Mikä siinä lomassa ilman lapsia oikein tökkii, ajatuksena?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksin matkaava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Miksi tehdä asioista vaikeaa? Tasan kaksi vaihtoehtoa, joista kukin voi valita mikä on omakohtainen idea/motivaatio/voimavarataso matkailuun.

Jos mennään lomalle itse rentoutumaan niin...
A) mennään aikuisten kesken.

Jos mennään viihdyttämään lapsia ja siirtämään loma-arki vähän vain eri maisemiin niin...
B) mennään koko perheellä.

Jälkimmäinen vaihtoehto soveltuu vain niille, joilla on motivaatiota nauttia, vaikka joutuvat käytännössä luopumaan kokonaan rentoutumisesta. Työtähän lapsiperheen kanssa matkailu on. Enemmän kuin kotosalla...
 
Koska haluan itse kasvattaa lapseni ja pienten lasten kanssa pitkä pätkä toisten hoidossa voi merkitä isoja muutoksia. Koska lapset itsekin nauttivat lomailusta. Koska jokainen päivä mieheni kanssa on sitä myös, en tarvitse viikkoa kaksin tutustuakseni häneen, koska olen hänen kanssaan aina kuin mahdollista ihan kotona.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
[QUOTE="Jasmin";30026847]Ettekö te hyvät mussujenne kanssa matkaajat kykene ymmärtämään niillä perhematkojenne pehmentämillä aivoilla sitä, että matkailu on joillekin rahakysymys! Saa olla tosi hyvät säästöt, jotta perheenä pystyy matkailemaan. Ei se ole kaikille mikään vaihtoehto edes siksi. Mutta jos on matkahaaveita ja varaa kaksistaan joku matka parisuhteen piristeeksi heittää niin miksei?[/QUOTE]

Niinpä.
Tosin me päädyimme käyttämään ne vähät varat koko perheen yhteiseen lomailuun, ilman etelänreissuja,kukin tavallaan.
Ja kertaalleen kustansimme 2 vanhinta lasta sedän perheen mukaan (heidän toiveestaan) ja eri reissut), jotta ainakin lapset pääsivät nauttimaan etelänmatkailusta.
Nyt kun olemme molemmat työelämässä ja lapset kouluikäisiä, lähdemme koko perheen voimin, edellisestä reissusta onkin 20 vuotta aikaa!
Kahdestaan olemme käyneet kerran Ruotsinristeilyllä, ja yhtään ei ole tuntunut että lapsista pitäisi saada lomaa :)
 
Mä en näe mitään pahaa siinä että vanhemmat matkustavat ilman lapsiaan. Eikä se pitäisi olla kenellekään kritiikin arvoinen asia. Jokainen perhe on erilainen.

Minä taas valitsin toisin. Sain syntymäpäivälahjaksi rantaloman, itselleni. Sinne kuitenkin suuntaan lapsen (9v) kanssa. Syy siihen että haluan matkustaa lapsen kanssa on se että työelämä on nykyään niin pahuksen kiireistä ja kuluttavaa että iltaisin kotoa ei löydy sitä ihanaa pullantuoksuista äitiä joka stressittömänä jaksaisi kuunnella lapsen kaikkia asioita.

Toki mielessä kävi myös tuo irtiotto arjesta ilman lasta mutta se ei kuitenkaan sovi minulle, elämys lapselle--> elämys ja iloa minulle.

Kaupunkilomia olemme ulkomaille lapsen kanssa viettäneet ja ne ovat sujuneet hyvin. Nyt sitten
odottaa se kauan kaivattu rantaloma!
 
Mitenkäs kun me ollaan lähdössä parin viikon päästä viikoksi häämatkalle, ja 4v jää siksi aikaa vaarilleen hoitoon? Pitäisikö meidänkin mieluummin ottaa poika mukaan? Täytyy myöntää että itse kyllä odotan innolla matkaa, vaikka en olekaan koskaan ollut yli yhtä yötä lapsestani erossa.
 
Luulisin, etyä ap:n tapauksessa sukulaisia hirvittää matkan pituus lasten hoitajien kannalta. Kuka jaksaa erityislasta 1,5 viikkoa.. Ja kuka toisen 5-vuotiasta.. Toiset jaksaa, toiset ei. Lisäksi myös lapset voivat aistia tämän ärsyyntymisen ja kaivata muutenkin jo kotiin.

Silti matkaan vain reippaasti! Kunhan hyvät hoitopaikat lapsilla.
 
