Vinkkejä miten selvitä suunnitellusta sektiosta?

Apua! Joudun suunniteltuun sektioon vauvan perätilan vuoksi ja jännittää kovasti! Antakaa selviytymisvinkkejä. Onko toipuminen kuinka rankkaa?

 

Oli kaikkein rankin synnytykseni, koska jäkikivut olivat kauheat. Alatiesynnyttäisin mieluummin perätilavauvan, kuin tekisin sitä uudelleen.

Jos on ihan pakko sektioida, niin ainakin pyydät sitten kunnon lääkkeet ettei ole yhtä helvettiä. Jotkut onnekkaathan selviävät siitä helpomminkin, mutta tosi monelta kuulee, että on todella kipeä tapa saada vauvoja.

 

Minä olin vuonna 2013 samasta syystä. Kaikki meni hyvin, ekat pari päivää oli kivuliaita, mutta sitten helpotti. Nestettä kertyi sairaalassa aika paljon, kun liikkuminen oli vähäistä, ja leikkauksen aikana nesteytetään paljon. Kotona paino alkoi pudota hyvin. Noin kolme viikkoa leikkauksesta ei tuntunut oikein enää missään, että on operaatiossa ollutkaan Maito nousi neljäntenä päivänä leikkauksesta, haava ei tulehtunut eikä mitään muutakaan komplikaatiota ilmennyt. Ikävintä oli, että leikkauspäivänä ei saanut syödä ja juotavaakin annettiin kitsaasti.

Tsemppiä, yleensä nuo menevät oikein hyvin! Meilläkin tuloksena terve vauva, mikä on kaikkein tärkeintä. Eikä itsellekään tosiaan mitään jäänyt, tässä jo toista odotellaan syntyväksi tänään rv 40+0

 

Minä halusin toisesta sektion synnytyspelon vuoksi ja se oli hyvä ratkaisu. Aamulla sairaalan mentiin, tehtiin alkuvalmistelut ja alkuhaastattelut, sitten joitakin hetkiä odotteluja, sitten tuli kutsu että nyt on leikkuri vapaana, otin vielä sen mahansuojalääkkeen (ei kovin häävi litku) ja sitten kohti leikkuria. Siellä oli kanssa kaikkia alkuvalmisteluja ja kysymyksiä, verenpaineen mittaamista, happimaski kasvoille ja puudute selkään ja sitten käännös selälle. Sitten leikkaus alkoikin, aikansa mahaa lekuri vetvoi ja vatvoi, kunnes kuului komea parkaisu - vauva oli maailmassa ) Vauvaa näytettiin ja sitten hänet vietiin hoitohuoneeseen. Sen jälkeen isä ja vauva tulivat viereeni istumaan, kun minut kursittiin kokoon. Sitten minut vietiin tarkkaamoon ja tovin kuluttua sainkin nyytin jo viereeni. Sain myös mahdollisuuden ensi-imetykseen ja tämä toinen sitten alkoikin innokkaasti hamuamaan evästä sisuksiinsa. Tarkkaamosta parin tunnin päästä siirryttiin takaisin synnyttäneiden vuodeosastolle. Siellä sitten olin vauvan kanssa vierekkäin melkeimpä koko sen ajan mitä sairaalassa olimme. Imetys lähti näin hyvin käyntiin, kun pieni sai imeä oman halunsa ja tahtinsa mukaan.

Leikkauksesta seuraavana päivänä minut päivällä autettiin ylös ja siitä se kuntoutuminen kunnolla lähtikin. Tokikin, kun pitkin päivää hoitelin vauvaa tuon "ylösnousun" jälkeen, niin iltaisin kyllä haavaa jonkin verran kipotteli, mutta kivut kyllä unohtuivat, kun sai hoitaa pikku nyyttiä.

Se oli ainoa miinuspuoli, oli yöaika, silloinkin kätilö kävi katsomassa mitä minulle ja nyytille kuului. Mittaili vauvalta lämpöjä aamuyöllä jne jne... En oikein tuon takia saanut yöllä kunnolla unta, kun "kyttäsin" milloin tulee herätys.

