Mitä ajattelette himokuntoilijaäideistä?

[QUOTE="kahden äiti";30047404]Miten niin AINA? Jos päivässä käyttää tunnin kuntoiluun ja on muun ajan lasten kanssa, niin eikä silloin tilanne ole kuitenkin toisin päin.[/QUOTE]

No mä ajattelin kahta työssäkäyvää vanhempaa. Mistä sitä kenenkään perheen tilanteita tietää, mutta se mitä kirjoitin tuli siis ekana mieleen noilla taustatiedoilla. Sori.

 

No mä ajattelin kahta työssäkäyvää vanhempaa. Mistä sitä kenenkään perheen tilanteita tietää, mutta se mitä kirjoitin tuli siis ekana mieleen noilla taustatiedoilla. Sori.

Ja meillä ainakin on niin vaativat työt, minulla sekä miehellä, että jos kuntoiltaisiin joka päivä tai edes 5 kertaa/vko niin jäisi ammatillinen osaaminen aika vähälle. Itse toimin asiantuntijatehtävissä joissa tehdään pitkää päivää ja mies on yrittäjänä. Yritetään järjestää aikaa lapselle ettei parka joutuisi elämään lapsuuttaan yksin.

Kuntoilla ehtii sitten kun lapset on vanhempia. Jos ehtii käydä päivittäin salilla ja mies joutaa lasta katsomaan, niin ei sen miehen työ kovin vaativa voi olla. Ainakin säännölliset työajat/normaali palkollinen jossain.

 

No mä ajattelin kahta työssäkäyvää vanhempaa. Mistä sitä kenenkään perheen tilanteita tietää, mutta se mitä kirjoitin tuli siis ekana mieleen noilla taustatiedoilla. Sori.

Kyllä työssäkäyvä vanhempikin pystyy liikkumaan. Jos vaan mahdollista, työmatkat kävellen tai fillarilla. Hissin sijaan portaat. Hyppää bussista pysäkkiä aikaisemmin ja kävelee loppumatkan. Ei sen aina tartte olla himojuoksemista tai salitreeniä, pienillä valinnoilla saa jo paljon hyötyä

 

Kyllä työssäkäyvä vanhempikin pystyy liikkumaan. Jos vaan mahdollista, työmatkat kävellen tai fillarilla. Hissin sijaan portaat. Hyppää bussista pysäkkiä aikaisemmin ja kävelee loppumatkan. Ei sen aina tartte olla himojuoksemista tai salitreeniä, pienillä valinnoilla saa jo paljon hyötyä

Jep ja kotona voi tehdä helposti ja nopeasti vaikka pyyhkeen päällä vatsalihaksia, lankkua tai jotain jumppaa. Kunhan pysyy liikkeessä =)

 

[QUOTE="kahden äiti";30047386]Ei ole sama ihminen, jos kehon ympärillä on enemmän rasvaa, vaan silloin on huomattavasti suurempi riski sairastua vakavasti ja kuolla nuorempana. Toivon, että lapseni saavat pitää terveen äidin elämässään mahdollisimman pitkään.[/QUOTE]

En minä nyt kutsuisi itseäni suorastaan eri ihmiseksi, jos lihoisin. Terveyttä toivoo varmasti jokainen, ja onneksi terveitä elämäntapoja voi harjoittaa vähemmälläkin kuin seitsemällä liikuntakerralla viikossa.

 

Kyllä työssäkäyvä vanhempikin pystyy liikkumaan. Jos vaan mahdollista, työmatkat kävellen tai fillarilla. Hissin sijaan portaat. Hyppää bussista pysäkkiä aikaisemmin ja kävelee loppumatkan. Ei sen aina tartte olla himojuoksemista tai salitreeniä, pienillä valinnoilla saa jo paljon hyötyä

No mä sain tuosta alkutesktistä vain sellaisen käsityksen että se himoliikkuminen ja treenaaminen on muuta kuin ns hyötyliikunta. Vastasin siis siihen ap:n kysymykseen ja se tuli mieleen, että toinen sitten joustaa kun toinen treenaa himona.

