Muistan ala-asteella kun erittäin asiallisen ja mukavan äidin tyttö käyttäytyi kuin maanomistaja... Tytöllä oli vähintään 5 erilaista harrastusta joita vaihteli mielensä mukaan, kuria ei ollut, jopa äiti nukkui tytön tavaroiden keskellä kaksiossa, vaikka tytöllä oli oma huone, koska tyttö ei halunnut heittää mitään pois. Vuosikausia vanhoja hevoslehtiä, vanhoja suoristettuja karkkipapereita, karkkilaatikoita kahden edellis joulun pikkujoululahjoina saatuja täysiä suklaarasioita, Mitä vain!! Siellä äiti sitten nukkui kamojen keskellä ilman huolen häivää, koska teki aina kuten tyttö halusi, tyttö sai myöskin olla kaveripiiristäni myöhimpään ulkona, aiheutti koulussa ja pihalla muille lapsille mustelmia, pahoja raapaleita, eikä kukaan sanonut mitään koska tytöllä oli niin monta harrastustakin että hyvinhän siellä kotona menee

Opettajat eivät puuttuneet huomioineet millään lailla, sen sijaan luokan hiljaisinta tyttöä vietiin kesken tuntien koulupsykologin juttusille, nähnyt tämän vierestä

Niinpä nämä pienet ekaluokkalaiset elivät täysin pelon vallassa tälle tytölle "kavereina" joita sitten käskytettiin milloin minnekkin tytön toimesta... myöskin toisten oma oli tytön mielestä hänen omansa AINA ja yleisesti tätä pidettiin yllä väkivaltaisin keinoin tytön toimesta...
Kuunnelkaa lastanne älkääkä hyväksykö koskaan kaveripiiriin tällaisia lapsia, sillä pilaavat lapsen normaalin kanssakäymisen mahdollisuuden... Eräs kaverini äiti oli tämän tytön puolella kun tuli pihalla ollessa riitaa ja kaveri pakeni kotiinsa äitin turvaan, äiti pisti oman lapsensa syyksi tämän... Olkaa siis tarkkoja kavereiden suhteen! Tällainen vuorovaikutuksen puuttuminen voi vaikuttaa pitkälle elämään ja tuleviin suhteisiin....
90-luvulla tuota ei ehkä vielä koettu kasvatukselliseksi ongelmaksi, saatika käytöshäiriöksikään, vaikka olisi saanut...