Voisitko erota tämän takia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Nanna"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voisin erota. Tuossa on jo kaksi hyvää syytä: en saa kumppanin kanssa sellaista elämää kuin haluan ja kumppani osoittaa olevansa kykenemätön ratkaisemaan yhteisiä ongelmia yhdessä. Asuinpaikan valinta vaikuttaa niin moneen asiaan, että siitä on kyllä oltava yhtä mieltä.
 
[QUOTE="M33";30098759]Voisin erota. Tuossa on jo kaksi hyvää syytä: en saa kumppanin kanssa sellaista elämää kuin haluan ja kumppani osoittaa olevansa kykenemätön ratkaisemaan yhteisiä ongelmia yhdessä. Asuinpaikan valinta vaikuttaa niin moneen asiaan, että siitä on kyllä oltava yhtä mieltä.[/QUOTE]

Ja jos mies nyt suostuisi muuttamaan sinne keskustaan, olisi hän hetken päästä onneton? Vaan ei hätää. Koska hän ei saa kumppanin kanssa sellaista elämää kuin haluaa ja kumppani osoittaa olevansa kykenemätön ratkaisemaan yhteisiä ongelmia yhdessä, mies hakee hyvällä syyllä eroa ja jättää naisen. Asuinpaikan valinta vaikuttaa niin moneen asiaan, että siitä on kyllä oltava yhtä mieltä.
 
No jos koko muu perhe haluaa asua keskustassa, ja se yks joka ei ole edes kotona useinkaan ei halua, niin ei ole kuin yksi oikea ratkaisu. Muutto. Muuttaisin joko miehen kanssa tai ilman, mutta muuttaisin lasten kanssa.
 
Ei helv. 8km?? et oo tosissas?
En yhtää ihmettele miestäs, mieti kuin paljo halvempaa asuminen voi olla noinkin "kaukana" keskustasta. Kun taas se että tos matkan pyöräilee 8 vuotiaskin alle puolessa tunnissa, voi morjens!!

Kyllä, sano miehelles että kannatta erota! liikunnallisempia naisiakin löytyy... ;)
 
[QUOTE="koi";30107843]Ei helv. 8km?? et oo tosissas?
En yhtää ihmettele miestäs, mieti kuin paljo halvempaa asuminen voi olla noinkin "kaukana" keskustasta. Kun taas se että tos matkan pyöräilee 8 vuotiaskin alle puolessa tunnissa, voi morjens!!

Kyllä, sano miehelles että kannatta erota! liikunnallisempia naisiakin löytyy... ;)[/QUOTE]

Kuka helvetti jaksaa sadesäässä tai hangessa pyöräillä. Se on vuodesta aika harva päivä, kun on hyvä pyöräilysää.
 
[QUOTE="Sirkkeli";30107845]Kuka helvetti jaksaa sadesäässä tai hangessa pyöräillä. Se on vuodesta aika harva päivä, kun on hyvä pyöräilysää.[/QUOTE]

Tästä tasan vuosi taaksepäin on kyllä pyöräilysäätä riittänyt. Ja silloin ku sataa menee autolla, siinä matkaan menee varmaan se 10min max.? ja silti pitää valittaa....
 
No sää vaan PÄÄTÄT ETTÄ MUUTAT ja otat lapset mukaan.. Eiköhän ala miehesi löysäämään hihnaansa siinä vaiheessa.
Turhaan sä haaskaat elämääs ja hyvää työmahdollisiutta miehesi uppiniskaisuuden vuoksi.

Kumma jo ei mies ala tulla vastaan kun puhut vakavissaan. Oishan se lapsillekkin kiva. Itse muistan vastaavanlaisen lapsuuden, ja tosi kurjaa oli. Jäin ulkopuolelle muista lapsista ja yläasteella ei ollu ketään kavereita enään. Miettisit juurikin lapsiasi..
 
Minuakin kyllä kiinnostaa miten 8km matka estää työpaikan vastaanottamisen?? Ja kun 8km keskustasta ei ole pitkä matka, niin miten siellä ei asu muita lapsia? Missä koulu on?
 
Nyt voi taas joku tunnistaa mutta olen lapsuudessani asunut 8 km kaupungin keskustasta. Bestikseni samalta luokalta oli vielä kauempaa, eikä hän käynyt toisen luokkalaisen luona joka asui hänen naapurissaan.

Sieltäpäin käyvät vanhemmat edelleen tyytyväisinä töissä kaupungissa, ja eikös joku sanonut että ihanteellisinta on asua -oliko se 10 km, vai 10 minuutin ajomatkan päässä työpaikasta.
 
Ja jos mies nyt suostuisi muuttamaan sinne keskustaan, olisi hän hetken päästä onneton? Vaan ei hätää. Koska hän ei saa kumppanin kanssa sellaista elämää kuin haluaa ja kumppani osoittaa olevansa kykenemätön ratkaisemaan yhteisiä ongelmia yhdessä, mies hakee hyvällä syyllä eroa ja jättää naisen. Asuinpaikan valinta vaikuttaa niin moneen asiaan, että siitä on kyllä oltava yhtä mieltä.

