Aborttiketju, puolesta-vastaan

http://www.lopettakaatappaminen.info/

 

Enkä ymmärrä miten abortin puolustajat saavat kirjoittaa värikkäästi (ei-vaahtoamista) mutta jos vastustaja tekee samoin niin se on vaahtoamista.

 

miehen on niin helppo puolustaa aborttia, se on huomattu. voi panna naisen raskaaksi ja sitten painostaa aborttiin..

 

ei paskan miehen mieltä paina murhattu lapsi kun ei tuntenut sitä omassa kehossaan.. ;(

 

Enkä ole ikinä ymmärtänyt sitä että jos joku asia pitäisi sallia lailla sen takia että muutoin porukka menee tekemään saman asian ulkomailla.

Ja tietty kukaan ei älyä että voitaisiin aborttiasioissa puuttua ennaltaehkäisyyn ja lapsimyönteisen ilmapiirin luomiseen. .

Kyse ei olee siitä että abortti saliitaan ettei sitä tehdä ulkomwilla. Vaan ettei sitä tehdä VAARALLISESTI. Abortin kieltäminen johtaa puoskarointiin, se on ihan fakta. Niissä maissa joissa abortti on kielletty ne tehdään vaikka henkarilla ja se johtaa suureen äitikuolleisuuteen ja hengenvaarallisiin komplikaatioihin. Joten inhimillisempää on antaa hoitaa homma turvallisesti. Koska kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä muualle esim. alaikäisyyden tai rahan puutten vuoksi, naiset joutuvat sosiaaliluokkansa perusteella huomattavan eriarvoiseen asemaan.

Lapsen synnyttäminen vastentahtoisesti ei ole kenenkään etu. Ei äidin, ei lapsen, ei kenenkään. Muistelepa vaikka mitä Romaniasta paljastui joskus 90-luvulla. Ilman muuta ennaltaehkäisy on paras tapa, sitä tehdään koko ajan ja myös aborttimäärät laskevat koko ajan. Ja suurin osa niistä tehdään pienillä viikoilla.

 

Sellaiset jotka eivät ole todella joutuneet tilanteeseen, jossa pitää tehdä päätös, ei mun mielestä oikeuta tuomitsemaan muita.

Minä olen tehnyt abortin, jouduin tekemään päätöksen kaksoisraskaudessa, jossa toinen sikiö abortoitiin myöhäisillä viikoilla, jotta toinen saisi edes pienen toivon. Molemmat menetin, mutta ihan elävän sikiön aborotoin, vaikken itse ollut millään tavalla vaarassa. Kahdesta huonosta vaihtoehdosta valitisn sen mikä sillä hetkellä oli vähiten huono.

Nyt saa kivittää.

Traaginen tositarina. Jos vastustajien kanta olisi voitolla, niin toista sikiötä ei olisi abortoitu ja olisit lopun elämääsi jäänyt miettimään, olisiko toinen voinut jäädä eloon. Sen sijaan sait tehdä kaikkesi edes yhden lapsen saadaksesi, vaikkei se sitten onnistunutkaan.

Vastustajien toimet ovat omiaan lisäämään elämän kurjuutta. Toteutuessaan aborttilainsäädännön kiristykset lisäävät hengenvaarallisia laittomia abortteja, mutta pelkkä ahdasmielinen moralisointi lisää entisestään laillisen abortin valinneiden henkistä tuskaa. Pitäisivät suunsa kiinni.

 

Enkä ymmärrä miten abortin puolustajat saavat kirjoittaa värikkäästi (ei-vaahtoamista) mutta jos vastustaja tekee samoin niin se on vaahtoamista.

Värikkäästi kirjoittaminen ja täysin ylilyöminen on kaksi eri asiaa, jollei tee sitä pelkästään huumoriarvon takia.

 

Väite: Abortin muuttaminen laittomaksi ajaisi naiset puoskarien käsiin tai kotikonsteihin. Tällaiset toimenpiteet voivat olla hyvin vaarallisia äidin hengelle.

Tällaisen väitteen sattuessa kohdalle on sekä tarpeetonta että epäjohdonmukaista paeta tilastoihin, joiden mukaan naisten terveysriski ei ole merkittävästi kohonnut maissa, joissa he eivät saa aborttia laillisin keinoin. Yksityinen ihminen näet uskoo aina olevansa poikkeus tilastoista, ja jos riski, jota hän ei tahdo ottaa, on promillenkaan suurempi, hän protestoi äänekkäästi. On olemassa paljon yksinkertaisempi ja johdonmukaisempi lähestymistapa.

