Kysymys lapsettomille!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ärsyttää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

ärsyttää

Vieras
Tämä siis niille jotka avoimesti hoidoistaan puhuvat.

puhutte avoimesti hoidoissa olemisesta ja niiden rankkudesta ja kalleudesta ja siitä tuskasta ja melkeimpä vaaditte muita kuuntelemaan. Ja se olkoon oikeus teille ja terapiaa. Mutta, kun vuosia olette puhuneet ja sitten yhtäkkiä tulettekin raskaaksi, niin ette saatana kerro kenellekkään muuta kuin siinä vaiheessa kun se lapsi syntyy. Joo ja tiedetän, menettämisen pelko jne. Mutta oikeesti???? Teidän tuskaa on kuunneltu vuosia työkavereina, naapureina ja ystävinä, mutta siitä ilosta ette kerro??

ja ennenkuin kukaan saa raivaria, tiedän miltä tuntuu olla lapseton, 9 vuoden rankkojen hoitojen jälkeen saimme kaksoset, joten kyllä tiedän mitä se on. Mutta minä en pakttanut työkavereitani päivittäin kuuntelemaan, eivät edes tienneet hoidoista. Kaksi parata kaveria giesi, heille kerroin myös heti plussasta. Että niin.

ärsyttää vain. Eräs työkaverini, pari vuotta käynyt hidissa. Olen kunnellut ja tukenut häntä töissä päivittäin. Kyllästymiseen saakka, mutta vilpittömästi. Hän lakkasi yhtäkkiä puhumasta aiheesta. Kauan sitten, sanoi että lopettivat hoidot tuloksettomina. EIlen kuulin kassajonossa äitinsä puhuvan, HÄN ON RASKAANA! !! Ja viikoilla 22 plus jotain. On todella iso ihminen lihava siis, rSkaus ei varmaan koskaan hänessä näy, mutta mua vituttaa. Vuosia kuntelin ja tuin. Eikä tätä kerrota.
 
Kyllä ajattelin ihan normaalisti kertoa, jossain 12 vkon kohdilla, että saadaan lapsi, jos joskus saadaan.
Sitä paitsi minun tapauksessani monien ei tarvitse kuunnella ongelmastani, eikä hoidot liity minuun mitenkään.
Eli, älä yleistä.

Kaverisi on nyt poikkeustapaus, enkä voi tietää syitä kertomattomuuteen. Tiedän minäkin läheisiä ihmisiä, keille raskaudesta kertominen on jonkunlainen ongelma (vaikkeivat ns. lapsettomuudesta kärsi), mutta kaikilla on oikeus kertoa ja olla kertomatta...
 
Ei sitä voi todeksi uskoa ennen kuin nyytti on kotona? Mitä oon seurannut läheltä ja ite kokenut niin keskenmenoja tulee ja muita menetyksiä sekä pettymyksiä. Ei sitä uskalla olla onnellinen, ei itse oikein vieläkään ja vauva on kohta vuoden.
 
Siis koetko sä että tämä ihminen on sulle jotain velkaa..? Jos et osaa auttaa pyyteettömästi, niin kerro se heti tutustumisvaiheessa ihmisille, niin et vedätä heitä.
 
Siellähän se tekstissä lukee, se kysymys.

ja tän työkaverin kohdalla ei voi olla kyse peloista, kun kerta vaunut on jo ostettu, sukupuoli tiedossa ja nimikin kuulemma jo päätetty.

miten niin mä oon nyt se kusipää? En mä antanu kuuntelemisesta mitään ehtoja, enkä vaatinut ilmoittamaan heti plussan tultua! Jos raskaus on jo yli puolen välkn niin mitä helvettiä sitä enää salata???
 
Siellähän se tekstissä lukee, se kysymys.

ja tän työkaverin kohdalla ei voi olla kyse peloista, kun kerta vaunut on jo ostettu, sukupuoli tiedossa ja nimikin kuulemma jo päätetty.

miten niin mä oon nyt se kusipää? En mä antanu kuuntelemisesta mitään ehtoja, enkä vaatinut ilmoittamaan heti plussan tultua! Jos raskaus on jo yli puolen välkn niin mitä helvettiä sitä enää salata???

Ihminen voi pelätä vaikka mitä, vaikka olisi ostettu vaunut, päätetty nimet jne.
Kai nyt tuon verran ymmärrät?

Kukaan ole sinua sanonut kuspääksi. Antaa jokaisen salata, jos haluaa, siihen on oikeus.
 
Dera, mun pointti oli se, että mä oon kuunnellu sen tuskan, tukenut ja auttanut, auttanut jopa hormlnipistosten antamisessa. Sitten ei kerrota Missään vaiheessa kun on onnistuttu. Eli kaikken muuhun kelpaa mut ilouutista en saa kuulla vaikka tuskassa olen yrittänyt auttaa?
 
