän jokapäiväisiä rasismin kokemuksiaan.[4][5][15][6][16][17][8]
Sisällysluettelo
1 Sanan käytön historia
1.1 Tietokirjat ja sanakirjat
1.2 Populaarikulttuuri
1.3 Muita käyttöyhteyksiä
2 Sanan käyttö nykyään
2.1 Viranomaiset
2.2 Journalismi
2.3 Akateeminen yhteisö
2.4 Oikeustapaukset
2.5 Neekeri-sanan käyttäjät ja kohteet
2.5.1 Tutkimus sanan käyttäjistä
2.5.2 Neekeri-sanan käyttöön liittyvät kokemukset
3 Vastaavat ilmaukset muissa kielissä
4 Lähteet
4.1 Viitteet
5 Aiheesta muualla
Sanan käytön historia
Raimo Jussilan Vanhat sanat -kirjan mukaan sana neekeri (tällöin kirjoitusasussa neger) esiintyy suomenkielisessä tekstissä ensi kertaa vuonna 1771 julkaistussa kirjassa Totinen Juttu Sijtä, Surkiasta Meri-hädän waarasta, cuin Laiwa-Capteini Pet. Viaud ja hänen Cansza-Cumppanins owat ulossesonet Americassa, Wuonna 1766.[18] Suomalaistettua kirjoitusasua neekeri alettiin käyttää 1800-luvun loppupuolella. Suomeen sana on lainattu ruotsin kielestä. Ruotsin neger pohjautuu puolestaan muinaisranskan sanaan negre ja edelleen espanjan tai portugalin sanaan negro. Perustana on latinan mustaa väriä merkitsevä adjektiivi niger (vartalo nigr-).[19]
Suomen kielessä on myös leikillinen, usein halventavaksi koettu nimitys murjaani [20], jota käytetään yhä tiernapoikien esityksissä.[21]
Vielä 1970-luvulla neekeri-sanaa käytettiin suomen kielessä yleisesti sekä tieto- että kaunokirjallisuudessa, myös hakuteoksissa ja koulukirjoissa, mutta Suomessa ei tuolloin juuri ollut afrikkalaistaustaista väestöä, joten sanaa käytettiin lähes yksinomaan vieraista ja kaukaisista maista puhuttaessa.[22] Sanan käyttöyhteyksiin liittyi Suomessakin usein kolonialismille tyypillisiin asenteisiin liittyviä konnotaatioita[22][23], joskin sitä saatettiin käyttää silloinkin, kun sellaisia tietoisesti pyrittiin välttämään.[24][9]. Neekeri-sanan käyttöä maahanmuuttajasta voitiin suositella vielä 1980-luvulla peruskoulun rasismin vastaisessa opetuksessa.[25]
Anna Rastaan mukaan ei-halventavaksi tulkittavien esimerkkien ohella 1950- ja 1960-luvuilla neekeri-sana esiintyi tiedotusvälineissä ja populaarikulttuurissa joskus myös selvästi rasistisissa ja halventavissa yhteyksissä.[26] Toisaalla jo 1950-luvulta löytyy ensimmäisiä viitteitä siitä, että sanan käyttöä olisi ainakin joissakin yhteyksissä pidetty sopimattomana.[27][9]
Tietokirjat ja sanakirjat
Nee-ke-ri naut-tii ba-naa-nis-ta. Sivu Uudesta aapisesta vuodelta 1972. Kuvassa esitetty lannevaatteeseen ja suuriin korvakoruihin pukeutunut afrikkalainen. Anne Mäntysen ja Tiina Onikin mukaan neekerit kuvattiin aikaisempina vuosikymmeninä erilaisuudessaan huvittavina luonnonlapsina, alkuasukkaina, tai sitten sorrettuna valtakulttuurin alaluokkana.[23]
1860-luvulla saksasta suomeen käännetyssä tietosanakirjassa Neekerikansaa Ahrikassa luonnehditaan maailman onnettomimmiksi, sen katsotaan elävän luonnollisessa yksinkertaisuudessa ja todetaan, että muutamat neekeriläiset heimokunnat ovat taipuneet käsitöihinkin ja heidän tapansa yleen ovat kovin raat ja julmat.[14] Ajalleen tyypilliseen tapaan[28] vuonna 1914 julkaistussa Tietosanakirjassa neekeri määritellään Afrikan pääroduksi ja sen ulkoisia tuntomerkkejä, luonnetta ja henkisiä kykyjä kuvataan tarkoin. Luonnehdinnan perusteella neekerit ovat lapsenkaltaisia, julmia ja vailla henkisiä kykyjä.[14]
Neekeri-sanaa käytettiin vielä 1900-luvun alkupuolella ja puolivälissä yleisesti tieto- ja koulukirjoissa afrikkalaisperäisistä ihmisistä[14]. Suomessa 1920-luvulla käytettyjä kansakoulun maantiedon oppikirjoja pro gradu -työssään tutkinut Mari Lyytikäinen katsoo, että neekereiden esittämiseen oppikirjoissa liittyi toiseus ja että esittäminen perustui erojen havaitsemiseen ja tuottamiseen itsen ja toisen välillä. Tämä teki neekereistä myös mykkiä ja passiivisia, jolloin neekeridiskurssin luominen kuului vain eurooppalaisille. Oppikirjoissa esitetty neekerin toiseus oli tavoitteellista, sillä toiseuden avulla voitiin vahvistaa haluttua kuvaa itsestä.[29] Tapa jolla oppikirjat käsittelivät neekereitä, sopi Lyytikäisen mielestä ennen kaikkea eurooppalaisten tavoitteisiin ja aikeisiin Mustassa Afrikassa: Lapsellinen, laiska ja sivistymätön neekeri tarvitsi oppikirjojen mukaan eurooppalaista, jolla oli oikeus neekerin fyysiseen ja henkiseen hallitsemiseen. [...] Neekeri oli esitetty ennen kaikkea sivistymättömänä, mikä sopi hyvin suomalaisten lähetystyöhön ja sen tuomaan meidän, eurooppalaisten, yhteyttä korostavaan ajatukseen.[30]