Käytännössä väite nimittäin tarkoittaa: ”Kun nainen yrittää omin neuvoin murhata puolustuskyvyttömän ihmisen, hän voi samalla vahingoittaa itseään. Sivistysvaltion tulee tukea ja auttaa naista niin, että tämä voi suorittaa surmatyön vaarantamatta omaa terveyttään.”

Asian ytimeen osuva vastaväite kuuluu yksinkertaisesti: Miksi yhteiskunnan pitäisi auttaa murhaajaa ja estää tätä vahingoittamasta itseään? Tuleeko poliisin lainata pamppuaan, ettei jengiläisen tarvitse lyödä vihollisjengin edustajaa paljain käsin? Hänen kätensähän voi murtua tappelussa.

Väite edustaa äärimmäistä itsekeskeisyyttä, jopa anarkismia. On kuin sanoisi: ”Aion ryöstää tämän kaupan, oli se laillista tai ei. Jos teette ryöstöstä rikoksen, joudun ehkä murtautumaan ikkunan läpi, ja tällöin saatan vahingoittaa itseäni. Pääsette vähemmällä vaivalla, kun annatte minun tehdä, mitä minua huvittaa.

 

Joku kysyi jossain alkuvaiheessa että miksi en ole itse adoptoinut lasta (käsittämätön heitto, eli jos ei saa murhata niin sit kipataan ne ei-abortoimattomat vauvat abortin vastustajille).

Adoptiota ollaan vakavasti mietitty, mutta mun miehellä tulee ikä vastaan, eli ei voida adoptoida enää. Sitäpaitsi meidän elämässä on fyysisiä terveysongelmia ja jos kertoisin niistä, niin moni olisi samaa mieltä mun kanssa siitä että adoptio ei ole meidän juttu.

Rahallisesti olen auttanut vähävaraisia lapsiperheitä rutkasti enemmän kuin keskiverto palstamamma.
Viimeksi viikko sitten tarjosin lastenhoitoapua monen lapsen väsyneelle äidille ja olen siitä ajatellut pysyväistä järjestelyä, jos se vaan sille äidille sopii.

 

Traaginen tositarina. Jos vastustajien kanta olisi voitolla, niin toista sikiötä ei olisi abortoitu ja olisit lopun elämääsi jäänyt miettimään, olisiko toinen voinut jäädä eloon. Sen sijaan sait tehdä kaikkesi edes yhden lapsen saadaksesi, vaikkei se sitten onnistunutkaan.

Vastustajien toimet ovat omiaan lisäämään elämän kurjuutta. Toteutuessaan aborttilainsäädännön kiristykset lisäävät hengenvaarallisia laittomia abortteja, mutta pelkkä ahdasmielinen moralisointi lisää entisestään laillisen abortin valinneiden henkistä tuskaa. Pitäisivät suunsa kiinni.

Asia mitä vastustajat eivät tajua, on että jos perustelu aborttia vastaan on murha, niin eihän sitä voi missään tilanteessa silloin hyväksyä, murha on murha ja se ei muuksi muutu vaikka raamit asialle olisi mitä.

Tämä on sitä pick'n'choose mentaliteettiä että leimataan joku asia mahdollisimman vahvalla sanalla ja sitten ollaan valmiita kumminkin joustamaan tästä leimasta kun itse joudutaan tilanteeseen / perustellaan tilanne missä joku muu kuolee jos ei murhata.

Se on kaksinaismoraalia ehdottomuuksien maailmassa.

Kannattaa asua vähemmän siellä ehdottomuuksien maailmassa, omasta mielestäni.

 

Värikkäästi kirjoittaminen ja täysin ylilyöminen on kaksi eri asiaa, jollei tee sitä pelkästään huumoriarvon takia.

No. Mikäs mun siinä lääketiede-rinnastuksessa sitten mätti.

 

Jaa, mä kyllä osaisin tehdä halutessasi itsarin, tuo on heiltä taidon puutetta.

