MIKSI te naiset hyväksytte sen, ettei mies tee mitään?!

Kyllä saattaa olla jos kokee toisen tekevän jatkuvasti väärin ja silti hyväksyy sen. Ei kai sellaiset jotka arvostavat itseään anna muiden tehdä itselleen vääryyttä vuoskaudet.

Kyse olikin siitä, että aluksi sen töiden jakautumisen ei koeta olevan epäreilua, mutta kun tulee lapsia, niin se jako muuttuu epäreiluksi. Tuossa äskeisessä viestissä viitattiin siihen, että jos ennen lapsia ei asialle tehdä mitään, on jotenkin itsekunnioituksessa ongelmia. Miksi asialla pitäisi tehdä mitään, jos asia tuolloin ei ole vielä ongelma, vaan se ongelma tulee vasta niiden lapsien myötä esiin?

 

No puhuin sellaisista naisista jotka eivät ole tyytyväisiä tilanteeseen. Ihanko oikeasti on erilaisia ihmisiä? Voi vitsi. Ihan yhtälailla sellaisella miehellä voisi olla huono itsearvostus joka tekee kaiken kotona vaikka haluaisi myös naisen osallistuvan siihen. Ei se ole sukupuolesta kiinni.

Varmasti sellaisiakin naisia on, vaikka yleisesti nainen oppii kodin huolehtimisen kiinteämmin kuin mies. Tämän huomaa kun käy esimerkiksi poikamiehen asunnossa ja sinkkunaisen asunnossa: naisen kämppä tuppaa olemaan siistimpi.

Mutta syy tilanteeseen löytyy peilistä, ei miehestä. Eli nainen on itse mennyt suhteeseen, jossa häneltä odotetaan asioita, joita hän ei itse halua tehdä. Ratkaisu on suhde, jossa nainen ja mies molemmat voivat olla mahdollisimman paljon vapaasti omia itsejään - ei tietenkään täysin. Mitä enemmän pitää muuttaa itseä toisen takia, sen ongelmallisempaa ja etäisempää vuorovaikutus on. Kääntäen mitä enemmän toinen hyväksyy sut itsenäisenä, omanlaisena, ihan kaikki puolesi, sen läheisempi häntä olet.

Mun pointti oli, että vaikka ulkoa päin näyttäisi, että "tuollahan nainen tekee kaiken!" niin monesti voikin olla, että nainen itse tykkää tästä. Muutenhan koko suhteessa ei olisi järkeä.

 

Musta on ihan se ja sama miten toisissa perheissä eletään. En ala heristämään sormea millekään mikä poikkeaa omasta elämästäni. Ihmiset ovat erilaisia, perheet ovat erilaisia, tavat on erilaisia. Kenenkään oma elämäntyyli ei kuulu vieraille ulkopuolisille.

 

[QUOTE="hmh";29986487]Eivät liitykään, mutta et sinä voi väittää, että jokaisesta on mukavin vaan löhötä etkä myöskään, että jokaisesta on mukavin vaan siivota. Työstä ja palvelemisesta joku saa iloa, joku ei, riippuen monesta tekijästä.

Mihin perustat väitteesi, että kyse on pakosta? Kuka haluaisi olla suhteessa, jossa pakotetaan johonkin rooliin eikä se tule omasta itsestä, omasta halusta? Jos väitteesi olisi totta, suhdehan lisäisi naisen kärsimystä verrattuna sinkkuuteen, koska se pakottaisi hänet johonkin, mistä hän ei pidä.

Minun on vaikea uskoa tätä, koska suhdehan perustuu onnellisuuden lisääntymiseen eikä vähenemiseen. Jos vaaka kallistuu suhteessa enemmän vitutusta ja kahlintaa kohti, sellaista suhdetta ei ole järkevä jatkaa pitkiä aikoja koska oma elämänlaatu laskee. Onni on mahdollista silloin, kun saa olla itsestä luontevimmalla tavalla suhteessa, ja tämä tapa voi olla melkein mitä vaan.[/QUOTE]

Siitähän tässäkin ketjussa oli kyse, että miksi naiset jää sellaiseen suhteeseen ja valittavat eivätkä eroa. En edelleen tiedä vastausta tähän. Mielestäni se, että suhteesta saa muuta hyvää irti ei riitä jos arkipäivät ovat yhtä työleiriä. Mikä se muu hyvä on? Taloudellinen turva? Monet naiset siis valitsevat tällaisen suhteen mieluummin kuin sinkkuuden ja sitä en ymmärrä.

