Materialismi liittyen pieniin lapsiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja olen ihmetellyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos nyt puhutaan sellaisesta ihan perus tummansinisesta, hyvin yksinkertaisella leikkauksella varustetusta collegepaidasta, niin mun mielestäni se on ruma.

Ruskeat housut sen sijaan onkin (kunhan kyseessä ei ole college) yleensä oikein kivannäköiset.

Se sininen collegepaita on sitä raitapaitaa huonompi siksi, että se on rumempi. Jos kaupassa on valittavana vain nämä kaksi tuotetta, minkä ihmeen vuoksi ottaisin sen rumemman, jos tykkään siitä raidallisesta enemmän?

Minkä ihmeen vuoksi leikkipuistossa ei voisi jutella lasten vaatteista. Se kun on kuitenkin ihan oleellinen asia lapsen elämässä. Itse ainakin olen saanut ihan mielettömän hyviä vinkkejä vaatteiden suhteen juurikin siellä hiekkalaatikon laidalla. Olen saanut hyviä vinkkejä myös monen muun, lapsiin liittyvän asian suhteen siellä samaisessa paikassa, joten uskallan väittää, että puheenaiheina ovat myös muut jutut, kuin ne vaatteet.

En tiedä teistä muista, mutta mä itse en ole kiinnostunut juttelemaan leikkipuistossa elämän suurista kysymyksistä puolituttujen kanssa.

Minäkään en ymmärrä, miksi lastenvaatteista ei saisi edes puhua?! :D
Mistä pitää, ajankohtaisista koskettavista asioista? Ei aina jaksa, joskus on kiva puhua ihan vaan vaatteista, ruuasta, leipomisesta, lenkistä ja muista kevyistä asioista.
 
Enkä todellakaan käskenyt lasta poseraamaan. Joten uskallan väitää, että ei ne lapset siitä juurikaan kärsi, jos kuvissa poseeraavat.

OT, mutta näinhän se menee. Missä vaiheessa me (naiset) opitaan/omaksutaan se kameraa pakeneva iik-älä-kuvaa-mä-oon-ihan-kauhee -moodi? Lapsethan poseeraa ja hymyilee pääsääntöisesti tosi mielellään kuvissa...
 
  • Tykkää
Reactions: chef
Tai muotoillaan kysymys näin: Miksei vaikkapa sininen college-paita ja ruskeat housut ole ihan ok asu lapselle? Tai onko se jotenkin huonompi kuin trendikkäät farkut ja raitapaita?

No toisaalta, tätä ilmiötä on niin paljon että minua on alkanut kyllästyttää ihan kaikki puistoissa käymiset sun muut. Jos äidit eivät turhamaisuudeltaan keksi muuta kuin jauhaa lasten vaatteiden merkeistä niin ei minua kiinnosta. Eikö olisi aiheellisempia, tärkeämpiä ja akuutempiakin aiheita jotka voisivat koskettaa ja nostaa keskustelua?

Jos vanhempi ei tykkää siitä sinisestä collegepaidasta tai ruskeista housuista? Tai jos paita ja housut sinällään on ihan kivoja mutta toinen väri miellyttää enemmän silmää niin miksi väkisin pukea lapsi siihen väriin mistä ei tykkää?

En tiedä missä olet näitä lastenvaateasioita tutkaillut. Jos perustat käsityksesi lähinnä lastenvaateblogeihin niin niitä pitää varmaan sellaiset äidit jotka ovat keskivertoa enemmän kiinnostuneita lastenvaatteista ja kuvat napataan niillä "oikeilla hetkillä" kun kaikki on sävy-sävyyn ja tausta kaunis. Ei ehkä anna ihan realistista kuvaa edes tuon perheen lasten vaatetuksesta, saati lasten yleensä.

Mitä olen lapsia päiväkodissa, leikkipuistoissa ja lasten tapahtumissa yms katsellut niin kyllä nuo pääosin ovat ihan käytännöllisesti puettu. Mitä merkkeihin tulee niin nuo miikkarit, po.p:t yms nyt tekevät pääosin juuri niitä vaatteita missä lapsen on mukava leikkiä ja touhuta. Jos taas tarkoitat merkkivaatteilla jotain burberrya tai muita "aikuisten" kalliita merkkejä niin en jaksa millään uskoa että kovinkaan iso osa lapsista on arjessaan niihin puettuja.

Ja tosissaan, esim kaupungilla voi kahviloissa sun muissa nähdä paremmin puettuja lapsia kuin leikkipuistoissa. Ei nekään lapset aina kulje niissä kaupunkivaatteissa, varmaan moni äitikin pukeutuu erilailla sinne lähileikkipuistoon kuin shoppailu/kahvittelureissulle tai ulos syömään.