Monesti unohdetaan se lapsen tarve ja lapsen tarve on välillä saada lomaa vanhemmistaan ja nauttia siitä vapaudesta minkä siitä saa. Näissä asioissa lähdetään aina aikuisen tarpeesta, joko tarve päästä yksin tai tarve pitää kiinni lapsesta.
 
Erityislasten vanhemmat saavat käyttöönsä omaishoidonvapaita. Olisko ap:n lapset menossa tämmöseen paikkaan. Itse kyseisessä paikassa työskentelevänä näin kuinka väsyneitä vanhemmat ovat ja pieni irtiotto tekee molemmille hyvää. Ja erityislapsen huoltajana oleminen on kovaa työtä, joten ap on kyllä lomansa ansainnut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 6xäiti;30026833:
Minä en näe tarvetta olla ilman lapsia tai en halua saada lapsista "vapaata". Kukin tavallaan, en tuomitse. Itse kokisin kyllä huonoa omatuntoa siitä, etteivät lapset pääsisi kokemaan lomaa meidän kanssa. Ja ikävä olisi niin kova, että loma menisi sen takia pilalle.
Lapset kasvaa ja ihan liian pian tulee aika, jolloin he eivät edes halua lähteä mukaan.

Kyllä meidän lapset on aina halunneet ulkomaanmatkoille mukaan, just olin Lontoossa 23v tyttären kanssa. Joskus 15-kesäsinä eivät halunneet mökille mätänemään, mutta ulkomaanmatkoille ollaan useinkin lähdetty koko perhe. Ollaan kyllä matkusteltu myös miehen kanssa kaksin
 
Turha teeskennellä, ette perheloma muistuttaisi yhtään yksin tai kumppanin kanssa matkailua. Perhelomat ovat ryhmämatkailua, jossa edetään aina hitaimman, nälkäisimmän ja väsyneimmän ehdoilla. Kun matkustaa kahdestaan, voi tehdä nopeita päätöksiä, valita tekemiset vapaasti ja sietää tarvittaessa epämukavuutta. Tuossa juuri on reissaamisen suola. Jos pitäisi matkustaa perheen kanssa, voisi yhtä hyvin jäädä kotiin.

Kokemuksen syvällä rintaäänelläkö? Eli useamman matkan sanotaanko nyt kolmen alle 10v kanssa tehneenä?
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Turha teeskennellä, ette perheloma muistuttaisi yhtään yksin tai kumppanin kanssa matkailua. Perhelomat ovat ryhmämatkailua, jossa edetään aina hitaimman, nälkäisimmän ja väsyneimmän ehdoilla. Kun matkustaa kahdestaan, voi tehdä nopeita päätöksiä, valita tekemiset vapaasti ja sietää tarvittaessa epämukavuutta. Tuossa juuri on reissaamisen suola. Jos pitäisi matkustaa perheen kanssa, voisi yhtä hyvin jäädä kotiin.

Yksin matkustaminen eroaa kahdestaan/porukalla matkaamisesta, se on sekä hyvä että huono puoli. Lapsen kanssa matkaamisessa voi paremmin päättää asioista toisin kuin toisen aikuisen kanssa. Lapsen kanssa matkustaminen on todellakin erilaista, he katsovat asioita tuorein silmin ja tartuttavat intoaan muihinkin.

Se että on perhe ei taas tarkoita että aina pitäisi lähteä lomalle perheenä, vaan välillä yksin, välillä kumppanin kanssa, välillä vaikka yksittäisen lapsen ja välillä koko pesueena. Näin saa parhaimmat kaikista vaihtoehdoista.
 
Palstalaisten kritiikistä ei tarvitse tietenkään välittää. Mutta jos kritiikki tulee niiltä, jotka pitävät lapsista huolta edes pienen osan loma-ajasta, kuuntelisin heitä herkällä korvalla.
 
Ai että mun veri alkaa aina kiehumaan, kun tänne tulee näitä turhantärkeitä äitejä neuvolaan muita.
Ette todellakaan ole tilivelvollisia matkan syistä ainakaan täällä palstalla, korkeintaan omille lapsille.