Tottakai se voisi mennä noinkin päin. Ehkä tuollaista ei pitäisikään ratkaista täysin kummankaan mielen mukaan, vaan joko etsiä jokin kompromissi tai vaikka kokeilla hetken aikaa sitä että olisi kaksi asuntoa (toki vain, jos siihen on varaa). Esimerkiksi olisiko siinä keskustan ja peräkylän välissä jokin toinen asuinalue, jota voisi harkita. Ikävä jos parisuhteessa jompi kumpi joutuu toisen takia asumaan vuosikausia jossain, missä ei halua. Joskus se voi olla perusteltua esim. toisen opintojen vuoksi, tai vaikka työnkin, mutta aloittajan kohdalla voisi miettiä jotain kompromissia. Samasta kaupungista kuitenkin kyse.
 
Miten 8 km päässä keskustasta ei voi ottaa työpaikkaa vastaan? Onko sulla ap ajokortti kuitenkin ja auto? Jos ei ole, niin niiden hankkiminen maksaa huomattavasti vähemmän kuin toinen asunto. Jos ap menee töihin ja sitä myöten lapset päiväkotiin ja kouluun (ja koulun iltapäiväkerhoon), poistuu kaveriongelmakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ihmeissään;30108504:
Miten 8 km päässä keskustasta ei voi ottaa työpaikkaa vastaan? Onko sulla ap ajokortti kuitenkin ja auto? Jos ei ole, niin niiden hankkiminen maksaa huomattavasti vähemmän kuin toinen asunto. Jos ap menee töihin ja sitä myöten lapset päiväkotiin ja kouluun (ja koulun iltapäiväkerhoon), poistuu kaveriongelmakin.

Toisaalta voisi kysyä myös, miksei mies voisi asua keskustassa, jos työtilat ovat vain 8km:n päässä. Asumisessa on kyse muustakin kuin työmatkan pituudesta, ja jos kerran koko muu perhe haluaa asua keskustassa, miksi juuri miehen mielipiteen pitäisi painaa? Jos olisi kyse niin, että ap olisi ainoa, joka haluaa asua keskustassa, voisi olla järkevintä keksiä keinoja viihtyä siellä 8km:n päässä korvessa. Ja ainahan voi miettiä jotain kompromissejakin.
 
[QUOTE="Nanna";30098382]Ei ole kuin 8 km,mutta sen verran kuitenki ettei lapset jaksa aina polkea kavereille harrasstuksiin tms...Aina on kuskattava joka paikkaan.[/QUOTE]

Minkäikäiset lapset?
Tuonhan hurauttaa autolla hetkessä. En todellakaan eroaisi tuollaisen vuoksi, jos suhde on kunnossa. Minä ajoin aikanaan kavereilleni 25 km suuntaansa polkupyörällä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja errääs;30108659:
Minkäikäiset lapset?
Tuonhan hurauttaa autolla hetkessä. En todellakaan eroaisi tuollaisen vuoksi, jos suhde on kunnossa. Minä ajoin aikanaan kavereilleni 25 km suuntaansa polkupyörällä.

Osa minun kavereistani taas kärsi, kun asuivat tosi kaukana ja olivat vielä aika vanhoinakin vanhempien autokyytien varassa. Se hankaloitti sosiaalista elämää aika paljon, ja toisaalta nämä nuoret usein jäivät teininä yöksi jonnekin minne sattuu, kun taas me muut saatoimme pyöräillä tai kävellä kotiin helposti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30108666:
Osa minun kavereistani taas kärsi, kun asuivat tosi kaukana ja olivat vielä aika vanhoinakin vanhempien autokyytien varassa. Se hankaloitti sosiaalista elämää aika paljon, ja toisaalta nämä nuoret usein jäivät teininä yöksi jonnekin minne sattuu, kun taas me muut saatoimme pyöräillä tai kävellä kotiin helposti.

No, minä istuin kavereilla 2-3 h ja ajaa päräytin takas kotiin. Tuli samalla liikunnat eikä päässy pyöristymään. Usein kaveri lähti saattamaan takasinpäin ja näin hänkin sai samalla liikuntaa. Minä siis asuin keskustassa ja kaveri "jumalan selän takana".
 
Alkuperäinen kirjoittaja errääs;30108680:
No, minä istuin kavereilla 2-3 h ja ajaa päräytin takas kotiin. Tuli samalla liikunnat eikä päässy pyöristymään. Usein kaveri lähti saattamaan takasinpäin ja näin hänkin sai samalla liikuntaa. Minä siis asuin keskustassa ja kaveri "jumalan selän takana".

En sanonutkaan, että se olisi mahdotonta. Mutta jos perheen kaikki muut jäsenet haluavat asua keskustassa ja mies (joka on paljon pois kotoa) syrjäkylillä, niin miksi perheen pitäisi toimia miehen mielipiteen mukaan - miksi siis enemmistö mukautuisi perheen toisen aikuisen tahtoon? Jos muu perhe voi pyöräillä tuon matkan, niin kai se perheen isäkin voisi ajaa autolla saman mokoman, jos hänen työtilansa olisi siellä kauempana keskustasta.
 