 

Kyllä työssäkäyvä vanhempikin pystyy liikkumaan. Jos vaan mahdollista, työmatkat kävellen tai fillarilla. Hissin sijaan portaat. Hyppää bussista pysäkkiä aikaisemmin ja kävelee loppumatkan. Ei sen aina tartte olla himojuoksemista tai salitreeniä, pienillä valinnoilla saa jo paljon hyötyä

Näin juuri. Mä olen tällä palstalla puhunut juuri noiden pienten valintojen puolesta, ja tuntuu että monella himoliikkujaksi itseään kutsuvalla on tarve vähätellä arkiliikuntaa. Portaiden piiperrys ylös ja alas ei tunnu olevan mitään, jos se porras ei sijaitse ryhmäliikuntatunnilla.

 

Tänne olikin tullut paljon keskustelua. Olen siis aloittaja ja lisätietona, että nuo kahden treeninkerran päivät ovat sellaisia, että herään viiden maissa reilusti ennen lapsia ja jumppaan/kahvakuulailen tai mitä nyt kotona voi tehdä suht hiljaa.

Sit suihkuun, lapset ylös, hoitoon ja töihin. Sitten toinen lenkki illlalla. Lapset eivät ole hoidossa yhtään enempää kuin silloin vaikka en harrastaisi liikuntaa.

Mutta suht harvinaisia ovat kahden treenin päivät. Ja mies tekee samaa treeniä, ehkä hieman enemmänkin.

Tämä on meidän perheen valinta. Mielestäni annan lapsille hyvän esikuvan: syömme terveellisesti, herkutellaankin joskus. He näkevät, että liikkuminen on normaalia, se ei ole pakkopullaa ja rohkaisemme lapsia liikkumaan leikeissään.

Asiat joista joudun lupumaan ovat joidenkin tv-sarjojen seurailu (sekin kyllä onnistuu kun treenaa tv:n ääressä, netissä roikkuminen, mitä tosin nytkin teen). Ysätviä tapaan suht normaalisti ja miehenkni kanssa vietetty aika on välillä ihan kiihkeää ja parasta on, kun/jos pääsee yhdessä lenkille. Kotityöt jaamme tasan.

 

No mä ajattelin kahta työssäkäyvää vanhempaa. Mistä sitä kenenkään perheen tilanteita tietää, mutta se mitä kirjoitin tuli siis ekana mieleen noilla taustatiedoilla. Sori.

Niin minäkin ajattelin kahta työssäkäyvää vanhempaa. Jos olen illalla lasteni elämästä pois 0,5-1 h ja mies 5 h, niin edelleen minä olen se joka olen enimmäkseen lasten kanssa, eikä mies suinkaan ole AINA lasten kanssa.

 

Tänne olikin tullut paljon keskustelua. Olen siis aloittaja ja lisätietona, että nuo kahden treeninkerran päivät ovat sellaisia, että herään viiden maissa reilusti ennen lapsia ja jumppaan/kahvakuulailen tai mitä nyt kotona voi tehdä suht hiljaa.

Sit suihkuun, lapset ylös, hoitoon ja töihin. Sitten toinen lenkki illlalla. Lapset eivät ole hoidossa yhtään enempää kuin silloin vaikka en harrastaisi liikuntaa.

Mutta suht harvinaisia ovat kahden treenin päivät. Ja mies tekee samaa treeniä, ehkä hieman enemmänkin.

Tämä on meidän perheen valinta. Mielestäni annan lapsille hyvän esikuvan: syömme terveellisesti, herkutellaankin joskus. He näkevät, että liikkuminen on normaalia, se ei ole pakkopullaa ja rohkaisemme lapsia liikkumaan leikeissään.

Asiat joista joudun lupumaan ovat joidenkin tv-sarjojen seurailu (sekin kyllä onnistuu kun treenaa tv:n ääressä, netissä roikkuminen, mitä tosin nytkin teen). Ysätviä tapaan suht normaalisti ja miehenkni kanssa vietetty aika on välillä ihan kiihkeää ja parasta on, kun/jos pääsee yhdessä lenkille. Kotityöt jaamme tasan.