Muoks. Mitä lastenvaatteista puhumiseen tulee niin varsin vähän olen siihen törmännyt näiden yhdeksän puistoilu/kerhoiluvuoden aikana vaikka itse tuosta aiheesta tykkäänkin.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Näinpäs;30080698:
Chefiltä muuten ihan ok kommentti, mutta hän on kyllä kirppiskuteineen viimeinen ihminen heittämään kommenttia Tarjoustalon vaatteista ja lastensa vaatteisiin panostuksesta.

??? Nyt en ymmärrä.

Jos nyt tarkkoja ollaan, en väittänyt PANOSTAVANI lasteni vaatteisiin, vaan kiinnittäväni niihin huomiota. Mutta ilmeisesti en voi siis panostaa lasteni vaatteisiin, tai kiinnittää niihin huomiota, koska ostan niitä paljon kirppikseltä. Niinkö?

Mikäli lasten vaatteisiin panostamisella tarkoitetaan sitä, että ostetaan aina vain uutta ja merkkiä, niin näyrimmät pahoitteluni. Itse tosin näen sen lastenvaatteisiin panostamisen ja niihin huomion kiinnittämisen hieman laajempana käsitteenä.

Enkä käsitä, miten tuo Tarjoustalovaate-kommenttikaan nyt on asia, josta en voisi kommenttia heittää. Mutta me taidetaan tosiaan nähdä asiat aika erilailla ihan kaikin puolin.
 
Sininen college-paita ei ole ruma. Se on tavallinen vaate.
Täysin juntti ajattelee noin ja sitten yleensä vielä siten että lapsi jonka päällä sellainen on jotenkin vähempiarvoinen tai "ei meidän tyylinen". Tälläinen on minun perusjärjelläni katsottuna pinnallista, eriarvoistamista ja typerää. Nykyään ihan normaalisti ajattelevat naiset pehmittävät aivonsa lastenvaatemerkeillä ja kodinkoneilla ja muulla ja siten alkavat toimia ihan perusymmärrystä vastaan eli tajuta, ettei lapsessa ole kyse pelkästään hänen vaatteistaan ja ei lapsia (eikä oikeasti omaa itseäänkään) voi laittaa johonkin lokeroon sen mukaan millaiset vaatteet hänellä on.

Nykyään pinnallisuus on trendi ja sallittu sellainen. Tämä on kai tässä kaikessa johtopäätös. Minua tämä ahdistaa. En ymmärrä miksi äitejä ei kiinnostaisi tämän asian toinenkin puoli. Hyvin moni vähävaraisempi perhe ostaa sinisiä paitoja ja college-housuja koska ne ovat yleensä edullisempia ja niitä löytyy käytettyinä.

Minusta vaan tätä asiaa pitäisi edes uskaltaa kyseenalaistaa, vaikka en tarkoita mitään toistakaan ääripäätä.
 
Sininen college-paita ei ole ruma. Se on tavallinen vaate.
Täysin juntti ajattelee noin ja sitten yleensä vielä siten että lapsi jonka päällä sellainen on jotenkin vähempiarvoinen tai "ei meidän tyylinen". Tälläinen on minun perusjärjelläni katsottuna pinnallista, eriarvoistamista ja typerää. Nykyään ihan normaalisti ajattelevat naiset pehmittävät aivonsa lastenvaatemerkeillä ja kodinkoneilla ja muulla ja siten alkavat toimia ihan perusymmärrystä vastaan eli tajuta, ettei lapsessa ole kyse pelkästään hänen vaatteistaan ja ei lapsia (eikä oikeasti omaa itseäänkään) voi laittaa johonkin lokeroon sen mukaan millaiset vaatteet hänellä on.

Nykyään pinnallisuus on trendi ja sallittu sellainen. Tämä on kai tässä kaikessa johtopäätös. Minua tämä ahdistaa. En ymmärrä miksi äitejä ei kiinnostaisi tämän asian toinenkin puoli. Hyvin moni vähävaraisempi perhe ostaa sinisiä paitoja ja college-housuja koska ne ovat yleensä edullisempia ja niitä löytyy käytettyinä.

Minusta vaan tätä asiaa pitäisi edes uskaltaa kyseenalaistaa, vaikka en tarkoita mitään toistakaan ääripäätä.

Tämä taas kertoo siitä, että suurinosa kuitenkin on niitä jotka ostaa niitä ei pinnallisia asioita eikä siis pinnallisuus olekkaan trendi. Muutoinhan löytyisi käytettynä enemmän niitä trendivaatteita eikä siis noita hupparihommeleita.
Tosin, jos oikein tarkkoja ollaan niin ihan samaa muotikuraa nekin ova.
 