Luepa tämänkin ketjun vastauksia tarkemmin niin löydät muutaman kirjoittajan jotka kertovat tilanteestaan jossa hoitavat lapset ja kodin siksi kun mies ei niitä hoida. Mitä tämä on jos ei pakkoa? Siihen siis perustan väitteeni pakosta että jos kukaan ei niitä kotirutiineja hoida, jonkun niitä on pakko alkaa hoitamaan ennen kuin koti on kaatopaikka.

Palstakin on täynnä näitä valittajia jos tarkemmin sitä seuraat. Vähän väliä on uusia ketjuja siitä, miten mies taas lähti viettämään kaveriensa kanssa iltaa ilman että asiasta oli ennakkoon sovittu tai kuinka mies vaan istuu sohvalla töllön ääressä töiden jälkeen eikä vietä aikaa lasten kanssa tai siivoa kotia. Parhaimmat ovat nämä joissa miehet eivät suostu sohvalta edes ruokapöytään syömään yhdessä perheen kanssa vaan syövät mieluummin siellä sohvalla vaimon laittamaa ruokaa kun vaimo syö lasten kanssa pöydässä. En siis tiedä mihin onnellisuuteen tällaiset suhteet perustuvat. Enkä jaksa uskoa että jokainen vastaava aloitus olisi pelkkä provo.

 

[QUOTE="hmh";29986519]Varmasti sellaisiakin naisia on, vaikka yleisesti nainen oppii kodin huolehtimisen kiinteämmin kuin mies. Tämän huomaa kun käy esimerkiksi poikamiehen asunnossa ja sinkkunaisen asunnossa: naisen kämppä tuppaa olemaan siistimpi.

Mutta syy tilanteeseen löytyy peilistä, ei miehestä. Eli nainen on itse mennyt suhteeseen, jossa häneltä odotetaan asioita, joita hän ei itse halua tehdä. Ratkaisu on suhde, jossa nainen ja mies molemmat voivat olla mahdollisimman paljon vapaasti omia itsejään - ei tietenkään täysin. Mitä enemmän pitää muuttaa itseä toisen takia, sen ongelmallisempaa ja etäisempää vuorovaikutus on. Kääntäen mitä enemmän toinen hyväksyy sut itsenäisenä, omanlaisena, ihan kaikki puolesi, sen läheisempi häntä olet.

Mun pointti oli, että vaikka ulkoa päin näyttäisi, että "tuollahan nainen tekee kaiken!" niin monesti voikin olla, että nainen itse tykkää tästä. Muutenhan koko suhteessa ei olisi järkeä.[/QUOTE]

Kyllähän niitä samoja asioita odotetaan ihan yhtä lailla siltä mieheltäkin. Miksi miehellä olisi vapaus valita mitä hän haluaa tehdä ja mitä ei, mutta nainen tekee väärin vielä siinäkin, jos valittaa työnjaon epäreiluutta? Teit niin tai näin, niin aina menee väärin.

 

Siitähän tässäkin ketjussa oli kyse, että miksi naiset jää sellaiseen suhteeseen ja valittavat eivätkä eroa. En edelleen tiedä vastausta tähän. Mielestäni se, että suhteesta saa muuta hyvää irti ei riitä jos arkipäivät ovat yhtä työleiriä. Mikä se muu hyvä on? Taloudellinen turva? Monet naiset siis valitsevat tällaisen suhteen mieluummin kuin sinkkuuden ja sitä en ymmärrä.

Luepa tämänkin ketjun vastauksia tarkemmin niin löydät muutaman kirjoittajan jotka kertovat tilanteestaan jossa hoitavat lapset ja kodin siksi kun mies ei niitä hoida. Mitä tämä on jos ei pakkoa? Siihen siis perustan väitteeni pakosta että jos kukaan ei niitä kotirutiineja hoida, jonkun niitä on pakko alkaa hoitamaan ennen kuin koti on kaatopaikka.

