Syksyllä paluu töihin edessä, ahdistaa kun lapset joutuvat päiväkotiin!

Me ollaan pärjätty tuollaislla tuloilla kun te ja maksettu koko ajan asuntolainaa yms mutta ei kai sitä kaikki vaan pärjää.

 

Me ollaan pärjätty tuollaislla tuloilla kun te ja maksettu koko ajan asuntolainaa yms mutta ei kai sitä kaikki vaan pärjää.

No voisitko kertoa teidän menoista? Mitä menee? Miten asutte?

 

Kyllä niitä ihania lokohetkiä lasten kanssa on töihinpaluun jälkeenkin <3 Kun pitää illat ja viikonloput pääsääntöisesti vapaana, ehtii nautiskella lasten seurasta eikä kuitenkaan tarvitse niin stressata rahasta. Ja erittäin hyvä pointti tuo, että hoitovapaata voisi pitää toisen pätkän vaikka juuri kesällä-syksyllä, kun on ehtinyt tasapainottaa taloutta vähän aikaa!

Sun lapset tulee kuitenkin olemaan suht vähän hoidossa, joten älä sure. Meidänkin arka poika sopeutui päiväkotiin hienosti, ja sai muutaman ihanan läheisen ystävänkin. Tavataan näitä lapsia myös vapaalla toisinaan.

Hyvin se menee, ihan varmasti <3

 

[QUOTE="Puuhippa";30052007]Kaipasi muita lapsia joiden kanssa leikkiä. Mutta ymmärrä vaan väärin jos siltä tuntuu.[/QUOTE]

Meillä päivittäinen avoimessa päiväkodissa käynti auttoi tuohon.

 

Me tehtiin niin että tein noin puolikkaan tunnit kuukaudessa, mutta miehen vapailla. Eikö teillä onnistuisi sun työvuorojen sumpliminen vielä hetken? Toki se kuluttaa ja voi ärsyttää miestä, yhteistä vapaata on harvoin, mutta... Eiköhän hoito silti hyvin suju, vaikka lapset sinne lähtisikin. Joskun vaan ei oo vaihtoehtoja.

 

[QUOTE="Hoitsu";30054879]Me tehtiin niin että tein noin puolikkaan tunnit kuukaudessa, mutta miehen vapailla. Eikö teillä onnistuisi sun työvuorojen sumpliminen vielä hetken? Toki se kuluttaa ja voi ärsyttää miestä, yhteistä vapaata on harvoin, mutta... Eiköhän hoito silti hyvin suju, vaikka lapset sinne lähtisikin. Joskun vaan ei oo vaihtoehtoja.[/QUOTE]

Mä olen siis aloittamassa uudessa työpaikassa enkä usko että se oikein onnistuu siis.

 

Niin aj tosiaan itse laskin että noin 6-8 vuoroa kuukaudessa kun teki niin siitä tuli noin tonni käteen (paljon vkonloppuja ja öitä). Lisäksi sit kht (meillä ei ollut kuntalisää). Täyspäivätyöstä ei ois paljon enempää jäänyt kun menettää kht ja tulee tilalle hoitomaksut+veroprosentti nousee. Ei ollut mitään järkeä rahallisesti lähteä töihin parin sadan euron takia. Meilläkin oli asuntolaina, omakotitalo, 2 autoa jne.

 

Kai mulla on sitten astetta sosiallisempi lapsi. Toisen lapsen nähdesään juoksi aina luokse ja vei sille leluja ja alkoi höpöttämään vauvakieltä. Puistoon jos tuli lapsilauma niin heti meni heidän touhuihin mukaan ilman ujostelua.
Jos olimme puistossa joka oli jaettu kahtia aidalla ja toisella puolella oli isompia lapsia niin tämä kyhnötti portilla ja olisi vaan halunnut mennä leikkimään muiden kanssa.
Päiväkotiin kun vihdoin ja viimein mentiin tutustumaan niin hän oli heti kuin kotonaan, meni muiden seuraan leikkimään ilman mitään ongelmia.
Meillä jos kävi kylässä isompia lapsia niin tämä oli onnensa kukkuloilla ja riehu heidän kanssa.
Ei mulla ota koville vaikka lapseni haluaa omia kavereita, ei pitäisi ottaa teilläkään. Kyllä se napapuora pitää jossain vaiheessa katkasta.