Nykysuomen sanakirjassa (1958), joka toimitettiin vuosina 19271943[31], sanaan neekeri ei liitetty erityistä sävyä, ei myöskään vielä vuonna 1990 julkaistussa 8. osassa (Vierassanojen etymologinen sanakirja). Otavan Fokus-tietosanakirjassa vuodelta 1972 sanaa käytettiin neutraalissa merkityksessä kuvaamaan negridisen suurrodun roturyhmää.[32]
Vuosina 19901994 julkaistussa Suomen kielen perussanakirjassa ja vuonna 1997 julkaistussa CD-Perussanakirjassa sanan mainitaan olevan joidenkuiden mielestä halventava. Yhtenä sanakirjojen toimittajista toimineen Eija-Riitta Grönrosin mukaan tuolloin tehty päätös otti huomioon asiaan liittyvät eri osapuolet: vaikka sanaa itse pitäisi neutraalina, on syytä ajatella myös vastaanottajan näkökulmaa niin, ettei tahtomattaan loukkaisi. Toisaalta ei pidä leimata tämän kaltaisia ilmauksia aina ja kaikkien käyttäminä pahantahtoisiksi.[33]
Weilin+Göösin tietosanakirja vuodelta 1993 kertoo, että sanaa on pidetty halventavana[1]. Suomen kielen lautakunnan vuonna 2000 tehdyn päätöksen mukaisesti[34] vuonna 2004 julkaistussa Kielitoimiston sanakirjassa sanaa luonnehditaan usein halventavaksi. Samassa teoksessa hakusana nekru on merkitty halventavaksi.[3][13][35]
Populaarikulttuuri
Neekeri-sana esiintyi menneinä vuosikymmeninä populaarikulttuurissa huomattavasti nykyistä useammin.[9] Suomalaisissa kupleteissa 1920-luvulla on selviä minstrel show -vaikutteita mustista ihmisistä kertovissa lauluissa. Myös eräiden farssielokuvien, kuten Pekka ja Pätkä neekereinä, "neekerihahmot" sekä Musta Pekka -pelikortit ja suomalaiset lakritsipatukkahahmot juontavat juurensa minstrel show -taiteeseen.[36] Elokuvassa Pekka ja Pätkä neekereinä (1960) parivaljakko osallistuu naamansa mustiksi värjänneinä viihderavintolan koe-esiintymiseen. Antti-Ville Kärjän mukaan elokuva on tyypillinen esimerkki aikansa elokuvahuumorista, jossa stereotyyppiset ja eksoottiset representaatiot, joilla ei välttämättä ole suhdetta viittauskohteidensa todelliseen kulttuuriin, huvittavat suurta yleisöä. Sheikit ja neekerit nyt vain kävelevät jossain vaiheessa elämäänsä nykivin niskoin ja askelin, polvet tiukasti yhdessä. Yleisö nauraa eksoottisille kummajaisille, kuten neekereille.[37]
Esimerkkejä löytyy viljalti populaarimusiikista läpi koko vuosisadan, kuten J. Alfred Tannerin levytyksestä Kymmenen pientä neekeripoikaa (1924), Georg Malmstenin Oli kerran neekeripoikanen ja Neekeriprinsessa (1938), Klamydian Ratkiriemukkaat neekerit (1991), Reino Helismaan Balladi Villistä lännestä (1949) ja "Daiga-daiga-duu" (1949), Metro-tyttöjen Suzy, pieni neekerityttö (1950), Kristiina Halkolan ja Kaj Chydeniuksen Magdaleenan neekerilaulu (1968), Martti Innasen Neekeriäiteen kumipanaani (1978), Eppu Normaalin Maailma loppuu neekerikylässä (1984)[38], Freud Marx Engels & Jungin "Buuri Johannesburgista" (1986) sekä Hausmyllyn vuoden 1991 Suomen myydyimmän singlen Se mustamies sanoituksissa.[39][40] Hausmyllyn kappaleen kertosäe lainattiin Kake Singersin kappaleesta Me halutaan olla neekereitä.[40]
Mikko Alatalon vuonna 1980 julkaistulla levyllä Elävänä Pispalassa on kappale Kyllä sitä ny ollaan niin neekeriä, että. Alatalon mukaan kappale oli alun perin tarkoitettu satiiriksi suomalaisten rotuennakkoluuloista, mutta laulu kääntyi itseään vastaan ja eräs afrikkalainen opiskelija oli kertonut Alatalolle pihan lasten kiusaavan häntä laulun sanoin.[41] Mikko Alatalo kertoi vuonna 2002 lehtihaastattelussa empineensä kappaleensa uudelleenlevyttämistä, koska tätä n-alkuista sanaa ei saisi enää nykyisin sanoa.[42] Neljä vuotta myöhemmin Alatalo totesi, ettei enää haluaisi esittää kappaletta kuin korkeintaan nostalgisista syistä ja silloinkin vain edellyttäen, etteivät toivojat ole uusnatseja.[43][9]
Lastenkulttuuriin Suomessa ja Euroopassa on kuulunut myös sellainen vitsi- ja loruperinne, jonka kohteena ovat olleet neekerit ja heidän ihonvärinsä. Esimerkiksi Sirkka-lastenlehdessä julkaistiin vuonna 1927 vitsi: Pikku Poju: Minäpä tiedän, miksi pikku neekeripojat ovat niin onnellisia. Äiti: No minkä tähden? Pikku Poju: Niiden äidithän eivät voi koskaan nähdä, ovatko kädet puhtaat vai likaiset.[22]