Onnea matkaan sinulle, kaikki menee hyvin ja saat hoitaa pikkuista ihmettä!!

 

vauvaa on yritetty kääntää huonolla menestyksellä. Olen ensisynnyttäjä ja sikiön painoarvio laskettunaaikana 4000g, lääkärin mielestä ei ole vaihtoehtona alatiesynnytys.

 

Minua taas yritettiin alatiesynnytykseen tästä toisesta, kun painoarvio oli 4200g ja mikä se sitten loppujen lopuksi olikin. Mutta ekasta kyllä oli jäänyt sellainen synnytyspelko, että sen takia halusin tämän tokankin syntyvän sektiolla. Lääkäri oli kyllä hyvin tuohtunut päätöksestäni, mutta pidin pääni ja olen siitä kyllä tyytyväinen.

 

Eka viikko on paha. Sitten helpottaa. Toinen vikkokin on vielä hankala esim sängyssä kääntymiset vauvan kanssa jne.
Mutta sekin helpottaa.

Sektion jälkeen reipppaasti liikkeelle vaan heti kun puudutteet on haihtunu. Kävele sairaalaan käytäviä jne niin pääset käyntiin. Ota reilusti kipulääkettä aina ennen kuin se kipu iskee. Pyydä apua vauvan nostoissa ja rinnalle auttamisessa kun kerta oot sairaalassa.

 

Ei ole kamalaa sektio. Jännittäähän se leikkaus tietenkin. Kipulääkettä voi pyytää lisää, jos peruslääkkeet ei riitä. Kannattaa myös pyytää, jotta pääsee liikkeelle. Liikkuminen edistää toipumista. Viikko on hankalaa ja sitten helpottaa. Sängystä noustaan kyljen kautta ja sairaalassa kannattaa ensin nostaa sängyn selkäosa pystympään niin sitten pääsee helposti ylös. Mutta koska sulla on se vauva, niin ei se toipuminen ole kamalaa. Siinähän sitä lepäilee vauvan kanssa.

Osta kotiin valmiiksi buranaa ja panadolia. Niitä itse ainakin kotona tarttin noin viikon verran vielä. Haavaa kannattaa suihkutella kerran päivässä kunnolla. Mitään vauvaa painavampaahan ei saa nostaa sitten ekaan kuukauteen, eli ihmeitä ei kannata suunnitella tekevänsä, mutta eiköhän se aika kulu vauvan kanssa.

 

Viikko on inha, mutta kestettävä. Liikeelle vaan heti, kun saa luvan niin se auttaa kummasti. Käytä imetystyynyä koko ajan, siten on kaikista helpointa olla vauvan kanssa.

 

Mulla on kolme vinkkiä: Vi-Siblin, Vi-Siblin ja Vi-Siblin. En tajua, miksi noita jumalaisia rakeita ei automaattisesti anneta leikkauksien yhteydessä. Sektion jälkeen olo voi olla kuin junan alle jääneellä, ja helvettiä siitä tulee, jos liikkumattomuuden ja haavakivun takia paskaakaan ei saa ulos. Ota tuota tai vastaavaa tuotetta ennen ja jälkeen operaation, ja tulet kiittämään tätä vinkkiä hartaasti.

Kipulääkkeistä sen verran, että itse sain parasetamolia ja ibuprofeenia vuorotahtiin. Vedin niitä maksimimäärät ja ihmettelin, että missä vaikutus viipyy. Jälkiviisaana pyytäisin nyt jotain tehokkaampaa lääkettä, etenkin kun olen kuullut joissain sairaaloissa käytettävän kipupumppua. Kivun takia en pystynyt liikkumaan kunnolla, mikä olisi parantanut oloa. Kunnon kipulääkitys on synnyttäjän oikeus, pidä siitä kiinni!

 

Alota ajoissa vatsanpehmikkeet, pari päivää aikaisemmin ainakin. Puudute lamaa suolentoimintaa.
Osta jotkut pikkuhousut joiden reuna nousee kunnolla ettei paina haavaa.
Jos olet kipeä, niin sano se, useasti, ja pyydä kipulääkettä!! Ja käytä kotonakin jos tuntuu pahalle. Kipu mm heikentää maidon herumista, niin pyydä kipulääkettä!

