"..."
Tuo lapsi on huutanut, ulvonut, valittanut ja mylvinyt koko päivän aamusta asti ja loppua ei näy.
Ehkä mä olen sitten kyyninen. Mutta juurikin tämä että arjessa unohdetaan ja sitten siihen mummoon ollaan yhteydessä yhden päivän tiimoilta - JA avot, taas on velvollisuus hoidettu.Itsekin kumoat lopussa väitteesi. Ei äitys oli valinta ja itsestäänselvyys. Ehkäisyn poisjättämisestä ei ole automaattisena lopputuloksena lapsen syntymä. Ja on minusta hyvinkin toivottavaa, että äiti kokee äitiytensä juhlimisen arvoisena asiana.
Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että äitienpäivä aiheuttaa usein pahaa mieltä, riitojakin. Tyypillisesti pikkulapsiperheissä, joissa ne odotukset on ladottu puolison niskaan. Mutta kyllä äitienpäivästä taitaa sentään useammin olla iloa kuin surua. Ehkä tärkein se on äideille, joiden lapset eivät enää asu saman katon alla ja ole joka päivä arjessa läsnä. Toivottavasti kaikki palstalaiset siis muisti tänään omia äitejään!
Miksi unohtuu? Ei se ole mikään perustelu et on kiire. Kaikilla on kännykkä tai parikin nytkin metrin säteellä...Mä en niinkään itseäni juhlista, mutta kyllä mun vanhemmat ja isovanhemmat ansaitsee oman päivänsä! Ei ole niinkään tarkoitus muistaa onnistumisia tai epäonnistumisia, vaan muistaa itselle tärkeitä ihmisiä. Joo toki eihän sitä erillistä päivää tarvitse että voi osoittaa välittävänsä, mutta arjen kiireiden keskellä se voi unohtua.
Itsellekin itku jossain vaiheessa tuli. Äitienpäivästä tuli kyllä mielessäni "kakkojen äitien kidutuspäivä" tai jotain... Kakkaäiti sain kuulla olevani monta kertaa tänään. Toki lapsi 5-v on kipeänä ja korvatulehdus päällä mutta kovasti ainakin jaksoi nähdä vaivaa että mikään ei suju. Siis ei mikään. Lohdutti kun sentään pikkuveli 1-v tuli halaamaan ja pussailemaan vaikka kipeä on hänkin... Isoveljelle kelpasi halaukset vasta kun oli mennyt petiin ennen nukahtamista. Oli varmaan päivän kiusaamiskiintiö täynnä... :/Täällä sama. Lopulta itkin kun ei vaan enää jaksanut. Lisäksi ensimmäinen kerta kun ei päästä mummon luo viettämään äitienpäivää sukulaisten kanssa. Sekin vituttaa ihan yli kaiken, koska on oikeastaan ainoa perinne-juttu, jolla on ollut mulle ihan oikeasti merkitystä.