Astrid Lindgrenin luoman lasten satuhahmo Peppi Pitkätossun isä oli kirjan alkuperäisessä suomennoksessa ammatikseen neekerikuningas Etelämeren saarella.[44] Sen jälkeisissä tarkistetuissa painoksissa käytettiin nimitystä alkuasukas ja mustista lapsista sanaa kurrekurredu.[45] Kääntäjä Kristiina Rikman totesi vuonna 2006, ettei hän Peppi-kirjoja suomentaessaan ryhtyisi muuttamaan sanoja poliittisesti korrektimmiksi, koska neekeri-sanalla on pitkä historiansa ja sen voi antaa näkyä. Rikmanin mukaan Lindgrenin käyttämiin ilmauksiin ei ole puututtu Ruotsissakaan, eikä siellä ole edes keskusteltu aiheesta.[45] Rikmanin uusi suomennos ilmestyi vuonna 2007.[46]
Muita käyttöyhteyksiä
Nykyisin Suukoksi kutsuttu Brunbergin suklaatehtaan makeinen oli vuoteen 2001 asti nimeltään Neekerinsuukko. Brunbergin toimitusjohtajan Tom Brunbergin mukaan yritys vaihtoi tuotteen nimen ja modernisoi sen ulkoasun täysin vapaaehtoisesti ja omasta aloitteesta. Muutoksen jälkeen makeisen myynti laski tilapäisesti, mutta palautui myöhemmin ennalleen.[47] Vuonna 2006 vähemmistövaltuutettu esitti myös, että Suukko-makeisrasian ja Fazerin lakritsipatukoiden käärepaperien kuva ovat loukkaavia ja niistä tulisi luopua.[48] Cloetta Fazerin viestintäpäällikön Anita Laxénin mukaan vanha lakritsikääre herätti tämän päivän yhteiskunnassa hämmennystä eikä toiminut kansainvälisillä markkinoilla. Laxénin mukaan päätös muuttaa käärettä oli yrityksen oma ja se toimii asiassa esimerkillisesti yhteiskuntavastuunsa tuntevana yrityksenä.[47]
Aiheesta virisi vilkas keskustelu internetin keskustelupalstoilla ja joidenkin lehtien sivulla. Monissa kommenteissa vähemmistövaltuutetun esitystä pidettiin kohtuuttomana poliittisen korrektiuden vaatimuksena. Anna Rastaan tutkimusaineistossa tuotteiden tunnukset esiintyivät tutkijan mukaan kaikkea muuta kuin harmittomina tai hauskoina kuvastoina. Tutkimuksessa mukana olleet ulkomaalaistaustaiset lapset olivat reagoineet kuviin voimakkaasti ja ne olivat koulussa laukaisseet kiusaamista ulkomaalaistaustaisia lapsia kohtaan.[48] Myös rasistiset ryhmät ovat käyttäneet lakritsipatukoiden aikaisempaa tunnusta mustien vastaisissa t-paidoissaan.[15]
Muita yhteyksiä, joissa sanaa neekeri on käytetty:
Kuvaannollisesti neekereiksi on joskus sanottu yhteiskunnallisesti syrjittyjä väestöryhmiä yleensä. Saatetaan esimerkiksi kysyä, ovatko naiset yhteiskunnan neekereitä.[49]
Lymphogranuloma venereum -sukupuolitaudista eli lokeronivusajoksesta on käytetty myös nimitystä neekerisankkeri.[50]
Vaasan Aaltopuiston asuinalue oli entiseltä nimeltään Neekerikylä.[51][52] Alueen nimitys tuli rakennusten tummasta värityksestä.[53]
Aikaisemmin toimittajia kutsuttiin lehtineekereiksi, koska oikovedoksia lukevien toimittajien kädet ja kasvot olivat usein painomusteessa. Monet sanomalehtiyhdistykset käyttivät sanaa muun muassa lehtiensä nimessä; esimerkiksi Tampereen Sanomalehtimiesyhdistys julkaisi vuoteen 2007 saakka Vappuneekeri-lehteä.[54][55]Sanan käyttö on vähentynyt sen jälkeen, kun ilmausta alettiin pitää loukkaavana.[56]
Sanan käyttö nykyään
Viranomaiset
Vastauksessa kansanedustaja Sulo Aittoniemen kirjalliseen kysymykseen vuonna 1997 ministeri Claes Andersson ilmoitti hallituksen kantana, että vakiintuneen käytännön mukaisesti henkilöitä tulisi ensisijaisesti kutsua heidän etu- ja sukunimellään eikä etniseen tai muuhun taustaan saa viitata sellaisin nimikkein, jotka henkilö kokee loukkaaviksi tai ihmisarvoa alentaviksi.[57]
Sisäasiainministeriön ylläpitämän Yhdenvertaisuus.fi-verkkosivuston mukaan neekeri-sanalla on nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa eittämättä negatiivinen kaiku ja että mustaihoiset itse kokevat ilmauksen loukkaavana, kuten suuri osa ainakin nuoremman sukupolven valkoihoisista suomalaisista. Mikäli etnisen taustan ilmoittaminen on ylipäätään tarpeellista, tulee käyttää termiä mustaihoinen tai mainita henkilön kansallisuus.[6] Opetushallituksen ohjeissa kouluopetukseen soveltuvasta terminologiasta kehotetaan välttämään sanan käyttöä.[58]
Sisäministeriön alaisen Etnisten suhteiden neuvottelukunnan Rasismin vastainen työ -työryhmän esityksessä todetaan seuraavasti:[59]:
»Etnisten suhteiden neuvottelukunnan tiedotussuunnitelmassa tulisi korostaa rasismin vastaisia sisältöjä. Väärään tai kielteiseen tiedottamiseen sekä rasististen ilmaisujen käyttöön (esim. 'ryssä', 'neekeri', 'mustalainen') käyttöön tulee puuttua, etenkin viranomaistoiminnassa.»
