Se vain on niin väärin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hulluksi tässä itsensä tuntee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hulluksi tässä itsensä tuntee

Vieras
että sekopäinen, alkoholisoitunut ex-mieheni on saanut eromme jälkeen uuden vaimon ja lapsia, mutta minä olen vielä useamman vuodenkin jälkeen yksin. Heidän onnestaan tai "onnestaan" en mitään tiedä, mutta tuntuu että olinko sittenkin itse sekaisin kun lähdin suhteesta jossa alkoi olla henkisen väkivallan lisäksi myös fyysistä väkivaltaa, ilmeni aina jos toimin toisin kuin mieheni odotti tai halusi. Sukuni ja ystävieni haukkumista ja lopulta eristämis yrityksiä, ystävien kohdalla onnistuikin. Olen vain niin yksin nykyään, ystävistä viimeisetkin kaikkosi kun vihdoinkin pääsin miehestä erilleen.

Kuvittelinko vain kaiken kuten mies sanoi?

Toisaalta tunnen uskomatonta pelkoa edes ajatuksesta uuden parisuhteen kohdalla. Mutta silti sitä haluaisin.
 
siis sinulleko vaimon ja perheen saaminen on merkki ei hulluudesta ja yksin oleminen hulluudesta? kannattaa hakea apua menneisiin traumoihin, jos olet alkanut junnaamaan noihin ajatuksiin. ei ole aina olemassa vaihtoehtoja jotka johtaisivat onneen. valitsit kuitenkin tilanteen, joka on parempi kuin se joka sinulla oli. aikaisemmin tapahtunut ero olisi voinut olla parempi, mutta edelleenkin asiat voivat muuttua parempaan. yksin et silti varmaan siihen pysty.
 
oikeasti ole t varmaan masentunut - mutta hoitoon tuskin pääsee ellei ole itsetuhoinen.

Ja kuka niitä hullunpapereitä haluaisikaan. Ymmärrän tuskasi - mutta varmasti et ole kuvitellut kaikkea.
 
En minä näissä asioissa junnaa mitenkään, toisinaan vain tulee mieleen. Paniikkihäiriöön sairastuin suhteen aikana ja olin masentunutkin, nykyään menee ihan hyvin noin muuten, on helpompi olla ja elää. Harmittaa vain, että näinkö tässä elämässä menee että huonoilla teoilla saa hyvää ja toisinpäin. Terapiassa kävinkin vuoden ajan mutta totesi tämä lääkäri että osaan erittäin hyvin jäsentää asiat ja järkeillä ne enkä ole sekaisin tai muuta, huono itsetunto ja katkeruus vain vaivaa.
Nimenomaan siitä että tuhoisa ihminen sai onnen mutta minä en, vaikka yleisesti ottaen olen hyvin ystävällinen ja rakastava, huolehtiva ja epäitsekäs. Niin, vain mietin minne ne ystävät hävisi myöskin...
 
Eihän tässä pitkällä aikavälillä vielä onnesta tiedetä mitään! Sä oot elänyt, opetellut tuntemaan itsesi ja olet tulossa kokonaiseksi. Mies ehkä elää alkoholihuuruista, väkivaltaista perhehelvettiä. Tietää, et pitäis muuttua, mut ei jaksa/pysty. Sun elämän suuri onni odottaa nurkan takana, tulee koska vaan! Katkeruus pois ja vanha mies unholaan!! Hyviä asioita tapahtuu, kun vaan annat :)
 
Miksi toisten onni on sinulta pois?
Minusta tuollainen yltiökatkeruus on julmaakin toisia kohtaan, vaikkakin periaatteessa ymmärrettävää.

Keskity itseesi, omaan elämääsi ja rakenna asioista mieluisia.
Aloita pienistä jutuista, niin onnistut varmemmin. Mieti mitä haluaisit elämältä (siis itsellesi, ollaksesi tyytyväinen, eikä niin mitä riistäisit muilta!).
 
Eihän tässä pitkällä aikavälillä vielä onnesta tiedetä mitään! Sä oot elänyt, opetellut tuntemaan itsesi ja olet tulossa kokonaiseksi. Mies ehkä elää alkoholihuuruista, väkivaltaista perhehelvettiä. Tietää, et pitäis muuttua, mut ei jaksa/pysty. Sun elämän suuri onni odottaa nurkan takana, tulee koska vaan! Katkeruus pois ja vanha mies unholaan!! Hyviä asioita tapahtuu, kun vaan annat :)
Mikä viittaa siihen, että ap eheytyy paraikaa?
Entä siihen, että hänen exänsä on takuulla edelleen väkivaltainen moniongelmainen?
 

Yhteistyössä