Sä nyt tarkoituksella ohitit mun kommentin pointin. Kyse ei ole siitä osaako joku ottaa hengen itseltään vai ei vaan siitä, että meillä on laki (koskien pakkohoitoa) jossa joku muu saa päättää saa päättää toisen elämästä. Eutanasia ja avustettu itsemurha on kriminalisoitu. Kaikissa näissä tilanteissa valta päättää jonkun toisen elämästä on annettu jollekin muulle. Ei abortti ole siinä mielessä täysin poikkeuksellinen asia.

Nämä aborttikeskustelut on vaan niin turhia koska näissä ei tulla koskaan pääsemään yhteisymmärrykseen. Sitä voidaan selitellä ja antaa esimerkkejä ja jossitella ja ehdotella mutta perimmäinen ongelma on siinä missä vaiheessa katsotaan elämä alkaneeksi. Suurin osa on sitä mieltä, että murha on väärin. Kyllä mä sen ymmärrän, että jos on sitä mieltä että solurykelmä on jo elämä niin silloin näkee abortin murhana. Ymmärrän myös sen, että jos solurykelmä ei ole vielä elämä niin sillon se ei ole murha. Tuon näkemyseron yli ei päästä koskaan. Harmi sikäli, että nämä jotka painottavat ennaltaehkäisyn tärkeyttä ei yleensä hyväksy yhtä varminta ehkäisymuotoa mitä tällä hetkellä on, kierukka. Siinä kun se hedelmöittynyt munasolu eli ilmeisesti elävä ihminen, keinotekoisesti estetään jatkamasta kehitystään.

 

Abortin puolustajien tekopyhyys tulee hyvin esille. Esitetään niin hyväntekijää ja naisten oikeuksien puolustaa, vaikka todellisuudessa halutaan puolustaa naisen oikeutta tappaa lapsensa.

 

Asia mitä vastustajat eivät tajua, on että jos perustelu aborttia vastaan on murha, niin eihän sitä voi missään tilanteessa silloin hyväksyä, murha on murha ja se ei muuksi muutu vaikka raamit asialle olisi mitä.

Tämä on sitä pick'n'choose mentaliteettiä että leimataan joku asia mahdollisimman vahvalla sanalla ja sitten ollaan valmiita kumminkin joustamaan tästä leimasta kun itse joudutaan tilanteeseen / perustellaan tilanne missä joku muu kuolee jos ei murhata.

Se on kaksinaismoraalia ehdottomuuksien maailmassa.

Kannattaa asua vähemmän siellä ehdottomuuksien maailmassa, omasta mielestäni.

Hä. Toisen suunniteltu tappaminen on lakitekstissä edelleen murha.

Mutta joskus on pakko tehdä se murha, jotta joku toinen saisi elää. Siis jos joudutaan lopettamaan kaksosraskaudessa toinen vauva jotta toinen jäisi eloon, niin silloin se murha on perusteltu ja oikein.

Tavallisessa raskaudessa taas ei kenenkään henki ole vaarassa, ei äidin eikä sikiön, joten pidetäänpä molemmat elossa.

 

Väite: Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna.

Näin voidaan perustellusti todeta. Sinun lapsellasi on sama oikeus. Onko hän tällä hetkellä toivottu? Ellei ole, väitteen valossa hänellä on siihen oikeus. Olet siis itse velvollinen muuttamaan asennettasi niin, että lapsi on toivottu, kun hän syntyy. Tämä väite kääntyy esittäjäänsä vastaan.


Väite: Tarkoitin, että ei-toivottujen lasten ei pitäisi antaa tulla maailmaan.

Ajatus on hyvä siinä vaiheessa, kun raskauden ehkäisystä pitäisi huolehtia. Mutta nyt on jo myöhäistä. Lapsi on jo tässä maailmassa, samassa aika-avaruudessa kuin kaikki muutkin. Ironisinta on, että hän asuu paikassa, jonka pitäisi olla turvallisin mahdollinen: oman äitinsä kohdussa. Nykyään joka toinen lapsi kohtaa väkivaltaisen kuoleman äitinsä käden kautta.


Väite: Ei-toivotun lapsen elämä ei ole kovin mukavaa.

Olennainen kysymys: Kenen syy se on? Kuka tai mikä tekee hänen elämästään kurjaa?

