Vaadinko liikaa mieheltäni, mielipiteitä?

Asun avopuolison kanssa ja odotan esikoistamme. Onko tälläinen teidän mielestä ok parisuhteessa ja enää tälläisessä elämäntilanteessa kun pitäisi jo ns aikuistua ja elää normaalia arkea: Mies saattaa lähteä alku illasta yhdelle kaverilleen ja tulla kolmen aikaan yöllä, ellei myöhemminkin. Ne vaan pelaa siellä jotain pelejä tms. Mä itse opiskelen ja haluan mennä jo aikaisemmin nukkumaan, ja haluaisinkin että mies tulisi edes vähän aikaisemmin. Ja miehen mielestä taas on väärin että kysyn että monelta tulee ja jos sanon vaikka että hei tuutko yhdeltä niin mentäis yhdessä nukkumaan, niin hän ottaa sen määräilynä ja suuttuu. Ei voi kunnioittaa ollenkaan mun toivetta tuossa asiassa, ja kääntää sen kokonaan mun syyksi.

Mä en tiedä sitten muista, mutta jotenkin mulla on vaan sellanen kuva, että ei oo liikaa vaadittu/olisi normaalia jos haluaa viettää miehensä kanssa illat tai osan illasta, tai edes mennä samaan aikaan nukkumaan..sitten taas toisaalta en halua olla mikään tiukkis pirttihirmu, joka sanelee toisen tulemisia. Mun mielestä vaan on tyhmää että usein yömyöhään luuhataan kaverilla pelaamaasa. Mies ei koskaan käy baareissa tai mitään sellaista, mutta jotenkin tuntuu että voisi sitten vaan vaikka viikonloppuisin hoitaa sen yöllä hengailun vaikka kyse on vaan jostain kaverilla olemisesta. Mä en taida vaan olla samanlainen, tai kun meen kaverille niin oon siellä pari tuntia tms.

Miten teillä on ollut suhteissanne? Pitäisikö mun vaan hyväksyä tämä vai mitä pitäisi tehdä?

 

Jos toinen on noin hankala niin vielä on helppoa lopettaa yhteinen elämä. Enmä ainakaan noin tympeen tyypin kanssa olis.

 

Jos toinen on noin hankala niin vielä on helppoa lopettaa yhteinen elämä. Enmä ainakaan noin tympeen tyypin kanssa olis.

Helppo lopettaa yhteinen elämä kun vauva jo tulossa?
Vai oliko tämä jotain sarkasmia, mitä en ymmärtänyt...

Mutta ap, parisuhde on kompromisseja. Mun mielestä teidän tulee vain neuvotella asiasta, jotta molemmat on tyytyväisiä. Ei minusta ole kohtuutonta että mies viettää aikaa kaverillaan, myöhäänkin, mutta menee liiallisuuksiin jos se on joka ilta.

Olette ilmeisesti nuoria? Silloin tuo kavereiden kanssa hengailu on korostuneesti tärkeää ja ei ole kannattavaa että alat kieltämään kaikki menot, tai vaatimaan että ne tehdään sun aikataulujen mukaan.

Kuinka usein sun mielestä on ok, että miehesi olisi noin myöhään kaverillaan? Montako kertaa per viikko?

 

Mulla pistää ikävästi silmään tuo "aikuistua ja elää normaalia arkea". Jos mies ei siellä kaverillaan harrasta mitään ns pahaa, niin miksi pitää vaatia häntä siitä luopumaan vain siksi, että mies konformoituisi normiin.

Ymmärrän, jos kyse on siitä, että haluat miehen viettävän enemmän aikaa sinun kanssasi. Tällöin pitää pyrkiä neuvottelemaan sellainen ajankäytöllinen kompromissi, joka molempia tyydyttää. Mutta minusta on epäreilua vaatia toista luopumaan jostain hänelle tärkeästä vain koska ei itse sitä ymmärrä eikä halua tehdä. Itsekin sanot, ettet vain taida olla samanlainen. Mutta sehän ei automaattisesti tarkoita, että mies tekee jotain väärin

Sanoisin siis, että yritä neuvotella miehesi kanssa kompromissi. Sellainen, jossa sinä saat läsnäoloa ja mies saa vapautta hengata, sopivissa määrin.

 

Olette ilmeisesti nuoria? Silloin tuo kavereiden kanssa hengailu on korostuneesti tärkeää ja ei ole kannattavaa että alat kieltämään kaikki menot, tai vaatimaan että ne tehdään sun aikataulujen mukaan.

Kuinka usein sun mielestä on ok, että miehesi olisi noin myöhään kaverillaan? Montako kertaa per viikko?