Ei aloittaja tietenkään ole tilivelvollinen, mutta jos päättää asioistaan keskustelupalstalla avautua, niin on se nyt kumma jos aloitukseen ei saisi vastata! Jos nyt ihan vaikka vaan otsikon luit, niin aloittajahan nimenomaan kysyy mikä tökkii lomailussa ilman lapsia. Kun kysyy, niin vastataan. En minä kenellekään ole mielipiteitäni kysymättä laukonut, vaikka kieltämättä esim. yhden tuttavaperheen ratkaisu jättää 1-vuotias lapsi liki kahdeksi viikoksi hoitoon ulkomaanmatkan ajaksi kummastutti. He eivät edes reissanneet kahdestaan, vaan toisen perheen kanssa, joka otti lapsensa mukaan. Mutta todellakin pidin mielipiteeni itselläni, jokaisen perheen oma päätöshän se viime kädessä on, millä kokoonpanolla reissaa. Jos muiden mielipiteitä ei halua kuulla, niitä ei kannata kysyä.
 
Palstalaisten kritiikistä ei tarvitse tietenkään välittää. Mutta jos kritiikki tulee niiltä, jotka pitävät lapsista huolta edes pienen osan loma-ajasta, kuuntelisin heitä herkällä korvalla.

Aivan. Kun olen jo omat lapseni isoksi kasvattanut, en välittäisi koko omaa kesälomaani uhrata milloin kenenkin kakaroitten vahtimiseen. Töissä minäkin käyn...
 
Lapsen kanssa matkustaminen on todellakin erilaista, he katsovat asioita tuorein silmin ja tartuttavat intoaan muihinkin.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. On todella surullista, että niin moni aikuinen ei osaa enää itse innostua ja tutkailla asioita, vaan tarvitsee siihen ne "lasten silmät" :(. Eikö kannattaisi ennemmin kehittää omaa itseään, ja oppia taas itse innostumaan asioista, kuin elää sitä lasten kautta? Tehän opetatte lapsillennekin sen saman tylsämielisyyden, että aikuiset eivät innostu mistään tai ole kiinnostuneita mistään uudesta. Se on surullista!
 
Alkuperäinen kirjoittaja En ymmärrä miksi;30027279:
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. On todella surullista, että niin moni aikuinen ei osaa enää itse innostua ja tutkailla asioita, vaan tarvitsee siihen ne "lasten silmät" :(. Eikö kannattaisi ennemmin kehittää omaa itseään, ja oppia taas itse innostumaan asioista, kuin elää sitä lasten kautta? Tehän opetatte lapsillennekin sen saman tylsämielisyyden, että aikuiset eivät innostu mistään tai ole kiinnostuneita mistään uudesta. Se on surullista!

Minä taas ajattelisin niin päin, että jos ei koe omien lapsien tuovan elämään uutta riemua ja yllättäviä näkökulmia, täytyy kyseessä olla todella tylsämielinen ja itseriittoinen yksilö.
 
Kun nyt kerran noin utelet niin kerronpa että sattuu olemaan erityislapsi ja erityispiirteinen lapsi. Kyllä se vähän vaikuttaa moniin asioihin. Ei voi lomia aina varsinaisesti renotuttaviksi kutsua kotimaassakaan.

Siinä tapauksessa ymmärrän palautteen varsinkin jos se tulee sun vanhemmilta, joiden on tarkoitus hoitaa lapsia lomasi ajan. Kuuntelisin herkällä korvalla sitä, koska ei ole itsestäänselvää että isovanhemmat riemusta kiljuen ottavat lapset hoitoon noin pitkäksi ajaksi. Varsinkin jos kyse on erityislapsista joista on aika paljon työtä.

Sinänsä en matkustamista ilman lapsia pidä pahana, jos hyvä hoitopaikka siksi aikaa löytyy. Mutta jos isovanhemmat tai muut hoitajat pitää matkaa liian pitkänä valitsisin lyhyemmän.
 
Ei kaikki jaksa sitä vaivaa ja säätämistä mitä lasten kanssa matkailuun liittyy. Helpompaa on keskittyä itse matkaan ja siitä nauttimiseen ilman muiden kaitsemista. Kas siinä vissi ero. Lasten kanssa mennään todellakin lasten ehdoilla ja paljon siinä voi silloin mennä ohi mistä saisi todella isot kiksit ilman lapsia matkatessa. Kukin voi punnita onko sellainen matka itselleen kaiken sen hinnan väärti vai voisiko lasten kanssa periaatteessa tyytyä viettämään elämyksiä lähempänäkin. Ei kaikki lapset osaa laittaa painoarvoa kovinkaan monille asioille reissunpäällä. Rehellisesti, kuka haluaa istua ulkomailla pelkissä puuhaparkeissa ja lastenruokaloissa? Mennä nyt maailman äärille tarjoamaan lapsille elämyksiä, joita he eivät osaa yleensä hirveästi arvostaa. On tullut nähtyä näitä kulttuurilla lapsensa kyllästäviä matkamammoja, jotka vetävät rääkyvää ja nurisevaa laumaa perässään hymysuin. Parempi olisi ollut monessa tapauksessa jättää katras kotiin...