Palstakin on täynnä näitä valittajia jos tarkemmin sitä seuraat. Vähän väliä on uusia ketjuja siitä, miten mies taas lähti viettämään kaveriensa kanssa iltaa ilman että asiasta oli ennakkoon sovittu tai kuinka mies vaan istuu sohvalla töllön ääressä töiden jälkeen eikä vietä aikaa lasten kanssa tai siivoa kotia. Parhaimmat ovat nämä joissa miehet eivät suostu sohvalta edes ruokapöytään syömään yhdessä perheen kanssa vaan syövät mieluummin siellä sohvalla vaimon laittamaa ruokaa kun vaimo syö lasten kanssa pöydässä. En siis tiedä mihin onnellisuuteen tällaiset suhteet perustuvat. Enkä jaksa uskoa että jokainen vastaava aloitus olisi pelkkä provo.

Hyviä pointteja Itse asiassa olen nimim. mies1 harmaana

Ehkä tässä on kyse siitä kokonaisuudesta eli "työleiri" voi tuntuakin ihan ok:lta, samoin miehen tuollainen käytös, JOS ihminen itse kokee niin JA suhteen kokonaisuus on plussan puolella. Kun ei ole olemassa yhtä mallia suhteesta eikä täydellisen suhteen kaavaa. Samalla laillahan yksi ihminen tykkää olla neljän seinän sisällä, toinen tykkää olla kaverien kanssa lähes koko ajan. Tärkeää olisikin "omanlaisensa" kaava ja sen kunnioitus. Eli kun tuntee ihmisen hyvin, huomaa tämän erilaisuuden itsestä ja yhtäläisyyden itsestä yhtä aikaa. Jos molempia näitä, eroja ja yhtäläisyyksiä, pystyy kunnioittamaan ja antamaan tilaa niille niin silloin suhde on laadukas ja läheinen.

Oma lukunsa on ne, jotka ovat suhteessa ja silti valittavat jatkuvasti siitä, miten suhde toimii. Mutta tässäkin taitaa olla tutkittu, että naiselle pieni määrä valitusta/"nalkutusta" on enemmän tapa viestiä, ei välttämättä merkki "todellisesta" kriisistä suhteessa. Eli kaksi kategoriaa: nalkuttelijat - jonka miehen pitäisi kestää - ja sitten ne, joilla oikeesti suhde on huono ja hankala. Ja siinä olen kanssasi samaa mieltä, että sellaisessa suhteessa ei kannata tuhlata aikaa, ellei se yrittämisen jälkeenkään ala toimimaan. Sopivana yrittämisaikana pitäisin noin vuotta.

Olen siis täysin samaa mieltä siitä, ettei suhteeseen kannata mennä, jos siinä ei ole todella hyvä olo, ja tärkeä tekijä siinä on vapaus olla oma itsensä. Täyttä vapautta ei enää voi olla, mutta idea on, ettei toisen mieleisyys ja toisen huomiointi valtaa _suurinta osaa_ suhteesta, vaan molemmat seisovat yhtä aikaa omilla jaloillaan JA yhdessä.

 

[QUOTE="hmh";29986590]Hyviä pointteja Itse asiassa olen nimim. mies1 harmaana

[/QUOTE]

Aioin jo kysyäkin tätä.

 

Siitähän tässäkin ketjussa oli kyse, että miksi naiset jää sellaiseen suhteeseen ja valittavat eivätkä eroa. En edelleen tiedä vastausta tähän. Mielestäni se, että suhteesta saa muuta hyvää irti ei riitä jos arkipäivät ovat yhtä työleiriä. Mikä se muu hyvä on? Taloudellinen turva? Monet naiset siis valitsevat tällaisen suhteen mieluummin kuin sinkkuuden ja sitä en ymmärrä.

Luepa tämänkin ketjun vastauksia tarkemmin niin löydät muutaman kirjoittajan jotka kertovat tilanteestaan jossa hoitavat lapset ja kodin siksi kun mies ei niitä hoida. Mitä tämä on jos ei pakkoa? Siihen siis perustan väitteeni pakosta että jos kukaan ei niitä kotirutiineja hoida, jonkun niitä on pakko alkaa hoitamaan ennen kuin koti on kaatopaikka.

Palstakin on täynnä näitä valittajia jos tarkemmin sitä seuraat. Vähän väliä on uusia ketjuja siitä, miten mies taas lähti viettämään kaveriensa kanssa iltaa ilman että asiasta oli ennakkoon sovittu tai kuinka mies vaan istuu sohvalla töllön ääressä töiden jälkeen eikä vietä aikaa lasten kanssa tai siivoa kotia. Parhaimmat ovat nämä joissa miehet eivät suostu sohvalta edes ruokapöytään syömään yhdessä perheen kanssa vaan syövät mieluummin siellä sohvalla vaimon laittamaa ruokaa kun vaimo syö lasten kanssa pöydässä. En siis tiedä mihin onnellisuuteen tällaiset suhteet perustuvat. Enkä jaksa uskoa että jokainen vastaava aloitus olisi pelkkä provo.