Sinulle ei taida kehityspsykologia olla kovin tuttua?

Vähän yli vuoden ikäinen on lapsi on kyllä useinkin kiinnostunut toisista lapsista, mutta se ei tarkoita sitä, että hän tarvitsisi päiväkotiympäristöä sosiaalisen kehityksensä tueksi. Tai että siitä olisi hänelle jotain iloa. Lapsen keskushermosto tutkimusten mukaan kehittyy vasta 1,5 vuoden ikävuoden jälkeen kestämään ison lapsiryhmän aiheutukset (iso lapsiryhmä on tässä merkityksessä jo 8 lasta).

Lapsi voi myös kovastikin pitää jostakusta toisesta lapsesta, mutta leikin kehityksessä lapsi on vasta joskus 3 vuoden jälkeen siinä vaiheessa, että leikkii yhdessä toisten lasten kanssa. 1 v. 3 kk. leikkii omia leikkejään, ehkä toisten lähellä, mutta ei toisten kanssa. Ensisijaisesti tuon ikäinen hyötyy ensisijaisen hoitajansa läsnäolosta, myös silloin kun opettelee sosiaalisia taitoja muiden lasten kanssa. Esimerkiksi kerhot, puistoilut ym. ovat hyvä paikka antaa lapselle tilaisuuksia sosiaalisten taitojen opetteluun, vanhemman läsnäollessa ja tukiessa. Päiväkotiryhmä voi tuoda lapselle pysyvän stressin, koska hermosto ei ole valmis käsittelemään ison ryhmän tuomaa viriketulvaa. Suosittelen lämpimästi perhepäivähoitoa, jos alle 2-vuotias on menossa hoitoon. En päiväkotia, vaikka itse johdan erittäin lämminhenkistä ja kodinomaista, pientä päiväkotia työkseni.

Koska kirjoitit ap:lle vähättelevästi ja halveksuvasti (napanuora täytyy katkaista jossain kohtaa vaikka äiti ei siihen pystyisikään), halusin kirjoittaa pitkän kokemuksen ja koulutuksen tuoman näkemyksen lapsen kehityksestä. Ap, hae ihmeessä perhepäivähoitopaikkaa! Se olisi paljon parempi vaihtoehto pienelle. Eikä päiväkoti ole helvetti suinkaan, vaikka lapset sinne päätyisivätkin, mutta ensisijaisesti suosittelen kotihoidon jälkeen perhepäivähoitoa noin pienelle em. syistä, sekä mm. tautiriskin takia.

 

No voisitko kertoa teidän menoista? Mitä menee? Miten asutte?

Tulot nettona kaikkinensa n 2400€/kk. Asuntolainan lyhennys 500€/kk plus sähkö,vesi,öljy ja muut talon kulut n 300€/kk eli yhteensä n 800€/kk sitten ruoka plus hygienia n 600€/kk. Bensat ja vakuutukset n 300€/kk. Perhekoko 2+1 jo kouluikäinen lapsi. Hyvin pärjätään.

 

Sinulle ei taida kehityspsykologia olla kovin tuttua?

Vähän yli vuoden ikäinen on lapsi on kyllä useinkin kiinnostunut toisista lapsista, mutta se ei tarkoita sitä, että hän tarvitsisi päiväkotiympäristöä sosiaalisen kehityksensä tueksi. Tai että siitä olisi hänelle jotain iloa. Lapsen keskushermosto tutkimusten mukaan kehittyy vasta 1,5 vuoden ikävuoden jälkeen kestämään ison lapsiryhmän aiheutukset (iso lapsiryhmä on tässä merkityksessä jo 8 lasta).

Lapsi voi myös kovastikin pitää jostakusta toisesta lapsesta, mutta leikin kehityksessä lapsi on vasta joskus 3 vuoden jälkeen siinä vaiheessa, että leikkii yhdessä toisten lasten kanssa. 1 v. 3 kk. leikkii omia leikkejään, ehkä toisten lähellä, mutta ei toisten kanssa. Ensisijaisesti tuon ikäinen hyötyy ensisijaisen hoitajansa läsnäolosta, myös silloin kun opettelee sosiaalisia taitoja muiden lasten kanssa. Esimerkiksi kerhot, puistoilut ym. ovat hyvä paikka antaa lapselle tilaisuuksia sosiaalisten taitojen opetteluun, vanhemman läsnäollessa ja tukiessa. Päiväkotiryhmä voi tuoda lapselle pysyvän stressin, koska hermosto ei ole valmis käsittelemään ison ryhmän tuomaa viriketulvaa. Suosittelen lämpimästi perhepäivähoitoa, jos alle 2-vuotias on menossa hoitoon. En päiväkotia, vaikka itse johdan erittäin lämminhenkistä ja kodinomaista, pientä päiväkotia työkseni.

