Oon niiiiiin onnellinen, ku mun lapsi ei kitise.

Ei siis narise, kitise, vingu mitään koskaan naama nutturalla ärsyttävällä itkun sekaisella äänellä. Kyläpaikan kersa vinkuu pitkin yötä sängyssään (leikki-ikäinen), milloin peitto huonosti, milloin lelu kadoksissa. Kitisee muutenki kaikesta ja vaikka kaatuessaan huutaa 15min ja sen päälle kitisee toiset ja mamma ymmärtää ja lepyttää.

Onneksi mun lapsi osaa pyytää nätisti,ei heräile yöllä (nukkuu mun vieressä), ei vingu joka asiasta, satuttaessaan itsensä rauhoittuu lohdutukseen kohtuullisessa ajassa jne. Ihana lapsi!

 

Vau!
Mun 5 viikoinen on samanlainen ja nukkuu ainakin 9h yöunet
Vahemmat sitten ovat jo muutenkin apuna ja menevät itsestään nukkumaan

 

Mun lapsi on puoli vuotiaasta nukkunut 10-14h yössä heräilemättä. Nukkuu vieressä, ku se on kivaa meistä molemmista. Pitää olla kiitollinen helposta lapsesta.

 

Munkaan lapset eivät mitään kitisijä-itkijöitä olleet, joskus ihmettelin esikoisenkin kohdalla jos se kerran vuoteen itki vähän, ja kuulosti lähinnä tekoitkulta sekin, että onko tuokaan ihan normaalia.
Mutta perhana murrosikä! Nyt se jankuttaa ja jankuttaa, karjuu ja onpa niitä isompia porujakin kuultu.

 

Täälä on kans aika helppo lapsi. Vielä liki 3-vuotiaanaki. Noo, tokihan tulee vähän haastavampiaki tilanteita, kun sitä omaa tahtoa tietysti on, mut ne "taistelut" menee nopeasti ohi.
Paitsi siinä mielessä ei ollut helppo, kun se vierasti pitkään, jo 3kk iästä lähtien. Ei voinu jättää mummullekaan hoitoon ees lyhyeksi aikaa ku vasta liki 2-vuotiaana. Sit tuli pikkusen takapakkiaki, mutta nyt saattais jäädä vaikka vieraalleki hoitoon.

 

onneksi ei kitise, niin voi purkaa aggressioitaan isompana vaikka ryhtymällä sarjamurhaajaksi.

 

Nii, ku niitä aggressioitahan ei voi purkaa muuten, kuin huutamalla ja räyhäämällä. Minäkään en huuda, vingu enkä kitise, vaan puran aggressioita siivoamalla ja urheilemalla. Tyttö purkaa turhautumistaan sanallisesti, piirtämällä ja tekemällä jotain kiellettyä. On kyllä muuten äänekäs ja pääasiallisesti tyytyväinen ja hyväntuulinen. Ei se, että ei kitise tarkoita, että istuisi hiljaa nurkassa.

 

Nii, ku niitä aggressioitahan ei voi purkaa muuten, kuin huutamalla ja räyhäämällä. Minäkään en huuda, vingu enkä kitise, vaan puran aggressioita siivoamalla ja urheilemalla. Tyttö purkaa turhautumistaan sanallisesti, piirtämällä ja tekemällä jotain kiellettyä. On kyllä muuten äänekäs ja pääasiallisesti tyytyväinen ja hyväntuulinen. Ei se, että ei kitise tarkoita, että istuisi hiljaa nurkassa.

Wau on sulla täydellisellä äidillä ihanan täydellinen lapsi!! Sä olet varmasti ihan mielettömän paras ja täydellinen ihminen täydellisin kitisemättömän lapsesi kanssa. Onneksi olkoon!

 

No jaa, yhden kitisevän ja tarkan/herkän lapsen äitinä voin sanoa että ei maailma kaadu siihen jos saa kitisevän lapsen.

Sit vaan osoitetaan rauhassa lapselle että milloin kitinä on aiheellista ja milloin ei. Sitä en kiellä etteikö hermoille kävisi välillä, mutta itseäni lohduttaa huomata että iso osa kitinöistä jää pois lapsen kasvettuakin.

 

Eilen luin eroahdistuksesta kun mietin miksi tuo meidän vauva on alkanut kitisemään:

Turvallisessa kiintymyssuhteessa on normaalia, että lapsi reagoi erotilanteisiin näkyvästi, eli hän uskaltaa protestoida. Toisin sanoen, jos lapsesi uskaltaa meuhkata sinulle, teillä on mitä luultavimmin hyvä suhde.

 

Meillä on ollut tosi rauhallinen ja kaikinpuolin helppo lapsi, rääkyvä ja kitisevä ja nariseva lapsi, vauvana helppo ja tyytyväinen mutta nyt leikki-ikäisenä vaikea ja tyytymätön lapsi, ja sit viimesin on oikea aurinko mutta omapäinen ja huono nukkumaan.

Kaikki silti yhtä rakkaita ja ihania.

Ja toi eka on nyt murrosikäisenä aivan liian rauhallinen ja hyvä nukkumaan, siitä aiheutuu isoja ongelmia.

 

Siitä vaan ei saa ääneen iloita ettei kitisijäpentujen äitsykät vittuunnu.