Iltaa. :flower:
Isäukon sohva on nyt sit siirretty. Urakkaan meni kaikkineen seittemän tuntia. Käsittäen tän "uuden" kolossaalisen sohvan purun ja kantamisen kappaleina neljä kerrosta portaita alas, koska ei se purettunakaan mahtunut hissiin. Sit isäukon kämpilla vanhan sohvakaluston kantaminen autotalliin ja tän uuden kasaaminen.
Muuten ei vituttais, mikäs duunia on tehdessä, mut hommassa sais olla jokin järki. Isäukon entinen, nyt siis autotallissa majaileva sohvakalusto on priimakuntoinen, kivakuosinen ja hyvännäköinen (vaik noi on tietty makuasioita) ja kooltaan just passeli tohon tilaan.
Tää "uusi" taas on jokunen vuosi sitten vissiin mittatilaustyönä tehty systerin kämppään, josta systeri nyt siis muuttaa pois, eikä uudes paikassa ole tilaa millekään noin kolossaaliselle. Ei o kyl oikeesti isäukon kämpälläkään, vaik saatiinkin se sopimaan, mut on se oikeesti joka suuntaan metrin liian iso.
Mun on hirveen vaikee punnertaa itteni tekemään duunia joka on oikeesti vaan vahingoksi. Etenkin tolla litramäärällä hikeä. Mut maltoin pitää asiasta suuni kiinni, enkä sanallakaan kritisoinut hänen ja rouvansa valintoja.
Palatessani tuumasin mennä tohon nurkkabaariin ottamaan muutaman. Just tollai nurkkabaarityyppisesti. Kaikki yleensä tuntee toisensa ja vaan viikonloppuisin paikalla on sakkia, jotka saattaa aiheuttaa häiriöitä. Kantikset voi jokseenkin rauhassa vaik nukahtaa päivän lehti silmillään baarin sohvalle häirittemättä ketään. Mut terassikelit on näköjään pistäny liikenteesen väkeä joilla ei pitäis olla mitään asiaa ravintolaan. Joku rupes rähisemään ja rähinän jälkipelit päättyi siihen, et henkilökunta rupes rähisemään keskenään miten tilanne olis tarttenu hoitaa. Ei tommoisessa metelissä kuule omaa juomistaan.
Joten jätin puolikkaan tuopin pöytään, kävin lähikaupasta hakemassa muutaman karhun ja tulin kumoamaan sohvansiirtokaljat tohon parvekkeelleni.