Voisin erota. Minä en ole suostunut muuttamaan korpeen, vaikka mies haluaisi. Tiedän, että arki olisi sitten sitä, että mies huitelisi omissa menoissaan ja minä olisin kotona jumissa lasten kanssa ja kaikki harrastus- ja kaverikuskauksen jäisivät minulle. Tilanne on lähes sama nyt kun asutaan lähellä kaikkea, joten en todellakaan alkaisi omaa tilannettani tästä enää huonontamaan. Mies saa puolestani muuttaa yksin maalle korpeen, jos haluaa. Tulkoon sitten ero sen takia, jos on tullakseen.
 
Miten joku saa 8km keskustasta olevan asuinpaikan kääntymään syrjäkyläksi? Aloittajalle, voinet varmaan ottaa unelmatyösi vastaan, vaikka matkaa keskustaan on se kadeksan kilometriä ja lapset kasvaa nopeasti ja pyöräilevät tuon matkan (myös sateessa, voisin väittää). Tosin, jos lapsien ei anneta innostua ulkoilusta ja pyöräilystä, niin sitten on kuskattava, koska se keskustaan muutto, tuskin kuitenkaan pitkäksi aikaa tilannetta muuttaa. Kouluun lähdettäessä niitä koulukavereita tulee todennäköisesti olemaan sen kahdeksan kilometrinkin päässä.
 
Miten joku saa 8km keskustasta olevan asuinpaikan kääntymään syrjäkyläksi? Aloittajalle, voinet varmaan ottaa unelmatyösi vastaan, vaikka matkaa keskustaan on se kadeksan kilometriä ja lapset kasvaa nopeasti ja pyöräilevät tuon matkan (myös sateessa, voisin väittää). Tosin, jos lapsien ei anneta innostua ulkoilusta ja pyöräilystä, niin sitten on kuskattava, koska se keskustaan muutto, tuskin kuitenkaan pitkäksi aikaa tilannetta muuttaa. Kouluun lähdettäessä niitä koulukavereita tulee todennäköisesti olemaan sen kahdeksan kilometrinkin päässä.

Se vähän riippuu, millainen kaupunki on kyseessä. Jos on joku pienempi kunta, niin 8km:n päässä oleva paikka voi todellakin olla keskellä ei-mitään. Kyllä sen matkan pyöräilee, mutta ei todellakaan säällä kuin säällä ainakaan mielellään, ellei ole himopyöräilijä. Tottakai lapset pyöräilevät sen sitten vaikka sateella, jos ei muuta vaihtoehtoa ole. Mutta edelleen haluaisin vastauksen tähän: jos perheen äiti sekä lapset haluavat asua keskustassa ja ainoastaan perheen isä siellä 8km:n päässä, niin miksi, oi miksi pitäisi muun perheen mukautua isän tahtoon??? Jos kerran isä ei edes ole paljon kotona. Vähän kuulostaa siltä, että isä on ehkä vaan tyytyväinen, kun perhe on siellä kaukana kaikesta kotona eikä keskustan houkutusten äärellä.
 
[QUOTE="Nanna";30098394]Mies on ehottanut joskus et ottasin kämpän mutta se tuntuu sit kuitenki niin erolta,kai sitä vähä vieraantuis toisesta..Vai tiiättkö ketään jotka elelisi ns kahden asunnon välillä?[/QUOTE]

Me asuttiin erillään minun opiskeluaikani,matkaa koululle kertyi yli 30 kilometriä ja asuttiin niin keskellä ei mitään ettei julkisilla kulkeminen onnistunut ja meillä oli tuolloin vain yksi auto,Asuin lasten kanssa vuokra-asunnossa kaupungissa muutaman vuoden.Viikonloput olimme yhdessä kotona maalla,mies kävi viikolla miten töiltään ehti.Tosin meillä tiedettiin alusta asti tilanteen olevan tilapäinen,mutta hyvin toimi ja miksei voisi toimia pidemmänkin aikaa?Vuosi valmistumisen jälkeen muutettiin yhdessä omakotitaloon taajamaan lähelle kauppoja,kouluja ym ja isoon kaupunkiin ei ole matkaa niin pitkälti ja julkinen liikenne pelaa täältä,silti ollaan ns maalla vielä.
 
Minuakin kyllä kiinnostaa miten 8km matka estää työpaikan vastaanottamisen?? Ja kun 8km keskustasta ei ole pitkä matka, niin miten siellä ei asu muita lapsia? Missä koulu on?

Autoilevalle yksin liikkuvalle miehelle tuo ei ole matka eikä mikään, mutta kun alat työpäivän jälkeen kuskaamaan lapsia joka halvatun ilta kavereille, harrastuksiin ja teet kauppareissuja, niin kyllä se vaan alkaa stressaamaan. Olisi tuhat kertaa helpompaa asua lähellä keskustaa, jossa suurin osa asioista hoituisi pyöräilemällä ja lapset pääsisivät itekin kulkemaan ilman kuskia.
 

Yhteistyössä