Mikään lapsessa itsessään ei tee hänestä ei-toivottua. ”Ei-toivotuimmuus” ei ole lapsen oma ominaisuus, kuten hiusten väri tai sormien lukumäärä. Sen aiheuttaa vanhempien asenne. Syy on siis vanhempien, jotka mieluummin tappavat lapsensa kuin suostuvat olemaan velvollisia rakastamaan häntä ja huolehtimaan hänestä.

Huomaa tämä: vanhemmat ”eivät toivo” lasta juuri nyt ja kohtelevat häntä sen mukaisesti. Juuri rakkaudeton kohtelu tekee lapsen elämästä kurjan, ei se, että hän olisi jotenkin itseisesti ”ei-toivottu”. Jos lasta rakastettaisiin ja kunnioitettaisiin, hänen elämänsä ei olisi kurjaa, vaikka hän ei olisikaan toivottu. Kurjuus ei johdu toivomisen puutteesta, vaan rakkauden puutteesta.

Väite tarkoittaa siis suomennettuna: ”En tahdo tätä lasta. Jos hän saa elää, aion kohdella häntä niin huonosti, että hän toivoisi olevansa kuollut. On siis parempi tappaa lapsi heti ja säästää hänet tuskalta, jonka aion hänelle aiheuttaa.”

Häpeällisempää asennetta on vaikea keksiä.

 

Väite: Etkö yhtään ajattele äidin tunteita ja hänen olosuhteitaan? Eikö sinulla ole myötätuntoa?

Minä vastustan puolustuskyvyttömän ihmisen murhaamista. Lapsen oma äiti yrittää tappaa hänet. Olenko minä tunteeton roisto?

Ja vaikka minulla ei olisi lainkaan myötätuntoa ketään kohtaan, mikä oikeutus se on murhata viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain siksi, että se on tiellä?


Väite: Minusta kenelläkään ei ole oikeutta vastustaa abortteja, ellei hän ole valmis huolehtimaan kaikista niistä ei-toivotuista lapsista, jotka syntyisivät abortin kieltämisen tuloksena.

Sovelletaan periaatetta kahteen muuhun tilanteeseen. ”Sinä et ole naimisissa vaimoni kanssa. Sinulla ei siis ole oikeutta vastustaa sitä, että pahoinpitelen häntä.” Tai: ”Jos et adoptoi esikouluikäistä vekaraani, teloitan hänet huomenna.”

Väitteessä ei ole mitään järkeä. Hengen riistäminen toiselta on moraalisesti väärin siitä huolimatta, onko joku kolmas halukas pitämään henkilökohtaisesti huolta tuosta hengestä.

Lisäksi väitteen valossa jokaisella, joka on valmis auttamaan lapsista huolehtimisessa taloudellisesti tai ajallisesti, on täysi oikeus vastustaa abortteja. Juuri näin toimii suurin osa ihmiselämää puolustavista aktiiveista.

 

Sä nyt tarkoituksella ohitit mun kommentin pointin. Kyse ei ole siitä osaako joku ottaa hengen itseltään vai ei vaan siitä, että meillä on laki (koskien pakkohoitoa) jossa joku muu saa päättää saa päättää toisen elämästä. Eutanasia ja avustettu itsemurha on kriminalisoitu. Kaikissa näissä tilanteissa valta päättää jonkun toisen elämästä on annettu jollekin muulle. Ei abortti ole siinä mielessä täysin poikkeuksellinen asia.

Nämä aborttikeskustelut on vaan niin turhia koska näissä ei tulla koskaan pääsemään yhteisymmärrykseen. Sitä voidaan selitellä ja antaa esimerkkejä ja jossitella ja ehdotella mutta perimmäinen ongelma on siinä missä vaiheessa katsotaan elämä alkaneeksi. Suurin osa on sitä mieltä, että murha on väärin. Kyllä mä sen ymmärrän, että jos on sitä mieltä että solurykelmä on jo elämä niin silloin näkee abortin murhana. Ymmärrän myös sen, että jos solurykelmä ei ole vielä elämä niin sillon se ei ole murha. Tuon näkemyseron yli ei päästä koskaan. Harmi sikäli, että nämä jotka painottavat ennaltaehkäisyn tärkeyttä ei yleensä hyväksy yhtä varminta ehkäisymuotoa mitä tällä hetkellä on, kierukka. Siinä kun se hedelmöittynyt munasolu eli ilmeisesti elävä ihminen, keinotekoisesti estetään jatkamasta kehitystään.