Mua ei kukaan lapseton ole ahdistanut vuodatuksillaan. Monet ei edes kerro lapsettomuusongelmastaan kuin läheisimmille tai sitten se kuitataan lyhyesti toteamalla jos vaikka töissä muut rupeaa ahdistelemaan vauvan hankinta-hoputuksilla. Muutamalla läheisellä on lapsettomuutta ollut ja heidän kanssaan on puhuttu niin kuin ongelmista puhutaan. Itketty ja tuettu. Jos ovat raskaaksi tulleet ovat sitten kertoneet omia aikojaan.

Mulla ei ole lapsettomuutta mutta olen kertonut raskauksista vasta rakenneultrien jälkeen muille kuin ihan lähipiirille. Ihmisille keitä en ole nähnyt olen saattanut laittaa viestin vasta kun vauva on syntynyt.


Ap voisi ajatella positiivisesti. Työkaveri saa sen vauvansa eikä tarvi enää kuunnella sitä valitusta hoidoista.
 
Mää puhun kyllä avoimesti-läheisille. En pakota/vaadi kuuntelemaan enkä yksityiskohtia ala kertomaan ollenkaan ellei joku varta vasten kysy. En edes töissä työkavereille puhuis, koen asian olevan henkilökohtainen.
Ymmärrän sen että kertoo raskaudesta vasta joskus 12. viikon jälkeen kun silloin pienempi mahdollisuus keskenmenoon yms. , itsekään en kertois aiemmin ja silloinkin vain läheisille.
Jokainen meistä on erilainen, ei ole tosiaankaan pakko kertoa raskaudesta kuin silloin kun itse haluaa ja asia tuntuu hyvältä kertoa. Kukaan ei tiedä mitä toisen mielessä liikkuu.

Mä en edes ymmärrä oikeastaan sellaista ihmistä joka niin avoimesti kertoo hoidoistaan yms. et kaikki asiasta tietää, töissä ja joka paikassa.
 
Viimeksi muokattu:
Mä en ainakaan kertonut plussasta. Keskenmenojen jälkeen sitä vain odotti poru kurkussa koska taas tulee huonoja uutisia. Pelko oli perseessä melkein loppuun asti. Tai siis sitten loppuvaiheessa kasvoi taas pelko että jotain tapahtuu ennenkuin laps on ulkona.

Niin että pointti varmaan oli se että se ei ollut (pelkästään) ilouutinen. Vielä silloin. Tai siis olihan se ilo että ei raskaus lähti alkuun, mutta samalla se oli tieto siitä että jännittäminen ja pelkääminen jatkuu, vauva on tulossa, mutten tiennyt tuleeko täysaikaisena vai kesken, elävänä vai kuolleena.

Munkin äitini möläytti tiedon ennekuin olisin ollut sitä itse valmis kertomaan.
Yritin olla ajattelematta koko asiaa etten taas putoa niin korkealta jos raskaus keskeytyy.
 
[QUOTE="Roosa";29977466]Mä en ainakaan kertonut plussasta. Keskenmenojen jälkeen sitä vain odotti poru kurkussa koska taas tulee huonoja uutisia. Pelko oli perseessä melkein loppuun asti. Tai siis sitten loppuvaiheessa kasvoi taas pelko että jotain tapahtuu ennenkuin laps on ulkona.

Niin että pointti varmaan oli se että se ei ollut (pelkästään) ilouutinen. Vielä silloin. Tai siis olihan se ilo että ei raskaus lähti alkuun, mutta samalla se oli tieto siitä että jännittäminen ja pelkääminen jatkuu, vauva on tulossa, mutten tiennyt tuleeko täysaikaisena vai kesken, elävänä vai kuolleena.

Munkin äitini möläytti tiedon ennekuin olisin ollut sitä itse valmis kertomaan.
Yritin olla ajattelematta koko asiaa etten taas putoa niin korkealta jos raskaus keskeytyy.[/QUOTE]

Mä ymmärrän täysin tämän. Mulla kans yksi km takana ja pelkohan se varjostaisi seuraavaa raskautta enkä haluis siksi asiasta huudella koko kylälle.
 
No eräs kaveri, jota tuin hänen masennuksensa aikana, hävisi sitten yhtäkkiä kuvioista ja aloitti ihan uuden elämän kun hänellä alkoi mennä hyvin. Olen ollut ymmärtävinäni, että häneen sattuu liikaa kun hän näkee niitä vaikeimpien aikojen ihmisiä ja paikkoja. Helpompaa aloittaa puhtaalta pöydältä, tai jotain.
 

Similar threads

Yhteistyössä