Makuasiat ovat asioita, joista ei oikein voi kiistellä. Tai en ainakaan itse näe syytä moiseen, sillä vaikka niistä kiisteltäisiin hamaan loppuun saakka, ei niissä yksimielisyyteen päästä. Joten miksi edes vaivautua?

Sun mielestäsi sininen collega-paita ei ole ruma, vaan tavallinen vaate. Mun mielestä se on ruma, vaikkakin tavallinen vaate. Raidallinen paita on kaunis tavallinen vaate. Tai ainakin kauniimpi...tosin riipuu myös raitojen väreistä jne.

Saattaa olla, että olen täysi juntti. Mutta jos kerran olet sitä mieltä, ettei ketään saa eriarvoistaa, eikä leimata vähempiarvoiseksi, niin eikö se ole vähän ristiriitaista, että kerrot minun olevan "täysi juntti". Eikö tuo nyt kuitenkin ole tässä kohtaa melko negatiivinen ilmaisu?

En voi kertakaikkisesti käsittää sitä, että miten päädyt "ruma paita"-ajattelustani siihen, että ajattelen sen lapsen, jolla on ruma paita, olevan jotenkin vähempiarvoisempi?
Mistä sä oikein keksit nuo juttusi? Kyllä siitä "ruma paita"-ajattelusta on vielä meeeeeeelkosen pitkä matka siihen, että ajattelisin sen ruman paidan vuoksi siitä paidan kantajasta jotakin negatiivistä.

Vähävaraisuudella ei tarvitse olla MITÄÄN tekemistä sen kanssa, että ostaako perhe sen sinisen collegepaidan, vai sen raitapaidan. Molempia saa ihan yhtä halvalla käytettyinä.

Kaikella ystävyydellä ja lämmöllä, jos sua ahdistaa (kuten kerroit, että tilanne tämä on), niin hanki apua.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Sininen college-paita ei ole ruma. Se on tavallinen vaate.
Täysin juntti ajattelee noin ja sitten yleensä vielä siten että lapsi jonka päällä sellainen on jotenkin vähempiarvoinen tai "ei meidän tyylinen". Tälläinen on minun perusjärjelläni katsottuna pinnallista, eriarvoistamista ja typerää. Nykyään ihan normaalisti ajattelevat naiset pehmittävät aivonsa lastenvaatemerkeillä ja kodinkoneilla ja muulla ja siten alkavat toimia ihan perusymmärrystä vastaan eli tajuta, ettei lapsessa ole kyse pelkästään hänen vaatteistaan ja ei lapsia (eikä oikeasti omaa itseäänkään) voi laittaa johonkin lokeroon sen mukaan millaiset vaatteet hänellä on.

Nykyään pinnallisuus on trendi ja sallittu sellainen. Tämä on kai tässä kaikessa johtopäätös. Minua tämä ahdistaa. En ymmärrä miksi äitejä ei kiinnostaisi tämän asian toinenkin puoli. Hyvin moni vähävaraisempi perhe ostaa sinisiä paitoja ja college-housuja koska ne ovat yleensä edullisempia ja niitä löytyy käytettyinä.

Minusta vaan tätä asiaa pitäisi edes uskaltaa kyseenalaistaa, vaikka en tarkoita mitään toistakaan ääripäätä.

Sinun mielestäsi mikään ei sitten koskaan ole rumaa? Joo, monellakin lapsella on mun mielestä rumat vaatteet jos nyt alan oikein ajattelemaan. Mitä sitten? Se vaate on ruma, se on vain pala kangasta ja ei sille tule paha mieli jos edes satun asiaa ajattelemaan. (tuskin) Varmasti jonkun mielestä mun lapsilla on rumat vaatteet, no voi ei. Ei sitä kukaan meille sano, ellei päätä kauhistella lasten "trendivaatteita" paheksuen (kröhöm), mitä ne sitten ovatkaan. Varmaan jonkun kauhistelijan mielestä meidänkin lasten perusvaatteet.
Jos joku haluaa pukea lapsensa mun mielestä rumiin yhdistelmiin niin senkus pukee, tuskin edes hoksaan koko asiaa kun en yleensä kiinnitä huomiota asiaan. Jos jokin vaate on erityisen kaunis, saatan huomatakin ja tiedustella mistä hankittu.

Jotkut mamit kyllä tekevät ongelman ihan kaikesta, neutraaleistakin jutuista, kuten lastenvaatemaku.
 