Joo, oon 22 ja mies 26. Sais se mun puolesta olla vaikka joka ilta esimerkiksi puoleen yöhön, ja vaikka viikonloppuisin pitempääkin. Mutta olis vaan kiva jos ei arkena sinne kolmeen-neljään saakka. Tai sillai just kun pyydän häneltä, että hei tulisitko vaikka mielummin yhdeltä tai kahelta jo niin tää hermostuu ja kokee että määräilen ja rajotan, eikä vaan jotenkin nää asiaa niinkun minä. Vaikka yritän kiinnittää huomiota mun äänensävyyn ja siihen miten asian esitän, niin aina mä vaadin jotenkin liikaa. Mutta ehkä mun pitää vaan jotenki löystää ja yrittää tajuta.

 

Miehes ei vissiin käy töissä vai mitä huhkii yöt? Kiva ku vauva tulee niin sul on vaan kaks huolehdittavaa ja joudut tehdä kaiken yksin.

 

Mulla pistää ikävästi silmään tuo "aikuistua ja elää normaalia arkea". Jos mies ei siellä kaverillaan harrasta mitään ns pahaa, niin miksi pitää vaatia häntä siitä luopumaan vain siksi, että mies konformoituisi normiin.

Ymmärrän, jos kyse on siitä, että haluat miehen viettävän enemmän aikaa sinun kanssasi. Tällöin pitää pyrkiä neuvottelemaan sellainen ajankäytöllinen kompromissi, joka molempia tyydyttää. Mutta minusta on epäreilua vaatia toista luopumaan jostain hänelle tärkeästä vain koska ei itse sitä ymmärrä eikä halua tehdä. Itsekin sanot, ettet vain taida olla samanlainen. Mutta sehän ei automaattisesti tarkoita, että mies tekee jotain väärin

Sanoisin siis, että yritä neuvotella miehesi kanssa kompromissi. Sellainen, jossa sinä saat läsnäoloa ja mies saa vapautta hengata, sopivissa määrin.

Joo tottakai on typerää ajatella, että vain sen takia pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla, koska se on ajattelemalla ajateltu arvoksi ja normiksi. Ei se juuri olekkaan siinä, että koen hänen tekevän jotakin pahaa tai väärää, ei tietenkään, mutta mulla on vaan ollut sellanen kokemus omasta ja muiden elämästä, että arkena ollaan kotona myöhäisillat ja mennään samaan aikaan nukkumaan, ja muina aikoina tehdään sitten muita asioita. Ei oo vaan kivaa kun parisuhteessa ihan erilaiset rytmit tms. Se vaan tuntuu välillä pahalta kun toinen ei pysty ollenkaan joustamaan noissa tulemisissaan, vaikka pyytäisin ihan normaalisti ja nätisti. Mutta kai pitää sitten vaan jotenkin ymmärtää, että ei vaan eletä samanlaista arkea ja oon vaan ylireagoinu.

 

No, eihän sitä voi toisen puolesta päättää, miten pitää elää. Oma tapa ei ole ainoa oikea. Sen sijaan voi valita, millaisen ihmisen kanssa asuu tai hankkii lapsia.

 

Molempien pitää löysätä ja joustaa. Vaikka niin, että välillä mies tulee aikaisemmin, ja välillä sinä menet yksin nukkumaan. Voisi myös olla hyvä idea keskustella asiasta muulloin kuin silloin kun mies on jo sopinut olevansa menossa kavereilleen. Ehkä asiaa voisi sitten käsitellä yleisemmällä tasolla?

 

Joo tottakai on typerää ajatella, että vain sen takia pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla, koska se on ajattelemalla ajateltu arvoksi ja normiksi. Ei se juuri olekkaan siinä, että koen hänen tekevän jotakin pahaa tai väärää, ei tietenkään, mutta mulla on vaan ollut sellanen kokemus omasta ja muiden elämästä, että arkena ollaan kotona myöhäisillat ja mennään samaan aikaan nukkumaan, ja muina aikoina tehdään sitten muita asioita. Ei oo vaan kivaa kun parisuhteessa ihan erilaiset rytmit tms. Se vaan tuntuu välillä pahalta kun toinen ei pysty ollenkaan joustamaan noissa tulemisissaan, vaikka pyytäisin ihan normaalisti ja nätisti. Mutta kai pitää sitten vaan jotenkin ymmärtää, että ei vaan eletä samanlaista arkea ja oon vaan ylireagoinu.