Se työleirihän ei eron myötä katoa, joten eihän ero ole ratkaisu tuohon. Ja se, että kotityöt jakautuvat eriarvoisesti ei kyllä mitenkään poissulje sitä, että suhteesta saisi jotain irti. Jotenkin omituinen ajatusmaailma, että kaikki muu suhteeseen liittyvä mitätöityy sillä, että kotityöt eivät jakaudu reilusti.

 

Ja tuohon vvierarsin kysymykseen vielä vastakysymys, onko kotityöapu sinulla tosiaan ainoa asia mitä suhteesta saat?

 

[QUOTE="hmh";29986446]Ei toi kyllä liity mitenkään itsearvostukseen. Jotkut naiset vaan tykkää puuhailla kotona. Ei kaikki miehet vaan jaksa sellaiseen "väkerrykseen" paneutua. Silti suhde voi toimia, aivan kuten työelämässä yksi tykkää kirurgin hommista, toinen siivoamisesta, ja silti molempia tarvitaan.

Tietenkin siivoukset ja ruuanlaitot miehellekin _joskus_ ja näin, mutta en miehenä jaksaisi jatkuvasti olla kodissa hyörimässä. Nainen sopii paremmin pikkuasioista huolehtimiseen temperamentiltaan, mies hoitaa suuret linjat - eikä tässä tarvitse nähdä mitään ongelmaa tai konfliktia kuten ei kirurgin ja siivoojan yhteispelissäkään sitä välttämättä ole. Ihmisillä on omat keskenään eroavat mukavuusalueet, joita pitäisi kunnioittaa.[/QUOTE]

Sinä et jaksaisi miehenä olla kodissa hyörimässä, mutta koska olet nainen, jaksat. Anteeksi, mutta nyt tulee kyllä sellaista sukupuoliyleistystä ettei mitään rajaa.

 

Kyllähän niitä samoja asioita odotetaan ihan yhtä lailla siltä mieheltäkin. Miksi miehellä olisi vapaus valita mitä hän haluaa tehdä ja mitä ei, mutta nainen tekee väärin vielä siinäkin, jos valittaa työnjaon epäreiluutta? Teit niin tai näin, niin aina menee väärin.

Toki, mutta kumpikaan sukupuoli ei saisi olla suhteessa siksi, että hänen täytyy tehdä siinä _enimmäkseen_ itsestä ikäviä tai vastenmielisiä asioita. Silloin suhde itse asiassa laskee omaa elämänlaatua eikä se tunnu järkevälle. Joka suhteessahan pitää tinkiä omasta mukavuudesta ja omasta tykkäämisestä. Mutta tätä ei pitäisi tapahtua _liian paljon_. Hyvässä suhteessa molemmilla on tilaa toteuttaa itseään ja tämä voi olla melkein mitä ja millaista vaan, siivoamista, löhöämistä, polttopuita, ruuaanlaittoa, lukemista, lenkkeilyä, baareilua... "Oltiin itsenäisii, oltiin toisissa kii".

Ja hyvässä suhteessa myös palkitaan toista siitä, että toista "verotetaan" siltä omalta mukavuusalueelta poistumisella. Eli esim. nainen X ei tykkää yhtään siivota mutta silti joutuu siivota niin kyllä mies Y:n pitäisi arvostaa ja palkita tätä, eikä tästä saisi tulla myöskään yleistä tapaa eli että nainen X aina vaan joutuu siivota vaikkei tykkää. Kuitenkin joku nainen myös itse tykkää siivota tai tehdä ruokaa, tai joku mies ja silloin todellista ongelmaa ei ole.

 

Sinä et jaksaisi miehenä olla kodissa hyörimässä, mutta koska olet nainen, jaksat. Anteeksi, mutta nyt tulee kyllä sellaista sukupuoliyleistystä ettei mitään rajaa.

Kyllä sukupuolilla on juuri yleisen tason eroja käyttäytymisessä. Yksilöt poikkeavat.