Viimeksi muokattu:
Sininen college-paita ei ole ruma. Se on tavallinen vaate.
Täysin juntti ajattelee noin ja sitten yleensä vielä siten että lapsi jonka päällä sellainen on jotenkin vähempiarvoinen tai "ei meidän tyylinen". Tälläinen on minun perusjärjelläni katsottuna pinnallista, eriarvoistamista ja typerää. Nykyään ihan normaalisti ajattelevat naiset pehmittävät aivonsa lastenvaatemerkeillä ja kodinkoneilla ja muulla ja siten alkavat toimia ihan perusymmärrystä vastaan eli tajuta, ettei lapsessa ole kyse pelkästään hänen vaatteistaan ja ei lapsia (eikä oikeasti omaa itseäänkään) voi laittaa johonkin lokeroon sen mukaan millaiset vaatteet hänellä on.

Nykyään pinnallisuus on trendi ja sallittu sellainen. Tämä on kai tässä kaikessa johtopäätös. Minua tämä ahdistaa. En ymmärrä miksi äitejä ei kiinnostaisi tämän asian toinenkin puoli. Hyvin moni vähävaraisempi perhe ostaa sinisiä paitoja ja college-housuja koska ne ovat yleensä edullisempia ja niitä löytyy käytettyinä.

Minusta vaan tätä asiaa pitäisi edes uskaltaa kyseenalaistaa, vaikka en tarkoita mitään toistakaan ääripäätä.

Voi se vaate yhden mielestä olla ruma vaikka toisen mielestä onkin kaunis. Tai tavallinen. Kaikki ei edes tykkää samoista väreistä tai materiaaleista.

Meillä on collegepaitoja ja housuja ollut varsin vähän, lähinnä koska ovat meille olleet epäkäytännöllisiä. Housut usein liian leveitä, paidat paksuja jne. Trikoo ja velour ovat olleet meille sopivampia materiaaleja.

Tarkoititko tuolla "meidän tyylisesti" puetulla ja eriarvoisella äitien suhtautumista omiin lapsiin vai muihin leikkipuistoilijoihin? Jos omiin lapsiin, niin en yhäkään ymmärrä miksi minun pitäisi väkisin pukea pieni lapseni sen tyylisiin vaatteisiin mistä en tykkää. Sitä paitsi makuja on niin monia että ne minun mielestäni rumat vaatteet voivat jonkun muun mielestä olla kauniit ja hän voi sitten pitää minua tällä perusteella pinnallisena. Ja et kai nyt oikeasti kuvittele että äiti pitää lastaan vähempiarvoisena siinä vaiheessa kun tämä haluaa päälleen äidin mielestä väärän tyyliset vaatteet? Ja todellakin, oman 3,5v:ni kaksi lempivaateyhdistelmää on juuri sellaisia mistä en yhtään tykkää...

Jos taas kyse on vieraista lapsista puistossa niin miksi näiden edes tarvisi pukeutua "meidän tyylisesti"? Tai miksi ihmeessä pistäisin lapsia johonkin arvojärjestykseen vaatteiden mukaan?

Oletko ihan varma ettei tämä vaateasia ole loppupelissä sinulle isompi ongelma kuin valtaosalle niistä äideistä jotka pukevat lapset oman makunsa mukaan?
 
  • Tykkää
Reactions: Pin
Sininen college-paita ei ole ruma. Se on tavallinen vaate.
Täysin juntti ajattelee noin ja sitten yleensä vielä siten että lapsi jonka päällä sellainen on jotenkin vähempiarvoinen tai "ei meidän tyylinen". Tälläinen on minun perusjärjelläni katsottuna pinnallista, eriarvoistamista ja typerää. Nykyään ihan normaalisti ajattelevat naiset pehmittävät aivonsa lastenvaatemerkeillä ja kodinkoneilla ja muulla ja siten alkavat toimia ihan perusymmärrystä vastaan eli tajuta, ettei lapsessa ole kyse pelkästään hänen vaatteistaan ja ei lapsia (eikä oikeasti omaa itseäänkään) voi laittaa johonkin lokeroon sen mukaan millaiset vaatteet hänellä on.

Nykyään pinnallisuus on trendi ja sallittu sellainen. Tämä on kai tässä kaikessa johtopäätös. Minua tämä ahdistaa. En ymmärrä miksi äitejä ei kiinnostaisi tämän asian toinenkin puoli. Hyvin moni vähävaraisempi perhe ostaa sinisiä paitoja ja college-housuja koska ne ovat yleensä edullisempia ja niitä löytyy käytettyinä.

