Kenen syy on, että lapset ei saa olla lapsia nykyään?

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29876722]Ja varmasti tuntui peevelin hyvältä, kun oli töitä ja pärjäsi niissä. Totta kai Suomi on nykyään vauraampi ja turvallisempi, mutta olisihan se hienoa, että teini kelpaisi halutessaan oikean maailman hommiin.[/QUOTE]

Olisin halunnut pitää joskus vapaata, mutta en saanut. Muistan itkeneeni puhelimessa kun pyydettiin töihin, ja äiti paasasi vieressä ettei kieltäytyä saa.
Toisen työn otin, koska en asunut enää kotona, vuokra-asunnon sain 17- vuotiaana.
kyllä minun lapsuuteni loppui 14v

 

Miksi aikuisetkaan värjäävät hiuksiaan? Täysin turha ylimääräinen kemikaalikuorma elimistölle. Nyt kun jo lapsesta asti aletaan myrkyttää kaikella ylimääräisella, niin mahdolliset herkkyydet ja sairaudet puhkeavat jo paljon aikaisemmassa vaiheessa. Kaikki eivät tietenkään sairastu, mutta se ei auta niitä, joille ongelmia tulee.

 

Eivät saa jos ajatellaan 70-luvulla tai myöhemmin syntyneitä. Nykyään meillä on pitkä nuoruus, se taitaa olla poikkeuksellista jopa pidemmältä ajanjaksolta. Se alkaa aikaiseen (jopa alakoulussa) ja kestää pitkälle, jopa kolmekymppiseksi.

Mutta jos ajatellaan useampia sukupolvia niin olet oikeassa. 70 ja 80 -luvulla syntyneiden näkökulma on eri, koska he olivat itse niin poikkeuksellisessa asemassa. Meillä oli pitkä lapsuus ja lisäksi nuoruuskin alkoi olla venytetty.

Kuten aiemmin mainitsin, lasten meikkaaminen ja "seukkaaminen" saattoi alkaa aika aikaisin meidän 1970-luvulla syntyneidenkin keskuudessa. Mutta jos lapsuutta mietitään kokonaisuutena, niin olihan se lapsuus aika pitkä ja jollakin tavalla elettiin tynnyrissä nykymaailmaan verrattuna.

Tosin 90-luvulla sitä lapsuutta ja nuoruutta venytti tragedia nimeltä lama. Kesätöitä ei ollut kenellekään, joku kolmekymppinen maisteri saattoi päästä kaupan kassalle. Se varmasti vaikutti koko sukupolven arvoihin ja unelmiin. Nuoruus oli pitkä, juu, muttei aina omasta tahdosta.

 

Nuorisotyöttömyys on vakava ongelma jolle ei näy ratkaisua lähiaikoina. Se vaikuttaa koko aikuiselämässä miten suhtautuu työelämään.

Just näin!

 

Olisin halunnut pitää joskus vapaata, mutta en saanut. Muistan itkeneeni puhelimessa kun pyydettiin töihin, ja äiti paasasi vieressä ettei kieltäytyä saa.
Toisen työn otin, koska en asunut enää kotona, vuokra-asunnon sain 17- vuotiaana.
kyllä minun lapsuuteni loppui 14v

Jokaisella sukupolvella on oma traumansa. Sun äitisi taisi kuulua siihen jälleenrakennuskauden sukupolveen, jolle työ oli ihmisarvon mitta. Ajattelepa, jos sä et olisi kelvannut töihin.

 

Meidän eskarilainen ei enää kehtaa ääneen sanoa kavereilleen katsovansa pikkukakkosta, koska se on kavereiden mielestä tosi nolo. Lapsen kaveri, eskarilainen hänkin, sai värjätä hiuksiinsa raitoja, vähän aikaa kotona keskusteltiin asiasta mutta lapsi ymmärsi hyvin ettei näin tehdä meillä. Sama keskustelu käytiin, kun jollain eskarissa on korkokengät ja meille ei sellaisia hankita.

Oon aloittajan kanssa samaa pohdiskellut, mun mielestäni kamalaa että jo 1-3 luokkalaiset pukeutuu kuin teinit. En tiedä missä iässä annan lapseni meikata, varmaan sitten kun alkaa siirtymään yläasteelle. Ikinä en tule päästämään ihmisten ilmoille samoissa vetimissä, mitä nyt on tuolla kaduilla koululaisilla näkynyt; napapaitaa ja minishortsia, päälle tiukka meikki ja kunnon kampaus ja ikää 9-10 vuotta. En myöskään päästä lasta kaupungille hengaamaan eikä meillä lakata käyttämästä pyöräilykypärää koskaan.