No hyvä teille. Mitäs sä ajattelet perheestä, jossa ei äiti ei harrasta säännöllisesti yhtään mitään ja liikkuu vain sen mitä arjessa kotitöissä ja lasten kanssa tulee liikuttua.

 

[QUOTE="kahden äiti";30047548]Niin minäkin ajattelin kahta työssäkäyvää vanhempaa. Jos olen illalla lasteni elämästä pois 0,5-1 h ja mies 5 h, niin edelleen minä olen se joka olen enimmäkseen lasten kanssa, eikä mies suinkaan ole AINA lasten kanssa.[/QUOTE]

Mistäs minä tiedän montako tuntia sinä ja sun miehes on lasten kanssa...

 

[QUOTE="kahden äiti";30047548]Niin minäkin ajattelin kahta työssäkäyvää vanhempaa. Jos olen illalla lasteni elämästä pois 0,5-1 h ja mies 5 h, niin edelleen minä olen se joka olen enimmäkseen lasten kanssa, eikä mies suinkaan ole AINA lasten kanssa.[/QUOTE]

Käytännössä kuitenkin treenaan kotona tai teen lenkin sillä välin, kun lapset ovat omissa harrastuksissaan, joten en edes ole poissa lasteni elämästä iltaisin kuntoiluni takia.

 

No hyvä teille. Mitäs sä ajattelet perheestä, jossa ei äiti ei harrasta säännöllisesti yhtään mitään ja liikkuu vain sen mitä arjessa kotitöissä ja lasten kanssa tulee liikuttua.

No rehellisesti sanottuna saatan ajatella että jos haluaa kohottaa kuntoa, niin siihen ei aivan tavallinen arkiliikunta riitä.

Ja lisäksi ajattelen, että ajan tehokkaampaan liikuntaan löytää kyllä jostain, on se sitten se tunti tai puoli ennen lasten heräämistä.

Mutta jos ei halua harrastaa muuta kuin arkiliikuntaa (jota arvostan kyllä) niin hyvä. Mutta en halua että kukaan käyttää lapsia tekosyynä liikkumattomuuteen.

Ja vielä se, että en mainosta liikkumistani ollenkaan normaalielämässä, kunhan nyt kysyin täällä palstalla, kun joitakin tuttuja tuntuu bikinikuntoni ihmetyttävän. Toisaalta haluaisin levittää liikunnan ilosanomaa mutta kaikki eivät sitä halua ottaa vastaaan joten en juurikaan liikunnasta puhu, paitsi toisten liikuvien kanssa.

Ja edellisestä postauksesta jäi pois että myös perheen yhteistä aikaa on meillä mielestäni tarpeeksi, ei pelkkää vanhempien omaa aikaa yksin tai keskenään.

 

Mistäs minä tiedän montako tuntia sinä ja sun miehes on lasten kanssa...

Se kuitenkin pitäisi tietää jo tämänkin keskustelun perusteella, että yksi treeni kestää 0,5-1 h, joten et voi väittää sen perusteella toisen joutuvan olemaan aina lasten kanssa.

 

[QUOTE="kahden äiti";30047579]Se kuitenkin pitäisi tietää jo tämänkin keskustelun perusteella, että yksi treeni kestää 0,5-1 h, joten et voi väittää sen perusteella toisen joutuvan olemaan aina lasten kanssa.[/QUOTE]

No en mä lukenut kuin sen alkutekstin ja tästä lopusta jotain kommentteja. Vastasin siis siihen ap:n kysymykseen, että mitä ajattelen. Ja ajattelen siis sitä mitä kirjoitin ja mikä mielikuva mulle tulee siitä himoliikkumisesta. Ja se mielikuva kyllä perustuu muutamaan läheltä nähtyyn tilanteeseen. En voi sille omalle ajatukselle mitään, se vain tulee ekaksi mieleen tuosta alkutekstistä. En tietenkään kenenkään yksittäisten ihmisten ja perheiden tai just teidän tilanteita tiedä.