Minusta vaan tätä asiaa pitäisi edes uskaltaa kyseenalaistaa, vaikka en tarkoita mitään toistakaan ääripäätä.
Höpölöpö. Mun esikoinen on syntynyt 1986 ja kyllä jo silloin 80-luvun lopulla leikkipuistoissa äidit keskustelivat lasten vaatteista. "Kiva paita, mistä ostettu, paljonko maksoi, onko hyvä, oliko muita värejä, kestääkö linkousta" jne jne. Lastenvaatteista keskustelu äitien kesken ei siis ole mikään tämän päivän ilmiö. Sen sijaan tämä mielensäpahoittajailmiö on uusi. Ei silloin 80-luvulla kukaan saanut mitään itkupotkuraivareita sen vuoksi, että naapurin Riitta olikin tehnyt fiksumman ja toimivamman valinnan omalle lapselleen kuin mitä itse oli tehnyt. Jos Elloksen haalari olikin parempi, niin ei kukaan menettänyt yöuniaan sen vuoksi, että oli tullut ostettua omalle lapselle Anttilan haalari.

On muuten hyvä, ettet esim vuonna 1988 istunut missään leikkipuistossa keskustelemassa muiden äitien kanssa mikroaaltouuneista tai videoista :D
 
minäkään en ymmärrä joidenkin äitien tapaa pukea pieni lapsi omaksi jatkeekseen. sitä näkee myös ettei saa sitten sutata vaatteita esim. hiekkalaatikolla tai syödessä. ymmärrän että on ns. hienompia vaatteita juhliin tms. sit pitää olla kaikenmaailman ikea huoneet\sisustuslehti huoneet. kodin pitää olla mahdollisimman tylsä ja väritön ns. kermapersekoti.
 
Ongelma tuskin on siinä, mitä vanhemmat lapsilleen päälle pukevat. Ongelma on siinä, miten jotkut kokevat huonommuutta verratessaan oman lapsensa vaatetusta jonkun toisen lapsen vaatetukseen. Minusta tuo vertailu on ihan typerää, koska todennäköisesti se vertailu siirtyy aikanaan vaatteista leluihin, leluista harrastuksiin, harrastuksista perheiden lomanviettotapoihin, lomaviettotavoista viihde-elektroniikkaan ja pahimmassa tapauksessa vielä siihen helkutin ajokorttiin. Joten lakatkaa vertailemasta itseänne/lastanne muihin, jos se vertailu aiheuttaa teille mielipahaa!
 
Meillä on hyvin puetut lapset ja kaunis "kermapersekoti"
Puemme lapsemme hyvin. Olemme hyväosaisia.
Kuulin ystävättäreltä, että perhettämme kutsutaan leikkipuistossa "solsidaniksi"
Tämä ulkoisen habituksemme vuoksi.
Olen todella harmistunut. Ei tulisi pieneen mieleen kehitellä vastaavia nikkejä puiston värikkäälle kansalle.
Miksi on tuomittavaa pukea lapset hyvin, sisustaa, pitää itsestään huolta???
Enpä enää pyydä naapuruston mammoja pahansuopaiselle arviointikäynnille rakkaaseen kotiimme.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04 ja chef
Mulla ei muuten tänä päivänäkään (pian 53-vuotiaana) ole yhtäkään tummansinistä vaatetta. En vaan pidä siitä väristä. Mutta ei mua haittaa, vaikka joku toinen siitä väristä pitääkin. Rakastan pinkkiä, mutta monelle muulle taas pinkki on ihan kauhistus.
 
Kautta aikojen on ollut tuota ns."materialismia", joka nykypäivänä on nostettu negatiivisin sävyttein esiin. Harmi.
Kaupoissa hiukan säälittää kun oletus nykypvänä on suurimman osan lapsista olevan todella pullukoita. Slim Fittejä kaipaa enemmän monikin tuttavistani lapsilleen.. Jokin siinä minua taas huolestuttaa! Eikä puhuta enää mistään täysin terveestä "lapsenpyöreydestä". :( Terve hoikkuus alkaa olla kirosana monille naisille, puhuttiimpa aikuisista tai lapsista. Mutta se siitä..

Kukin arvostaa eri asioita. Tällöin toki voi ahdistua, pahoittaa mieltänsä aivan normaaleista jutuista, mitkä tuottavat toiselle taas puhdasta iloa ja silmänruokaa. :)
Kyllä, puin rimpsuihin ja röyhelöihin tyttäreni aikoinaan ja pojatkin saivat osuutensa niillä yli-suloisilla kauluspaidoilla "pikkumiesten tyyliin". Vieläkin hymyilyttää ja kauniita kuvia on hyvä katsoa silloin hyllystä, kun joku on aiheuttanut unettomia öitä jne toilailuillaan.