Mäkin sain yllättäen saman tuloksen tuosta testistä

 

Sellainenkin näkökulma tuli mieleen, että lapsille se meikkaaminen ja pynttäytyminen on kuitenkin vain yhdenlaista roolileikkiä, mikäli he muuten saavat elää turvallisessa ympäristössä ilman seksuaalista häirintää.

Näin siis olettaisin, itse en ole ikinä juuri meikannut.

 

[QUOTE="tiukkis";29876782]Meidän eskarilainen ei enää kehtaa ääneen sanoa kavereilleen katsovansa pikkukakkosta, koska se on kavereiden mielestä tosi nolo. Lapsen kaveri, eskarilainen hänkin, sai värjätä hiuksiinsa raitoja, vähän aikaa kotona keskusteltiin asiasta mutta lapsi ymmärsi hyvin ettei näin tehdä meillä. Sama keskustelu käytiin, kun jollain eskarissa on korkokengät ja meille ei sellaisia hankita.

Oon aloittajan kanssa samaa pohdiskellut, mun mielestäni kamalaa että jo 1-3 luokkalaiset pukeutuu kuin teinit. En tiedä missä iässä annan lapseni meikata, varmaan sitten kun alkaa siirtymään yläasteelle. Ikinä en tule päästämään ihmisten ilmoille samoissa vetimissä, mitä nyt on tuolla kaduilla koululaisilla näkynyt; napapaitaa ja minishortsia, päälle tiukka meikki ja kunnon kampaus ja ikää 9-10 vuotta. En myöskään päästä lasta kaupungille hengaamaan eikä meillä lakata käyttämästä pyöräilykypärää koskaan.

Mäkin sain yllättäen saman tuloksen tuosta testistä [/QUOTE]
Jo omassa lapsuudessani osa lapsista sai pukeutua miten halusi, mutta suurin osa ei. Ja siitä on sentään vuosikymmeniä aikaa. Jotkut pojat polttivat tupakkaa jo 10-vuotiaina, suurin osa ei. Jotkut saivat olla myöhään illalla ulkona, suurin osa ei. Tietysti vanhemmille yritti väittää "kun kaikki muutkin", onneksi vanhemmat tajusivat "kaikkien" olevan vain Mirja, Kaisa ja Liisa.

 

Se että lapset "eivät saisi olla lapsia" johtuu mielestäni vanhempien välisestä kilpavarustelusta ja nykyajan mentaliteetista, jossa jokaisen pitäisi olla paras, etevin, trendikkäin ja kaunein. Nyky-yhteiskunta on niin yksilökeskeinen, että huomaamattamme siirrämme samat arvot lapsillemme.

Vanhemmat järkkäävät lapsilleen jenkeistä tutut naurettavan isot krääsäsynttärit kiitoslahjoineen ja sirkuspelleineen, sitten kun lapsi täyttääkin vaikka 10 v, hänet aletaan pukea kuin pikkuaikuinen. On parhaat kännykät ja pelikonsolit. Käydään säännöllisesti parturissa, bratzit ovat vaihtuneet kalliisiin harrastuksiin, matkusteluun ja lapsen ego kasvaa järjettömiin mittasuhteisiin.

Kun lasta kohdellaan kuin pientä aikuista, hän menee sekaisin koska perinteisiä vanhempi-lapsi -rooleja ei ole enää. Nykyään pitää olla kaveri oman lapsensa kanssa. Sitten syytetään lasta, kun hän on uusavuton, ei osaa mitään normaalitaitoja mitä meidän sukupolvelle vielä opetettiin ym.

Ja täytyy sanoa, että tämä kehitys alkaa jo vaippaiässä: vauvana jo pitäisi osata nukkua omassa sängyssä, imetysaikojen pituus on lyhentynyt koska se on epätrendikästä, vauvaa kävelytetään jo 9-kuisena ettei vain jäisi jälkeen. On muskareita, vauvauinteja ja huippukalliit vauvanlelut ja tietenkin -vaatteet.

Kun vanhemmat asettavat lapsilleen suuria odotuksia ja vaatimuksia vauvasta asti, niin ei ihmekään että meillä on kokonainen sukupolvellinen lapsia, jotka ovat ihan hukassa.

 

Unohdin lisätä vielä ajatuksen siitä että myös lapsien seksualisointi on ihan vanhempien ja tietysti markkinavoimien lopputulosta. 7v. ei tarvitsisi vielä huulikiiltoa eikä harjoitusrintsikoita tai tukan värjäystä. Täytyy ihmetellä, mistä ihmeestä kumpuaa suosittujen pikkutyttöjen "vaatimukset" siitä, että pitäisi olla poikakaveri ala-asteella, tai muuten on luuseri??

 

Tuntuu olevan kova kiire nuoruusikään. Vanhemmat alkavat puhua 6-vuotiaista esimurkkuina ja nelosella aloitetaan tyttöystävä-poikaystävä hulinat. Mutta sit ei nuoruusiästä ole mikään kiire pois. Kolmekymppisinä vielä "etsitään itseä" eikä haluta sitoutua. Ei parisuhteeseen, ei työpaikkaan tms.

