Pääsin jo eroon vauvakuumesta, mutta...

[3241667]

 

[vierasa]

Ap:han jätti mainitsematta ne tärkeimmät järkisyyt, joista on muissa ketjuissa puhunut. Ei kuulosta siltä, että kyseinen parisuhde olisi mitenkään ihanteellinen paikka lapselle syntyä.

 

[virvatuli]

[QUOTE="Martta";29885617]Mitä mieltä miehesi on asiasta? Voisihan vauvalle antaa mahdollisuuden ja antaa luonnon päättää puolestanne.

Itse pähkäilen kakkosen hankintaa. Järkevästi ajateluna ei kannata, mutta... Meillä mies ei ole innostunut toisen lapsen hankinnasta, joten todennäköisesti se jää vain ajatuksen asteelle. Olen huomannut, että tunteeni asiasta vaihtelevat voimakkaasti kierron mukaan.[/QUOTE]

Miehelläni tilanne tietty on toinen, kun hänellä kuitenkin on jo kaksi lasta. Mieheni mielestä lapsi olisi tervetullut, mutta toisaalta hänkin miettii minun laillani noita järkisyitä, kuin myös omaa ikäänsä ja jaksamistaan. Päätöksenteko on ns. minun harteillani.

 

[virvatuli]

Ap:han jätti mainitsematta ne tärkeimmät järkisyyt, joista on muissa ketjuissa puhunut. Ei kuulosta siltä, että kyseinen parisuhde olisi mitenkään ihanteellinen paikka lapselle syntyä.

Niin, se yksi tärkeä järkisyyni on ollut myös se, että jaksaisinko mahdollisesti tulevaisuudessa jos miehen lapset joutuvatkin muuttamaan meille, niin jaksaisinko olla yhtäaikaa pienen lapsen äiti sekä hyvä äitipuoli miehen lapsille. Ja olen myös miettinyt sitä, että olisiko siinä liikaa muutosta miehen lapsille. Siinäkin on syytä kerrakseen, mutta ei se mielestäni tee meidän parisuhdetta epäihanteelliseksi paikaksi lapselle syntyä.

 

[neuvoni]

Kun minä sain vauvakuumeen ensimmäistä kertaa olin köyhä opiskelija pienessä opiskelijakodissa, mies oli toki ja hyvä olikin.

Oli paljon järkisyitä, miksi ei vauvaa vielä. Kuitenkin se halu ja tarve saada lapsi voitti kaiken muun. Niinpä saimme esikoisemme.

Toinen tulikin perään yllätyksenä.

Nyt olen välillä kuumeillut kolmatta, mutta yllättäen ne järkisyyt painaa nyt paljon. Näin me jätämme lapsilukumme kahteen, vaikka pieni kaipuu kolmannesta onkin.

Voisiko sinunkin järkisyyt olla niitä, joita sinunkin kannattaa kuunnella. Ja se neuvoni.. En taida sitä osata antaa. :/ tsemppiä!

 

[Ken guru]

Tekisin ap:na sen lapsen jos sen vaan pystyisin saamaan. Oma lapsi on yleensä niin rakas ja ihana etten niitä tunteita missaisi.

 

[vierasa]

Niin, se yksi tärkeä järkisyyni on ollut myös se, että jaksaisinko mahdollisesti tulevaisuudessa jos miehen lapset joutuvatkin muuttamaan meille, niin jaksaisinko olla yhtäaikaa pienen lapsen äiti sekä hyvä äitipuoli miehen lapsille. Ja olen myös miettinyt sitä, että olisiko siinä liikaa muutosta miehen lapsille. Siinäkin on syytä kerrakseen, mutta ei se mielestäni tee meidän parisuhdetta epäihanteelliseksi paikaksi lapselle syntyä.

Eikö sun mies kärsinyt myös erilaisista addiktioista? Pelas kaikki teidän rahat tai jotain? Se ei mielestäni ole ihanteellinen parisuhde lapselle syntyä.

 

[virvatuli]

Olipahan eilen haikea äitienpäivä näitä asioita miettiessäni ja punnitessani. On kuluttavaa, kun mieli heittele kiikunkaakkua, joten päätin nyt sitten ottaa sen lopullisen päätöksen askeleen, tehköön sitten vaikka kuinkakin kipeää. Niin, päätös tekee kipeää, mutta tiedän sen olevan oikea, ja se tieto helpottaa oloa. Varasin tänään ajan lääkärille sterilisaatiolähetettä varten.

 

["hmh"]

Olipahan eilen haikea äitienpäivä näitä asioita miettiessäni ja punnitessani. On kuluttavaa, kun mieli heittele kiikunkaakkua, joten päätin nyt sitten ottaa sen lopullisen päätöksen askeleen, tehköön sitten vaikka kuinkakin kipeää. Niin, päätös tekee kipeää, mutta tiedän sen olevan oikea, ja se tieto helpottaa oloa. Varasin tänään ajan lääkärille sterilisaatiolähetettä varten.

Olet varmasti oikealla tiellä. On fiksua punnita päätös, ja surra se mitä siinä surtavaa on. Sureminen auttaa myös jäsentämään jatkossa päätöksensä parhaita puolia.

Onnea ja menestystä sinulle. Olet varmasti paras mahdollinen oma itsesi, raks läheisillesi sellaisena kuin olet.