Ei sotketa tähän eutanasiaa, pliis. Mutta sitä sivuten tekee mieli edelleen sanoa että ei se ole aborttiin rinnastettavissa, koska eutanasiajutuissa on se ihminen edes parikymmentä vuotta saanut nähdä tätä elämää. Abortoitu sikiö...0-3 kk:n elämä?

 

Väite: Sikiö ei ole ihminen.

Kahden ihmisen jälkeläinen ei voi olla mikään muu kuin ihminen. Se, että sikiö ei vielä ole aikuinen ihminen, ei tee siitä ei-ihmistä. Lapsi ja nuori ovat myös ihmisiä, vaikka eivät olekaan aikuisia. Ihmisen ulkomuoto ja kehitysaste eivät muuta sitä, mikä hän on: ihmisolento.

”Milloin sikiöstä (tai alkiosta) tulee ihminen?” on sisäisesti järjetön kysymys. ’Alkio’ ja ’sikiö’ eivät ole olennon nimiä, vaan olennon ikävaiheiden nimiä. Muuten ei voisi puhua kengurun, koiran ja ihmisen alkioista. ’Alkio’ on nimitys olennon sille ikävaiheelle, jossa kaikki elimet eivät vielä ole rakentuneet. Olento on iältään ’sikiö’, kun se on jättänyt alkiovaiheen, muttei ole vielä syntynyt. Tämän jälkeen olento käy läpi muita ikävaiheita, kuten lapsuuden, esipuberteetin, puberteetin, varhaisaikuisuuden, keski-iän ja vanhuuden. Mikään ikävaihe ei muuta olennon ihmisyyttä tai ei-ihmisyyttä miksikään. Olento on olemukseltaan sama niin kauan kuin se elää.

Missään kehitysvaiheessa olennosta ei voi ”tulla” ihmistä, ellei se jo ole sitä. Milloin lapsesta tulee ihminen? Ei koskaan. Se joko on ihminen, ihmislapsi, tai sitten jokin muu olento. Milloin alkiosta tulee ihminen? Ei koskaan. Se joko on ihminen, ihmisalkio, tai sitten jokin muu olento.


Väite: Sikiö voi ehkä olla ihminen, mutta se ei ole persoona.

Jollekulle näin väittävälle pitäisi seuraavan olla yksinkertainen kysymys: mitä eroa niillä on? Jos on olemassa ihmisiä, jotka ovat persoonia, ja ihmisiä, jotka eivät ole persoonia, ja persoonan tappaminen on moraalisesti tuomittavaa, surmaajan on parasta olla pahuksen varma siitä, että syntymätön ihminen ei ole persoona. Jos sinä olet valmis hyväksymään ihmisen murhaamisen, mikäli hän ei ole persoona, sinun on parasta tietää tarkasti, milloin ihminen on persoona. Mitä eroa näillä kahdella siis on?

Tämä argumentti on vasta noin 20 vuotta vanha ja juontaa juurensa yhdysvaltalaiseen aborttioikeudenkäyntiin. Sitä ennen kenellekään ei juolahtanut mieleenkään yrittää erotella ihmisyyttä ja persoonallisuutta toisistaan. Jokainen ihminen on nimittäin luonnostaan persoona, persoonallinen olento, olipa hän missä kehitysvaiheessa tahansa. Se on osa ihmisenä olemista, ihmisyyttä. Sen sijaan ihminen ilmentää persoonallisuuttaan eri tavalla eri vaiheissa elämäänsä ja yksilönkehitystään. Jos lapsi ei ilmennäkään persoonallisuuttaan yhtä voimakkaasti tai samalla tavoin kuin aikuinen, se ei silti tee hänestä ei-persoonallista olentoa.

Lakkaako tajuton ihminen olemasta persoonallinen olento, kunnes tulee tajuihinsa? Vai onko hän itseisesti persoonallinen silloinkin, kun ei omaa fysiologisia edellytyksiä ilmentää persoonallisuuttaan? Tulisiko vanhemmilla olla lain suoma oikeus surmata vauvojaan vielä syntymän jälkeenkin, kuten eetikko Peter Singer on jo vuosia julistanut? Hän myöntää, ettei sikiöllä ja vastasyntyneellä ole mitään oleellista eroa. Mutta hänelle päättelyn lopputulos ei ole, että molempia tulisi suojella, vaan että molemmat tulisi saada vapaasti tappaa.