Koska kirjoitit ap:lle vähättelevästi ja halveksuvasti (napanuora täytyy katkaista jossain kohtaa vaikka äiti ei siihen pystyisikään), halusin kirjoittaa pitkän kokemuksen ja koulutuksen tuoman näkemyksen lapsen kehityksestä. Ap, hae ihmeessä perhepäivähoitopaikkaa! Se olisi paljon parempi vaihtoehto pienelle. Eikä päiväkoti ole helvetti suinkaan, vaikka lapset sinne päätyisivätkin, mutta ensisijaisesti suosittelen kotihoidon jälkeen perhepäivähoitoa noin pienelle em. syistä, sekä mm. tautiriskin takia.

En kirjottanut ap:lle vähättelevästi tai halveksuvasti, kirjoitin niille jotka kirjottivat minulle veemäisesti.

 

En kirjottanut ap:lle vähättelevästi tai halveksuvasti, kirjoitin niille jotka kirjottivat minulle veemäisesti.

Ok, hyvä niin.

Tuosta kommentistasi kyllä ainakin minä saan sen kuvan, että sinusta ap:lla on ongelma antaa lapselle riittävästi omaa tilaa, vaikka olisit sen tarkoittanutkin toisille. Kehityspsykologisessa mielessä vähän yli 1-vuotias ei tarvitse koskaan omaa aikaa ilman äitiään (tai sitten saa olla jo todella huonot kotiolot).

 

Ok, hyvä niin.

Tuosta kommentistasi kyllä ainakin minä saan sen kuvan, että sinusta ap:lla on ongelma antaa lapselle riittävästi omaa tilaa, vaikka olisit sen tarkoittanutkin toisille. Kehityspsykologisessa mielessä vähän yli 1-vuotias ei tarvitse koskaan omaa aikaa ilman äitiään (tai sitten saa olla jo todella huonot kotiolot).

Mulla ei ollut ap:lle muuta sanottavaa kuin, että omani alkoi tuossa iässä kaipaamaan muita lapsia seurakseen. Jostain syystä tämä herättää muissa mammoissa negatiivisiä tunteita.
Niin ja omani meni hoitoon 1v. 7kk iässä.

 

Sinulle ei taida kehityspsykologia olla kovin tuttua?

Vähän yli vuoden ikäinen on lapsi on kyllä useinkin kiinnostunut toisista lapsista, mutta se ei tarkoita sitä, että hän tarvitsisi päiväkotiympäristöä sosiaalisen kehityksensä tueksi. Tai että siitä olisi hänelle jotain iloa. Lapsen keskushermosto tutkimusten mukaan kehittyy vasta 1,5 vuoden ikävuoden jälkeen kestämään ison lapsiryhmän aiheutukset (iso lapsiryhmä on tässä merkityksessä jo 8 lasta).

Lapsi voi myös kovastikin pitää jostakusta toisesta lapsesta, mutta leikin kehityksessä lapsi on vasta joskus 3 vuoden jälkeen siinä vaiheessa, että leikkii yhdessä toisten lasten kanssa. 1 v. 3 kk. leikkii omia leikkejään, ehkä toisten lähellä, mutta ei toisten kanssa. Ensisijaisesti tuon ikäinen hyötyy ensisijaisen hoitajansa läsnäolosta, myös silloin kun opettelee sosiaalisia taitoja muiden lasten kanssa. Esimerkiksi kerhot, puistoilut ym. ovat hyvä paikka antaa lapselle tilaisuuksia sosiaalisten taitojen opetteluun, vanhemman läsnäollessa ja tukiessa. Päiväkotiryhmä voi tuoda lapselle pysyvän stressin, koska hermosto ei ole valmis käsittelemään ison ryhmän tuomaa viriketulvaa. Suosittelen lämpimästi perhepäivähoitoa, jos alle 2-vuotias on menossa hoitoon. En päiväkotia, vaikka itse johdan erittäin lämminhenkistä ja kodinomaista, pientä päiväkotia työkseni.