Keväällä 2000 Helsingissä poliisiviranomaiset kuvasivat Suomen Tietotoimiston julkaisemassa poliisitiedotteessa epäiltyä vanhuksen ryöstäjää sanalla neekeri. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jaakko Jonkka, viitaten muun muassa YK:n rotusyrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen, piti tätä epäasiallisena.[60] Helsingin poliisilaitoksen rikosylikomisario Aarre Riikonen katsoi sanan käytön olevan välttämätön tunnistettavuuden takia, vaikkakin myönsi, että ilmaus neekeri livahti julkisuuteen puolivahingossa.[35] Eduskunnassa aiheesta käydyssä keskustelussa eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja totesi, että tämänkin tyyppiset linjanvedot kuuluvat oikeusasiamiehen arkiseen työhön. Tässä ei ole kysymys kuitenkaan siitä, että oikeusasiamies toimisi ikään kuin valtiovallan kielipoliisina. Jonkan huolenaiheena oli Lehtimajan mukaan poliisin puolueettomuus ja ennen kaikkea poliisin suhtautuminen etnisiin ja muihin vähemmistöihin. Lehtimaja piti näitä kysymyksiä perusoikeusnäkökulmasta äärimmäisen tärkeinä ja korosti, että julkisen vallan tulisi näyttää päättäväistä esimerkkiä rasismin ja muukalaisvihan torjunnassa, ja näissä talkoissa myös oikeusasiamies tuntee itsensä velvolliseksi kantamaan kortensa kekoon.[7]
Oikeusasiamies on puuttunut myös tapaukseen, jossa vuonna 1999 oikeustapauksen yhteydessä syyttäjänä toiminut sotilaslakimies oli haastattelussa antanut lausunnon, jonka mukaan hän ei pitänyt sanaa neekeri loukkaavana ja gambialaista alkuperää olleen varusmiehen nimittäminen neekeriksi oli niin vähäpätöinen asia, ettei se edellyttänyt oikeudenkäyntiä. Oikeusasiamies pyysi asiasta pääesikunnalta selvityksen lausunnon tarkoituksesta ja myös siitä, oliko sotilaslakimies asianmukaisesti hoitanut virkatehtävänsä syyttäjänä ja oliko lausunto hänen virkatehtäviensä mukainen. Pääesikunta katsoi, että lausunto oli jossain määrin varomaton ja että neekeri-sanan käyttö virkatehtävien yhteydessä ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää.[61]
Vähemmistövaltuutetun lausunnon mukaan[62]:
»Esimerkiksi ryssä- ja neekeri -sanan käyttäminen ryhmistä on oikeuskäytännössä katsottu täyttävän kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön. Arvioitaessa sitä, täyttääkö tietty internet-sivusto sen sisällön vuoksi rikoslain 11 luvun 8 §:n tunnusmerkistön, mainittujen sanojen käyttämistä voidaan pitää näyttönä tahallisuudesta ja loukkaamistarkoituksesta. Lisäksi näiden sanojen käyttö lisää lausuntojen törkeyttä.»
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kielitoimisto ei enää suosittele neekeri-sanaa neuvoa kysyville kielenkäyttäjille, vaan sanalle etsitään vaihtoehtoja.[63] Suomen kielen lautakunta teki vuonna 2000 päätöksen muuttaa sanan tyyliluonnehdintaa uuteen CD-Perussanakirjaan aikaisemmasta joidenkin mielestä halv. nykyiseen us. halv..[34] Kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen julkisuudessa esittämistä kommenteista keväällä 2011 nousseen kohun yhteydessä Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja Eija-Riitta Grönros totesi että sanan merkitys oli muuttunut ajan kuluessa ja "se ei enää ole neutraalia yleiskieltä". Grönrosin mielestä termin käyttö loukkaa myös silloin kun sillä ei ole tarkoitus loukata. Grönrosin mukaan oikeat termit ovat "musta" tai "mustaihoinen".[64]
Journalismi
Suomen Journalistiliiton vuonna 1996 julkaisemassa kirjassa Etniset vähemmistöt maahanmuuttajat ulkomaiset: Kuinka raportoida? arvioidaan Englannin journalistiliiton näkemyksen mukaisesti, että jotkin sanat, jotka ovat aikaisemmin olleet yleisessä käytössä, voivat tuntua nykyisin loukkaavilta ja että on tärkeää kysyä ihmisiltä itseltään, miten he itsensä määrittelevät. Sanan neekeri käyttö on nykyaikana selvästi vähentynyt tiedotusvälineissä.[65][66]
Journalistin ohjeiden mukaan etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.[67] Hyvää journalistista tapaa tulkitseva Julkisen sanan neuvosto[68] on todennut, että kevyissäkin etnisissä luonnehdinnoissa on käytettävä harkintaa[69] on antanut muun muassa langettavan päätöksen kesäkuussa 2006 Radio Suomipopia vastaan kuuntelijan tekemän valituksen perusteella. Radion juontajapari oli lukenut ja kommentoinut viisikymmentä vuotta aikaisemmin Kultaisessa aapisessa[70] julkaistua runoa Heikki ja neekeri. Juontajat ilmoittivat, etteivät olleet rasisteja ja vakuudeksi tästä toinen ilmoitti, että hänellä on tummaihoinen tyttöystävä. Toinen lisäsi tähän, että ja paksut huulet on. JSN:n päätöksen mukaan nykyisin mustaihoiset kokevat ilmaisun [neekeri] loukkaavana. Julkisen sanan neuvoston mielestä juontajien kommentit ja heidän esiintymistyylinsä toivat etnisen alkuperän esiin halventavasti.[71]
