Kihloista/naimisiin menosta puhuminen

[yhdessä]

Miten tästä asiasta ois hyvä keskustella/ vihjailla olematta liian painostava?!?
Olemme seurustelleet vuosia, yhteinen lapsi, talo, lainat ym. ja mun mielestä olis pikkuhiljaa aika ottaa suhteessakin seuraava askel. Joskus on ollut vähän puhetta et "joo sitten joskus", mutta koskakohan se joskus sit ois. Eihän tässä mikään kiire ole, mut kyllä se vaan antaisi varmuuden tunnetta suhteelle, ja minulle saman sukunimen ku miehellä ja laspsella. Alan jo epäilemään ettei mies olekaan niin tosissaan....
Mites muilla on nämä asiat menneet?

 

[Peyote]

eikö noista voi puhua ihan tasa-arvoisesti? Siinähän on kaksi ihmistä parisuhteessa ja yhdessähän tommosista pitää sopia.

 

[pian vaimo?]

Sanoin suoraan että jos toista aletaan odottamaan, niin sit on aika pistää hynttyyt yhteen myös ns. virallisesti. (toki avoparikin on ihan virallinen joo...) Ja nyt näyttäis siltä että toista odotetaan...

Meilläkin mies on nyt vatvonut asiaa 8 vuotta, eiköhän sen jo tiiä haluaako vaiko ei sitoutua. Kuulemma haluaa, mutta oottelee jotain parempia aikoja rahallisesti. En tiedä miksi, kun en kuitenkaan mihinkään kymppitonnin rinsessahäihin suostu. Pari rinkulaa jostain kultaseppä alesta ja sit maistraattiin, on mun näkemys asiasta.

 

[Pessimisti]

Sanot vaan ihan tasa-arvoisesti että sormus tai ero.

 

["vieras."]

Olisko kannattanu hoitaa noi asiat ennen perheen perustamista niin ei tarviis miettiä että jääkö saavuttamatta?

 

[zurp]

Mä kysyisin ihan suoraan että kulta, mä tahtoisin sun kanssa naimisiin, mennäänkö? Mitä sitä mutkistamaan. jos hällä on jokin syy miksei, niin tuleepahan esille.

 

[en tajuu näitä]

En ikinä harkitsisi avioliittoa ihmisen kanssa, jonka kanssa keskustelu ei olisi vaivatonta ja helppoa asiasta kuin asiasta. Jos pitää netissä miettiä miten puhuisin jostain, niin väärä mies olisi. Tai pohtia asioita yksinään kun voisi vain kysyä toiselta, että onko se tosissaan vielä.

Ihan normaalisti puhuttiin, että olisi kiva mennä naimisiin joskus ja sanoin, että kosikoot sitten kun oikealta tuntuu, jos ei halua minun kosivan. Ja niin se sitten tekikin.

 

["Maj"]

Minä en varmaan olis synnyttänyt lapsia avoliittoon. Olen niin vanhanaikanen. Onneks, mieskin halusi papin aamenen.
Ystävän avomies taas on sitä mieltä, ettei avioliitto lisää sitä rakkautta, joten miksi mennä naimisiin ja panna rahaa häihin.
Meitä on moneen junaan, asemallekin joku jäänyt. Tuo on sellanen asia, joka tulis hoitaa jo seurusteluvaiheessa, ennen yhteenmuuttoa.

 

[heheh]

[QUOTE="Maj";29765807]Minä en varmaan olis synnyttänyt lapsia avoliittoon. Olen niin vanhanaikanen. Onneks, mieskin halusi papin aamenen.
Ystävän avomies taas on sitä mieltä, ettei avioliitto lisää sitä rakkautta, joten miksi mennä naimisiin ja panna rahaa häihin.
Meitä on moneen junaan, asemallekin joku jäänyt. Tuo on sellanen asia, joka tulis hoitaa jo seurusteluvaiheessa, ennen yhteenmuuttoa.[/QUOTE]

Kiitos sinulle. Tämä varmasti auttoi ap:ta asiassaan ihan hirmuisesti. Mutta onneksi SINÄ teit täydellisen valinnan jo aiemmin.

 

[yhdessä (ap)]

Niin siis kukin tekee omalla tavallaan. Toiset menee heti suhteen alussa kihloihin/naimisiin, toiset ei koskaan. Toiset tekee lapset samantien, toiset ei koskaan ja kaikkea siltä väliltä. Toiset on hyviä keskustelemaan, toiset ei niin hyviä jne. Joo ja oon joskus mm. sanonut että olen miettinyt meidän kihloihin menoa, etten ole koskaan ennen (kenenkään muun kanssa) tällaista miettinyt, ni siihenki mies vastas et joo kiva kuulla!? Mä kyllä naisena voisin kysyä suoraan, mut luulen et mies on enemmänki sitä mieltä et et se on miehen tehtävä.

 

["vieras."]

mä en olis tehnyt lapsia ennenkuin oltiin naimisissa, joten meille toi oli ihan luonnollinen valinta et ensin naimisiin ja sit lapset. kannattaa ehkä sunkin sanoa miehelles että jos lisää lapsia haluaa ni sit naimisiin ensin

 

["odottava"]

?

 

[M32]

Selittäkääpäs tämä juttu. Oma kumppani on pysynyt vuosia vierellä, lapsiakin mahdollisesti on ja kenties yhteinen asuntolainakin. Hän on kuitenkin sitä mieltä, ettei halua mennä naimisiin. Millä perusteella joku kehtaa väittää, ettei tämä kumppani ole sitoutunut suhteeseen?

 

["Maj"]

Selittäkääpäs tämä juttu. Oma kumppani on pysynyt vuosia vierellä, lapsiakin mahdollisesti on ja kenties yhteinen asuntolainakin. Hän on kuitenkin sitä mieltä, ettei halua mennä naimisiin. Millä perusteella joku kehtaa väittää, ettei tämä kumppani ole sitoutunut suhteeseen?

näin musta tuntuis.

 

["jotain"]

mielipiteitä

 

[Puuhippa]

Ompa omituinen suhde jos ei tuollaisesta asiasta voi puhua ja tehdä päätöksiä.

 

["jotain"]

?

 

[M32]

[QUOTE="Maj";29766597]Mies pitää takaovea auki[/QUOTE]
Jos et luota miehen olevan tosisaan, miten se papin aamen asiaa muuttaa? Jos kumppani haluaa pois suhteesta, ei avioliitto ole mikään este. Enkä ainakaan minä haluaisi elää sellaisen ihmisen kanssa, joka on suhteessa vain avioliiton vuoksi. Kyllä yhdessä täytyy olla siksi, että toisen kanssa on hyvä olla.

 

[pian vaimo?]

Selittäkääpäs tämä juttu. Oma kumppani on pysynyt vuosia vierellä, lapsiakin mahdollisesti on ja kenties yhteinen asuntolainakin. Hän on kuitenkin sitä mieltä, ettei halua mennä naimisiin. Millä perusteella joku kehtaa väittää, ettei tämä kumppani ole sitoutunut suhteeseen?

No kyllä uskon että mies on sitoutunut suhteeseen.

Mutta nyt kun näitä huollettavia alkaa kohta olla enempi, niin avioliitto tuo erilaista turvaa kuin avoliitto. Mielestäni siis on hyvä sitoutua niin, että jos toiselle käy jotain niin perintö- ym asiat on kunnossa. Helpoin tie siihen on avioliitto.