 

No rehellisesti sanottuna saatan ajatella että jos haluaa kohottaa kuntoa, niin siihen ei aivan tavallinen arkiliikunta riitä.

Ja lisäksi ajattelen, että ajan tehokkaampaan liikuntaan löytää kyllä jostain, on se sitten se tunti tai puoli ennen lasten heräämistä.

Mutta jos ei halua harrastaa muuta kuin arkiliikuntaa (jota arvostan kyllä) niin hyvä. Mutta en halua että kukaan käyttää lapsia tekosyynä liikkumattomuuteen.

Ja vielä se, että en mainosta liikkumistani ollenkaan normaalielämässä, kunhan nyt kysyin täällä palstalla, kun joitakin tuttuja tuntuu bikinikuntoni ihmetyttävän. Toisaalta haluaisin levittää liikunnan ilosanomaa mutta kaikki eivät sitä halua ottaa vastaaan joten en juurikaan liikunnasta puhu, paitsi toisten liikuvien kanssa.

Ja edellisestä postauksesta jäi pois että myös perheen yhteistä aikaa on meillä mielestäni tarpeeksi, ei pelkkää vanhempien omaa aikaa yksin tai keskenään.

No mun on oikeasti tosi vaikea löytää päivästä aikaa sellaiseen liikkumiseen jolla vois muokata vartaloa. Oon kyllä ihan hoikassa kunnossa, mutta esim. lihaskuntoa ei vaan pysty oikein pitämään kun treeniin ei ole aikaa. Nyt tietysti olis mahdollisuus tehdä jotain kahvakuulaa, kun lapset olen saanut nukkumaan, mutta oikeasti mulla odottaa nyt tuolla kotityöt (joita mun pitäis nyt olla hoitamassa eikä täällä netissä). Niiden jälkeen kaadun sänkyyn ja aamusta alkaa sama rumba taas. Ei vaan löydy aikaa muulle kun jollein muutamalle hassulle portaiden steppaukselle tai askelkyykylle jossain välissä. Ei niillä paljon tulosta saa. Tykkään hirveästi liikunnasta ja mulle tulee siitä hyvä olo. Mutta pakko vaan odottaa, että mulla elämä antaa taas vähän enempi aikaa sille.

 

No mun on oikeasti tosi vaikea löytää päivästä aikaa sellaiseen liikkumiseen jolla vois muokata vartaloa. Oon kyllä ihan hoikassa kunnossa, mutta esim. lihaskuntoa ei vaan pysty oikein pitämään kun treeniin ei ole aikaa. Nyt tietysti olis mahdollisuus tehdä jotain kahvakuulaa, kun lapset olen saanut nukkumaan, mutta oikeasti mulla odottaa nyt tuolla kotityöt (joita mun pitäis nyt olla hoitamassa eikä täällä netissä). Niiden jälkeen kaadun sänkyyn ja aamusta alkaa sama rumba taas. Ei vaan löydy aikaa muulle kun jollein muutamalle hassulle portaiden steppaukselle tai askelkyykylle jossain välissä. Ei niillä paljon tulosta saa. Tykkään hirveästi liikunnasta ja mulle tulee siitä hyvä olo. Mutta pakko vaan odottaa, että mulla elämä antaa taas vähän enempi aikaa sille.

Niin ja se vielä että ottaa päästä aina ne kommentit, että kyllä sitä löytää aikaa liikkumiselle kun vaan haluaa. Mutta kun ei vaan löydä vaikka haluaisikin.

 

Tykkään liikunnasta, ja olisin himoliikkuja JOS liikunta olisi elämäni suurin intohimo. Nyt esimerkiksi ei ole aikaa, kaiken ajan vie lasten lisäksi ne asiat joihin elämässäni suhtaudun liikuntaa intohimoisemmin. Toivon lopukesästä voivani palata edes osittain liikuntarutiineihini, mutta en kanna huonoa omaatuntoa siitä etten aina pysty. Teen hienoja juttuja ja olen ylpeä itsestäni. Kropan trimmaaminen ei ole yhtä tärkeää, vaikkakin kaipaan liikunnasta saatavaa energiaa, omaa aikaa, ja itsesä haastamista. Tällä hetkellä tarvitsen kuitenkin sitä enemmän kaiken sen vähän levon ja perheen kanssa vietetyn ajan mitä voin saada. En ole muuten koskaan treenannut ulkonäön takia. En tajua koko kateushommaa sen asian ympärillä.

