V
S
Stembson
Vieras
Useita muitakin vastaavia käyttäneenä, voisin omalta kohdalta todeta, että kaikki ovat aiheuttaneet aluksi löysää vatsaa muutaman päivän, myös aina annostusta nostettaessa. Pari kuukautta jatkuvia hyvin voimakkaita painajaisia ja väsymystä. Käytön aikana tihentynyt virtsaamisen tarve, viivästynyt orgasmi ja haluttomuus. Lisääntynyt nälän tunne. Myös "erakoitumista" ainakin minun tapauksessa juuri Sertralinin käytön myötä.
Positiivista on, että ensimmäistä kertaa tuntuu, että nämä myös vähentävät ahdistusta ja mielialojen vaihtelua. Annokseni on 200mg.
Sopinee huomauttaa, että välillisesti(ei siis suoraa, kuten esim. bentsot) muuttaa käyttäytymistä alkoholin vaikutuksen alaisena. Jos enemmän sekaisin haluat oireittesi kanssa, niin älä syö näitä lääkkeitä. Alkoholi ja SSRI-lääkkeet eivät sovi yhteen ainakaan minulla, alkaa tuutaa-autot huutaa. Kokemusta on ja useaan otteeseen. Lähellä ollut, etten olisi totaalisesti sotkenut elämäni.
Positiivista on, että ensimmäistä kertaa tuntuu, että nämä myös vähentävät ahdistusta ja mielialojen vaihtelua. Annokseni on 200mg.
Sopinee huomauttaa, että välillisesti(ei siis suoraa, kuten esim. bentsot) muuttaa käyttäytymistä alkoholin vaikutuksen alaisena. Jos enemmän sekaisin haluat oireittesi kanssa, niin älä syö näitä lääkkeitä. Alkoholi ja SSRI-lääkkeet eivät sovi yhteen ainakaan minulla, alkaa tuutaa-autot huutaa. Kokemusta on ja useaan otteeseen. Lähellä ollut, etten olisi totaalisesti sotkenut elämäni.
?
....
Vieras
Itsekin aloitin Sertralinit joskus pari vuotta sitten, ja sivuvaikutukset oli niin inhottavat, että pakko oli lopettaa parin viikon jälkeen. Ensinnäkin unettomuus, huimaus, "poissaoleva"-olo ja pahoinvointi haittasivat töissä käymistä huomattavasti enemmän kuin keskivaikea masennus mihin ne määrättiin. Samoin tuntoaisti muuttui ihan kummallisesti, alapäästä se hävisi ja esim. käsivarsissa taas pienikin hipaisu tuntui lyönniltä. Ei sopineet minulle.
K
kalju?!
Vieras
Onko kellään ollut hiustenlähtöä lääkkeen käytön yhteydessä? Mulla 150 mg/pvä ja parin kk:n kuluttua tukka tippui puoleen. Eipä paljon piristä..
M
"majava"
Vieras
Itse alotin kyseisen lääkkeen ottamisen noin kk sitten. Ensimmäisen viikon söin 50mg, mutta viikon päästä se nostettiin 100mg/vrk. Kahtena ensimmäisenä päivänä en jaksanut edes nousta sängystä, voimat oli ihan lopussa, mutta muutaman päivän jälkeen olo alkoi pikkuhiljaa kohenemaan ja sitten tuli se tunteeton jakso. Tuntu ettei mikään enää hermostuta. Nyt olen huomannut että nään ihmeellisiä unia, jotka välillä sekotan todellisuuteen, hikoilen kamalasti, nälän tunne on hävinny, vatsa on lähestulkoon aina ripulilla ja olen alkanut puhumaan unissani. (Käytän myös 7.5mg zopinoxia iltaisin) .. Pahin kuitenkin on että muistini on huonontunu aivan sairaasti.. Esim ei puhettakaan, että muistaisin mitä olen tänä aamuna tai puhumattakaan viime viikolla tehny. En muista päiviä enkä mitään. Ja alkoholia ottaessa, muutun agressiiviseksi ja aamula en muista taaskaan mitään.
Ja syön siis kyseistä lääkettä amfetamiini riippuvuuteen.
Ja syön siis kyseistä lääkettä amfetamiini riippuvuuteen.
