Laitanpa minäkin lusikkani soppaan eli kahden lapsen opiskeleva yksinhuoltajaäiti, onneksi viimeinen vuosi alkamassa eli valoa tunnelin päässä. Parin viimevuoden aikana olen turvautunut toimeentulotukeen koska opiskelen opintorahalla eli tuki ja laina. Koulumatkaa on reilu sata kilometriä päivässä.
En käy ravintoloissa, en polta, paikallinen päivälehti ja Aku Ankka meille tulee. Autoni on aikoja sitten maksettu velaton peruskottero, vaatteemme ovat kierrätettyjä ja ompelen itselleni vanhoista uutta. Kodinkoneen hajottua olen saanut lahjoituksena jonkun toisen vanhan tilalle eli mm pesukone, mikro, tv, pakastin, ompelukone, saumuri, kuivausrumpu, vedenkeitin jne ovat käytettyinä saatuja. Enpä muista uutta ostaneeni viimeiseen viiteentoista vuoteen eli koko yksinhuoltajuusaikanani.
Malli, merkki, väri yms ei aina ehkä silmää miellytä mutta so. Lapsilla on käytetty kakkosen pleikka ja sen pelit, puhelimia ostavat kummit, samoin lahjarahat käytetään harrastusvälineisiin, kenkiin ja ulkovaatteisiin. Polkupyörät ovat ilmaiseksi saatuja kierrätettyjä. Uimassa käydään kun saadaan lahjakortti, samoin leffassa. Asumme vuokralla, lainaa en saa koska ei ole ollut vakiduunia viiteentoista vuoteen, vain määräaikaisi ja nyt opiskelu, luottotietoni kunnossa, ollut aina.Luottokorttia en saa koska ei ole työtä, en kyllä haluakaan. Nyt opiskellessa saisin Visan mutten ole vielä hakenut, en keksi miten maksaisin sen jälkeen velkaa pois.
Jos joskus haluamme jotakin isompaa, säästämme kuten säästämme esim harrastusmenoihin ja -tarvikkeisiin. Virossa olemme käyneet auton kanssa sesongin ulkopuolella koska silloin se on edullista ja autossa voi nukkua.
Hakiessani toimeentulotukea olen tilivelvollinen kaikista asioistamme sossuun, tietenkin. Tiliotteeni tarkastetaan, tietoni tarkistetaan Kelalta, teen kirjallisen hakemuksen yms. Työssä ollessani en ole näin tilivelvollinen kenellekään elämästäni eli saadessani toimeentulotukea myyn oman vapauteni hallita talouttani. Toisaalta se on hyvä väärinkäytöksien varalta mutta voitte kuvitella kuinka odotan aikaa jolloin pääsen palkkatöihin ja voin ostaa vaikka itselleni ripsivärin tuntematta huonoa omaatuntoa. Toimeentulotukiasiakkaana en istu ulkona syömässä enkä käy hoidattamassa ulkonäköäni. Murrosikäinen lapseni käy parturissa, itse käytän joskus paikallisen oppilaitoksen opiskelijapalveluita ja nuorimman hiukset leikkaan itse, aiemmin leikkasin koko porukalta. Ystävien ja sukulaisten avustuksella joskus pääsemme vaikkapa laivaristeilylle tai teatteriin, lahjaksi saamme myös usein ruokaa ja pesuaineita.
Ulkoisesti emme mielestäni näytä sossun perusasiakkailta, autoani lukuunottamatta eli vielä olen pystynyt pitämään meidät asiallisissa vaatteissa ja hiukset siistinä.
Eli kyllä, toimeentulotuella pysyy hengissä mutta rikastumaan en sillä ole päässyt
Tietysti voi olla eri asia jos ei tarvitse autoa eikä ole pakko kulkea mihinkään mutta ei tämä sossun kanssa hengailu mitään hauskaa ole eli henki pihisee vielä mutta värit alkavat olla melko haaleita