MIKSI te naiset hyväksytte sen, ettei mies tee mitään?!

Totta. Mutta siksihän me tässä ketjussa taivastellaan kun nämä naiset sitten valittavat jatkuvasti palstalla tai irl. Jos on valintansa tehnyt ja suhteeseen jäänyt vaikka mies ei niitä kotitöitä tee niin eikö sitten olisi hyvä myös lopettaa se valitus aiheesta?

Niin niin. Eli jälleen päästään siihen, että mistään ei saa valittaa, kun a) asialle pitää tehdä jotain tai b) aina on joku jossain, jolla on asiat vielä huonommin.

Minä en näe valittamisessa mitään pahaa, koska täällä saa vertaistukea ja asioista avautuminen on yleensä ihan hyvä sen suhteenkin kannalta.

 

En ymmärrä ollenkaan, mitä yrität sanoa. Mitkä nalkuttajat pitää ottaa pois ja miksi? Jos mies ei tee mitään, on nainen useimmiten nalkuttaja, jonka täytyy tyytyä tilanteeseen?

Luitko viestiäni yllä? Osa naisista, tietääkseni ihan tutkitustikin, valittaa suhteen epäkohdista viestintästrategiana. Tällä nk. nalkuttamisella ei kuitenkaan ole todellisuuspohjaa, vaan kyse on naisen kommunikaatiotavasta. Kun tämä joukko "suhdevalittajia" vähennetään, jäänee jäljelle aika pieni joukko naisia, joiden suhde on "todellisestikin" retuperällä, ja tietenkin tämä joukko valittaa aiheesta ja heidän _ehkä_ pitäisi erotakin.

 

Niin niin. Eli jälleen päästään siihen, että mistään ei saa valittaa, kun a) asialle pitää tehdä jotain tai b) aina on joku jossain, jolla on asiat vielä huonommin.

Minä en näe valittamisessa mitään pahaa, koska täällä saa vertaistukea ja asioista avautuminen on yleensä ihan hyvä sen suhteenkin kannalta.

Itse taas tuppaan uskomaan, että ihminen, joka vain valittaa ja valittaa, mutta ei tee asioille mitään, tulee lopulta katkeraksi. Parempi olisi tehdä asioille jotain, jolloin tarvetta valittamiselle ei enää olisi, tai mikäli asioita ei halua muuttaa, hyväksyä asiat sellaisinaan ja lopettaa valittaminen.

 

[QUOTE="hmh";29986741]Luitko viestiäni yllä? Osa naisista, tietääkseni ihan tutkitustikin, valittaa suhteen epäkohdista viestintästrategiana. Tällä nk. nalkuttamisella ei kuitenkaan ole todellisuuspohjaa, vaan kyse on naisen kommunikaatiotavasta. Kun tämä joukko "suhdevalittajia" vähennetään, jäänee jäljelle aika pieni joukko naisia, joiden suhde on "todellisestikin" retuperällä, ja tietenkin tämä joukko valittaa aiheesta ja heidän _ehkä_ pitäisi erotakin.[/QUOTE]

Ahaa. Sinun mielestäsi suurin osa siis valittaa tyhjästä, ja oikeasti tilanne ei olekaan sellainen, että he joutuisivat tekemään kotityöt yksin.

 

Itse taas tuppaan uskomaan, että ihminen, joka vain valittaa ja valittaa, mutta ei tee asioille mitään, tulee lopulta katkeraksi. Parempi olisi tehdä asioille jotain, jolloin tarvetta valittamiselle ei enää olisi, tai mikäli asioita ei halua muuttaa, hyväksyä asiat sellaisinaan ja lopettaa valittaminen.

Niin, eli se vertaistuen hakeminen ja miehelle nalkuttaminen ei ole "asioille jotain tekemistä"? Kyllä se on ainakin minulla se ihan ensimmäinen ratkaisu tuollaisessa tilanteessa? Sen jälkeen vasta lähtisin sitä eroa miettimään. Ja kai se eropäätöskin oman "valitusprosessinsa" vaatii. Ei kai sitä tuosta noin vain päätetä, että "ai jaa, tämä asia ei ratkennutkaan kertaheitolla, siis eroan".

 

Hieman aiheen vierestä. Millaisista kotirouvista maailmalla puhut? Nimittäin ainakin kolmella maanosalla keskiluokkaisilla ja yläluokkaisilla perheillä tai ylipäänsä kaikilla joilla on varaa on äärimmäisen yleistä palkata kotiapulainen pyörittämään juurikin sitä työleiriä kotona. Vaikka se rouva siellä maailmalla olisikin kotirouva ei se tarkoita sitä, että hän konkreettisesti mitään siivoaisi siellä kotona.

Yläluokalla varmasti usein noin, mutta muutamaankin tapaukseen olen keskiluokassa törmännyt USA:ssa ja Ranskassa, että nainen on kotirouva ilman kotiapulaista.

Yleisesti koti on naista lähellä todella monessa muussa maassa, sanoisin jopa lähes kaikkialla muualla, vaikka siihen ei siivoaminen kuuluisikaan. Ei tästä voi silti johtaa mitään siitä, miten nämä naiset voivat henkisesti. Aivan yhtä vähän ihmisen olotilaa voi päätellä siitä, että ihminen X on paljon neljän seinän sisällä, ihminen Y pelaa shakkia tai ihminen Z on burkhassa. Kyseessä on kahden eri kategorian asiat.

 

Ahaa. Sinun mielestäsi suurin osa siis valittaa tyhjästä, ja oikeasti tilanne ei olekaan sellainen, että he joutuisivat tekemään kotityöt yksin.

Kyllä, sillä perusteella, että nalkutus on aika yleistä.