Varmasti tuntuu kurjalta, jos ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa. Kuten jo sanoin, niin molempien pitää joustaa. Totta on myös se, että kun vauva syntyy niin menot rajoittuvat väkisin, ja miehenkin kannattaisi olla siihen valmistautunut. Siitä on sitten tietenkin kahta koulukuntaa, että kannattaako alkaa jo nyt rajoittamaan menojaan vai mennä nyt ku vielä pystyy =) Mutta kyllä se asia pitää tiedostaa ja ottaa vakavasti.

Juttele miehesi kanssa siitä, millaisena hän näkee teidän elämän tulevaisuudessa, ja minkälainen "malli" miehellä on pään sisällä. Monesti niitä ei edes ajattele vaan pitää sitä omaa automaattisesti oikeana.

Musta itsestä ois hassua, jos partneri olettaisi, että mennään samaan aikaan nukkumaan. Olen tehnyt vuosikausia yötyötä, olen aina tykännyt valvoa myöhään ja inhoan aikaisin heräämistä. Eikä tämä näköjään muutu, vaikka kasvoinkin aikuiseksi

 

Tuossa pisti silmään, että oletteko miten paljon jutelleet etukäteen siitä miten vauvanhoito ja kodin työt jakaantuu teidän kesken vauvan synnyttyä? Teidän kodin pelisäännöt kannattaa puhua mahdollisimman selviksi etukäteen, se kuormittaa toivon mukaan vähemmän parisuhdetta sitten kun teitä on kolme.

Mielestäni ei ole liikaa vaadittu, että mies kotiutuisi arkena viimeistään puolilta öin varsinkin jos sä itse käyt koulua, ja noita myöhäisempiä iltoja voisi olla kerran kahdessa viikossa/kuukaudessa viikonloppuisin. Näiden ei ole vauva-aikana mikään pakko loppua, mutta miehen pitää ymmärtää, että vastavuoroisesti sä tarvitset sitten sen saman verran aikaa itsellesi omiin juttuihin.

 

Varmasti tuntuu kurjalta, jos ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa. Kuten jo sanoin, niin molempien pitää joustaa. Totta on myös se, että kun vauva syntyy niin menot rajoittuvat väkisin, ja miehenkin kannattaisi olla siihen valmistautunut. Siitä on sitten tietenkin kahta koulukuntaa, että kannattaako alkaa jo nyt rajoittamaan menojaan vai mennä nyt ku vielä pystyy =) Mutta kyllä se asia pitää tiedostaa ja ottaa vakavasti.

Juttele miehesi kanssa siitä, millaisena hän näkee teidän elämän tulevaisuudessa, ja minkälainen "malli" miehellä on pään sisällä. Monesti niitä ei edes ajattele vaan pitää sitä omaa automaattisesti oikeana.

Musta itsestä ois hassua, jos partneri olettaisi, että mennään samaan aikaan nukkumaan. Olen tehnyt vuosikausia yötyötä, olen aina tykännyt valvoa myöhään ja inhoan aikaisin heräämistä. Eikä tämä näköjään muutu, vaikka kasvoinkin aikuiseksi

Niin, pitää jutella sen kanssa viel uudestaan tosta asiasta sopivampana hetkenä, se on vaan aika herkkä kaikelle vähänkin "negatiiviselle", ja menee helposti vaan väittelyksi. Ei meillä sillai muuten ookkaan mitään sen kummempaa harmia. Eikä tämäkään kai mikään harmi, erilaiset näkemykset vaan. Ja niin on hän sitä kyllä sanonut, että tiedostaa kyllä ettei tulevaisuudessa oo aina mahdollista mennä ja tulla oman halun mukaan, kun uusi perheenjäsen muuttaa elämää. Arvostan tietysti miestä ja hänen halujaan, ja yritän tässäkin tilanteessa kokea sen miten hän kokee.

Heh kyllä mä ymmärtäisin jos mies kävis töissä, mutta kun sitä vapaa-aikaa on 24/7 niin voisi edes yrittää joskus ymmärtää munkin toiveita hänen tulemisista ite tykkään mennä samaan aikaan nukkumaan, ja hänkin kun on kotona ja on menossa nukkumaan niin olettaa, että menen hänen kanssaan samaan aikaan enkä esim jää koneelle.

Mää tästä menen, kiitos vastauksista!

 

Hyvää yötä, toivottavasti saatte asiaa selvitettyä

 

Mun mielestä se on ihan jees jos välillä pyydät tulemaan silleen aikasin et pääsette samaan aikaan nukkumaan Mut jos et koskaan anna hänen olla siellä myöhään niin sit se menee liikaa määräilyks. Tätä mieltä mä oon

 

Onko mies aina ollut tuollainen?