Ite kävin sektion pystyviillolla, ja ihan ok meni. Epiduraalin sain toimenpiteen jälkeen. 5pv sairaalassa. Kotona on portaatkin ja ihan hyvin selvittiin.

 

Ikävintä oli, että leikkauspäivänä ei saanut syödä ja juotavaakin annettiin kitsaasti.
)

Joo, kannattaa tankata niin kuin olis maratonille menossa. Itsellä ekaan sektioon kiireellä ja olin syöny aika huonosti edellisenä päivänä. Oli tosi heikotus leikkauksen jälkeen. Pitkittyny synnytys ja kiireellinen sektio. Tokan kohdalla tiesin tämän ja tankkasin ruokaa edellisenä päivänä. Leikkauspäivänä ei ruokaa saa. Leikkauksen jälkeen pyysin heti synnärillä ruokaa ja sainkin sitten heti jugurttia ja kiisseliä edes. Toivuin paljon nopeammin.

 

Mulla on kolme vinkkiä: Vi-Siblin, Vi-Siblin ja Vi-Siblin. En tajua, miksi noita jumalaisia rakeita ei automaattisesti anneta leikkauksien yhteydessä. Sektion jälkeen olo voi olla kuin junan alle jääneellä, ja helvettiä siitä tulee, jos liikkumattomuuden ja haavakivun takia paskaakaan ei saa ulos. Ota tuota tai vastaavaa tuotetta ennen ja jälkeen operaation, ja tulet kiittämään tätä vinkkiä hartaasti.

Kipulääkkeistä sen verran, että itse sain parasetamolia ja ibuprofeenia vuorotahtiin. Vedin niitä maksimimäärät ja ihmettelin, että missä vaikutus viipyy. Jälkiviisaana pyytäisin nyt jotain tehokkaampaa lääkettä, etenkin kun olen kuullut joissain sairaaloissa käytettävän kipupumppua. Kivun takia en pystynyt liikkumaan kunnolla, mikä olisi parantanut oloa. Kunnon kipulääkitys on synnyttäjän oikeus, pidä siitä kiinni!

Mulle annetiin jotain mitä söin jugurtin seassa, en ois halunnu mut kätilö sano topakasti ettei ala soittaa ambulanssia jos tulee tukos suoleen

 

Osta jotkut pikkuhousut joiden reuna nousee kunnolla ettei paina haavaa.
.

Synnäriltä "lainaan" niitä seksikkäitä kertakäyttöverkkopikkareita parit.
Sloggilla on kans jotkut pikkarit, joissa ei ole saumaa yläreunassa ollenkaan. Ne oli tosi hyvät.

 

Nii ja mulle ainakin tuli ton jälkeen aivan hirveä vauvakuume!!!

Tavallaan kun jäikin se "synnytys" kokematta, nii tuli hirvee tarve saada uus raskaus ja normisynnytys. No mut, kyllä se nyt jo 1,5v kohdalla on alkanu helpottaa

 

Minulle tehtiin vuosi sitten samasta syystä. Ensimmäisen vuorokauden makasin vain sängyssä. Vauva oli ensimmäiset tunnit keskolassa alhaisien verensokerin takia, sain hänet rinnalle osastolle vasta 8h leikkauksen jälkeen. Mies ja hoitajat auttoivat vauvan tarvittaessa rinnalle. Ekan yön vauva oli kätilöiden toimistossa, toivat välillä aina vauvan minulle imettäväksi. Seuraavana aamuna pääsin sitten jo sängystä ylös ja katetri otettiin pois. Sairaalassa vietin 4 yötä. Haava parantui nopeasti, siisti arpi tuli särkylääkettä kannattaa pyytää lisää jos sattuu! Maito minulla nousi kunnolla vasta 3-4 päivää sektiosta.