Koska kirjoitit ap:lle vähättelevästi ja halveksuvasti (napanuora täytyy katkaista jossain kohtaa vaikka äiti ei siihen pystyisikään), halusin kirjoittaa pitkän kokemuksen ja koulutuksen tuoman näkemyksen lapsen kehityksestä. Ap, hae ihmeessä perhepäivähoitopaikkaa! Se olisi paljon parempi vaihtoehto pienelle. Eikä päiväkoti ole helvetti suinkaan, vaikka lapset sinne päätyisivätkin, mutta ensisijaisesti suosittelen kotihoidon jälkeen perhepäivähoitoa noin pienelle em. syistä, sekä mm. tautiriskin takia.

Oma lapseni aloitti kyllä leikkimään nimenomaan toisten lasten kanssa alle kaksivuotiaana. Että ei niitä oppaita ihan noin tarkkaan kannata uskoa.

 

Mulla ei ollut ap:lle muuta sanottavaa kuin, että omani alkoi tuossa iässä kaipaamaan muita lapsia seurakseen. Jostain syystä tämä herättää muissa mammoissa negatiivisiä tunteita.
Niin ja omani meni hoitoon 1v. 7kk iässä.

Meillä sama. Ja siis ihan yhteisiä leikkejäkin oli alle kaksivuotiaana eikä pelkästään rinnakkaisleikkejä.

 

Mulla ei ollut ap:lle muuta sanottavaa kuin, että omani alkoi tuossa iässä kaipaamaan muita lapsia seurakseen. Jostain syystä tämä herättää muissa mammoissa negatiivisiä tunteita.
Niin ja omani meni hoitoon 1v. 7kk iässä.

Ok, tulkitsin sinua väärin Eikä hoitoon menosta minustakaan kannata tehdä mörköä, mutta perhepäivähoitoa suosittelen silti pienimmille hoidon aloittajille.

 

Ok, tulkitsin sinua väärin Eikä hoitoon menosta minustakaan kannata tehdä mörköä, mutta perhepäivähoitoa suosittelen silti pienimmille hoidon aloittajille.

Perhepäivähoitohan olisi se paras ratkaisu mutta kun me tarvitaan välttämättä se vuorohoitopaikka, jolloin perhepäivähoito ei kai ole mahdollista?

 

Perhepäivähoitohan olisi se paras ratkaisu mutta kun me tarvitaan välttämättä se vuorohoitopaikka, jolloin perhepäivähoito ei kai ole mahdollista?

Ei ne päivähoitopaikat mitään helveti esikartanoja ole. Omani ovat viihtyneet paremmin, kuin hyvin. Sielä on monta hoitajaa, mikä on hyvä, jos vaikka jonkun kanssa ei kemiat mene ihan kohdilleen. Sehän se vasta sietämätöntä olisi, jos lapsesi suorastaan inhoaisi perhepäivähoitajaansa, niin minkäs sitten teet? Päiväkodissa se voi kääntyä aina sen tädin puoleen, joka tuntuu mieluisalta.

Lisäksi päiväkodissa hoitajat pystyvät keskittymään pelkästään lasten hoitamiseen, kun taas perhepäivähoitajalla on väkisinkin muutakin huoltoa ohessa.

En sano tätä sillä, ettäkö perhepäivähoitajissa olisi mitään vikaa... yritän vaan kertoa, että kaikella on puolensa.

Älä hysterisoi, anna lapsesi aloittaa hyvillä mielin päivähoito. He tulevat varmasti viihtymään sielä hyvin. Ainakin meidän päiväkodin tädit on huomauttaneet, että lapset kyllä sopeutuu hyvin, mutta ongelmia tuottaa ylihysteeriset vanhemmat.

 

Meillä sama. Ja siis ihan yhteisiä leikkejäkin oli alle kaksivuotiaana eikä pelkästään rinnakkaisleikkejä.

Poikkeuksia on aina, kaikki teoriahan pohjautuu yleistykseen siitä miten suurimmalla osalla on. Kyllä minunkin lapsistani yksi pystyi leikkimään yhdessä toisten kanssa vähän alle 2-vuotiaana jo, hän oli kyllä muutenkin ikäisekseen sangen taitava. Oma 15-vuotinen päiväkotikokemukseni on silti osoittanut tämän teorian oikeaksi suurimmalla osalla lapsista.