 

[QUOTE="hmh";29986648]Kyllä sukupuolilla on juuri yleisen tason eroja käyttäytymisessä. Yksilöt poikkeavat.[/QUOTE]

Herää jo nykypäivään. Jos pariskunnan molemmat osapuolet käyvät töissä, ei ole mitään "yleisen tason käyttäytymismallia", jonka mukaan naiset iloisesti haluaisivat hoitaa töiden jälkeen yksin kaikki kotityöt, koska se naisille luontaista ja miehet taas haluaisivat röhnöttää sohvalla/pelata/häipyä kavereidensa kanssa harrastuksiin. Siitähän tässä ketjussa on kyse, että miksi naiset alistuvat tekemään kaiken, vaikkeivät haluaisi.

 

[QUOTE="hmh";29986639]Toki, mutta kumpikaan sukupuoli ei saisi olla suhteessa siksi, että hänen täytyy tehdä siinä _enimmäkseen_ itsestä ikäviä tai vastenmielisiä asioita. Silloin suhde itse asiassa laskee omaa elämänlaatua eikä se tunnu järkevälle. Joka suhteessahan pitää tinkiä omasta mukavuudesta ja omasta tykkäämisestä. Mutta tätä ei pitäisi tapahtua _liian paljon_. Hyvässä suhteessa molemmilla on tilaa toteuttaa itseään ja tämä voi olla melkein mitä ja millaista vaan, siivoamista, löhöämistä, polttopuita, ruuaanlaittoa, lukemista, lenkkeilyä, baareilua... "Oltiin itsenäisii, oltiin toisissa kii".

Ja hyvässä suhteessa myös palkitaan toista siitä, että toista "verotetaan" siltä omalta mukavuusalueelta poistumisella. Eli esim. nainen X ei tykkää yhtään siivota mutta silti joutuu siivota niin kyllä mies Y:n pitäisi arvostaa ja palkita tätä, eikä tästä saisi tulla myöskään yleistä tapaa eli että nainen X aina vaan joutuu siivota vaikkei tykkää. Kuitenkin joku nainen myös itse tykkää siivota tai tehdä ruokaa, tai joku mies ja silloin todellista ongelmaa ei ole.[/QUOTE]
Kuka on suhteessa siksi, että pitää tehdä vastenmielisiä asioita? Onko nyt tosiaan niin, että tässä ketjussa vastaajat ovat suhteessa ainoastaan jakaakseen kotityöt?

Ja miten se ero parantaa elämänlaatua tässä suhteessa? Katoavatko ne kotityöt johonkin eron myötä, vai?

 

Se työleirihän ei eron myötä katoa, joten eihän ero ole ratkaisu tuohon. Ja se, että kotityöt jakautuvat eriarvoisesti ei kyllä mitenkään poissulje sitä, että suhteesta saisi jotain irti. Jotenkin omituinen ajatusmaailma, että kaikki muu suhteeseen liittyvä mitätöityy sillä, että kotityöt eivät jakaudu reilusti.

Tietysti työmäärä pienenee jos hoidat vain omat ja lastesi sotkut kuin sen miehen myös. Lapset myös oppivat siivoamaan omat jälkensä helpommin kun eivät voi vedota isänmalliin. No tämä kotitöiden jakautuminen ja sen painoarvohan riippuu nyt siitä kuinka mielellään niitä tehdään. Jos pitäisin kodinhoidosta tai kokkaamisesta tai se olisi jotenkin luontaista minulle ei minua haittaisi se, että niitä tekisin pääsääntöisesti yksin. Kun taas en niistä pidä niin kyllä niiden kasautuminen minun harteilleni olisi sen verran suuri juttu että koko suhde joutuisi punnintaan. Ne häiritsisivät ja veisivät aikaani arjessa niin paljon jos olisin niistä yksin vastuussa. Molemmat kuitenkin kun töissä käydään niin miksi minun vapaa-aikani pitäisi olla kodin puunaamista mutta miehen ei?

