Yksinäinen perhe

[Voikukka82]

Jep

 

[kaalimaan vartija]

Meillä perheen ystävät kosstuvat vain ja ainoastaan sisaruksista ja isovanhemmista. Yleensä minä vierailen siskollani tai hän meillä.... ja me tavataan usein. Miehet mukana tilaisuuksia on aika harvakseltaan...

 

["Voikukka82"]

Olisipa ihanaa jos voisikin tavata siskoaan ihan koska vain. Minun molemmat sisarukseni tosiaan asuvat ulkomailla ja tapaamme noin kaksi kertaa vuodessa

 

[Joffrey Baratheonin hiukset]

Ei meilläkään ole oikein ketään. Mutta eipä sille oikein mahda mitään, varsinkin kun pienellä paikkakunnalla asutaan.

 

["vieras."]

Ei meilläkään ole ketään. Mies on tosi antisosiallinen ja hänella on omat harrastuskaverinsa, joiden kanssa harrastus yhdistää. Mulla on kolme kaveria, joista yhden kanssa ei oikein kemiat kohtaa. Työkavereista tykkään toki ja jonkin verran ollaan vapaa-ajallakin oltu tekemisissä.

Olisi kiva, kun olisi todellisia ystäviä, joiden puolisokin olisi samaa lähipiiriä. Ei vain ole. Ehkä omalla aktiivisuudellakin on merkitystä. Vuorotyö vain hieman haittaa.

 

["vieras."]

Meillä on naapurissa onneksi muutama perhe ystävä, saman ikäiset lapset yhdistää, pihalla ollaan lähes päivittäin tekemisissä. Olen kutsunut siihen naapuristosta lisää porukkaa, mutta eivät ainakaan vielä ole uskaltautuneet pihalle seuraamme. On kätevää kun naapurissa on hyviä ihmisiä, joihin voi luottaa, katsotaan toistemme lasten perään, saadaan juoruta, jutella ja nauraa. Huolestutaan toisistamme jos ei muutamaan päivään näy pihalla.

Kannattaa rohkeasti tutustua naapureihin, sieltä saattaapi löytyä ystäviä.

 

[kaalimaan vartija]

Siis on mullakin ystäviä joita tapaan, ja naapurustossa asuu perheitä joissa on samanikäisiä lapsia. Vanhassa kodissa tunsin koko naapuruston ja siellä riitti juttuseuraa vaikka kaikilla ei ollutkaan lapsia tai sama elämäntilanne... Luulin, että tässä oli kyse perheen yhteisistä ystävistä .

 

["vvieras"]

Haluaisin keskustella yksinäisyydestä.

Meillä ei ole perhe-ystäviä, eikä juurikaan lähipiiriä. Omat sisarukseni asuvat ulkomailla ja mieheni pitää tosi vähän yhteyksiä omin sisaruksiinsa.

Olen tästä asiasta todella surullinen ja toivoisin muutosta. En vain tiedä mistä voisimme saada ns perheystäviä.

Miten teillä muilla on? Onko teillä paljon lähipiiriä ja perheystäviä?

Ihan sama juttu meillä. Kaikki tuttavatkin ovat muuttaneet ulkomaille tai pois.
Missäs päin sä asut? Mäkin olen huomannut, että ns lähipiiriä on vaikea saada, jos oikeasti ei ole mitään sisaruksia tai sukua. Kaikki muut ovat ns. hyvän päivän tuttuja.

 

[Lyi]

Meilläkään ei ole ketään. Olen yrittänyt lämmitellä välejä nuoruudenystävääni, jolla on myöskin perhettä, muttei häntä mitä ilmeisimmin kiinnosta. Puolisonsa ei koskaan ole mukanaan missään eikä tämä ystävänikään koskaan muista mitä on sovittu ja milloin tai tulee käymään selvästi vain velvollisuudentunnosta.
Naapurissa on yksi lapsiperhe, jonka kanssa ollaan moikkailuasteella. Hitusen olen yrittänyt lasten kautta tehdä tuttavuutta mutten tiedä eikö häntäkään kiinnosta vai yrittikö hän kovemmin silloin kun muutimme tähän ja minä vaikutin välinpitämättömältä masennukseni vuoksi. Päiväkodin kautta ei tule tehtyä tuttavuuksia, ei ole kovin yhteisöllinen ilmapiiri. Se harmittaa eniten, kun nimenomaan päiväkodissa on lapsemme ainoat kaverit.
Saa nähdä saadaanko koskaan perhekavereita. :|

 

[kaalimaan vartija]