Pentti Raittilan empiirisen tutkimuksen mukaan vuonna 2000 Suomen lehdistössä ei juuri koskaan nimitetty konkreettisia henkilöitä neekereiksi, vaan keskityttiin yleensä periaatteellisen keskusteluun sanan sopivuudesta. Otsikoihin sana nousi muutamassa tapauksessa, jossa juttu käsitteli neekeriksi nimittelystä syntyneitä oikeustapauksia. Sana päätyi palstoille erityisesti muiden puheiden lainauksissa, yleensä sanan käytön paheksumisen kautta. Raittilan mielestä on mielenkiintoista, että vaikka muun muassa Turun Sanomien ja Ilkan päätoimittajat Ari Valjakka ja Kari Hokkanen puolustivat sanan käyttöä ei-halventavissa yhteyksissä, ilmausta ei kuitenkaan juuri käytetty edes Ilkassa eikä Turun Sanomissa.[72]
Akateeminen yhteisö
Akateemisessa yhteisössä ollaan nykyisin varsin yksimielisiä siitä, että sanalla on nykyisin selvästi halventava sävy.[26][23][73][74][56] Erimielisyyttä kuitenkin esiintyy siitä, voidaanko sanaan aiemmin liitettyjä merkityksiä pitää halventavina.[9]
Vuonna 1999 Kielitoimiston tutkija Taru Kolehmainen ei pitänyt sanaa itsessään halventavana, vaan hänen mukaansa halventavaksi sen tekee yhteys, jossa sitä käytetään. Kolehmaisen mukaan sanojen tarkoitus on eritellä ja joissain tapauksissa tarvitaan sanaa erottamaan mustaihoinen esimerkiksi muista värillisistä. Tämä sana on perinteisesti ollut suomen kielessä neekeri.[75] Kolehmaisen mukaan esimerkiksi neekeri- ja mustalainen-sanojen käytön vahtimisessa on menty jo naurettavuuksiin.[75] Hän katsoi, että suomalaiset ovat oppineet näkemään sanassa halventavia sävyjä niistä maista, joissa rotuongelmat olivat jo pitkään raakaa todellisuutta.[63]
Kolehmaisen näkemystä on arvosteltu esittämällä, että vanhoissa teksteissä neekeri-sanaan liittyy harvoin muita kuin rasistisia ja halventavia merkityksiä ja vaikka termiä olisikin käytetty muuten kuin halventavasti, siihen liittyneet vallitsevat merkitykset ovat olleet selvästi rasistisia. Akatemiatutkija, historioitsija Marjo Kaartisen mukaan sanalla neekeri on historiallisesti viitattu laiskoihin, epäluotettaviin ja typeriin puoli-ihmisiin ja että nämä määritteet ovat kaukana neutraaleista. Kaartisen mukaan monet ajattelevat, että rasistinen kuvakieli kuuluu kulttuuriimme, eikä siinä ole mitään pahaa. Ihmiset ajattelevat, että meillähän on oikeus ajatella mitä haluamme.[56] Kaartisen näkemystä on arvosteltu siitä, että se ei ota huomioon maailmaa ja olosuhteita, jossa menneinä vuosikymmeninä elettiin. Kaartisen mukaan hänen tarkoituksensa ei kuitenkaan ole syyttää vaan varoittaa piilorasismista.[76]
Anne Mäntysen ja Tiina Onikin kielitieteellisiin atk-aineistoihin perustuvan selvityksen mukaan sana ei aikaisempinakaan vuosikymmeninä ole ollut neutraalissa käytössä, vaan sanaan on liittynyt länsimainen kolonialistinen näkökulma. Tutkijoiden mukaan neekerit on aikaisemmin kuvattu eksoottisen kiehtovina ja huvittavina luonnonlapsina tai sorrettuna alaluokkana.[23] Sanaan neekeri on siten liittynyt toiseuden leima.[29][23]
Eräät kielentutkijat ovat myös kannanotoissaan korostaneet, ettei neekeri-sanan käyttö olekaan kielitieteellinen vaan mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallinen ja poliittinen ongelma. Sirkku Latomaan mukaan rodun uskottiin aikaisemmin olevan biologinen tyyppi ja luokka ja vaikka nykytiede ei usko enää rotuoppiin, rodun käsite ja rotuihin liitetyt ominaisuudet vaikuttavat edelleen.[63] Anna Rastaan mukaan sanan neekeri käyttöä on Suomessa puolusteltu väitteellä, että muissa kulttuureissa ja muiden kansojen käyttämänä tämä rasistiseksi tunnustettu ilmaus olisi Suomessa jotain aivan muuta: neutraali, harmiton ja siksi hyväksyttävä. Rastaan mukaan kiivaimmin termin puolesta puhutaan internetin verkkosivuilla, joiden keskustelu painottuu selvästi maahanmuuttajien ja monikulttuurisuuden vastustamiseen ja joissa keskustelijat sanovat olevansa isänmaan asialla. Käsitteeseen sisältyy Rastaan mielestä näkemys ihmisrotujen olemassaolosta ja niiden eriarvoisuudesta.[77]
Kotimaisten kielten keskuksen erikoistutkija, dosentti Vesa Heikkinen katsoo, että nykyisessä neekeri-keskustelussa vanha epätieto ihmisroduista ja niiden ominaisuuksista nostaa päätään. Heikkisen mukaan jokainen kielenkäyttäjä voi kysyä itseltään, kannattaako käyttää sellaisia sanoja, joista tietää monien loukkaantuvan ja joiden avulla pidetään yllä esimerkiksi vihaa ja rasismia ruokkivaa ilmapiiriä.[78]