Tietenkin riippuu suhteesta kokonaisuudessa eikä se kotitöiden tasapuolisuus ole ainoa asia mitä suhteesta saadaan irti. Mutta toinkin oman mielipiteeni esille, että minulle se olisi pakkoa ja elämä muuttuisi työleiriksi ja olisi liian suuri kynnys jättää huomioimatta jos tässä ei miehen kanssa arvot kohtaisi. Joillekin tämä asia on seksi. Toisille raha tai vaikka alkoholi. Jotkut ovat valmiita eroamaan miehestä vain sen takia että seksi ei pelaa vaikka kaikki muu olisi täydellistä. Eikä sitä kukaan tunnu palstalla kovasti ihmettelevän. Miksi kotityöt eivät ole mielestäsi samanlainen yksittäinen asia joka voi ratkaista suhteen toimivuuden? Eli vaikka kokonaisuus merkitsee, jokainen yleensä kuitenkin painottaa niitä yksittäisiä asioita mitkä itselle ovat tärkeitä.

 

Eli kun te molemmat teette hyvää duunia päivät pitkät niin vain sinä ryhdyt sitten illalla tekemään kotona toista työmaata vai mitä tarkoitat? Suurimmassa osassa perheitä kun ne molemmat aikuiset kuitenkin käy töissä.

Totta, niin tekee. Mä ajattelin sitä kotiäiti vaihetta kun lapset on alle 3v. Silloin en vaatisi miestäni hoitamaan töiden lisäksi kotia.

 

Herää jo nykypäivään. Jos pariskunnan molemmat osapuolet käyvät töissä, ei ole mitään "yleisen tason käyttäytymismallia", jonka mukaan naiset iloisesti haluaisivat hoitaa töiden jälkeen yksin kaikki kotityöt, koska se naisille luontaista ja miehet taas haluaisivat röhnöttää sohvalla/pelata/häipyä kavereidensa kanssa harrastuksiin. Siitähän tässä ketjussa on kyse, että miksi naiset alistuvat tekemään kaiken, vaikkeivät haluaisi.

Kynnys tuohon kodinhoitamiseen on naisille kuitenkin _yleisesti_ matalampi kuin miehille, yksilöt vain poikkeavat. Eli monessa kohtaa ulkopuoliselle "työleiri" ei olekaan painajaisunta sille naiselle itselleen naisen omassa kokemuksessa ja suhteen kokonaiskuvassa. Poikkeuksia on, mutta sellainen suhdehan ei olekaan järkevä.

Jos sinä olisit oikeassa, silloinhan kotirouvat - joita maailmalla on pirun paljon - kategorisesti kärsisivät. Et ajattele nyt asiaa tarpeeksi monitahoisesti ja hienovaraisesti kun näet vain alistumista ja kärsimystä siinä

Samalla laillahan on akateemisesti tutkittu, että muslimivaimot kokevat voivansa hyvin, vaikka meille heidän asemansa on helposti karmea. Maailma on monisyisempi paikka, jota ei voi liikaa abstrahoida. Etenkin naisen, perinteisesti hienovaraisena ajattelijana miehen perinteiseen rooliin nähden, toivoisin hahmottavan tämän seikan.

 

Tietysti työmäärä pienenee jos hoidat vain omat ja lastesi sotkut kuin sen miehen myös. Lapset myös oppivat siivoamaan omat jälkensä helpommin kun eivät voi vedota isänmalliin. No tämä kotitöiden jakautuminen ja sen painoarvohan riippuu nyt siitä kuinka mielellään niitä tehdään. Jos pitäisin kodinhoidosta tai kokkaamisesta tai se olisi jotenkin luontaista minulle ei minua haittaisi se, että niitä tekisin pääsääntöisesti yksin. Kun taas en niistä pidä niin kyllä niiden kasautuminen minun harteilleni olisi sen verran suuri juttu että koko suhde joutuisi punnintaan. Ne häiritsisivät ja veisivät aikaani arjessa niin paljon jos olisin niistä yksin vastuussa. Molemmat kuitenkin kun töissä käydään niin miksi minun vapaa-aikani pitäisi olla kodin puunaamista mutta miehen ei?

Tietenkin riippuu suhteesta kokonaisuudessa eikä se kotitöiden tasapuolisuus ole ainoa asia mitä suhteesta saadaan irti. Mutta toinkin oman mielipiteeni esille, että minulle se olisi pakkoa ja elämä muuttuisi työleiriksi ja olisi liian suuri kynnys jättää huomioimatta jos tässä ei miehen kanssa arvot kohtaisi. Joillekin tämä asia on seksi. Toisille raha tai vaikka alkoholi. Jotkut ovat valmiita eroamaan miehestä vain sen takia että seksi ei pelaa vaikka kaikki muu olisi täydellistä. Eikä sitä kukaan tunnu palstalla kovasti ihmettelevän. Miksi kotityöt eivät ole mielestäsi samanlainen yksittäinen asia joka voi ratkaista suhteen toimivuuden? Eli vaikka kokonaisuus merkitsee, jokainen yleensä kuitenkin painottaa niitä yksittäisiä asioita mitkä itselle ovat tärkeitä.

