MIKSI te naiset hyväksytte sen, ettei mies tee mitään?!

No hyvä, että teillä kaikilla on ollut tiedossa jo puolisoon tutustumisvaiheessa, miten arki ja oma jaksaminen kotitöiden suhteen muuttuu lapsien myötä. Minulla ei ollut.

 

No hyvä, että teillä kaikilla on ollut tiedossa jo puolisoon tutustumisvaiheessa, miten arki ja oma jaksaminen kotitöiden suhteen muuttuu lapsien myötä. Minulla ei ollut.

En tiennyt ennen lapsia että mitä kaikkea se tuo tullessaan, mutta sen tiesin, että mieheni osallistuu siihen kaikkeen yhtälailla. Ettei jätä minua yksin minkään taakan alle. Viimeksi tänään hoiti kodin ja pienen lapsen aamulla että sain nukkua väsymykseni pois. Näin meillä tehdään ihan vastavuoroisesti. Sen sijaan että jätettäisi tekemättä, pyritään huomaamaan ja huomioimaan toistemme jaksamiset.

 

Käytännössä mitään "keinoja" ei tarvitsisi ottaa käyttöön, jos ihmiset käyttäisivät vähän järkeäänkin pariutuessaan.

Ilmeisesti selittävin tekijä näissä tapauksissa on sitten se jo mainitsemani omanarvonpuute ja "kunhan on vaan joku"-mentaliteetti. Ehkä asia nähdään jopa niin, että on "saanut" kumppanin.
Kun kerta se ei tunnu tämän(kään) ketjun vastaajille olevan vaihtoehto, ettei heti alkujaankaan lähdettäisi suhteeseen kunnioittamattoman laiskajaakon kanssa.

Tästä tulee kyllä väistämättä mieleen tämä palstan vakiovastaus, jos joku kehtaa valittaa jostain lastenhoitoon liittyvistä asioista: "miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos niitä ei osata/jakseta hoitaa".

 

No jos mun mies tekisi hyvää duunia päivät pitkät niin en vaatisi kotitöihin osallistumista. Ei töiden jälkeen tarvitse rueta hoitamaan toista työmaata. Lapsia tietysti katsoisi ja hoitais ja toivottavasti tosi mielellään

 

No hyvä, että teillä kaikilla on ollut tiedossa jo puolisoon tutustumisvaiheessa, miten arki ja oma jaksaminen kotitöiden suhteen muuttuu lapsien myötä. Minulla ei ollut.

Kyllä sen melko alussa jo näki miten arvostaa muita ihmisiä. Pienistä jutuista sen jo näkee kun tarkkailee. Pystyin aika hyvin havaitsemaan mikä oli sellaista alkuhuuman hössötystä ja missä vilkkui se todellinen ihminen. Milloin kohteliaisuus ja hyvät eleet tulivat luonnostaan ja milloin se oli sellaista alkuhuumalle tyypillistä korostusta. Keskusteluja käytiin jo alussa parisuhdeasioista joista pystyi kuulemaan sen sävyn, miten puhui esim kavereittensa suhteista, miehen ja naisen mallista, mitä piti huonona asiana jne. No listaa voi jatkaa, mutta merkkejä tuollaisesta on lukemattomia jos vain pitää silmät auki ja käyttää myös järkeään sen pelkän sydämensä sijaan. Tai etenkään ottaa "noku ei oo muutakaan ja saa siltä siemenet ja talonkin ehkä rakentaa". Pilaa vaan oman elämän ja paskat mallit lapsille.

 

Kyllä sen melko alussa jo näki miten arvostaa muita ihmisiä. Pienistä jutuista sen jo näkee kun tarkkailee. Pystyin aika hyvin havaitsemaan mikä oli sellaista alkuhuuman hössötystä ja missä vilkkui se todellinen ihminen. Milloin kohteliaisuus ja hyvät eleet tulivat luonnostaan ja milloin se oli sellaista alkuhuumalle tyypillistä korostusta. Keskusteluja käytiin jo alussa parisuhdeasioista joista pystyi kuulemaan sen sävyn, miten puhui esim kavereittensa suhteista, miehen ja naisen mallista, mitä piti huonona asiana jne. No listaa voi jatkaa, mutta merkkejä tuollaisesta on lukemattomia jos vain pitää silmät auki ja käyttää myös järkeään sen pelkän sydämensä sijaan. Tai etenkään ottaa "noku ei oo muutakaan ja saa siltä siemenet ja talonkin ehkä rakentaa". Pilaa vaan oman elämän ja paskat mallit lapsille.