Oikeustapaukset
Itä-Suomen hovioikeus tuomitsi lokakuussa 1998 sakkorangaistuksen sotkamolaiselle opettajalle, joka oli nimittänyt 14-vuotiasta ulkomaalaisperäistä oppilasta neekeriksi. Oikeus katsoi, että opettaja oli käyttänyt sanaa loukatakseen tyttöä ja että hänen oli täytynyt olla tietoinen sanan kielteisistä merkityksistä.[79][61] Vuonna 1999 Helsingin hovioikeus tuomitsi varusmiespalvelusta suorittaneen alikersantin kahdeksaan päiväsakkoon tämän huudeltua gambialaissyntyiselle kaartinjääkärille vittu, kun toi neekeri ei juokse ja vitun Bobby. Tuomioita on tullut myös muun muassa nimityksistä likainen nekru.[75][61]
Neekeri-sanan käyttäjät ja kohteet
Viitasaarella on yks kaveri, sen poika on rajalla. Se sano että neekeriukko tullee sinne ja sanoo "turvapaikka". Se ei osaa mitään muuta suomea, ja heti ollaan sisällä.
Kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps) huhtikuussa 2011 keskustelua herättänyt kommentti[80].
Suomessa 1990- ja 2000-luvulla ne, joista neekeri-sanaa yleisimmin käytetään, eivät kutsu itse itseään kyseisellä sanalla. Kun maahanmuuttajia ja muita rasismia kokeneita on pyydetty kertomaan omista kokemuksistaan, he ovat usein ottaneet esiin neekeri-sanan ja sen käytön.[4] Anna Rastaan väitöskirjan mukaan ne henkilöt, jotka ovat joutuneet keskimääräistä useammin nimittelyn kohteeksi, suhtautuvat sanan käyttöön erityisen kielteisesti, ja sanan käyttö koetaan usein vallankäytöksi ja alistamiseksi. Rastaan tutkimuksen mukaan suomalaisissa viestimissä niiden, joihin neekeri-sanalla viitataan, mielipiteitä esitellään harvoin ja pääsääntöisesti vain oikeustapausten selostusten tai yksittäisten mielipidekirjoitusten kautta.[4]
Yliopistonlehtori Sirkku Latomaa on todennut, että koska sana on oikeuslaitoksen ennakkopäätöksessä katsottu halventavaksi, on Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselta siitä lähtien tiedusteltu korvaavia nimityksiä.[63] 2000-luvulla etnisiin ryhmiin viittaavien termien perustana on pidetty yleensä ryhmän oikeutta itse päättää itsestään julkisuudessa käytettävästä nimikkeestä.[81][66] Anna Simolan ja Anna Rastaan mukaan tämä on kuitenkin käytännössä vaikeaa, koska kaikkien tietyn ryhmän jäsenien mielipidettä ei koskaan voida kysyä, vaan usein jotkut yksilöt nostetaan koko ryhmän äänitorviksi. Esimerkiksi Kansallisteatterissa vuonna 2006 ensi-iltansa saaneen Pirkko Saision Sorsastaja-näytelmän neljää näyttelijää Henry Hanikkaa, Amira Khalifaa, Kaisla Löyttyjärveä ja Jani Toivolaa yhdisti tumma ihonväri. Näytelmää käsittelevissä jutuissa näyttelijöiltä kysyttiin usein heidän näkemystään termistä neekeri sekä mitä termiä he halusivat itsestään käytettävän. Näyttelijät eivät olleet keskenään yksimielisiä, ja jokainen nimesi eri termin, jota toivoi itsestään käytettävän ihonväriin viitattaessa. Esimerkiksi Toivola pohti käsitteen afrosuomalainen mahdollisuuksia ja katsoi, että uuden käsitteen keksiminen on yhteiskunnan tapa mennä eteenpäin ja julkisesti hyväksyä uusi ihmisryhmä.[82]
Satu Tervosen vuonna 2000 julkaisemassa tutkimuksessa tutkittiin kansallisuutta tai muuta ihmisen taustaa ilmaisevien nimitysten sävyjä ja sivumerkityksiä. Kyselytutkimukseen osallistui 199 pääkaupunkiseudulla asuvaa iältään 1580-vuotiasta vastaajaa. Vastaajia pyydettiin muun muassa arvioimaan kauppajonossa tapahtuneen kiistelyn aikana esitetyn senkin ryssä -tyylisen nimittelyn loukkaavuutta asteikolla hyvin loukkaava, loukkaava, melko harmiton, neutraali vai omituinen. Vähintään loukkaavana ryssää piti 92 %, neekeriä 90 % ja mannea 88 % vastaajista. Yleisesti naispuoliset vastaajat pitävän tutkittuja sanoja hiukan loukkaavampina kuin miespuoliset. Termin neekeri kohdalla nuoremmat vastaajat pitivät sanaa loukkaavampana kuin vanhemmat.[83]
Erilaisuutta koskevien ristiriitojen selvittämiseen tähtäävän MOD-koulutusohjelman kouluttajan Jari Kivistön mukaan neekeri-sanan käytöstä syntyy helposti tilanteita, joissa sanan käyttö loukkaa toisia ihmisiä: nämä kokevat sanan halventavana, vaikka sanan käyttäjä ei tarkoittanut mitään pahaa. Tällöin käy usein niin, että sanan käyttäjä puolestaan loukkaantuu kohtaamastaan reaktiosta. Näin syntyy tilanne, jossa kukaan ei ymmärrä ketään, ja ilma väreilee katkeruutta ja loukkaantumista. Kivistö itse ei koe sanaa neekeri loukkaavana, mutta on luopunut sen käytöstä, koska toiset kokevat sen loukkaavana. Kivistön mukaan korvaavat sanat, kuten tummaihoinen tai romani, saattavat kuulostaa aluksi teennäiseltä, mutta näihinkin tottuu.[84]