 

Väite: Jos sikiö on vakavasti vammainen, se kuolee kuitenkin.

Sinäkin kuolet joskus. Onko tämä pätevä syy surmata sinut jo etukäteen? Onko se sitten pätevä syy surmata viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain siksi, että se on tiellä?


Väite: Vastustan aborttia henkilökohtaisesti, mutta minusta sen hankkimista ei voi kieltää keneltäkään.

Miksi vastustat aborttia henkilökohtaisesti? Miksi se on sinusta väärin?

”Siksi, että siinä riistetään henki viattomalta lapselta.”

Aha. Korjaa, jos ymmärsin väärin: abortti on siis sinusta väärin siksi, että viattomalta lapselta riistetään henki, mutta sinusta naisilla pitäisi olla siihen oikeus? Todellako?


Väite: Abortti on laillinen toimenpide, ja naisilla on siihen oikeus.

Se, että jokin on laillista, ei tarkoita, että se olisi moraalista tai oikein. Neekeriorjuus oli laillista valtameren toisella puolella vielä 200 vuotta sitten. Ihmisillä oli siihen lain suoma oikeus. Oliko oikeus myös moraalinen? Olivatko orjuuden vastustajat roistoja, jotka halusivat riistää orjanomistajilta heidän oikeutensa, vai sankareita?

Naisilla on ”oikeus” murhata viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain, koska laki antaa siihen luvan. Mutta tämä laki on ihmisten säätämä. Laki voi olla moraaliton (kuten tässä tapauksessa), ja ihmiset voivat yhtä lailla kumota säätämänsä lain koska tahansa. Abortin puolustajat käyttäytyvät ikään kuin lain muuttaminen olisi moraalitonta. ”Ei sitä saa muuttaa, koska naisilla on oikeus aborttiin.” Mistä tämmöinen transsendenttinen ”oikeus” olisi tullut?

 

Hä. Toisen suunniteltu tappaminen on lakitekstissä edelleen murha.

Mutta joskus on pakko tehdä se murha, jotta joku toinen saisi elää. Siis jos joudutaan lopettamaan kaksosraskaudessa toinen vauva jotta toinen jäisi eloon, niin silloin se murha on perusteltu ja oikein.

Tavallisessa raskaudessa taas ei kenenkään henki ole vaarassa, ei äidin eikä sikiön, joten pidetäänpä molemmat elossa.

Eikö olekkin sopivaa, että laki sallii abortin jonka kautta on ylellisyys "murhata" myös tilanteessa jossa muiden henki on vaarassa?

Ei tarvitse oikeasti ajatella sitä ideologiaa, että murhaaminen on murhaamista vaikka sen mihin yhteyteen liittää.

Se ei ole sama asia, kuin tappaa itsepuolustuksen seurauksena.

 

Väite: Sikiö ei tunne kipua toimenpiteen aikana.

On täysin epäolennaista ryhtyä kiistelemään siitä, miltä raskausviikolta lähtien lapsi voi tuntea kipua. Väitteen ydin on jossakin aivan muualla. Se kuuluu suomennettuna seuraavasti:

”On hyväksyttävää surmata tahallisesti viaton ja puolustuskyvytön ihminen, jos hän ei tunne kipua.”

Samalla logiikalla kuka tahansa voidaan tappaa, kunhan annetaan tainnutuspiikki ensin.


Väite: Miksi kenenkään pitäisi sietää loista / tunkeilijaa ruumiissaan?

Loinen on määritelmän nojalla vieraan eliölajin edustaja, joka saa isäntäeläimestä ravintonsa. Kehittyykö äidin kohdussa siis jonkin muun kuin ihmislajin edustajia?

’Tunkeilija’ on olento, joka on sille kuulumattomassa paikassa. Kehittyvä lapsi ei ole tunkeilija – se kuuluu kohtuun. Kohdun ainoa fysiologinen tehtävä on toimia lapsen ”turvasäiliönä” ja ruokkia sitä istukan kautta. Naisen oma elimistö tukee raskautta, ei vastusta sitä. Sikiö on siis paikassa, johon se kuuluu ja johon se on tarkoitettu. Loinen sen sijaan käyttää naisen elimistöä vastoin sen suunnittelua käyttötarkoitusta, esimerkiksi pureutumalla ohutsuolen seinämän verisuonistoon, jonka fysiologinen päämäärä ei ole ylläpitää vierasta eliötä.

