Kuinka moni oikeasti jättäisi miehensä heti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Turvaton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No kyl mä luultavasti jättäsin. Ihan turhaa jäädä katteleen miten hurjaksi se meno yltyy lopulta. En mä usko että kukaan ihan yllättäen yhen kerran lyö. "Tekee" mullaki kovin useinki nykyää "mieli" läpsäyttää ja kärsin hirveistä mielenhäiriöistä mutten oo kertaakaa lyöny puolisoa.
Mut jos tilanne näyttäis siltä et se on jotenki "vahinko" ( :D ) nii ehkä mä olisin valmis pitkän ja tarkan kaavan mukaan sovittelemaan ja tarkkailemaan tilannetta.
 
jos se nyt 30 vuoden jälkeen löisi niin sillä viiraisi pahasti ja silloin oisi parasta joko hakea ammattiapua hänelle tai lähteä itse lätkimään.
 
Kyllä minäkin ennen uhosin että se on kerrasta poikki, mutta kun mies sitten löi niin ei se ollutkaan niin helppo lähteä. Lapset ja kaikki... Annoin anteeksi ja enää ei ole lyönyt. Toivottavasti ei lyökään.
 
Me on oltu yhdessä niin kauan ja mieheni on rauhaa rakastavin ihminen, jonka tunnen. Eli jos nyt löis minua, niin en eroais vaan haettais apua. Miehelläni olis jotain pahasti vialla.
 
Ehkä se ero tuntuu just sillä hetkellä todella vaikeelle päätökselle, mutta kun vaakakupissa on koko loppuelämä..

Jos todella haluaa yrittää yhteistä onnellista elämää ni mieleen tulee vaan loppuelämän kestävä terapia miehellä sekä yhdessä.
 
Miten sen voiman sitten saa? Lähteä?

No siinähän on kaksi vaihtoehtoa: joko jäät ja yrität löytää voimaa asiasta yli pääsemiseen, etkä tietenkään voi itse siihen vaikuttaa tuleeko tilanne uusiutumaan (ja että joudutko käymään sitten läpi sen lähtemisen prosessin joskus myöhemmin), tai sitten lähdet ja yrität löytää voimaa yksin selviämiseen.
Molemmat vaihtoehdot on rankkoja, ei siinä taida muu auttaa kun järkeistää päätöksenteko ja tarvittaessa pyytää apua ulkopuoliselta.
 
Riippuu minkälainen tilanne on ollut ja mitä sen jälkeen tapahtuisi. Ammattiauttajalle aika varmasti tulisi lähtö ja jos ei auttaisi tai miehelläni ei olisi tarpeeksi halua parantua, lähtisin.

Eli ei, tuskin eroaisin samantien, sanokaa vaikka hulluksi, mutta pidän tuotakin asiana jonka voi korjata tuella jos halua riittää tarpeeksi. Uskoisin, että tarpeeksi ärsyttämällä saisin melkein kenet vaan vähintäänkin tönäisemään itseäni, eli todellakin riippuisi siitä onko esim tuuppastu kun ärsytetty IHAN viimeseen pisteeseen vai onko mies tullut vihaisena töistä kotiin ja piessyt vaimon ihan vaan koska johonkin halutti purkaa ja "helvetin huora ansaitsi sen"-asenne päällä sitten.

On joitain tilanteita joissa olen ymmärtänyt jopa puolisonsa tappamisen, vuosikausia kestänyt piina ajaa ihmisen hulluuden partaalle, joskus napsahtaa.

Moni kovalla uholla pystyy sanomaan "joo lähtisin samantien sellaisesta piinasta eikä tapahtuisi", mutta todellisuus on hyvin usein muuta.

Väkivalta on meidän kaikkien luonnossa, se vain pitää yrittää "kytkeä pois", eli kytkeä jotain hyvinkin luonnollista meistä. Kuka tahansa voi lyödä, se raja on vain erilainen meillä.

Sama juttu muissa asioissa, en lähtisi ekasta pettämisestä, en lähtisi jos mies alkoholisoituisi stressinsä takia, veisin ammattiauttajalle ja tukisin parhaani mukaan. Ja lista jatkuu... Erilaisia ongelmia toki.
 
Minä lähdin ekasta lyönnistä. Sitä edelsi kyllä monenlainen psyykkinen pahoinpitely, vähättely, ivailu. Se ettei ottanut osaa taloudellisiinkaan asioihin, yritti eristää minut sukulaisistani ja ystävistäni, yritti viedä multa kaikillatavoin itsetunnon. Oli pettämässä silläkin hetkellä kun minä olin synnytyslaitoksella. Oli suoraansanottuna ihan täydellinen paska ja narsisti.
Onneksi ehdin olemaan vaan 1.5v tuon ääliön kanssa ennenkuin tajusin erota.
 
yrittääkö joku nyrkeillä rakastavan puoliso täällä perustella jäämistään sillä että "ette varmasti lähtisi, hyvä täällä on huudella?"

kaikki eivät ole alistuvia vässyköitä ja jos joku tälläisessä tilanteessa on, parempi kasvattaa niitä mentaalimunia ihan oman itsensä takia.

olen lähtenyt tasan yhden lyönnin takia ja niin tekisin nytkin.
 
Olen jättänyt avomieheni kyseisestä syystä aivan saman tein ja keskustelematta, vaikka aikaisemmin mitään vastaavaa ei ollut käynyt. Samaten pettämisestä on saanut (toinen) mies kenkää aivan heti. Samaten saisi aviomieheni jos kumpaankaan haksahtaisi.
 
[QUOTE="hmm";29850874]yrittääkö joku nyrkeillä rakastavan puoliso täällä perustella jäämistään sillä että "ette varmasti lähtisi, hyvä täällä on huudella?"

kaikki eivät ole alistuvia vässyköitä ja jos joku tälläisessä tilanteessa on, parempi kasvattaa niitä mentaalimunia ihan oman itsensä takia.

olen lähtenyt tasan yhden lyönnin takia ja niin tekisin nytkin.[/QUOTE]

Jos minusta puhuit, niin ei puolisoni ei käytä nyrkkejä minuun. Tuossa kohdassa tarkoitin erityisesti niitä piinaavia ja sairaita miehiä jouden kynsistä ei näytä olevan ihan niin helppoa päästä tai/ja sitten tietynlaiset naiset hakeutuu sellaisten puolisoiksi... En mitään kerran napsahtaineita, kuitenkin normaaleja ihmisiä jotka kaipaavat apua nopeasti kun tilanne on vielä korjattavissa jos tahtoa riittää.
 
Minä lähtisin samantein. Katselin koko lapsuuteni sitä, kun isä hakkasi äitiäni. Kärsin äidin päätöksestä pysyä yhdessä "lasten takia" ja en milloinkaan voisi tehdä sitä omille lapsilleni. Lapsuuteni pilasi tavallaan elämäni.
 

Yhteistyössä