Meilläkään ei ole ketään. Olen yrittänyt lämmitellä välejä nuoruudenystävääni, jolla on myöskin perhettä, muttei häntä mitä ilmeisimmin kiinnosta. Puolisonsa ei koskaan ole mukanaan missään eikä tämä ystävänikään koskaan muista mitä on sovittu ja milloin tai tulee käymään selvästi vain velvollisuudentunnosta.
Naapurissa on yksi lapsiperhe, jonka kanssa ollaan moikkailuasteella. Hitusen olen yrittänyt lasten kautta tehdä tuttavuutta mutten tiedä eikö häntäkään kiinnosta vai yrittikö hän kovemmin silloin kun muutimme tähän ja minä vaikutin välinpitämättömältä masennukseni vuoksi. Päiväkodin kautta ei tule tehtyä tuttavuuksia, ei ole kovin yhteisöllinen ilmapiiri. Se harmittaa eniten, kun nimenomaan päiväkodissa on lapsemme ainoat kaverit.
Saa nähdä saadaanko koskaan perhekavereita. :|

Varmasti saatte! Tai puhutaanko nyt ihan samasta asiasta....? Mä en näe, että mun mies olisi järin innoissaan jos velvoittaisin hänet ystävystymään mun kavereiden kanssa. Kaikki mun vanhat nuoruuden ystävät hän tuntee, tietenkin, mutta uudet tuttavuudet, lasten kavereiden vanhemmat, tutut töistä tai perhekerhosta, lasten muskareista yms yms... Meillä ei siis ole perhekavereita lainkaan, mutta mulla on kyllä kahvitteluseuraa ja ystäviä, joita tapaan ilman miestäni.

 

[kaalimaan vartija]

Mun vinkit samanhenkisten tai samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten löytämiseen on mennä läheiseen puistoon. SIellä on iltaisin ja viikonloppuisinkin ihmisiä. Jos asuu taloyhtiössä jossa leikkipiha niin sinne vain lasten kanssa. Jos ei muuta niin ajan kanssa oppii tuntemaan naapurit ja niiden kanssa voi vaihdella kuulumisia... Perhekerhot (jos on kotona) muskarit yms lasten harrastukset. Siellä on lapsia ja vanhempia ja odotellessa voi aina viritellä juttua vaikka säästä tai harrastuksesta... Rohkeasti vain ihmistenilmoille! Kotoa harvoin kukaan tulee hakemaan.

 

["kääkkä"]

Meillä "perhekaverit" ovat niitä meidän vanhoja kavereita, jotka ovat perheellistyneet... Jotka on tunnettu ensin jostain muista ympyröistä kuten koulusta, duunista tai harrastuksista. Jos omaa miestäni mietin, niin hän ei ainakaan ole kauhean innostunut siitä, että jos minä tutustun vaikkapa johonkin ihmiseen, niin hänen pitäisi automaattisesti sitten tutustua tämän tyypin puolisoon. Ei miehille voi oikein mitään leikkitreffejä järjestää... Että tässä on tää Tiinan mies, tutustukaa.

 

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="kääkkä";29921077]Meillä "perhekaverit" ovat niitä meidän vanhoja kavereita, jotka ovat perheellistyneet... Jotka on tunnettu ensin jostain muista ympyröistä kuten koulusta, duunista tai harrastuksista. Jos omaa miestäni mietin, niin hän ei ainakaan ole kauhean innostunut siitä, että jos minä tutustun vaikkapa johonkin ihmiseen, niin hänen pitäisi automaattisesti sitten tutustua tämän tyypin puolisoon. Ei miehille voi oikein mitään leikkitreffejä järjestää... Että tässä on tää Tiinan mies, tutustukaa.[/QUOTE]

Just näin. Enkä olisi itsekään ihan järin innoissani jos mies haluaisi mut tutustuttaa omien uusien kaveriensa vaimoihin "koska on niin kivaa kun voidaan sitten leikkiä kaikki yhdessä perheenä" ... No no no...

 

["kääkkä"]

Totta noinkin päin. En ole itsekään miehen kavereiden vaimoihin mitenkään aktiivisesti tutustunut, kohteliaisuudesta tietenkin ollaan kutsuttu aina pariskunnan molemmat osapuolet, jos on jotain juhlia tms. Omantyylisiin ihmisiin tutustuu kyllä oli ne sitten miehen puolelta tuttuja tai mistä hyvänsä. Ja muiden kanssa ollaan sitten kohteliaissa väleissä. Ei mitään pakkoystävystymisiä, mutta ei mitään vihanpitoakaan Ainakaan meidän kaveripiirissä.

 

["Kide"]

Kuulutko kirkkoon?