J
Jesus Joplin
Vieras
Olen nyt syönyt sertralinia pari kuukautta. On ollut paljon apua. Nyt tuntuu, että annosta tarvitsee ehkä nostaa vähän. Tällä hetkellä se on 50 mg. On auttanut sekä pakkoajatuksiin että masennukseen. Lisäksi olen aloittanut Tuulikki Saariston "taikasanojen" käytön (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9519777652&lang=fi). Erittäin hyvin sopii lääkityksen kanssa. Suosittelen.
Sivuvaikutuksia oli alussa jonkin verran. Lähinnä kipeitä erektioita öisin. Myös seksihalut olivat aluksi kadoksissa. Samoin siemensyöksyn saaminen oli "työn takana". Lisäksi kun normaalisti kalu lerpahtaa laukeamisen jälkeen, nyt se jatkoi seisomista täydessä tanassa. Nyt seksielämä palautunut ennalleen. Ehkä saa vähän kauemmin tehdä hommia, mutta se ei haittaa.. ainakaan puolisoa
.
Sivuvaikutuksia oli alussa jonkin verran. Lähinnä kipeitä erektioita öisin. Myös seksihalut olivat aluksi kadoksissa. Samoin siemensyöksyn saaminen oli "työn takana". Lisäksi kun normaalisti kalu lerpahtaa laukeamisen jälkeen, nyt se jatkoi seisomista täydessä tanassa. Nyt seksielämä palautunut ennalleen. Ehkä saa vähän kauemmin tehdä hommia, mutta se ei haittaa.. ainakaan puolisoa
.
S
Seppo (nimi muutettu)
Vieras
Kahdeksan vuotta söin ko. lääkettä vaihtelevasti 50-100mg annoksilla. Ei juurikaan muuta vaikutusta muutakuin että pahin ahdistus pysyi poissa. Tuon kahdeksan vuoden ajan kärsin lähes kuukausittain helvetinmoisista selkäkivuista ja selkälihasten krampeista. Niitä ei ole ilmennyt lääkityksen lopettamisen jälkeen. Mirtatsapiini on nyt ollut lääkityksenä ja olo on huomattavasti parempi kuin mitä oli tuon sertraliini kuurin aikana. Voi myös tietenkin olla että mirtatsapiini on lopettanut nuo selkäkivut... ken tietää?
J
"Jape"
Vieras
Itse aloitin sertraliinin käytön noin 8 vuotta sitten. Se määrättiin paniikkihäiriöön. Sitä ennen käytössä oli hetken aikaa Cipramil, mutta lääke vaihtui melko pian Sertraliiniin. Käytössä oli alussa Zoloft ja sen jälkeen eri firmojen Sertraliini-lääke, kenen kulloinkin. Yleensä Ratiopharm tai Orion. Annos on ollut lähes alusta saakka 150mg/vrk. Lääke auttoi oireisiin erittäin hyvin. Satunnaista ahdistusta kyllä ilmeni silloin tällöin, mutta se oli kestettävissä.
Noin puolitoista vuotta sitten ajattelin, että lopetan pikkuhiljaa lääkkeen käytön, kun asia tuli puheeksi työterveyslääkärin kanssa. Vähensin annosta 100mg:hen ilman minkäänlaisia sivuvaikutuksia. Siitä noin kuukauden kuluttua pudotin annosta edelleen 50mg:hen -> univaikeudet alkoivat. En saanut nukuttua yöllä juuri lainkaan. Jaksoin noin kolme vuorokautta niillä 1-3h yöunilla ja nostin annoksen takaisin 100mg:aan. Taas uni maittoi samantien lääkkeen noston jälkeen normaalisti eikä muitakaan oireita ilmennyt. Elämä tuntui jotenkin paremmalta tuolla 100mg annoksella, kuin entisellä 150mg:lla. Seksihalut lisääntyivät, olin mahdollisesti entistä virkeämpi, mieli tuntui "kirkkaammalta", olin elinvoimaisempi.
Tätä kesti arviolta vuoden verran, kunnes alkoi tulla satunnaisia ahdistus/paniikkikohtauksia, aivan satunnaisissa paikoissa, liittyen ei-tiettävästi-mihinkään. Kohtaukset alkoivat tiheentyä/pahentua ja tämän vuoden syyskuun alun jälkeen ahdistava olo oli lähes jatkuvaa. Minulla oli enemmän ahdistunut, kuin normaali olo. Mahakipua, vääntävää tunnetta mahassa, palan tunnetta kurkussa, painon tunne rinnan päällä, hengenahdistusta, käsien tärinää, kuumotusta päässä, pyörrytystä/huimausta ja oletettavasti siitä johtuvaa "sekoamisen" pelkoa. Yleisesti ottaen todella hermostunut olo, joka paikassa tuntui värinää. Myös nenä oli tukossa silloin, kun ahdisti paljon. Purin hampaita loukkuun, puristin käsiä nyrkkiin ja yritin kestää. Työnteko oli aika mahdotonta. Toimistotyö, joka vaati keskittymistä. Kenties raskas ruumiillinen työ olisi voinut olla vain hyvästä. Puolitoista viikkoa tästä ja lääke nostettiin takaisin entiseen annokseensa, 150mg:hen.