Jos sais olla lapsi lapsena tarpeeksi pitkään ja murkku murkkuna oman aikansa, niin pystyiskö sit aikanaan olemaan hyvillämielin ihan aikuinen.

 

Miuski puhuu asiaa. Jännittävä kontrasti siinä, kuinka ensin pitäisi kasvaa pieneksi seksuaaliseksi aikuiseksi jo ala-asteiässä, niin se itse teini-ikä venyykin pitkälti yli 30-vuotiaaksi asti!

Olen itsekin kolmekymppinen, ja suuri osa ystävistäni edelleen opiskelee, on sinkkuna, ei lapsia ym..

 

Se että lapset "eivät saisi olla lapsia" johtuu mielestäni vanhempien välisestä kilpavarustelusta ja nykyajan mentaliteetista, jossa jokaisen pitäisi olla paras, etevin, trendikkäin ja kaunein. Nyky-yhteiskunta on niin yksilökeskeinen, että huomaamattamme siirrämme samat arvot lapsillemme.

Vanhemmat järkkäävät lapsilleen jenkeistä tutut naurettavan isot krääsäsynttärit kiitoslahjoineen ja sirkuspelleineen, sitten kun lapsi täyttääkin vaikka 10 v, hänet aletaan pukea kuin pikkuaikuinen. On parhaat kännykät ja pelikonsolit. Käydään säännöllisesti parturissa, bratzit ovat vaihtuneet kalliisiin harrastuksiin, matkusteluun ja lapsen ego kasvaa järjettömiin mittasuhteisiin.

Kun lasta kohdellaan kuin pientä aikuista, hän menee sekaisin koska perinteisiä vanhempi-lapsi -rooleja ei ole enää. Nykyään pitää olla kaveri oman lapsensa kanssa. Sitten syytetään lasta, kun hän on uusavuton, ei osaa mitään normaalitaitoja mitä meidän sukupolvelle vielä opetettiin ym.

Ja täytyy sanoa, että tämä kehitys alkaa jo vaippaiässä: vauvana jo pitäisi osata nukkua omassa sängyssä, imetysaikojen pituus on lyhentynyt koska se on epätrendikästä, vauvaa kävelytetään jo 9-kuisena ettei vain jäisi jälkeen. On muskareita, vauvauinteja ja huippukalliit vauvanlelut ja tietenkin -vaatteet.

Kun vanhemmat asettavat lapsilleen suuria odotuksia ja vaatimuksia vauvasta asti, niin ei ihmekään että meillä on kokonainen sukupolvellinen lapsia, jotka ovat ihan hukassa.

Painaisin tykkätä monta kertaa tähän jos se olisi mahdollista. Olen niin samaa mieltä. Ja lapsilla pitää olla koko ajan kivaa, mielellään vielä järjestettyä kivaa eikä mitään saa vaatia. Koulu riittää lapsen työksi, eikä lasta "saa" kuormittaa kotitöillä jne. Lastenlauluja ei kuunnella, vaan pyllyä pyöritetään MTV:n musiikkivideoiden tahtiin jo alle kouluikäisenä...

Meillä tosin ei toimita noin.

 

Vanhempien vika tietysti. Joululahjoja kysellessäkin huomasi ettei kukaan muu yhdeksän vuotias enää saanut nukenrattaita kuin meidän tyttö. Ostan tahallaan tytölle leluja ja lapsellisia vaatteita ja pidän pienenä kunnes ITSE sanoo että nyt en enää äiti halua barbeja saada. Jotkut nälvii, mutta suurinosa viihtyy meillä kylässä kun meillä on leluja. Yksi tyttö sanoi et "jesssss, sulla on nukketalo! Mun äiti möi mun talon kun oon jo niin iso". Eli vanhemmista lähtöistä tämä, että 9-10 veet on jo teinejä. Esiteini sanaa käytän joskus itsekkin kun lapsella on alkanut kropassa muutokset kohti naiseutta (rintarauhaset kasvaa jne.), mutta mieleltään hän on pikkuinen tyttö ja olkoon vielä monta vuotta. JA vielä ehkä jo vähän ohi aiheen, kun moni tokaluokkalainen saa olla yksin pihoilla ja puistoissa aika myöhäänkin, niin eilen kun hain omani puistosta klo 19.30 sisälle ja sanoin et tulehan pesuille ja iltapalalle jo niin lähiseudun tyttö huokaisi että "jospa munkin äiti kohta soittas, että pitää mennä kotiin". Eli kuitenkin lapsi kaipaa vielä tunnetta että hänestä huolehditaan.