 

Minulla sektio meni hyvin ja haavaan & liikkumiseen liittyvät kivut olivat todella pienet. Mutta jostain kumman syystä epiduraalissa estetynyt kaasujen muodostus ja poistuminen "normaalia reittiä" sai aikaiseksi järkyttävän kivun yläselkään ja hartioihin - jopa niin, että epäilivät naistenklinikalla minun kramppaavan. Kaasuja hajottava lääke ei siis minulla toiminut lainkaan. Vasta vaadittuani ja saatuani litalgin-piikin kipu alkoi hellittää. Vauvan keskosuuden takia (kotiin jo viikon vanhana kuitenkin) olimme kuukauden verran eristyksissä ulkomaailmasta (pahin influenssa- ja noroaika) ja tuon kuukauden aikana haava parani todella hyvin; tein kotona vain pakollisen ja ystävät kävivät puolestani kaupassa - ei tullut edes kauppakassien kantoa tuohon ensimmäiseen kuukauteen.
Nyt sektiosta on aikaa jo yli viisi vuotta - eikä koko tänä aikana ole ollut kipuja - eli malta ottaa rauhallisesti ensimmäiset kuukaudet leikkauksen jälkeen niin voit sitten "rehkiä" kivutta tulevina vuosina. Tsemppiä!

 

Nyt sektiosta on aikaa jo yli viisi vuotta - eikä koko tänä aikana ole ollut kipuja - eli malta ottaa rauhallisesti ensimmäiset kuukaudet leikkauksen jälkeen niin voit sitten "rehkiä" kivutta tulevina vuosina. Tsemppiä!

Mitä tarkoitat? Eihän sektio mitään pitkäaikaiskipuja aiheuta, ainakaan normaalisti? Mulla oli puoli vuotta kiristelyjä ja tuntemuksia, mutta vuoden kuluttua oli tuntokin haava-alueella suunnilleen ennallaan. Nyt kuuden vuoden jälkeen mikään muu kuin vaalea arpi ei muistuta leikkauksesta.

 

Mitä tarkoitat? Eihän sektio mitään pitkäaikaiskipuja aiheuta, ainakaan normaalisti? Mulla oli puoli vuotta kiristelyjä ja tuntemuksia, mutta vuoden kuluttua oli tuntokin haava-alueella suunnilleen ennallaan. Nyt kuuden vuoden jälkeen mikään muu kuin vaalea arpi ei muistuta leikkauksesta.

Eräs ystäväni ei malttanut ottaa rauhallisesti alussa - ja nyt tuskailee kiinnikkeiden kanssa lopun elämäänsä (halusi vatsan litteäksi asap...). Hänellä sektiosta jo lähes 20 vuotta.

 

Älä turhaan pelkää. Jännitti kyllä minuakin niin, että sairaalasänky tärisi, mutta kolmesti olen sektiosta selvinnyt. Mies piteli kädestä kiinni ja yritti rauhoitella, kun olen niin piikkikammoinen ja puudutuspiikin laitto oli jo yksi haaste. Vauvojen syntymän jälkeen oli niin ihana olo, että kivut unohtuivat, kun piti heti kohta kammeta itsensä ylös sängystä tyylillä jos toisella. Kävely sairaalakäytävää pitkin vauvan luo oli hyvää liikuntaa heti ja toipuminen alkoi. Hyvin sai imetyksenkin alkuun ja päivä päivältä kivut hellittivät. Totta on, että synnytys tuolla tyylillä on aivan äärettömön helppo, kun ei tunne mitään koko toimeenpiteestä, mutta ne toisten alatiesynnytyksen kivut tulevat sitten sektiosynnyttäneelle jälkeenpäin. Äkkiä ainakin itse toivuin ja piti itseä muistutella kovasti, ettei saa nostella esim. kauppakasseja, kun ei enää haavaa muistanutkaan ja vahingossa meinasi rehkiä. Tsemppiä vaan ja lippu korkealle! Sinä selviät siitä kyllä ja se ihana palkinto, oma vauva, antaa kyllä voimia jaksaa, jos vähän sattuukin synntyksen jälkeen...

 

Olin vähän yli viikko sitten suunnitellussa sektiossa, ja omalta kohdaltani voin sanoa, että koko "prosessi" oli lähes kivuton. Asteikolla ykkösestä kymppiin en voinut antaa kivulle kuin 0-1 sairaalassa olo aikana. Muutaman päivän kuluttua haavaa vähän kirveli ja kipulääkkeet (burana-paracetamol) otin viikon verran sektion jälkeen.