Käyn kirppiksillä vieläkin ja ei sieltä nyt tarvitse ostaa sitä omaan silmään ruminta sinistä (tai ällö ruskeaa jne) paitaa edes itselle. Miksi hemmetissä olisin pukenut lapseni rumasti jos itse tykkään kauniista asioista & vaatteista? Käytännöllisyys oli arkena ensimmäinen juttu mutta kivoja vaatteita löytyi silti. Kuviin sitten ne rimpsut ja pikkukravatit <3

Olemme ns.maalaisia mutta ei se estä arvostamasta kauneutta. Oli se ihmisissä tai esineissä, eläimissä. Se on jokaisen silmässä.
Hyvin nopeasti näkee jo taaperosta mitkä rievut sopii ko.lapselle. Kuten aikuisillakin. Ei siinä ole mitään vikaa jos ei välitä moisista mutta sallittakoon se meille, jotka välittävät. Itsensä huoltoa sekin on mielestäni. Mukavat, istuvat ja kauniit, itselle mieluiset vaatteet hoitavat mieltäkin. :) - lapsi äkkiä ilmaisee kantansa kokemukseni mukaan, mikäli jokin vaate ei miellytä tai istu. Se siitä pakkopukemisesta..

Joillakin on silmää luonnostaan ja toisilla ei. Kuten kuopus, joka pistäisi vaikka jätesäkin päälleen jos ei hiukan vinkkailtas mikä on sopivaa mihinkin tilasteeseen :D
 
[QUOTE="kkk";30080836]minäkään en ymmärrä joidenkin äitien tapaa pukea pieni lapsi omaksi jatkeekseen. sitä näkee myös ettei saa sitten sutata vaatteita esim. hiekkalaatikolla tai syödessä. ymmärrän että on ns. hienompia vaatteita juhliin tms. sit pitää olla kaikenmaailman ikea huoneet\sisustuslehti huoneet. kodin pitää olla mahdollisimman tylsä ja väritön ns. kermapersekoti.[/QUOTE]

Meilläkin on kermapersekoti, vaaleita sävyjä paljon. Otan kyllä kermaperseeksi haukkumisen 99% tapauksista miltei kohteliaisuutena, koska yleensä sellaiseksi haukutaan hyväosaisia, onnellisia ja kauniita perheitä. Haukkujana yleensä...noh voihan sen ähän jo päätellä.
Keksitkö useinkin kaikenmaailman nimityksiä perheillä heidän vaatteiden ulkomuodon, värin ja sisustuksen perusteella? Kermaperseet, rantahurrit, köyhä-Niemiset, roskasakkiperhe, neekeriperhe, läskimoosekset tulee ja sossuelättimamma raahaa sossu-Aadaa perässään? Kuulostat ihmiseltä johon en ikinä haluaisi tutustua. Tuo on sitä kuvottavaa pinnallisuutta, että ihan pahaa tekee.
 
Ymmärrän kyllä mitä aloittaja tekstillään yrittää sanoa, vaikkei ehkä saa sitä sanotuksi? Joillekin lapsi on pääasiassa näyttelyesine tai lapseen liittyvät ulkoiset asiat kuten vaatteet vähän liian tärkeitä. Pari päivää sitten yksi ystäväni sanoi että joku oli leikkipuistossa suureen ääneen kailottanut että ei ymmärrä miksi kaikki eivät osta lapselleen kalleimpia vaatteita.


Jäin miettimään myös että mikä ihme on hyväosainen, onnellinen ja kaunis perhe? Hirveä mielikuva.

(Sitä paitsi sellainenhan voi olla rivarikolmiossa asuva perhe, jossa asuu hieman ylipainoinen äiti kahden lapsensa kanssa. Hyväosaisuus kun ei ole pelkkää rahaa. Hirvittää sellainenkin ajatus että olisi.)

Kyllä tässä nyt jotain arvoasetelmia valitettavasti on. Siis ymmärrän aloittajaa siitä, että varmaan ketuttaa, jos yritetään sanoa ettei koko asiaa edes ole. Tietysti on. Ja osittain saakin olla. Mutta osittain se voi varmasti herättää ärsyynnystä. Muistan itsekin ajatelleeni joskus samantyyppisesti kun sain ensimmäisen lapseni. Tosin nyt siitä on jo kuusi vuotta ja olen tottunut asiaan ja annan suurimman osan asioista muutenkin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vanhemmathan ne ovat jotka lasten päät laittavat täyteen roskaa. Yksi tyttäreni ystävistä esimerkiksi meni sanomaan keväällä esikoulussa uudelle tytölle että sun paita on ruma (se taisi muuten oikeasti olla joku sininen paita :) Kyllä siinä tuli itsellenikin silloin mieleen, että se arvomaailma on kotoa, koska tuon samaisen ystävän perhe on hyvin pinnallisia. Tosin tämän perheen äiti ei ole niin fiksu että tyylistä huolimatta kasvattaisi lapsensa kunnioittamaan erilaisuutta ja opettaisi että sisäiset asiat ovat ystävyydessä ja elämässä tärkeämpiä kuin ulkoiset ja ettei toisia saa haukkua. Toivottavasti te silti osaatte.
 