Tutkimus sanan käyttäjistä
Keskustelua City-lehden keskustelupalstalla aiheesta Onko neekeri ruma sana?. Anna-Maria Pekkisen pro gradu -työn mukaan yksi keskustelupalstojen vakioaiheita on, sopiiko sana neekeri kielenkäyttöön vai ei.[85]
Ulkomaalaistaustaisten nuorten kokemuksen mukaan neekeri-sanan käyttäjänä oli usein henkilö, joka oli rasisti tai jonka ei ollut tarvinnut kohdata rasismin kysymyksiä.[4] Anne-Mari Souton tutkimuksen mukaan nuoret ylläpitivät stereotypioita kouluympäristössä varmistaakseen kuuluvuutensa sisäpiireihin ja muihin arkisiin yhteisöihin. Souton mukaan suomalaisuutta avaavat näkökulmat, stereotypioiden kyseenalaistaminen tai esimerkiksi 'ryssä'- ja 'neekeri'-sanoihin puuttuminen merkitsivät useimmiten sosiaalista riskiä.[86] Historioitsija Marjo Kaartisen mukaan rasismikeskustelu alkoi Suomessa varsin myöhään ja suomalaiset eivät ole mielellään ottaneet rasistin leimaa itseensä. Hänen mukaansa väite neekeri-sanan halventavuudesta saa poikkeuksetta aina jonkun esittämään eriävän mielipiteen, ja sanaa puolustavat joskus nekin, jotka eivät sitä koskaan muussa yhteydessä käytä.[76]
Anna-Maria Pekkinen tutki pro gradu -työssään kolmen eri internetin keskustelupalstan keskusteluja. Tutkimuksen mukaan sekä kotisivuilla että keskusteluissa on yleistä käyttää halventavia nimityksiä eri ryhmistä. Näitä sanoja ovat muun muassa neekeri, nekru, rättipää, vinosilmä, ryssä, manne, mutiainen, sompanssi ja ählämi. Pekkisen mukaan yksi keskustelupalstojen vakioaiheita onkin, sopiiko sana neekeri kielenkäyttöön vai ei. Keskustelupalstoilla puheen kohde, eli erityisesti maahanmuuttajat puuttuvat käytännössä kokonaan.[85]
Merja Määttäsen etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ja maahanmuuttajataustaisten poliisien kokemuksia työstään selvittäneen tutkimuksen rasistinen kielenkäyttö ja vähemmistöjen kustannuksella vitsailu hyväksytään Suomen poliisissa ja sitä pidetään arkipäiväisenä. Määttä epäilee, etteivät maahanmuuttajapoliisit suvaitsisi neekerivitsejä lähikauppansa kassalta tai lapsensa opettajalta. Määttä katsoo, että vitsit ja nimittely heijastavat ja tekevät arkipäiväisiksi yhteiskunnan valtarakenteita ja toistavat esimerkiksi etnisiä stereotypioita ja ennakkoluuloja.[87]
Neekeri-sanan käyttöön liittyvät kokemukset
Rastaan väitöskirjan mukaan rasismia kokeneet ovat joutuneet julkisesti nimitellyiksi kaduilla, ravintoloissa ja tavarataloissa. 23 lapsen ja nuoren kokemuksia kartoittaneessa tutkimuksessa havaittiin, ettei neekeriksi nimitelty vain afrikkalaistaustaisia, vaan toisinaan muitakin ei-suomalaiseksi tai vähemmän suomalaiseksi katsottuja ihmisiä: esimerkiksi Kiinasta adoptoituja lapsia tai lapsia, joiden toinen vanhempi on Lähi-idästä. Rastaan mukaan sanaa neekeri käytetään rodullisten erojen tuottamiseen ja rasismia kokeneiden kannalta eriarvoistaviin avoimen rasistisiin ilmauksiin. Sanan pitäminen harmittomana merkitsee Rastaan näkemyksen mukaan sen rasistisen merkityksen kiistämistä tai hyväksymistä.[4]
Veronika Honkasalon pro gradu -työn haastatteluissa maahanmuuttajanuoret kokivat usein suomalaisuuden ulkoapäin ulkonäön ja syntyperän kautta määriteltynä. Honkasalon mukaan jotkut tutkituista 12 nuoresta kohtasivat oman muukalaisuutensa, kun heidän alkuperäistä syntymämaataan kyseltiin tai heitä nimiteltiin esimerkiksi neekereiksi.[88] Myös Heidi Virkin kuuden ulkomailta Suomeen adoptoidun lapsen kokemuksia käsittelevässä pro gradu -työssä nousi esiin neekeri-termin käyttö. Haastatteluissa ulkomailta adoptoidut lapset olivat joutuneet neekeri-nimittelyn kohteiksi.[5]
Kati Kovácsin tekemän nuorten maahanmuuttajien kokemaa koulukiusaamista käsittelevän pro gradu -tutkielman mukaan sanaa neekeri saatetaan joskus käyttää kouluissa kenestä tahansa ulkomaalaisen näköisestä lapsesta. Tutkimus perustui 52 maahanmuuttajanuoren kirjoitukseen ja kahteen haastatteluun. Kovâcsin mukaan kiusaajalle ei ole merkitystä sillä, onko kiusattu oikeasti mustaihoinen vai ei, sana 'neekeri' on joka tapauksessa tehokas viesti. Haukkumisen kohde on 'alempaa rotua', ei-toivottu ja huonompi kuin kiusaajansa.[8]
Vastaavat ilmaukset muissa kielissä
Erään ruotsalaisen poliisipäällikön sähköposti, jossa epäiltyä kuvaillaan sanoilla neekeriksi armeijanvihreässä takissa. Sähköposti aiheutti keskustelua poliisin rasistisuudesta.