Niin, että tämä on suoraan suhteessa siihen, miten kotityöt arjessa jakaantuvat ja miten kunkin voimavarat riittää, vai? Okei. Siinä tapauksessa myönnän, että tein suuren virheen pariutumisvaiheessa, kun en hoksannut tuollaisia merkkejä.

 

Omaksi puolustuksekseni voin kyllä sanoa, että minä olin ihan samanlainen laiskamato, kun mies, ennen kun saatiin lapsia. Ja silloin mies pyöritti silloin tällöin pyykkiäkin. Sitten kun tuli ensimmäinen, kaikki kaatu mun niskaan. Ja siitä asti kaikki on ollut minun hoidettavissa (Suurimmaksi osaksi). on kokeiltu kiristykset, keslustelut, riidat jne. eli minulle tämä tuli tavallaan yllätyksenä. Kai oletin, että mies ottaa myös itseään niskasta kiinni. ..toisin kävi. Noh, mutta kuten totesin, parisuhteessamme on paljon hyvääkin, enkä näe tuota syynä erota. Tuosta roolimalli asiasta olen huolestunut, ja voisinkin koittaa ottaa asian taas puheeksi, mutta käyttää tällä kertaa tuollaista lähestymistapaa.

 

[QUOTE="...";29985904]Omaksi puolustuksekseni voin kyllä sanoa, että minä olin ihan samanlainen laiskamato, kun mies, ennen kun saatiin lapsia. Ja silloin mies pyöritti silloin tällöin pyykkiäkin. Sitten kun tuli ensimmäinen, kaikki kaatu mun niskaan. Ja siitä asti kaikki on ollut minun hoidettavissa (Suurimmaksi osaksi). on kokeiltu kiristykset, keslustelut, riidat jne. eli minulle tämä tuli tavallaan yllätyksenä. Kai oletin, että mies ottaa myös itseään niskasta kiinni. ..toisin kävi. Noh, mutta kuten totesin, parisuhteessamme on paljon hyvääkin, enkä näe tuota syynä erota. Tuosta roolimalli asiasta olen huolestunut, ja voisinkin koittaa ottaa asian taas puheeksi, mutta käyttää tällä kertaa tuollaista lähestymistapaa.[/QUOTE]

Tämä on minustakin ihan luonnollinen oletus. Jos äiti joutuu opettelemaan täysin uudet rutiinit ja elämäntavan lapsen myötä, niin kummasti sitä olettaisi, että sama koskee myös isää. Mutta ei. Miehen kohdallahan ei voi olettaa, että hän ottaisi vastuuta ja oppisi jotain.

 

Anoppini on ihan pahimman luokan passaaja ja jopa alkoholistin hyysääjä. Oma äitini on joutunut tekemään lapsuudessamme kaiken kotiin liittyvän yksin.

Jostain kumman syystä kumpikaan meistä miehemme kanssa ei jaa tuota samaa näkemystä.

Että onneksi se huono esimerkki ei aina takaa huonoa lopputulosta.

 

Tämä on minustakin ihan luonnollinen oletus. Jos äiti joutuu opettelemaan täysin uudet rutiinit ja elämäntavan lapsen myötä, niin kummasti sitä olettaisi, että sama koskee myös isää. Mutta ei. Miehen kohdallahan ei voi olettaa, että hän ottaisi vastuuta ja oppisi jotain.

Itse näen asian niin, että ellei mies osallistu normaalin arjen pyöritykseen tasvavertaisesti (enkä tarkoita että tarvitsee laskea imurointikerrat, vaan että homma toimii yhteistyössä henkisten ja fyysisten voimavarojen mukaan), niin tarkoittaa se, että mies pitä itseään puolisoaan parempana ja arvokkaampana ihmisenä. En voisi hyvin sellaisessa suhteessa, joten ennemmin eroaisin kuin jatkaisin suhdetta jos mies paljastuisi/muuttuisi tuollaiseksi lasten teon jälkeen.

 

No hyvä, että teillä kaikilla on ollut tiedossa jo puolisoon tutustumisvaiheessa, miten arki ja oma jaksaminen kotitöiden suhteen muuttuu lapsien myötä. Minulla ei ollut.

Mulla oli tiedossa se, että muuttuu miten muuttuu, niin yhdessä miehen kanssa lähdetään uudenlaista arkea rakentamaan. Kannattaa tutustua tarpeeksi kauan ennen kuin alkaa lapsia hommaamaan, niin pystyy ennustamaan asioita aika hyvin.