Minä en ollut se, joka ihmetteli, miksi joku ei eroa vaan sietää puolisolta tiettyä käyttäytymistä. Toki sitä voi sanoa, että itse ei sietäisi sellaista, mutta jotenkin järjetöntä taivastella ja tehdä aloitus aiheesta, miksi joku muu ei eroa aiheen x takia.

 

[QUOTE="hmh";29986679]Kynnys tuohon kodinhoitamiseen on naisille kuitenkin _yleisesti_ matalampi kuin miehille, yksilöt vain poikkeavat. Eli monessa kohtaa ulkopuoliselle "työleiri" ei olekaan painajaisunta sille naiselle itselleen naisen omassa kokemuksessa ja suhteen kokonaiskuvassa. Poikkeuksia on, mutta sellainen suhdehan ei olekaan järkevä.[/QUOTE]

Ei olekaan järkevä. Sehän se tämän ketjun pointti onkin. Ei ole järkeä olla suhteessa, jossa kokee kaiken työn jäävän omille harteille.

[QUOTE="hmh";29986679]Jos sinä olisit oikeassa, silloinhan kotirouvat - joita maailmalla on pirun paljon - kategorisesti kärsisivät. Et ajattele nyt asiaa tarpeeksi monitahoisesti ja hienovaraisesti kun näet vain alistumista ja kärsimystä siinä

Samalla laillahan on akateemisesti tutkittu, että muslimivaimot kokevat voivansa hyvin, vaikka meille heidän asemansa on helposti karmea. Maailma on monisyisempi paikka, jota ei voi liikaa abstrahoida. Etenkin naisen, perinteisesti hienovaraisena ajattelijana miehen perinteiseen rooliin nähden, toivoisin hahmottavan tämän seikan.[/QUOTE]

Tässä ketjussa ei ole edelleenkään kyse kotirouvista.

 

Kuka on suhteessa siksi, että pitää tehdä vastenmielisiä asioita? Onko nyt tosiaan niin, että tässä ketjussa vastaajat ovat suhteessa ainoastaan jakaakseen kotityöt?

Ja miten se ero parantaa elämänlaatua tässä suhteessa? Katoavatko ne kotityöt johonkin eron myötä, vai?

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että useimmiten kyseessä on hienosti sanottuna yliabstrahoitu pseudo-ongelma eikä todellinen sellainen. Sitä olen jankuttanutkin.

Ero parantaa tuossa mainitsemassani tapauksessa elämänlaatua siten, että nainen voi löytää miehen, jonka kanssa hän voi helpommin olla siivoamatta verrattuna mieheen, joka odottaa hänen siivoavan koko ajan silloinkin kun hän ei siitä itse pidä. Mutta siis nainen valitsi itse alun perin itselleen vähemmän ihanteellisen kumppanin tossa.

 

Minä en ollut se, joka ihmetteli, miksi joku ei eroa vaan sietää puolisolta tiettyä käyttäytymistä. Toki sitä voi sanoa, että itse ei sietäisi sellaista, mutta jotenkin järjetöntä taivastella ja tehdä aloitus aiheesta, miksi joku muu ei eroa aiheen x takia.

Totta. Mutta siksihän me tässä ketjussa taivastellaan kun nämä naiset sitten valittavat jatkuvasti palstalla tai irl. Jos on valintansa tehnyt ja suhteeseen jäänyt vaikka mies ei niitä kotitöitä tee niin eikö sitten olisi hyvä myös lopettaa se valitus aiheesta?