Mutta vaikka näin ei olisikaan, niitä ihmisiä, jotka ovat vastuullamme, voidaan pitää samalla tavalla loisina lompakollemme, ajallemme ja muille resursseillemme. Jos naisen ei tarvitse ”sietää loista”, vaan hänellä on oikeus aborttiin, meidän on vapautettava Susan Smith.

Smithillä oli kaksi pientä poikaa, joita uusi miesystävä ei halunnut, vaan jätti hänet. Smith ajatteli löytäneensä ratkaisun ongelmaan: upottamalla autonsa jokeen hän hukutti pojat, jotka nukkuivat takapenkillä turvavöihin kiinnitettyinä. Smith tuomittiin kahdesta murhasta elinkautiseen, niin kuin oikein olikin. Kuitenkin hän halusi vain voittaa miesystävänsä takaisin ja kieltäytyi siksi ”sietämästä loisia” elämässään.

Eräs pariskunta lähti kymmenen päivän lomalle ja jätti pienet lapsensa huolehtimaan itsestään. Heillä ei tämän järkeilyn mukaan ollut mitään velvollisuuksia lapsiaan kohtaan.

 

Väite: Entä jos nainen raiskataan, ja raskaus ja synnyttäminen on hänelle emotionaalisesti traumaattinen kokemus? Saisiko hän tehdä abortin, vai pitäisikö hänet pakottaa synnyttämään lapsi?

Ensimmäinen kysymys: Miksi lapsen pitäisi maksaa hengellään siitä, että hänen isänsä on raiskaaja?

Uhri ei saa tappaa edes raiskaajaa, vaikka se saisi hänet tuntemaan olonsa paremmaksi. Miksi hän saisi tappaa rikokseen täysin syyttömän lapsen? Ei ole lainkaan selvää, että trauma parantuu surmaamalla lapsi. Päinvastoin, sellainen teko synnyttää niitä pääsääntöisesti lisää.

Mutta vaikka lapsen tappaminen auttaisikin äitiä pääsemään yli tapahtuneesta, on edessä vielä toinen kysymys:

Jos hyväksymme tämän riittäväksi syyksi abortin saamiseen, se tarkoittaa, että jos joku muistuttaa meitä jostain todella kauheasta tapauksesta, meillä on oikeus tappaa hänet, jotta tuntisimme olomme paremmaksi. Lienee kuitenkin ilmeistä, millaisiin hirveyksiin periaate johtaisi. Kenelläkään ei ole oikeutta tappaa toisia ihmisiä vain siksi, että heidän olemassaolonsa kuormittaa häntä fyysisesti tai henkisesti.


Väite: Minä en ainakaan pystyisi pitämään / synnyttämään sellaista lasta.

Sinun henkilökohtaisella kyvykkyydelläsi (tai arviollasi siitä) ei ole juurikaan merkitystä ratkaistaessa kysymystä ”Mikä on moraalisesti oikea tapa toimia?” Riippumatta siitä, pystyykö mies hillitsemään itsensä vai ei, on moraalisesti väärin, että hän hakkaa vaimoaan ja lapsiaan. Hänellä on velvollisuus tavalla tai toisella saada käytöksensä linjaan sen kanssa, mikä on oikein. Aivan samalla tavalla on suuri moraalinen rikos surmata viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain siksi, että se on tiellä. Vääryyden oikeutukseksi ei riitä, että sinusta näyttää liian vaikealta toimia oikein.

 

Väite: Mutta lapsen saaminen muuttaisi koko tulevaisuuteni!

Et ehkä ole tullut ajatelleeksi, että jokainen valinta määrää jollakin tavalla tulevaisuutesi suunnan, etenkin moraaliset valinnat. Sinulla ei ole oikeutta surmata viatonta ja puolustuskyvytöntä ihmistä vain siksi, että sen eloon jättäminen estää ”haaveitasi” toteutumasta. Voit olla varma siitä, että myös abortti muuttaa naisen koko tulevaisuuden, joskin eri tavalla.