 

Jos toinen on noin hankala niin vielä on helppoa lopettaa yhteinen elämä. Enmä ainakaan noin tympeen tyypin kanssa olis.

Ja Jeesus on olis varmasti tyytyväinen kun sen lapsi ottaisi eron noin helposti...

 

Eiköhän se arki muutu, kun vauva syntyy...

 

Eiköhän se arki muutu, kun vauva syntyy...

Ei välttämättä muutu, nytkin palsta täynnä ketjuja kun mies on ollut koko pääsiäisen kavereittensa kanssa dokaamassa ja että mammat on vappuna lasten kanssa kotona kun isi lähtee bailaamaan

 

Oisko ollut syytä kasvaa aikuiseksi ennen kuin niitä lapsia aletaan hankkia/saada.

 

Ei välttämättä muutu, nytkin palsta täynnä ketjuja kun mies on ollut koko pääsiäisen kavereittensa kanssa dokaamassa ja että mammat on vappuna lasten kanssa kotona kun isi lähtee bailaamaan

Totta.

 

Nyt muutosta päivärytmiin. Näen työssäni viikottain näitä vanhempia, sukupuolesta riippumatta, jotka pelaavat yöt ja nukkuvat iltapäivän puolelle asti. Osa on mennyt ensikotiin asti opettelemaan sitä päivärytmiä ja lapsen kanssa elämistä. Olet nyt tiukkana asiasta! Ei tuo ole enää ihan aikuisen miehen käytöstä.

 

Aikamoisen luuserin kanssa oot mennyt lisääntymään. Onko tuo työttömyys ja kavereilla öiden notkuminen ihan pysyvä olotila?

Itse vaatisin ensi sijassa, että mies menee töihin, ainakin kaikkensa yrittää löytääkseen työpaikan. Sillä tuokin ratkeaisi, kyllä kai mies tulisi järkevämpään aikaan kotiin, jos aamulla olisi aikainen herätys töihin.

 

Nyt muutosta päivärytmiin. Näen työssäni viikottain näitä vanhempia, sukupuolesta riippumatta, jotka pelaavat yöt ja nukkuvat iltapäivän puolelle asti. Osa on mennyt ensikotiin asti opettelemaan sitä päivärytmiä ja lapsen kanssa elämistä. Olet nyt tiukkana asiasta! Ei tuo ole enää ihan aikuisen miehen käytöstä.

Et varmaan ole koskaan ajatellut, että toisilla on erilainen unirytmi kuin sulla? Itse en pysty edes nukahtamaan ennen puoltayötä, yleensä menee 1-3 asti ja nukun 9-11 asti. On kuule kokeiltu elää "normaalirytmissä" muttei siitä paskaakaan tule. Vaihdoin suoraan duuniakin jotta pystyn tekemään vaan iltaa tai yötä.

 

Et varmaan ole koskaan ajatellut, että toisilla on erilainen unirytmi kuin sulla? Itse en pysty edes nukahtamaan ennen puoltayötä, yleensä menee 1-3 asti ja nukun 9-11 asti. On kuule kokeiltu elää "normaalirytmissä" muttei siitä paskaakaan tule. Vaihdoin suoraan duuniakin jotta pystyn tekemään vaan iltaa tai yötä.

Asia nyt kuitenkin on niin, että kun niitä jälkeläisiä tekee, niin niillä se koulu saattaa alkaa kasilta, jolloin herätys on seiskalta.... Ja niiden lasten elämä on varmasti huomattavasti helpompaa, kun ovat pienestä pitäen tottuneet ns. Normirytmiin. Lapset on kuitenkin kovin vaikea totuttaa siihen, jos vanhemmat nukkuu aamu yhteentoista. Joskus vois näitäkin juttuja ajatella vähän pidemmälle...

 

Meillä mies oli samanlainen ennen lasta ja ekan lapsen pikkulapsiaikana. Olin muuten helvetin vihainen ja eron partaalla. Mies kai koki että olen pirttihirmu. Ja ihan varmasti oli siellä kaverillaan pelaamassa kun sinne kerran meninkin vauvan kanssa ja ilmoitin, että hän on lapsen isä, oletan että hän on myös vastuussa.

Mutta hei...anna sen nyt mennä miten haluaa. Ei auta että valitat. Kaikki miehet ei vaan halua vaimon vieressä olla joka ilta eikä se taekoita sitä ettei välitä. Pahinta jos nyt alat marttyyriksi ja saat miehen kokemaan että määräilet. Kun lapsi tulee ja käytös jatkuu niin sillon jätät lapsen miehelle ja tulet itse samaan aikaan kotiin. Kysyt oliko ok.