On muuten todella haastavaa olla nostamatta vauvaa painavampaa kun meillä on 1,5v lapsikin. Mutta muuten tässä porskutellaan lähes entiseen malliin. Ompeleiden poiston jälkeen on paljon helpompaa, kun ompeleet jotenkin kiristää ja on sellaisia pistäviä "rautalankoja". Mitään ummetusta tms. ei minulla ole ollut, vaan vatsa toimii ihan normaalisti.

Omalta kohdaltani voin siis sanoa, että tämä sektio oli erittäin helppo minulle. Vauvalle sitten vähän haastavampi kun ei saanut heti hengityksestä kiinni kun syntyi . Tämä on kuulemma tyypillistä sektiovauvoille. Mutta terve vauva tuo on, eli selvisi kyllä hänkin.

Heräämössä olin ihan kivuton ja virkeä. Pystyyn nousin jo heti kun sain luvan, olikose 6h leikkauksesta. Ja katetri plus suonikanyyli poistettiin siinä samaan aikaan.

 

Mulla sektio samasta syystä. Tietty leikkaus jännitti ihan perhanasti. Meni kuitenkin hyvin, puolen päivän jälkeen alkoivat valmistelemaan leikkaukseen ja seuraavana aamuna pääsin suihkuun ja nousta sängystä ylös. Suihkussa käynti tuntui aika ikävälle, mutta halusin tehdä sen yksin, oli hieman heikko olo ja liikkuminen kankeaa kun varoi haavaa.
Lähdin ja pysyin sitten liikkeellä mahdollisimman paljon yötä lukuun ottamatta. Ainoastaan sänkyyn kiipeäminen ja sieltä alas kapuaminen tuntui kamalalta, mutta kotona sitä ongelmaa ei tietenkään enää ole.
Sairaalassa en tarvinnut edes kaikkia tuputettuja särkylääkkeitä, palautin niitä ison kasan kansliaan lähtiessä. Maito nousi hyvin, vaikka vauva oli toisella osastolla vuorokauden sokereiden takia. Kävin pumppaamassa maitoa.
Mitään sen kummempaa selviytymistä ei tarvinnut, mitä nyt sairaalaan olisi voinut ottaa jotain muutakin tekemistä kuin ristikoita tai kirjoja. Oli todella tylsää vauvasta huolimatta. Vauva vain nukkui ja itse käpyttelin sairaalan käytäviä ympäriinsä kirja vauvan kaukalossa ja pysähtelin välillä lukemaan

 

Mitään ummetuslääkkeitä en tarvinnut, menin vessaan sitten kun tuntui, että maha toimii ihan itsekseen pusaamatta. Se nimittäin ei tuntunut kovin mukavalle.

 

Minä myös neuvon investoimaan muutamiin hyviin mummoalkkareihin! Mahan muoto kun on vielä pitkään sellainen että istuessa tavalliset alkkarit rullaa alas mahan päältä ja lävähtää suoraan siihen haavaan. Se sattuu. Mikään muu sektiossa ei sit sattunutkaan elä huoli, se menee varmasti hyvin! Ite käytin koirat pikkulenkillä viikon päästä sektiosta, toipuminen oli uskomattoman nopeaa. Alunkin tuntemukset oli enemmänkin epämukavuutta ja hankaluutta kuin kipua.

 

Kaksi suunniteltua sektiota takana, ja kokemuksen kannalta suosittelen, että suoli on tyhjä ennen sektiota, helpottaa niin paljon olotilaa. Itse olen toipunut sekstioista hyvin, eikä ollut tuskaa. Sektio oli viimeksi maanantaina, niin vkl kevensin ruokavalion ja join luumumehua ja otin la mahaa pehmittävää lääkettä. Sektion jälkeen minulla oli olkapääpistosta ja se helpotti puhaltamalla ohuella kumiletkulla litran vesikannuun, konstit on monet.

Tsemppiä Hyvin se menee ja muistat napsia särkylääkkeitä.