perheen pienen lapsi on puettu todella epäkäytännöllisiin vaatteisiin lapsella. olen työssäni lastenohjaajana päiväkodissa ja välillä tulee juuri näitä trenditietoisia äitejä, jotka pukee lapsensa huonosti, vaikeet nauhalliset kengät lapsella, joka ei itse osaa sitoa niitä ja farkkuhousuja joista persvako vilkkuu kun lapsi konttaa yms. epälapsellista pukeutumista, ei hyvä.
 
No se nyt on ihan selvää, että joillakin on enemmän rahaa kuin toisilla. Kansantaloudellisesti ajatellen on kuitenkin jopa suotavaa, että ne, joilla rahaa on, myös käyttäisivät sitä. Jos ei käytä vaan laittaa lapselleen säästöön, niin sitten taas itketään, kun lapsen kaveri saa sen ajokortin ja opiskelurahat ja omalle lapselle ei ole varaa niitä hankkia. Ja se on selvää, että ihmisillä on erilaisia kulutustottumuksia. Yksi pistää rahansa lastensa merkkivaatteisiin, toinen matkustelee perheineen ulkomailla. Edelleenkin olen sitä mieltä, että ei kannata verrata itseään/lastaan toiseen, jos siitä vertailusta tulee vain paha mieli. Ja sanon tämän ihan kokemuksella ja kaikella ystävyydellä, sillä oli aika, jolloin minäkin vertasin vammaista lastani vammattomiin. Ja siitä vertailusta tuli vain paha mieli, joten lakkasin vertailemasta. Ihan älyttömän typerää pahoittaa mielensä jostain vaatteista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pktäti;30081141:
perheen pienen lapsi on puettu todella epäkäytännöllisiin vaatteisiin lapsella. olen työssäni lastenohjaajana päiväkodissa ja välillä tulee juuri näitä trenditietoisia äitejä, jotka pukee lapsensa huonosti, vaikeet nauhalliset kengät lapsella, joka ei itse osaa sitoa niitä ja farkkuhousuja joista persvako vilkkuu kun lapsi konttaa yms. epälapsellista pukeutumista, ei hyvä.
Miten farkut (venyvät) ovat kaupungilla epäkäytännölliset? Keskimmäistä kuvaa uusimmasta postauksesta taidat tarkoittaa?
Kenkiäkään ei tarvitse kuin kerran nauhottaa jos lähtee kaupoille, joten ei nyt kauhean vaikeaksi elämää tee. :D

Kerhoon en laita mitään nauhakenkiä, napillisia hihoja jne mitä ei osaa itsenäisesti kääriä käsiä pestessä tai sitoa nauhoja jne. Eli tilanteen mukaan mennään.

Selitäpä siis.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja olen törmännyt;30081097:
Ymmärrän kyllä mitä aloittaja tekstillään yrittää sanoa, vaikkei ehkä saa sitä sanotuksi? Joillekin lapsi on pääasiassa näyttelyesine tai lapseen liittyvät ulkoiset asiat kuten vaatteet vähän liian tärkeitä. Pari päivää sitten yksi ystäväni sanoi että joku oli leikkipuistossa suureen ääneen kailottanut että ei ymmärrä miksi kaikki eivät osta lapselleen kalleimpia vaatteita.


Jäin miettimään myös että mikä ihme on hyväosainen, onnellinen ja kaunis perhe? Hirveä mielikuva.

(Sitä paitsi sellainenhan voi olla rivarikolmiossa asuva perhe, jossa asuu hieman ylipainoinen äiti kahden lapsensa kanssa. Hyväosaisuus kun ei ole pelkkää rahaa. Hirvittää sellainenkin ajatus että olisi.)