 

Mulle tulee mieleen himokuntoilijasta tämä super-Marjo. Joka ihmettelee muiden laiskuutta ja saamattomuutta.

 

Ja meillä ainakin on niin vaativat työt, minulla sekä miehellä, että jos kuntoiltaisiin joka päivä tai edes 5 kertaa/vko niin jäisi ammatillinen osaaminen aika vähälle. Itse toimin asiantuntijatehtävissä joissa tehdään pitkää päivää ja mies on yrittäjänä. Yritetään järjestää aikaa lapselle ettei parka joutuisi elämään lapsuuttaan yksin.

Kuntoilla ehtii sitten kun lapset on vanhempia. Jos ehtii käydä päivittäin salilla ja mies joutaa lasta katsomaan, niin ei sen miehen työ kovin vaativa voi olla. Ainakin säännölliset työajat/normaali palkollinen jossain.

Kaikkea ehtii jos osaa/haluaa aikatauluttaa. Itsekin vaativissa asiantuntijatehtävissä, matkustan paljon ja mies on yrittäjä. Silti molemmat sportataan melkein joka päivä ja käydään kisoissa jne. Työreissuille lenkkarit mukaan ja juoksemaan, työmatkat poljen fillarilla aina kun voin, maantiepyörälenkki 50 min, työpaikan salilla tai juoksemassa ruokatunnilla. Ei se nyt niiiiiin vaikeaa ole. "Hyvä" tekosyy kyllä.
Minun mielestäni omasta kunnosta ja kropasta pidetään huolta tässä ja nyt, eikä silloin "joskus tulevaisuudessa". En tosiaankaan jaksaisi tehdä tätä duunia, jos en olisi hyvässä fyysisessä kunnossa.

 

No rehellisesti sanottuna saatan ajatella että jos haluaa kohottaa kuntoa, niin siihen ei aivan tavallinen arkiliikunta riitä.

Ja lisäksi ajattelen, että ajan tehokkaampaan liikuntaan löytää kyllä jostain, on se sitten se tunti tai puoli ennen lasten heräämistä.

Mutta jos ei halua harrastaa muuta kuin arkiliikuntaa (jota arvostan kyllä) niin hyvä. Mutta en halua että kukaan käyttää lapsia tekosyynä liikkumattomuuteen.

Ja vielä se, että en mainosta liikkumistani ollenkaan normaalielämässä, kunhan nyt kysyin täällä palstalla, kun joitakin tuttuja tuntuu bikinikuntoni ihmetyttävän. Toisaalta haluaisin levittää liikunnan ilosanomaa mutta kaikki eivät sitä halua ottaa vastaaan joten en juurikaan liikunnasta puhu, paitsi toisten liikuvien kanssa.

Ja edellisestä postauksesta jäi pois että myös perheen yhteistä aikaa on meillä mielestäni tarpeeksi, ei pelkkää vanhempien omaa aikaa yksin tai keskenään.

Niin no, mä lasken tuollaisen kotijumpan/kahvakuulailun vielä ihan arkiliikunnaksi. Sen ymmärtää varmaan jokainen, että jos salilla jalkaprässissä on about 200kg niin kotona tehdyt kyykyt ilman painoa ei paljon enää sitä kroppaa muokkaa. Se riippuu ihan mihin on tottunut. Jos tarkoitus on pysyä hoikassa kunnossa, siihen lenkkeily on ihan loistavaa. Jos tarkoitus on kasvattaa lihasmassaa, siihen ei päivittäiset tunnin juoksulenkit sovellu. Minulle bikinikunto ei ole hoika lenkkeilijän vartalo vaan salilla kunnon treenillä vuosien aikana kasvatettu lihaksikas vartalo.