 

Noin on monella, tiedän itsekin ja tunnen monta sellasta naista jotka antaa miehen lesoilla kotona ja ite joutuu tekee kaiken
Mä en tollasta sietäs ja onneks omistankin sellasen miehen joka tekee kyllä oman osansa ja enemmänki.
Ruoanteon mä kyl hoidan ylivoimaisesti enemmän mut se johtuu siitä et haluan/tykkään/rakastan ruoanlaittoa. Kyllä mieskin tekis mielellään ja välillä tekeekin.

Mä omistan vaan koiran ja kissan :O

 

No jos mun mies tekisi hyvää duunia päivät pitkät niin en vaatisi kotitöihin osallistumista. Ei töiden jälkeen tarvitse rueta hoitamaan toista työmaata. Lapsia tietysti katsoisi ja hoitais ja toivottavasti tosi mielellään

Mutta naisenko tarvii?

 

En hyväksy. Varmasti on niitäkin jotka vain lopettaa sen tekemisen, mutta itse tiedän myös parisuhteita missä ei ole alussakaan mies juuri mitään tehnyt. En tiedä miksi sitä hyväksytään, koska rakastetaan niin paljon kai tai koska itsearvostus on hyvin alhaalla.

 

Itse näen asian niin, että ellei mies osallistu normaalin arjen pyöritykseen tasvavertaisesti (enkä tarkoita että tarvitsee laskea imurointikerrat, vaan että homma toimii yhteistyössä henkisten ja fyysisten voimavarojen mukaan), niin tarkoittaa se, että mies pitä itseään puolisoaan parempana ja arvokkaampana ihmisenä. En voisi hyvin sellaisessa suhteessa, joten ennemmin eroaisin kuin jatkaisin suhdetta jos mies paljastuisi/muuttuisi tuollaiseksi lasten teon jälkeen.

Niin no, toisilla on vähän erilaiset syyt eroon kuin toisilla. Ainakin, kun on lapsia kuvioissa. Mutta joo, sen myönnän, että sokeahan minä olen ollut.

 

[QUOTE="jaa";29986397]En hyväksy. Varmasti on niitäkin jotka vain lopettaa sen tekemisen, mutta itse tiedän myös parisuhteita missä ei ole alussakaan mies juuri mitään tehnyt. En tiedä miksi sitä hyväksytään, koska rakastetaan niin paljon kai tai koska itsearvostus on hyvin alhaalla.[/QUOTE]

Minusta on hassua, että kotitöiden epäreilusta jakautumisesta puhutaan ihan samalla tasolla, kuin esimerkiksi väkivallasta. Että oikein itsearvostus on alhaalla, jos ennen lapsia on tottunut tekemään talouden ruoat ja pesemään pyykit?

 

No jos mun mies tekisi hyvää duunia päivät pitkät niin en vaatisi kotitöihin osallistumista. Ei töiden jälkeen tarvitse rueta hoitamaan toista työmaata. Lapsia tietysti katsoisi ja hoitais ja toivottavasti tosi mielellään

Eli kun te molemmat teette hyvää duunia päivät pitkät niin vain sinä ryhdyt sitten illalla tekemään kotona toista työmaata vai mitä tarkoitat? Suurimmassa osassa perheitä kun ne molemmat aikuiset kuitenkin käy töissä.

 

Tämä on minustakin ihan luonnollinen oletus. Jos äiti joutuu opettelemaan täysin uudet rutiinit ja elämäntavan lapsen myötä, niin kummasti sitä olettaisi, että sama koskee myös isää. Mutta ei. Miehen kohdallahan ei voi olettaa, että hän ottaisi vastuuta ja oppisi jotain.

Miksi täytyy opetella täysin uudet rutiinit lapsen myötä? Siis käsitän että moni asia ja elämä muuttuu. Mutta on sitä ennenkin tiskikone täytetty ja tyhjennetty, imuroitu, roskat viety ja pölyt pyyhitty. Vaikuttaako se lapsi jotenkin olennaisesti näihin rutiineihin? Omaan jaksamiseen tietysti vaikuttaa. Mutta jos nämä ei hoidu samoin kuin ennen lasten syntymää niin eikö voi jo heti ekalla viikolla sitten sopia kumpi tekee mitä ja milloin.