Minä olen kokenut, että lapsen seurasta on reissussa lähinnä vain iloa, intressimme kohtaavat todella hyvin. Ei lapsi halua vaan puuhaparkeissa leikkiä, vaan mielellään tutustuu paikalliseen luontoon ja kulttuuriin. En edes tiedä mitä tuollaiset lastenruokalat ovat, ihan normaalisti me lapsen kanssa ravintoloissa käydään. Sitä paitsi itsekin tykkään huvipuistoista, eläintarhoista ja vesipuistoista, joissa myös lapsi viihtyy. Itse asiassa jo ennen kuin lapsen sain pidin tätä yhtenä suurista plussista vanhemmuudessa, siis että saa seuraa "lapsellisiin" juttuihin eli huvipuistoihin yms., joihin ei ehkä ilman lasta kehtaisi edes mennä.

Aivan pienenä lapsi ei toki ulkomaan elämyksistä niin piitannut, mutta kulki kuitenkin vaivatta mukana Manducassa tai matkarattaissa uusia asioita ihmetellen tai vain nukkuen vasten isänsä rintaa. Saatiin aivan vapaasti kiertää Roomaa, hotellihuoneesta lähdettiin aamulla ja sinne palattiin illalla, mitään ylimääräistä säätöä ei lapsesta tullut. Kun vauvalle tuli nälkä, niin senkun istahti puistonpenkille ja imetti hänet, nämä pienet lepohetket oli itsellekin vain hyväksi.

Tietysti matkakohteet kannattaa valita lapsen/lasten ikävaihe huomioiden. Mutta minua kiinnostaa kyllä sekä ranta- että kaupunkilomat, joten en koe uhrauksena sitä että valitaan kulloinkin sopivin kohde.

Olin tässä äskettäin lyhyellä kaupunkilomalla ilman lasta, kaveriporukalla. Ja kyllä tuli monesti mieleen, että lapsen/oman perheen kanssa olisi ollut paljon mukavampaa. Isommassa aikuisporukassa kun täytyy mennä enemmistön mielipiteen mukaan, kun taas lapsen saa helposti innostettua niistä kohteista, joissa itse haluaa käydä. Eli paljon vähemmän kompromisseja joutuu tekemään lapsen kuin aikuisporukan kanssa.
 
Nauttikaa ap lomastanne! Johan teillä on isoja muksuja joita ei aina tarvi mukana raahata. Pienen kohdalla en hyväksy pitkää erossa oloa. Mulla on kohta 7v ipana josta en oo vielä haaveillu pitkää erossa oloa, vkonloppu on aivan riittävästi sillontällön. Ymmärrän sen että joskus vanhemmat haluaa olla kaksinkin, ei se parisuhde katoa minnekään lasten myötä.
Jos on turvallinen ja tuttu hoitopaikka lapsille ni hyvä.
 
Täysin ok lomailla ilman lapsia. Me olemme miehen kanssa siitäkin vaihtoehdosta keskustelleet, mutta toistaiseksi emme ole raaskineet lapsia pois lomalta jättää, he kun odottavat näitä ulkomaanreissuja melkein enemmän kuin me vanhemmat.
 
Meillä on joka toinen etelänmatka lapsen kanssa ja joka toinen mennään kahdestaa. Kyllä mä haluan viettää aikaa kaksistaa miehen kanssa, voidaan tehdä mitä halutaan ja kotiin palataan uudestaa rakastuneena :heart:
Lapsen kanssa on sitten mukava mennä hoteliin jossa on niille kaikkea kivaa aktiviteettia, mutta ne lomat menevät täysin lapsen ehdoilla ja ei siinä pääse parisuhdetta vahvistamaan.

Me myös olemme ihan alusta asti otettu yhden yön reissuja muutamat vuodessa jotta saadaan olla kahdestaan. Mä koen tämän hyvin tärkeäksi, näin parisuhde voi hyvin.
 
Mä odotan innolla että pääsis ilman tätä huutavaa paskahousua miehen kans kahdestaan johonkin. 3kk vauva on jo ollut hoidossa mut nyt on huono ikäkausi siihen. Katotaan sitten parin vuoden ikäisenä uusiksi. Kyllä minä käytän tilaisuuden hyväkseni ja lähden miehen kans lomalle / viettämään aikaa ilman lasta heti kun se vaan ob mahdollista.
 

Yhteistyössä