Tuli käytyä näiden oireiden yhteydessä myös taas muutaman kerran sydänfilmissä sekä kerran sydämmen ultraäänessä, ettei ole mitään fyysistä ongelmaa, joka aiheuttaa näitä ahdistuksia. Sydänfilmistä löytyi joku ensimmäisen asteen AV-katkos. Se on kuitenkin ollut siellä jo viime mittauksessa vuonna 2005, eli ei muutosta sen suhteen. Kuulemma vaaraton. Kardiologi totesi ultraäänessä sydämmen toimivan täysin normaalisti.
Tuosta nostosta on nyt siis about 6 viikkoa. Ahdistus on hiljalleen vähentynyt ja olo tuntuu taas melko hyvältä, vaikkakkin enemmän ahdistuneelta verraten esim. parin-kolmen kuukauden takaiseen olotilaan. Oikeastaan viimeiset kolme-neljä päivää ovat olleet huomattavan "vähäahdisteisia". Inhottavin sivuoire nostosta lienee, että seksi ei liiemmin enää valitettavasti kiinnosta, saati tunnu missään, verraten tuohon 100mg ajanjaksoon. Tosin senkin aikana oli suuria vaikeuksia/mahdotonta saada orgasmia _yhdynnässä_. Kuitenkin oli haluja ja tuntui hyvältä. Nyt ne meinaavat olla myös poissa. Ilmeisesti tähän on vaan kuitenkin totuttava, ainakin toistaiseksi. Elämä oli kuitenkin aika helvettiä tuon jatkuvan ahdistuksen pauloissa.
Noin puolitoista vuotta sitten ajattelin, että lopetan pikkuhiljaa lääkkeen käytön, kun asia tuli puheeksi työterveyslääkärin kanssa. Vähensin annosta 100mg:hen ilman minkäänlaisia sivuvaikutuksia. Siitä noin kuukauden kuluttua pudotin annosta edelleen 50mg:hen -> univaikeudet alkoivat. En saanut nukuttua yöllä juuri lainkaan. Jaksoin noin kolme vuorokautta niillä 1-3h yöunilla ja nostin annoksen takaisin 100mg:aan. Taas uni maittoi samantien lääkkeen noston jälkeen normaalisti eikä muitakaan oireita ilmennyt. Elämä tuntui jotenkin paremmalta tuolla 100mg annoksella, kuin entisellä 150mg:lla. Seksihalut lisääntyivät, olin mahdollisesti entistä virkeämpi, mieli tuntui "kirkkaammalta", olin elinvoimaisempi.
Tätä kesti arviolta vuoden verran, kunnes alkoi tulla satunnaisia ahdistus/paniikkikohtauksia, aivan satunnaisissa paikoissa, liittyen ei-tiettävästi-mihinkään. Kohtaukset alkoivat tiheentyä/pahentua ja tämän vuoden syyskuun alun jälkeen ahdistava olo oli lähes jatkuvaa. Minulla oli enemmän ahdistunut, kuin normaali olo. Mahakipua, vääntävää tunnetta mahassa, palan tunnetta kurkussa, painon tunne rinnan päällä, hengenahdistusta, käsien tärinää, kuumotusta päässä, pyörrytystä/huimausta ja oletettavasti siitä johtuvaa "sekoamisen" pelkoa. Yleisesti ottaen todella hermostunut olo, joka paikassa tuntui värinää. Myös nenä oli tukossa silloin, kun ahdisti paljon. Purin hampaita loukkuun, puristin käsiä nyrkkiin ja yritin kestää. Työnteko oli aika mahdotonta. Toimistotyö, joka vaati keskittymistä. Kenties raskas ruumiillinen työ olisi voinut olla vain hyvästä. Puolitoista viikkoa tästä ja lääke nostettiin takaisin entiseen annokseensa, 150mg:hen.