Kyllä tässä nyt jotain arvoasetelmia valitettavasti on. Siis ymmärrän aloittajaa siitä, että varmaan ketuttaa, jos yritetään sanoa ettei koko asiaa edes ole. Tietysti on. Ja osittain saakin olla. Mutta osittain se voi varmasti herättää ärsyynnystä. Muistan itsekin ajatelleeni joskus samantyyppisesti kun sain ensimmäisen lapseni. Tosin nyt siitä on jo kuusi vuotta ja olen tottunut asiaan ja annan suurimman osan asioista muutenkin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vanhemmathan ne ovat jotka lasten päät laittavat täyteen roskaa. Yksi tyttäreni ystävistä esimerkiksi meni sanomaan keväällä esikoulussa uudelle tytölle että sun paita on ruma (se taisi muuten oikeasti olla joku sininen paita :) Kyllä siinä tuli itsellenikin silloin mieleen, että se arvomaailma on kotoa, koska tuon samaisen ystävän perhe on hyvin pinnallisia. Tosin tämän perheen äiti ei ole niin fiksu että tyylistä huolimatta kasvattaisi lapsensa kunnioittamaan erilaisuutta ja opettaisi että sisäiset asiat ovat ystävyydessä ja elämässä tärkeämpiä kuin ulkoiset ja ettei toisia saa haukkua. Toivottavasti te silti osaatte.

Taisit vetää mielessäsi tuon hieman överiksi, jos noin ajattelet. :D
 
Tietysti saa olla taloudellisia eroja ja pitääkin olla. Ei kai tässä keskustelussa siitä ollut kyse?

Itse toin vaan esiin sen näkökohdan, että perheen tyyli ja eritoten asenne vaatteisiin voi vaikuttaa lapsiin negatiivisesti (kuten kerroin tyttäreni ystävän tarinasta). Itse vetoaisin juuri lapsen kasvatukseen tässä asiassa. Merkkivaatteita voi olla, mutta todellinen arvo ja tärkeys on ihan muissa asioissa. Lapsi voi olla rumissa vaatteissa ja silti ihmisenä todella arvokas ja paremmin kasvatettu kuin kalliissa merkkivaatteissa toisia rumiksi haukkuva kaverinsa. Tämä lienee kuitenkin totta?
 
Tietysti saa olla taloudellisia eroja ja pitääkin olla. Ei kai tässä keskustelussa siitä ollut kyse?

Itse toin vaan esiin sen näkökohdan, että perheen tyyli ja eritoten asenne vaatteisiin voi vaikuttaa lapsiin negatiivisesti (kuten kerroin tyttäreni ystävän tarinasta). Itse vetoaisin juuri lapsen kasvatukseen tässä asiassa. Merkkivaatteita voi olla, mutta todellinen arvo ja tärkeys on ihan muissa asioissa. Lapsi voi olla rumissa vaatteissa ja silti ihmisenä todella arvokas ja paremmin kasvatettu kuin kalliissa merkkivaatteissa toisia rumiksi haukkuva kaverinsa. Tämä lienee kuitenkin totta?
No tietenkin, ja se "rumissa vaatteissa" kulkeva voi myös olla se joka arvostelee tuon tuosta muiden kavereidensa ulkomuotoa. Näin olikin meillä ala-asteella, sitä on vaan niin helppo syytellä, että kiusaaja kiusaa vain siksi, että sille on ostettu nätit vaatteet ja yrittää epätoivoisesti niputella ihmisiä näin.
 
Tietysti saa olla taloudellisia eroja ja pitääkin olla. Ei kai tässä keskustelussa siitä ollut kyse?

Itse toin vaan esiin sen näkökohdan, että perheen tyyli ja eritoten asenne vaatteisiin voi vaikuttaa lapsiin negatiivisesti (kuten kerroin tyttäreni ystävän tarinasta). Itse vetoaisin juuri lapsen kasvatukseen tässä asiassa. Merkkivaatteita voi olla, mutta todellinen arvo ja tärkeys on ihan muissa asioissa. Lapsi voi olla rumissa vaatteissa ja silti ihmisenä todella arvokas ja paremmin kasvatettu kuin kalliissa merkkivaatteissa toisia rumiksi haukkuva kaverinsa. Tämä lienee kuitenkin totta?
Me nähdään asiat varmaan vähän eri näkökulmasta :) Mä ajattelen asiaa sellaisen äidin näkökulmasta, joka tykkää pukea lapsensa kauniisti ja omaa silmää miellyttävästi. Tietenkään ei ole kohteliasta sanoa kenenkään vaatetta rumaksi (päin naamaa siis), mutta jos jonkun vaate on omasta mielestä ruma, niin tottakai niin saa ajatella. Käytöstavat on tottakai opeteltava, kulkipa sitten kauniissa tai rumissa vaatteissa. Minusta tässä nyt vaan jälleen kerran nostetaan esille se, että ei muutkaan saisi, kun ei mullakaan ole varaa/halua/kiinnostusta. Ei muakaan kiinnosta autot (en omista ajokorttiakaan), mutta ei mua haittaa, jos joku hifistelee uudella porchellaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Pin

Yhteistyössä