”Mutta se ei ole reilua!” Anteeksi, mutta missä sanotaan, että elämä on helppoa? Missä sanotaan, että se on reilua? Jokainen meistä joutuu jossakin vaiheessa tekemään muutoksia omiin, itsekkäisiin suunnitelmiimme. Meillä jokaisella on velvollisuuksia toisia ihmisiä kohtaan, pidimme siitä tai emme – eikä vähiten omia jälkeläisiämme kohtaan. Mistä kuvittelet saaneesi oikeuden riistää hengen niiltä ihmisiltä, jotka rajoittavat vapauttasi ja estävät sinua elämästä jokaisen päähänpistosi mukaan?


Väite: Sinä olet mies! Et voi koskaan tietää, miltä raskaus tuntuu; sinulla ei ole oikeutta vastustaa aborttia.

Jos aborttia voi vastustaa vasta tietäessään, miltä raskaus tuntuu, voin laittaa vaimoni nimen dokumentin alle. Hän on ollut kahdesti raskaana ja tietää miltä raskaus tuntuu. Koska aborttia vastustaa nyt nainen, ilmeisesti kaikki 22 vastaperustelua ovat päteviä ja abortti on moraalisesti tuomittava teko.

Eikö? Silloinhan hylkäät vastaperustelut siksi, että niissä itsessään on mielestäsi jotakin vikaa, eikä naisen allekirjoitus muuta tätä puutetta miksikään. Silloin ei myöskään ole väliä, onko ne kirjoittanut mies vai nainen, ja joudut perustelemaan, mikä niissä mättää.

Argumenteilla ei ole sukupuolta. Väitteen ”viattoman ihmisolennon tahallinen surmaaminen on moraalinen rikos” totuudellisuus ei riipu siitä, esittääkö sen mies vai nainen, kokoomuslainen vai kommunisti, neekeri vai intiaani, lapsi vai aikuinen. Sama koskee väitettä ”syntymätön lapsi on viaton ihmisolento”; väite on biologinen ja filosofinen fakta. Jos näiden lauseiden totuusarvo ei riipu lausujan sukupuolesta, kuinka niiden väistämätön seuraus, ”abortti on moraalinen rikos”, voisi olla pätevä vain naisen suusta?

Lisäksi, jos aborttia ei saa vastustaa tietämättä omakohtaisesti, miltä raskaus tuntuu, esimerkiksi raiskausta ei saa vastustaa tietämättä, miltä raiskaajasta tuntuu. Koska toisen pään sisään ei ole mahdollista mennä, kukaan ei saa vastustaa raiskausta. Lopputulos on järjetön: kuka tahansa voi vastustaa raiskausta (raiskaajahan toimii väärin tunteistaan huolimatta). Selkeästi kuka tahansa saa myös vastustaa aborttia (viattomien ihmisten surmaaminenhan on myös väärin murhaajan tunteista huolimatta).

 

Jos hedelmöittyneen kananmunan, joka on kuitenkin rikottu niin aikaisessa vaiheessa että näyttää edelleen "tavalliselta" hedelmöimättömältä munalta, syö, niin onko se vähän niinkuin söisi kanaa?
Jos se solurykelmä kuitenkin on sama asia kuin kehittynyt poikanen, niin periaatteessahan sitä voisi olettaa että se munan sisältö on sama asia kuin valmis broileri?

Hmmm, kyllä nämä kummat väitteet saa miettimään ihmeellisiä asioita


Ja edelleenkään kukaan abortinvastustaja ei kertonut mitä mieltä ovat keskenmenosta joka on tahallaan aiheutettu...

 

Kun seuraavan kerran puolustat syntymättömien lasten ihmisoikeuksia, älä argumentoi tilastotiedoilla. Keskeisellä sijalla eivät ole prosenttiluvut, vaan yleinen moraalinen prinsiippi, jota väännetään epäjohdonmukaisesti muotoon:

Viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen murhaaminen vain siksi, että se on tiellä, on moraalisesti väärin – paitsi silloin, kun nainen haluaa tehdä niin lapselleen.

Abortin puolustajan on perusteltava, miten tällainen täysin epäjohdonmukainen ja moraalisesti kieroutunut väite voi olla pätevä, etenkin, kun hän ei itsekään sallisi sitä sovellettavan täysin eheästi.