Jotenkin mä luulin että elämä olis jo aika selkeä tässä vaiheessa

[lajdflkasjf]

Mitä mä teen... Onko tää nyt se ukko jonka kanssa mä haluan olla loppuelämän? Kai mun se pitäis jo tässä vaiheessa tietää kun ollaan oltu yhdessä 8-vuotta ja lapsikin meillä on. Haluaisin lisää lapsia mutta sitten en kuitenkaan ole ihan 100 varma. Ammattikin on mulla ihan hakusessa... oma ammatti ei ole työllistänyt vuosiin. teen töitä toisella alalla vaikka mulla ei ole siihen koulutusta mutta nyt sekin työ on loppumassa ja kesällä olen työtön. jotenkin masentavaa tulevaisuus.

 

["FEM"]

Kyllä ne asiat yleensä järjestyy. Monelle tulee jossain vaiheessa tollasia fiilksiä jotka selkeytyy sitten myöhemmin kuitenkin

 

[Nooh]

Ei mun elämä ole ainakaan mitenkään selkeää, ja olen pian 40.

 

[ap.]

Jotenkin vaan tuntuu ettei sitä enää tässä vaiheessa uskalla luottaa vaan siihen että kyllä kaikki järjestyy. Oli eri sillon kun oli nuorempi ja kaikki aika maailmassa odotella sitä että "kaikki järjestyy".... ja onhan tässä jo odoteltu muttei oo järjestynyt... minusta tuntuu että mä sotken vain asiani kokoajan enemmän...

 

[ap.]

Että kun ahdistaa olla tällaisessa en tiedä mitä haluan tilassa. Mun piti eilen osallistua lähihoitajan soveltuvuuskokeeseen. Jänistin enkä mennyt. Nyt en tiedä oliko se fiksua vai ei. Helpottais niin kun tietäis mitä varmasti haluaa.

 

["Anne"]

Olin avioliitossa, yhdessä oli oltu 5vuotta. 1lapsi, omistusasunto, koira ja farmariVolvo. Tuli tuollainen samanlainen vaihe.
Minä nostin kytkintä ja lähdin. Rupesin opiskelemaan ja olemaan varma elämästäni.
Paras päätös ikinä, mutta jotkut ovat muuten vain epävarmoja kaikesta, silloin varmaan kannattaa aloittaa siitä, että selvittää mitä oikeasti elämältä ja suhteilta haluaa.

 

[ap.]

Mistä sen selvittää mitä ihan oikeasti aidosti MINÄ haluan? Ilman että siihen päätökseen vaikuttaa jokin/joku ulkopuolinen asia. Niinku nyt mä sain jotenkin päähän piston että haluan lähihoitajaksi vaikka oikeasti en edes tiedä haluanko ja eikä mulla periaatteessa oo mitään edellytyksiä pärjätä siinä työssä/tai edes soveltuvuuskokeessa.

 

["Anne"]

Jos ei tiedä mitä haluaa, kannattaa miettiä millainen MINÄ olen. Itse aikani tutkailin. Huomasin etten todellakaan ole tällainen, kuin siinä suhteessa ja elämässä oleva ihminen. Lähdin erilleen ja mietin yksinäni lisää, hain kouluun ja olen valmistumassa sellaiselle alalle jolle kuulunkin.

 

["kääkkä"]

Mee käymään ammatinvalintapsykologilla. Joitain nekin auttaa. Oon kyllä kuullut, että toisilla on ihan liirumlaarumia vaan ladelleet. Mutta jos meet ihan vaan "ei se ota jos ei annakaan"- asenteella, niin ehkä on pienen pieni mahdollisuus, että saat jonkun uuden idean. Sitten kannattaa selailla ihan eri opplaitosten sivuja ja katsella mitä opetustarjontaa heillä on. Mun mielestä oli lukion jälkeen ongelmallista lähteä miettimään sitä elämänsä suuntaa, kun vaihtoehtoja oli niin paljon eikä kaikista ollut edes mitään tietoa. Tai et edes tiennyt mitä kaikkia vaihtoehtoja oli.

 

["Anne"]

Mulle on tullut ammatinvalintatesteistä aina ihme tuloksia Riippuu niin päivästä Mutta en mä tiedä, onko niillä esim muotoilijaa siellä edes, jolle alalle itse vihdoinkin hakeuduin.

 

[ap.]

Mun mielestä opiskeluvaihtoehtoja on tosi niukasti. Riippuu varmaan aika paljon missä asuu. Mutta maaseudulla on todella vähän vaihtoehtoja varsinkin jos ei ole mahdollista kulkea pitkiä matkoja.

 

[astrolabe]

Mun mielestä opiskeluvaihtoehtoja on tosi niukasti. Riippuu varmaan aika paljon missä asuu. Mutta maaseudulla on todella vähän vaihtoehtoja varsinkin jos ei ole mahdollista kulkea pitkiä matkoja.

Etämahiksia kannattaa harkita tai monimuoto-opintoja. Kulkeminenkaan ei niin iso ongelma, jos tarttee vaikka kerran tai kaks kuussa käydä.

 

["Anne"]

Meilläkin päin tosi suppeet opiskelumahikset. Onneksi tossa 60km päässä on yksi korkeakoulu jossa oli kaikkia kivoja aloja ja mulla auto jo valmiiksi. Kauemmas en kyllä enää jaksaisi ajella, mutta muuttokaan ei mikään katastrofi olisi, jos sen tekee oman tulevaisuuden takia.

 

[ap.]

Ja kun tuntuu ettei pää vaan toimi. Ei minusta ikinä olis mihinkään ammattikorkeaan. Ku en tajua edes yksinkertaisia juttuja. Toisaalta ei kyllä yhtään innosta mikään toisen asteen tutkintokaan koska mulla on jo sellainen. eikä palkka juuri nousis tokan toisen asteen tutkinnon myötä.

 

["Anne"]

Eipä se päästä ole kiinni. Itse olen hidas oppimaan ja enkuksi vielä hitaampi. Silti olen jo parista vuodesta suoriutunut hyvin numeroin. Tekemällä saa tehtyä, murehtimalla vatsahaavan.