[QUOTE="sipsi";30046418]Niin. Eräs tuttuni kovasti mainosti, kuinka hän ei koskaan lapsilleen korota ääntään... Varmaan vähän minua piilonuhteli samalla, kun mulla tahtoo ääni nousta suuttuessani, tosin suutun nykyisellään aika harvoin, mutta sitäkin tulisemmin sitten
Tällä ihmisellä oli sitten lapsille puhuessa silmät täynnä raivoa, ja suu sellaisessa "tekohymyssä" lapsille puhuessaan ristiriitatilanteessa. Minun tyttö jo aika pienenä kysyikin, että miksi xx hymyilee vaikka on ihan raivona?
Ei se lapsi nyt yhdestä v-sanasta mielestäni säry... Voi, kun meillä oli tässä taannoin vaihe, että kaikki kolme saatettiin karjua yhteen ääneen. Ja sitten asiat sovittiin. No, onneksi asutaan korvessa, ja naapurillakin on muuta mietittävää kuin meidän mölyperhe.[/QUOTE]
Jaksan selittää ja toistaa asioita niin kauan kuin on tarpeen. Rauhallisesti, ja ihan ilman että on hullunkiille silmissä.
Joillakin on pidempi pinna kuin toisilla, enkä pidä sitä lainkaan pelottavana.
Minä meditoin ja harrastan rankkaa liikuntaa. Ilmeisesti puran sitä turhaumista siten. Voi olla epätavallista että ihmiset eivät räjähtele, mutta ei mahdotonta. Varmasti lapset muistavat tuon Särkänniemen räjähdysen ikuisesti. Niin minäkin muistan välikohtausen lentokoneessa oman äitini kanssa kanssa. Pinna sanoi äidillä naps niin kovaa että se napsahdus kuului varmasti ohjaamoon asti, vaikka perällä istuttiin. Ihan turha tuota Srkänniemen tilannetta on puolustella. Äidiltä todella törkeää ja huonotapaista käytöstä.