 

Itse taas tuppaan uskomaan, että ihminen, joka vain valittaa ja valittaa, mutta ei tee asioille mitään, tulee lopulta katkeraksi. Parempi olisi tehdä asioille jotain, jolloin tarvetta valittamiselle ei enää olisi, tai mikäli asioita ei halua muuttaa, hyväksyä asiat sellaisinaan ja lopettaa valittaminen.

Tähän vielä sellainen huomio, että tässä aloituksessahan nimenomaan ihmeteltiin, miksi se käytös hyväksytään ja sitä tuolla alussa ihmettelinkin, mitä se ei-hyväksyminen sitten on, jos niin ei missään nimessä joidenkin mielestä saa tehdä.

 

Niin niin. Eli jälleen päästään siihen, että mistään ei saa valittaa, kun a) asialle pitää tehdä jotain tai b) aina on joku jossain, jolla on asiat vielä huonommin.

Minä en näe valittamisessa mitään pahaa, koska täällä saa vertaistukea ja asioista avautuminen on yleensä ihan hyvä sen suhteenkin kannalta.

Tietysti käsitän että tilanteet muuttuu. Mutta voisin antaa toisenlaisen esimerkin. Mieheni on matalapalkka-alalla ja se ei meitä haittaa lapsettomina koska rahaa riittää kaikkeen ylimääräiseen, matkusteluun jne. Lapsen tullessa kuvioihin voi tämä kuitenkin huomattavasti muuttaa perheen tilannetta ja hyvinvointia. Tiedostan siis sen, että miehen pieni palkka voi osoittautua ongelmaksi tulevaisuudessa vaikka se ei nyt mitenkään haittaa minua. Tähän varaudun esimerkiksi säästämällä ja sillä, että minulla on oma ammatti ja työpaikka enkä esimerkiksi voi heittäytyä vuosikausiksi kotiäidiksi. Tämäkin on kuitenkin minun valintani, joku toinen voisi kokea että pienipalkkainen mies ei sovi hänelle.

Kun olet ennen mielelläsi tehnyt kotitöitä olet varmasti silti huomannut sen että ne eivät jakautuneet tasapuolisesti. Tarkoitan sitä, että vaikka et voikaan ennustaa kaikkea olet varmaan pystynyt jotenkin arvioimaan että tulevaisuudessa voi tämä olla ongelma kun lasten myötä työmäärä lisääntyy.

Ja tietysti saa valittaa asioista. Mutta itse näen, että sillä valittamisella pyritään löytämään ratkaisuja tilanteisiin jotka eivät toimi eli kyllä mielestäni tilanteelle silloin pitäisi pyrkiä tekemään jotain. Jos niitä ratkaisuja ei kuitenkaan suostuta kokeilemaan vaan jatketaan vaan valitusta samasta asiasta vuodesta toiseen niin silloin mielestäni valittaminen alkaa muuttua turhaksi ja se pitäisi lopettaa.

 

Tietysti käsitän että tilanteet muuttuu. Mutta voisin antaa toisenlaisen esimerkin. Mieheni on matalapalkka-alalla ja se ei meitä haittaa lapsettomina koska rahaa riittää kaikkeen ylimääräiseen, matkusteluun jne. Lapsen tullessa kuvioihin voi tämä kuitenkin huomattavasti muuttaa perheen tilannetta ja hyvinvointia. Tiedostan siis sen, että miehen pieni palkka voi osoittautua ongelmaksi tulevaisuudessa vaikka se ei nyt mitenkään haittaa minua. Tähän varaudun esimerkiksi säästämällä ja sillä, että minulla on oma ammatti ja työpaikka enkä esimerkiksi voi heittäytyä vuosikausiksi kotiäidiksi. Tämäkin on kuitenkin minun valintani, joku toinen voisi kokea että pienipalkkainen mies ei sovi hänelle.

Kun olet ennen mielelläsi tehnyt kotitöitä olet varmasti silti huomannut sen että ne eivät jakautuneet tasapuolisesti. Tarkoitan sitä, että vaikka et voikaan ennustaa kaikkea olet varmaan pystynyt jotenkin arvioimaan että tulevaisuudessa voi tämä olla ongelma kun lasten myötä työmäärä lisääntyy.

Ja tietysti saa valittaa asioista. Mutta itse näen, että sillä valittamisella pyritään löytämään ratkaisuja tilanteisiin jotka eivät toimi eli kyllä mielestäni tilanteelle silloin pitäisi pyrkiä tekemään jotain. Jos niitä ratkaisuja ei kuitenkaan suostuta kokeilemaan vaan jatketaan vaan valitusta samasta asiasta vuodesta toiseen niin silloin mielestäni valittaminen alkaa muuttua turhaksi ja se pitäisi lopettaa.

No kuka näin on sitten tehnyt?

Ja tuosta etukäteen arvioinnista sen verran, että se ei todellakaan kaikissa tapauksissa auta. Jos ajatellaan tuota esimerkkiäsi, jossa miehesi on matalapalkka-alalla, mutta jos etukäteen laskette, että tulette niillä tuloilla kuitenkin toimeen, jos vaikka muutatte halvempaan asuntoon ja säästätte pienen puskurin. Okei, asia ennakoitu ja kunnossa. Mutta sitten mies jääkin kokonaan työttömäksi tai vaikka sairastuu. Ei auta se ennakkoarviointi enää siinä, kun oli varauduttu vain siihen matalaan palkkaan, muttei kokonaan pitkäaikaiseen/pysyvään palkattomuuteen. Tämähän tarkoittaa sitten käytännössä sitä, että pitää löytää miljonääri tai sitten sellainen henkilö, joka ei koskaan sairastu. Se on sitten ihan oma vika, jos tulevaisuudessa joutuu taistelemaan toimeentulon kanssa. Olisi pitänyt heti valita toisin, eikös?