 

On totta, että lapset elävät yltäkylläisyydessä leluineen ja viihdykkeineen. Täti Moonikat yms. on historiaa, kun nyt pitääkin kuunnella jotain lasten poppiversioita nykymusiikista (esim. Smurffit, Kidz bop vai mitä lie..). Ja tää on sitä tavaraa, mitä me ihan itse tyrkytetään lapsille. Lapsia ihannoidaan ja lellitään ostamalla heille koko ajan uusia pelejä ja vehkeitä, mutta sitten heiltä ei vaadita mitään.

Kotona ei tarvitse osallistua arjen kotitöihin, ja jopa aikuisia kotona asuvia lapsia paapotaan.. Äidit varaavat lastensa hammaslääkäriajat parikymppiseksi asti (yksi ystävä jaksaa aina ihmetellä tätä, kun on siis töissä kunnalla terveydenhuollossa!!) ja tulevat kuulemma jopa lääkärikäynnille mukaan..

Tää on kaikki kärjistystä, eikä onneksi kaikissa perheissä asiat mee näin. Yritän pitää huolen että meilläkin lapset oppisivat oikeasti ottamaan vastuuta sitten myöhemmin itsestään, ja että raha ei tule ilmaiseksi taikaseinästä, vaan työllä ja panostuksella.

 

No niin, nyt käsi ylös nämä "kaikki muut", jotka eivät anna lasten olla lapsia.

 

Missä ihmeessä aloittaja asuu, kun noin yleistää??? Meillä omassa tuttavapiirissä ja lasten kaveripiirissä 10-vuotiaat tytöt ja pojat leikkivät vielä kovastikin. Erilaisia leikkejä. Samoin 8-vuotiaan lapseni kaveripiirissä.

 

Likka just eilen sanoi, että 5-luokan suosituin tyttö on kuulemma jo seurustellutkin. Mies siihen heitti että just joo, on varmaan ollut naimisissakin ja eronnutkin jo.

 

Meillä käy paljon lapsia jotka leikkivät kun on leluja joilla leikkiä ja lapsella ei ole tietokonetta jonka ääreen linnoittautua. Muutama lapsi on sellaisia jotka tulevat meille istumaan ja pelaamaan kännykkää. Ei kiinnosta leikkiä ja ovat levottomia (aloiteaan joku peli ja jätetään kesken ja aloitetaan uusi ja naristaan että on tylsää). Onneksi näitä lapsia on vain ihan muutama ja suurinosa vielä keksii tekemistä ja leikkii ulkonakin pihapelejä. Pelit koukuttaa ja tylsistyttää. Aikuisten tulisi pitää tiukemmin kiinni ruutuajasta. Kyllä huomaan itsekkin jos palstailen paljon että puutarhatyöt ja lenkkeily yms vaatii jo vähän itsensä tsemppausta että tulee lähdettyä tekmään muutakin kuin istua facessa tai täällä.

 

On sulla baby-mama aika järkyttävän negatiivinen kuva lapsista ja vanhemmista. Ei kai se nyt ihan noin ole...

 

On sulla baby-mama aika järkyttävän negatiivinen kuva lapsista ja vanhemmista. Ei kai se nyt ihan noin ole...

Kuten mä sanoinkin aikaisemmassa viestissä, mun teksti oli kärjistystä ja tää on vähän niin kuin ajan henki . Tietenkään kaikki suomalaiset lapsiperheet ei ole tällaisia, vähän sisälukutaitoa hei.

 

[video=youtube;CIem1UEDEB4]http://www.youtube.com/watch?v=CIem1UEDEB4[/video]

 

^ Todella osuvat sanat!

 

Kenen vika? Aikuisten vika. Ajat ja tavat muuttuvat kuitenkin ja vanhempina voimme ohjata lapsen valintoja toivomaamme suuntaan. Itse pidän vielä tekniset härpäkkeet kaukana lapsesta ja töllöä katsellaan rajoitetusti. Lapsen kanssa leikitään ja toivottavasti rauhallinen kotona oleilu jatkuu pitkälle kouluikään asti. Leikkiminen on sallittua.

 

Meidän tyttö kävi tutustumassa tulevaan yläkouluun ja totesi ihmeissään, että siellä oli vaikka kuinka paljon ihan normaaleilta näyttäviä. Omassa luokassa kun joutunut tottumaan noihin, joilla on tukka jo päiväkoti-ikäisenä parhaimmilla värjätty, ovat meikanneet räikeästi jo vuosikausia ja vaatetus on mitä on. Omaan kouluaikaan ala-asteen meikkaajat passitettiin naaman pesulle koulussa ja eipä siitä kukaan mekkalaa nostanut. Nykyään jos opettaja passitaisi pesemään 'pellenaaman', niin varmaan olisi kohuotsikot iltapäivälehdissä ja muualla oikeuksien ylittämisestä.