Mitä virheitä / vääryyksiä omat vanhempanne (erityisesti äitisi) tekivät lapsenkasvatuksen suhteen ja sinua kohtaan? Mitä huonoja puolia vanhemmissasi (erityisesti äidissä) oli? Miten tämä on vaikuttanut sinuun henkisesti? Olisitko erilainen jos vanhempasi olisi tehnyt asiat oikein? Oliko vanhemmissasi hyvääkin? Ja oletko antanut heille/hänelle myöhemmin anteeksi? Oletteko nykyään millaisissa väleissä?
Tiivistettynä voinee sanoa että ei rakastanut eikä välittänyt, olin lähes täysin ignoorattu ja heitteillä koko lapsuuteni, heti siitä lähtien kun suunnilleen sain pidettyä itseni hengissä. Tottakai on vaikuttanut ja paljon, en esim. muista lapsuudestani juuri mitään, en luota ihmisiin enkä voi sietää lapsia (minuun on niin iskostettu se että lapset ovat vain ärsyttäviä, vaativia k-päitä).
Todennäköisesti olisin hyvinkin paljon erilainen, ja erilailla menestynyt. Toki henkisesti eniten, mutta myös muilta osin. Esim. lukioon pääsin vasta täysi-ikäisenä kun asuin itsekseni, peruskoulun jälkeen en saanut sinne mennä koska vanhempani olivat sitä mieltä että kirjat ovat liian kalliit.
Hyväksi voinee sitten katsoa sen että olen hyvin itsenäinen ja tiedän pärjääväni tilanteessa kuin tilanteessa. Ja makaaberia kyllä, en yhtään pelkää esim. vanhempieni kuolemaa, koska ei minulla ole käytännössä ikinä ollut vanhempia.
Anteeksi en voi antaa, koska hän jatkaa huonoa kohteluaan tänäkin päivänä, eikä myönnä mitään pahoja takojaan edes niiden tekohetkellä! Eihän sellaiselle ihmiselle voi antaa anteeksi. Ymmärrän osittain miksi hän on tuollainen, mutta en hyväksy enkä anna anteeksi. Hän on kuitenkin ollut aikuinen, jonka olisi pitänyt sitten vaikka antaa minut adoptioon jos ei pystynyt itse hoitamaan. Hyvin vähäiset välit, käyn vierailulla noin kerran vuodessa enkä kerro hänelle yhtään mitään elämästäni, itse en pidä yhteyttä mutta välillä vastaan puheluihinsa.