1800-luvun keskivaiheilta sen loppuun asti yleisin Yhdysvaltojen mustaan väestöön viitannut ilmaus oli värillinen (engl. Colored). 1800-luvun lopulta alkaen sen syrjäytti termi negro, joka on sellaisenaan lainattu espanjasta. Termin käyttöönoton puolesta kampanjoivat muun muassa Booker T. Washington ja W. E. B. Du Bois, jotka pitivät sitä foneettisesti ja etymologisesti parempana kuin aikaisempaa colored-termiä.[89]1960-luvun lopulta alkaen termi korvautui nopeasti termillä black (musta) ja vanhan sanan merkitys muuttui halventavaksi kuvastaen yhdysvaltalaisten mustien yhteisön muutoksia kansalaisoikeus- ja Black Power -liikkeiden myötä.[90] Sanan väännöksiä nigger, jota aikoinaan käytettiin ennen kaikkea Amerikan afrikkalaisperäisistä orjista, sekä monissa yhteyksissä myös nigga pidetään vielä selvemmin ja yksiselitteisesti loukkaavina.[91][92] Esimerkiksi Yhdysvalloissa Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailujen sisällyttämisestä koulujen opetussuunnitelmiin on noussut laaja keskustelu, koska kirja sisältää yli kaksisataa kertaa sanan nigger.[93]
Ruotsin, Islannin ja Tanskan kielitoimistot eivät enää suosittele termin neger käyttöä.[63] Termin rasistisuudesta on herännyt keskustelua myös Ruotsissa poliisin piirissä. Eräässä tapauksessa poliisipäällikkö oli lähettänyt kollegalleen sähköpostia, jossa oli kuvaillut etsimäänsä miestä neekeriksi armeijanvihreässä takissa (ruots. en neger iklädd militärgrön jacka[94]). Poliisin aluepäällikkö Marianne Almqvist arvosteli poliisipäällikön kielenkäyttöä ja totesi, että sanaa neekeri ei pidä käyttää. Sillä ei ole mitään tekemistä tuntomerkkien kanssa.[95]
Eesti õigekeelsussõnaraamatin mukaan sana neeger ei ole viron kielessä halventava.[96] Asiasta kyllä keskustellaan, ja muiden kielten tapaan useat kirjoittajat ja tiedonlähteet ovat kuitenkin alkaneet suosia sanoja "musta", "mustanahaline" ja "tumedanahaline".[97] Agatha Christien klassisen rikosomaani Kümme väikest neegrit sai uudessa vironkielisessä painoksessa Christien perillisten pyynnöstä nimen Ja ei jäänud teda ka.[98]
Espanjan sanaa musta eli negro käytetään tavallisesti neutraalina ilmauksena, mutta joissain yhteyksissä sitä voidaan pitää vähättelevänä tai loukkaavana (esimerkiksi ranskan vaikutuksen vuoksi negro tarkoittaa myös haamukirjoittajaa). Toisaalta joissain espanjankielisissä maissa, kuten Argentiinassa, Chilessä ja Uruguayssa, sanaa negro tai sen feminiinimuotoa negra käytetään myös puolisosta, läheisistä ystävistä tai yleensä ihmisistä ihonväriin katsomatta.[99]
Saksan kielen sanoja kuten Neger ja Farbige (suom. värillinen), joita nykyisin pidetään sopimattomina tai loukkaavina, käytettiin vapaasti 1980-luvun loppuun asti. Arvostettu saksalainen Duden-sanakirja sisälsi vielä vuonna 1999 sanan Neger, mutta ei ilmausta Afrodeutscher (suom. afrosaksalainen), mitä sanakirjan toimittaja puolusti sanomalla, ettei ihonväriin perustuva syrjintä ollut kielellinen vaan sosiaalinen ja poliittinen ongelma. Vuoden 2006 sanakirjassa on jo termi Afrodeutscher ja sanan Neger ongelmallisuus on huomioitu. Uudissana Afrodeutscher ei kuitenkaan ole laajasti käytössä.[100]
Etelä-Afrikassa, erityisesti afrikaanerien piirissä, mustista käytetään halventavaa ilmausta kafferi (afrikaansiksi Kaffir). Englannin kielessä termiä käytti ensimmäiseksi Richard Hakluyt vuonna 1589 viitaten eteläisen Afrikan asukkaisiin, jotka asuivat nykyisten Zimbabwen, Etelä-Afrikan ja Mosambikin alueella. 1900-luvun aikana sanasta muodostui halventava termi, joka vastasi englannin nigger-sanaa.[101][102]
).