 

[QUOTE="jaa";29986397]En hyväksy. Varmasti on niitäkin jotka vain lopettaa sen tekemisen, mutta itse tiedän myös parisuhteita missä ei ole alussakaan mies juuri mitään tehnyt. En tiedä miksi sitä hyväksytään, koska rakastetaan niin paljon kai tai koska itsearvostus on hyvin alhaalla.[/QUOTE]

Ei toi kyllä liity mitenkään itsearvostukseen. Jotkut naiset vaan tykkää puuhailla kotona. Ei kaikki miehet vaan jaksa sellaiseen "väkerrykseen" paneutua. Silti suhde voi toimia, aivan kuten työelämässä yksi tykkää kirurgin hommista, toinen siivoamisesta, ja silti molempia tarvitaan.

Tietenkin siivoukset ja ruuanlaitot miehellekin _joskus_ ja näin, mutta en miehenä jaksaisi jatkuvasti olla kodissa hyörimässä. Nainen sopii paremmin pikkuasioista huolehtimiseen temperamentiltaan, mies hoitaa suuret linjat - eikä tässä tarvitse nähdä mitään ongelmaa tai konfliktia kuten ei kirurgin ja siivoojan yhteispelissäkään sitä välttämättä ole. Ihmisillä on omat keskenään eroavat mukavuusalueet, joita pitäisi kunnioittaa.

 

Minusta on hassua, että kotitöiden epäreilusta jakautumisesta puhutaan ihan samalla tasolla, kuin esimerkiksi väkivallasta. Että oikein itsearvostus on alhaalla, jos ennen lapsia on tottunut tekemään talouden ruoat ja pesemään pyykit?

Kyllä saattaa olla jos kokee toisen tekevän jatkuvasti väärin ja silti hyväksyy sen. Ei kai sellaiset jotka arvostavat itseään anna muiden tehdä itselleen vääryyttä vuoskaudet.

 

[QUOTE="hmh";29986446]Ei toi kyllä liity mitenkään itsearvostukseen. Jotkut naiset vaan tykkää puuhailla kotona. Ei kaikki miehet vaan jaksa sellaiseen "väkerrykseen" paneutua. Silti suhde voi toimia, aivan kuten työelämässä yksi tykkää kirurgin hommista, toinen siivoamisesta, ja silti molempia tarvitaan.

Tietenkin siivoukset ja ruuanlaitot miehellekin _joskus_ ja näin, mutta en miehenä jaksaisi jatkuvasti olla kodissa hyörimässä. Nainen sopii paremmin pikkuasioista huolehtimiseen temperamentiltaan, mies hoitaa suuret linjat - eikä tässä tarvitse nähdä mitään ongelmaa tai konfliktia kuten ei kirurgin ja siivoojan yhteispelissäkään sitä välttämättä ole. Ihmisillä on omat keskenään eroavat mukavuusalueet, joita pitäisi kunnioittaa.[/QUOTE]

Ihmisillä on omat mukavuusalueensa, mutta eivät ne liity mitenkään sukupuoleen. Minä naisena en väkertäisi kotona yhtään mitään koskaan ellei olisi pakko. En kuitenkaan koe ihan reiluksi jättää kaikkea miehelle hoidettavaksi vain koska "minua ei kiinnosta".

Suurimmalla osalla pareista kyse ei ole tuosta mistä puhut vaan ihan pakosta. Miehelle on sallitumpaa jättää koti naisen huoleksi ilman että häntä tuomitaan ja nainen pakon sanelemana ottaa tämän roolin helpommin.

 

Eli ei voi sanoa, että jokainen siivooja "kärsii" kun oma duuni on siivoojan, eikä, että jokainen siivooja "haluaisi" kirurgiksi. Jos ihmiset olisi samanlaisia, mitä siitä tulisi?

Suhteessa täytyy kunnioittaa molemmille _luontaista_ tapaa olla. Yhdelle se luontainen tapa on esimerkiksi jatkuva kodista huolehtiminen. Toiselle ei. Ihmiset tykkää tehdä eri asioita ja näin suhteessakin (myös sängyssä) pitäisi antaa molempien toteuttaa itseään.

Tässä ei ole mitään yhtä totuutta niin, että _kaikista_ on mukava laiskotella, eikä niin, että _kaikista_ on mukava siivota koko ajan. Aivan kuten oikeessa elämässä ei voi sanoa, että _jokainen_ haluaa olla presidentti tai että _jokainen_ haluaa olla työtön. Kunnioitetaan näitä luontaisia fiiliksiä ja haluja molemmin puolin.