Tuli käytyä näiden oireiden yhteydessä myös taas muutaman kerran sydänfilmissä sekä kerran sydämmen ultraäänessä, ettei ole mitään fyysistä ongelmaa, joka aiheuttaa näitä ahdistuksia. Sydänfilmistä löytyi joku ensimmäisen asteen AV-katkos. Se on kuitenkin ollut siellä jo viime mittauksessa vuonna 2005, eli ei muutosta sen suhteen. Kuulemma vaaraton. Kardiologi totesi ultraäänessä sydämmen toimivan täysin normaalisti.
Tuosta nostosta on nyt siis about 6 viikkoa. Ahdistus on hiljalleen vähentynyt ja olo tuntuu taas melko hyvältä, vaikkakkin enemmän ahdistuneelta verraten esim. parin-kolmen kuukauden takaiseen olotilaan. Oikeastaan viimeiset kolme-neljä päivää ovat olleet huomattavan "vähäahdisteisia". Inhottavin sivuoire nostosta lienee, että seksi ei liiemmin enää valitettavasti kiinnosta, saati tunnu missään, verraten tuohon 100mg ajanjaksoon. Tosin senkin aikana oli suuria vaikeuksia/mahdotonta saada orgasmia _yhdynnässä_. Kuitenkin oli haluja ja tuntui hyvältä. Nyt ne meinaavat olla myös poissa. Ilmeisesti tähän on vaan kuitenkin totuttava, ainakin toistaiseksi. Elämä oli kuitenkin aika helvettiä tuon jatkuvan ahdistuksen pauloissa.
M
"Miukku"
Vieras
Itselläni haittavaikuttukset olivat alussa kamalan voimakkaat ja tuntui ettei pysty elämään niiden kanssa, oli päänsärkyä ja väsymystä ja ripulointia. Nyt 4 kk syöneenä olo on parempi, tunteet ovat taas päässet "valloilleen" ja elämä on parempaa kuin ennen. Annos tällä hetkellä 100 mg. Lisäksi opamoxia ja propralia ahdistukseen ja paniikkioireisiin.
?
"..."
Vieras
sain tänään kys. lääkettä, aloitetaan 25mg viikko pari ja sit nostetaan 50mg. lääkäri sanoi että voi ottaa yöksikin, jos oksettava olo tulee (kuten cipralex aikoinaan teki). kokeilen nyt ensin ottaa aamuisin, mutta jos sama olo tulee kuin cipralexistä ettei pysty kun makaan hiljaa paikallaan liikkumatta ja pidätteleen oksennusta. vois olla parempi nukkua se paha olo pois? stella kuitenkin menee illalla.
J
jppåa
Vieras
sertlaniinit ollu käytössä nyt monta vuotta, en muista enään alku haittavaikutuksia mutta kai niitä oli, itellä kumminkaa ei kauaa jatkunut ja helpottivat elämää suuresti, nyt olen lääkettä lopettamassa ja sekin tuntuu ihan OKlta lääkärin ohjeiden mukaan 
.
.
V
Valdemar
Vieras
Itse olen syönyt lääkettä pienenmän aloituksen jälkeen 300mg päivässä ja nyt mietin todella lopetusta tai ainakin lääkärin vaihtoa. mulla lääke toiminut osittain sairaanloisen ahdistukseen ja pelkoon. syön tietty myös muita lääkkeitä myös. Seksihalut kadonneet täysin, ripulointia, välillä erittäin kovaa lihas tärinää. mut nää on varmasti hyvin yksilöllisiä oireita. Tuntuu myös että on tullut enemmän itsetuhoisia ajatuksia. Mutta tää on yksilöllistä.
P
pakkko
Vieras
Onko kellään pakkoajatuksista kärsivällä tätä lääkitystä? Onko tehonnut? ja jos on niin kuinka nopeasti?
T
toistuva keskivaikea masennus
Vieras
Oon nyt vuoden käyttäny lääkettä 100mg aamuisin. ensimmäiset 4kk oli vaikeaa, mutta rinnalla oli myös ketipinor. sen lopetettua olo helpottui, eli se ei sopinut mulle.
sertalinin haittavaikutuksia vieläkin:
- paino nousee n. 1kg/kk
- ihon kutina
- ihon kihelmöinti
- ei kiitos! seksille
- haukoittelu, yleensä tilanteissa joissa pitää olla oikein tarkkana.