 

["vvieras"]

Tää on vähän vaikeeta, koska mitä tarkoittaa perhetuttu? Sellaisia joka kutsutaan kylään kotiin? Mutta pakko sanoa, että useimmat niistä on MUN tuttuja, eikä miehen. Ja miehellä on taas omat tuttavat. Toki mäkin heitä tapaan, mutta en voi sanoa, että he ovat "ystäviäni".

Lisäksi hekin ovat ns. hyvänpäiväntuttuja, ei mitään lähipiiriä, jolle voi uskoa huolensa ja soittaa vaikka keskiyöllä.

On vaikea siis löytää sellaisia perhetuttuja, joista kumpikin osapuoli olisi kiinnostunut. Mistä tiedät esim ,että miehesi tykkäisi sun tutuista, jotka kutsut kylään?

Monet mun tutut ei taaas oikein avaudu mun miehelle, koska hän on ulkomaalainen ja siinä on vähän pieni este.
Sama ongelma on, kun mennään sukuloimaan suvun luokse, niin on pieni kielieste. Kaukaisemmat sukulaiset kyllä ovat sit natiivi lontoon puhujia, mutta he asuvat tällä hetkellä kans ulkomailla, joten emme pahemmin tapaa.

 

[hhhhh]

Minkä ikäinen sä olet, -82? Missäpäin PK-seutua asut? Onko sulla lapsia, minkä ikäisiä? Voitko mennä perhekerhoon, eikö sieltä saa jonkunlaisia tuttavia?

 

[vieraus]

Meillä on yksi ystäväperhe ja he ovat meille kulttaakin kalliimpia!!! Tavattiin taloyhtiömme pihassa monen monta vuotta sitten. Meillä on niin samankaltaiset elämäntarinat, yhtä paljon lapsia, lapsilla sama sukupuolijakauma, ollaan aikuisetkin hyvin samanikäisiä yms. että välillä oikein itseäkin ihmetyttää Siis lapsemme ovat ystäviä keskenään, miehemme ovat ystäviä ja me "äidit" ollaan todella läheisiä ystäviä. Nykyisin asutaan eri kaupungeissa ja välimatkaa on jonkin verran. Pidetään silti tiiviisti yhteyttä ja nähdään säännöllisesti. Ei sitä koskaan tiedä, missä se ystäväperhe kävelee vastaan. Onneksi pidettiin silmämme auki, että ei jääty vain pihatuttaviksi! Rohkeasti vaan tutustumaan!

 

[Näinin...]

Voisin kyllä kuvitella kaverustuvani miehen kavereiden kanssa, mutta en niinkään heidän vaimojensa kanssa...Naisten kanssa tutustuminen jotenkin vaikeaa ja kankeaa, yhteisten puheenaiheiden löytäminen hankalaa.

 

["vieras."]

Meilläkään ei ole ketään, vain miehen vanhemmat ja veli. Silti meillä on elämä mielekästä ja täytyy todeta että jos olisimme taloudellisesti keskivertoa heikommassa asemassa, sitten saatetaan olla pulassa jos vaikka tulee vakavia sairauksia tms. Rahalla saa ensiluokkaista hoivaa niin itselle, miehelle ja lapsille hädän tullen, sitten kun isovanhemmat eivät pysty enää auttamaan. Veljeä ei kiinnosta lapsiperheen elämä ja asiat joten hän on poissuljettu jos tarvitaan lapsenvahtia.

 

["vantaa"]

yllättävää että moni muukin on samanlaisessa tilanteessa. Ei meilläkään ole tuttavapiirissä perheitä,joiden kanssa lapset leikkisi ja vanhemmat juttelisivat. Tuntuu että "kuppikuntiin" on vaikea päästä jos olet muuttanut muualta paikalle. Me ollaan asuttu kohta vuosi tässä paikassa ja yhtään "ystävää" ei olla saatu pihapiiristä vaikka se vilisee lapsia :/ hankalaa..

meidän perhe tosin on monikulttuuria omaava joten sekin ehkä vaikuttaa asiaan..

 

[Voikukka82]

Upataan

 

[annikki1]

Myös meillä ei ole perheystäviä, ja siskoni asuu ulkomailla. Edes isovanhempia ei enää lapsillamme ole. Itseäni tämä vaivaa aika useinkin

Meillä ei ole perhe-ystäviä, eikä juurikaan lähipiiriä. Omat sisarukseni asuvat ulkomailla ja mieheni pitää tosi vähän yhteyksiä omin sisaruksiinsa.

Olen tästä asiasta todella surullinen ja toivoisin muutosta. En vain tiedä mistä voisimme saada ns perheystäviä.

Miten teillä muilla on? Onko teillä paljon lähipiiriä ja perheystäviä?

 

[vierailija]

upataan

 

[vierailija]

Vaimollani on kolme kaveria, pojallamme kaksi, minulla ei yhtään. Silti minä en vingu.