 

[QUOTE="hmh";29986446]Ei toi kyllä liity mitenkään itsearvostukseen. Jotkut naiset vaan tykkää puuhailla kotona. Ei kaikki miehet vaan jaksa sellaiseen "väkerrykseen" paneutua. Silti suhde voi toimia, aivan kuten työelämässä yksi tykkää kirurgin hommista, toinen siivoamisesta, ja silti molempia tarvitaan.

Tietenkin siivoukset ja ruuanlaitot miehellekin _joskus_ ja näin, mutta en miehenä jaksaisi jatkuvasti olla kodissa hyörimässä. Nainen sopii paremmin pikkuasioista huolehtimiseen temperamentiltaan, mies hoitaa suuret linjat - eikä tässä tarvitse nähdä mitään ongelmaa tai konfliktia kuten ei kirurgin ja siivoojan yhteispelissäkään sitä välttämättä ole. Ihmisillä on omat keskenään eroavat mukavuusalueet, joita pitäisi kunnioittaa.[/QUOTE]

No puhuin sellaisista naisista jotka eivät ole tyytyväisiä tilanteeseen. Ihanko oikeasti on erilaisia ihmisiä? Voi vitsi. Ihan yhtälailla sellaisella miehellä voisi olla huono itsearvostus joka tekee kaiken kotona vaikka haluaisi myös naisen osallistuvan siihen. Ei se ole sukupuolesta kiinni.

 

Ihmisillä on omat mukavuusalueensa, mutta eivät ne liity mitenkään sukupuoleen. Minä naisena en väkertäisi kotona yhtään mitään koskaan ellei olisi pakko. En kuitenkaan koe ihan reiluksi jättää kaikkea miehelle hoidettavaksi vain koska "minua ei kiinnosta".

Suurimmalla osalla pareista kyse ei ole tuosta mistä puhut vaan ihan pakosta. Miehelle on sallitumpaa jättää koti naisen huoleksi ilman että häntä tuomitaan ja nainen pakon sanelemana ottaa tämän roolin helpommin.

Eivät liitykään, mutta et sinä voi väittää, että jokaisesta on mukavin vaan löhötä etkä myöskään, että jokaisesta on mukavin vaan siivota. Työstä ja palvelemisesta joku saa iloa, joku ei, riippuen monesta tekijästä.

Mihin perustat väitteesi, että kyse on pakosta? Kuka haluaisi olla suhteessa, jossa pakotetaan johonkin rooliin eikä se tule omasta itsestä, omasta halusta? Jos väitteesi olisi totta, suhdehan lisäisi naisen kärsimystä verrattuna sinkkuuteen, koska se pakottaisi hänet johonkin, mistä hän ei pidä.

Minun on vaikea uskoa tätä, koska suhdehan perustuu onnellisuuden lisääntymiseen eikä vähenemiseen. Jos vaaka kallistuu suhteessa enemmän vitutusta ja kahlintaa kohti, sellaista suhdetta ei ole järkevä jatkaa pitkiä aikoja koska oma elämänlaatu laskee. Onni on mahdollista silloin, kun saa olla itsestä luontevimmalla tavalla suhteessa, ja tämä tapa voi olla melkein mitä vaan.

 

Miksi täytyy opetella täysin uudet rutiinit lapsen myötä? Siis käsitän että moni asia ja elämä muuttuu. Mutta on sitä ennenkin tiskikone täytetty ja tyhjennetty, imuroitu, roskat viety ja pölyt pyyhitty. Vaikuttaako se lapsi jotenkin olennaisesti näihin rutiineihin? Omaan jaksamiseen tietysti vaikuttaa. Mutta jos nämä ei hoidu samoin kuin ennen lasten syntymää niin eikö voi jo heti ekalla viikolla sitten sopia kumpi tekee mitä ja milloin.

No kyllä ainakin meillä vaikutti. Pyykkiä pitää pestä eri tahtiin. Ruokaa pitää tehdä eri tavalla (ruokarytmit ja ruoat oli meillä kyllä ihan erilaisia ennen lapsia). Nukkumisrutiinit, ulkoilut jne piti ajoittaa tarkasti. Ei sitä oikein voinut imuroida ja pyyhkiä pölyjä yhtä aikaa, kun olet ulkoilemassa jne. Tai no tietystihän täydellinen äiti osaa, mutta minä en osannut.

Ja se jaksaminen on tosiaan ihan oma lukunsa.