Kuitenkin siitä ollaan aika yksimielisiä, että ison ryhmän haitat ovat melko yksiselitteiset näille pienille. Kirjoitukseni tarkoitus olikin puoltaa perhepäivähoidon etuja, jos aivan pieni lapsi aloittaa hoidon. Päiväkodin ulkopuolelta on vaikea ymmärtää millainen määrä ihmisiä päiväkodissa päivän aikana kulkee lapsen ohi; hoitajat, sijaiset, muut lapset, vanhemmat jne. Tämä teettää sellaisen määrän ääniä ja virikkeitä, että pienen lapsen hermosto ei pysty käsittelemään sitä, ja voi aiheuttaa lapselle stressitilan.

 

Poikkeuksia on aina, kaikki teoriahan pohjautuu yleistykseen siitä miten suurimmalla osalla on. Kyllä minunkin lapsistani yksi pystyi leikkimään yhdessä toisten kanssa vähän alle 2-vuotiaana jo, hän oli kyllä muutenkin ikäisekseen sangen taitava. Oma 15-vuotinen päiväkotikokemukseni on silti osoittanut tämän teorian oikeaksi suurimmalla osalla lapsista.

Kuitenkin siitä ollaan aika yksimielisiä, että ison ryhmän haitat ovat melko yksiselitteiset näille pienille. Kirjoitukseni tarkoitus olikin puoltaa perhepäivähoidon etuja, jos aivan pieni lapsi aloittaa hoidon. Päiväkodin ulkopuolelta on vaikea ymmärtää millainen määrä ihmisiä päiväkodissa päivän aikana kulkee lapsen ohi; hoitajat, sijaiset, muut lapset, vanhemmat jne. Tämä teettää sellaisen määrän ääniä ja virikkeitä, että pienen lapsen hermosto ei pysty käsittelemään sitä, ja voi aiheuttaa lapselle stressitilan.

Ai. Meillä on sitten varmaan tosi hienosti järjestetty päiväkodissa kaikki toiminta. Ovat useimmiten pienryhmissä touhuamassa. Niin, että lapsia on yhdessä tilassa 3-5. Kovin on rauhallista ollut sielä.

 

Kyllä mä ainakin voin niin samaistua ap:n fiiliksiin. Itseä ahdistaa ihan älyttömästi kun töihin paluu syksyllä edessä ja lapsella hoidon aloitus. Vaikkakin lapsi "jo" melki sen 3v tuolloin. Päiväkoti paikkaa on haettu. Kyllä mä niin monet itkut täällä iltaisin oon itkeny lapsen mentyä nukkumaan.

 

Tuskin kukaan nyt lapsensa nähden "hysterisoi" tms. Vai? Vaikka mua ahdistakin, en mä sitä lapselle tietenkään näytä. Lapsen kanssa yhdessä ollaan juteltu mitä kaikkea kivaa hoidossa sitten on ja lapsi on hoidon aloituksesta todella innoissaan.

 

hyvin se lähtee menemään, myös pienemmän osalla, on kiva kun on isompi sisarus mukana

 

hyvin se lähtee menemään, myös pienemmän osalla, on kiva kun on isompi sisarus mukana

mut eivät pääse samaan ryhmään..

 

mut eivät pääse samaan ryhmään..

Se voi olla ihan hyväkin asia. Noi vanhemmat sisarukset saattaa taas stressaantua siitä, kun kokevat velvollisuudekseen hoivata nuorempia sisaruksiaan.

 

Kiitos pk johtaja järjen äänestä. Seuraa voi joskus kaivata, mutta se ei ole syy/peruste viedä tuon ikäistä pk:iin. Omaani en vie kun sen maailman tiedän. Ja toki pienryhmissä touhuillaan, mutta ne siirtymätilanteet ja ruokailut ollaan yhdessä ja kaaos ja meteli on välillä aikamoista kun 12 alle 3vuotiasta on vaikkapa ulos lähdössä. Mammat tuskin olette kovin usein koko päivää seuraamassa mitä siellä tapahtuu. Ja kaikki kyllä tekevät parhaansa mahd rauhallisen toiminnan eteen!! Ja kyllä siellä pk:ssakin on paljon muutakin hommaa aikuisilla, valitettavasti. Ja yhä enemmän tietokoneella joutuu viettämään aikaa.