 

Tietysti työmäärä pienenee jos hoidat vain omat ja lastesi sotkut kuin sen miehen myös. Lapset myös oppivat siivoamaan omat jälkensä helpommin kun eivät voi vedota isänmalliin. No tämä kotitöiden jakautuminen ja sen painoarvohan riippuu nyt siitä kuinka mielellään niitä tehdään. Jos pitäisin kodinhoidosta tai kokkaamisesta tai se olisi jotenkin luontaista minulle ei minua haittaisi se, että niitä tekisin pääsääntöisesti yksin. Kun taas en niistä pidä niin kyllä niiden kasautuminen minun harteilleni olisi sen verran suuri juttu että koko suhde joutuisi punnintaan. Ne häiritsisivät ja veisivät aikaani arjessa niin paljon jos olisin niistä yksin vastuussa. Molemmat kuitenkin kun töissä käydään niin miksi minun vapaa-aikani pitäisi olla kodin puunaamista mutta miehen ei?

Tietenkin riippuu suhteesta kokonaisuudessa eikä se kotitöiden tasapuolisuus ole ainoa asia mitä suhteesta saadaan irti. Mutta toinkin oman mielipiteeni esille, että minulle se olisi pakkoa ja elämä muuttuisi työleiriksi ja olisi liian suuri kynnys jättää huomioimatta jos tässä ei miehen kanssa arvot kohtaisi. Joillekin tämä asia on seksi. Toisille raha tai vaikka alkoholi. Jotkut ovat valmiita eroamaan miehestä vain sen takia että seksi ei pelaa vaikka kaikki muu olisi täydellistä. Eikä sitä kukaan tunnu palstalla kovasti ihmettelevän. Miksi kotityöt eivät ole mielestäsi samanlainen yksittäinen asia joka voi ratkaista suhteen toimivuuden? Eli vaikka kokonaisuus merkitsee, jokainen yleensä kuitenkin painottaa niitä yksittäisiä asioita mitkä itselle ovat tärkeitä.

Ja tämä on aika pitkälti sitä, mitä minäkin olen koko ajan sanonut. Ennen lapsia oli tilanne, jolloin asia ei häirinnyt ja eikä silloinkaan vielä, kun lapset olivat pieniä ja minä itse olin kotona. Sittemmin, kun olen itsekin mennyt töihin, tämä asia on muuttunut, joten miten ihmeessä minun olisi ollut mahdollista tietää ennen lasten hankintaa, että tässä vaiheessa koen työnjaon epäreiluksi, kun aiemmin se on ollut minulle ihan ok. Onko se jotenkin ihmeellistä, että elämäntilanteet muuttuvat ja eteen tulee ongelmia, joita ei ole aiemmin ollut?

 

Ei olekaan järkevä. Sehän se tämän ketjun pointti onkin. Ei ole järkeä olla suhteessa, jossa kokee kaiken työn jäävän omille harteille.

Aivan totta, mutta kun otetaan "nalkuttajat" pois niin tuo lienee aika harvalle naiselle todellisuutta. Kuka tolkuissaan oleva näet ryhtyisi _lisäämään_ omaa pahoinvointiaan suhteen kautta? Sehän on kuin löisi tahallaan vasaralla sormeensa. Väitätkö tämän olevan yleistäkin?

 

[QUOTE="hmh";29986714]Aivan totta, mutta kun otetaan "nalkuttajat" pois niin tuo lienee aika harvalle naiselle todellisuutta. Kuka tolkuissaan oleva näet ryhtyisi _lisäämään_ omaa pahoinvointiaan suhteen kautta? Sehän on kuin löisi tahallaan vasaralla sormeensa. Väitätkö tämän olevan yleistäkin?[/QUOTE]

En ymmärrä ollenkaan, mitä yrität sanoa. Mitkä nalkuttajat pitää ottaa pois ja miksi? Jos mies ei tee mitään, on nainen useimmiten nalkuttaja, jonka täytyy tyytyä tilanteeseen?

 

[QUOTE="hmh";29986679]
Jos sinä olisit oikeassa, silloinhan kotirouvat - joita maailmalla on pirun paljon - kategorisesti kärsisivät. Et ajattele nyt asiaa tarpeeksi monitahoisesti ja hienovaraisesti kun näet vain alistumista ja kärsimystä siinä [/QUOTE]

Hieman aiheen vierestä. Millaisista kotirouvista maailmalla puhut? Nimittäin ainakin kolmella maanosalla keskiluokkaisilla ja yläluokkaisilla perheillä tai ylipäänsä kaikilla joilla on varaa on äärimmäisen yleistä palkata kotiapulainen pyörittämään juurikin sitä työleiriä kotona. Vaikka se rouva siellä maailmalla olisikin kotirouva ei se tarkoita sitä, että hän konkreettisesti mitään siivoaisi siellä kotona.