- huimaus
- kävelyvaikeuksia, nyt tosin alkaneet helpottua. Alussa kävely oli niinkin vaikeaa, ettei ihmisten ilmoille kehdannut mennä.
- maha näyttää siltä kuin olisin raskaana, keskivartalo on pallo.
Mutta on POSITIIVISTAKIN:
- ei tee mieli tappaa itteään
- ei tee mieli tappaa ketään muutakaan
- jatkuva itkeminen kadonnut, tosin nyt ei itkua tule vaikka kuinka vääntäis
- rakastan lapsiani, enka haluakkaa luopua heistä
- pelon ja epäonnistumisen tunteet pois
että niin, sain lääkkeen masennukseen, joka todettiin jo raskausaikana. mutten suostunut aloittamaan lääkettä, kun vasta sitten ku olin synnyttänyt. synnytys käynnistettiin lääkäreiden ( psykiatrin+ synnytyslääkärin) pyynnöstä rv 38+2.
tämä on jo kolmas masennus joka liittyy raskauteen tai synnytykseen, kokemuksen äänellä en suosittele masennusta ja raskautta kellekkään...
mutta mitäpä sitä äiti ei lastensa eteen tekisi
sertalinin haittavaikutuksia vieläkin:
- paino nousee n. 1kg/kk
- ihon kutina
- ihon kihelmöinti
- ei kiitos! seksille
- haukoittelu, yleensä tilanteissa joissa pitää olla oikein tarkkana.
- huimaus
- kävelyvaikeuksia, nyt tosin alkaneet helpottua. Alussa kävely oli niinkin vaikeaa, ettei ihmisten ilmoille kehdannut mennä.
- maha näyttää siltä kuin olisin raskaana, keskivartalo on pallo.
Mutta on POSITIIVISTAKIN:
- ei tee mieli tappaa itteään
- ei tee mieli tappaa ketään muutakaan
- jatkuva itkeminen kadonnut, tosin nyt ei itkua tule vaikka kuinka vääntäis
- rakastan lapsiani, enka haluakkaa luopua heistä
- pelon ja epäonnistumisen tunteet pois
että niin, sain lääkkeen masennukseen, joka todettiin jo raskausaikana. mutten suostunut aloittamaan lääkettä, kun vasta sitten ku olin synnyttänyt. synnytys käynnistettiin lääkäreiden ( psykiatrin+ synnytyslääkärin) pyynnöstä rv 38+2.
tämä on jo kolmas masennus joka liittyy raskauteen tai synnytykseen, kokemuksen äänellä en suosittele masennusta ja raskautta kellekkään...
mutta mitäpä sitä äiti ei lastensa eteen tekisi
A
"Ahdistunut"
Vieras
Itse aloitin ko. lääkkeen käytön viime elokuussa eli n. 7 kuukautta oon sitä syöny. Lääke määrättiin mulle paniikkihäiriöön ja alotettiin 50mg ensimmäinen kuukausi. Oireet paheni, ahdisti koko ajan ja huimasi, muita sivuoireita ei onneks tullu. Nostettiin 100mg ja pieniä sivuoireita tuli eikä paniikkikohtaukset oo vieläkään kokonaan kadonneet mutta ainakin lääke on tehnyt niistä "helpompia". Oon onnekas ettei mulla just hirveesti mitään sivuoireita ole ollut, halut edelleen talella , mutta huomaan lääkkeen kyllä turruttaneen tunteita. Osaan välillä itkeä, nauraa ja huutaa, mutta välillä on sellanen vihannesolo, ettei mikään tunnu miltään... En oikein tiedä suosittelenko lääkettä vai ei, hyvä jos se jollekin auttaa siihen, mihin lääkettä ollaan annettu.
, mutta huomaan lääkkeen kyllä turruttaneen tunteita. Osaan välillä itkeä, nauraa ja huutaa, mutta välillä on sellanen vihannesolo, ettei mikään tunnu miltään... En oikein tiedä suosittelenko lääkettä vai ei, hyvä jos se jollekin auttaa siihen, mihin lääkettä ollaan annettu.
R
Raskaus ja sertralin
Vieras
Sinä joka kyselit raskaudesta ja sertralinista, voit olla yhteydessä teratologiseen keskukseen. Myös heidän nettisivuiltaan saattaa löytyä aiheesta tietoa.
Itse olen käyttänyt lääkettä useamman vuoden 50 mg päivässä vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja toistuvaan masennukseen. Käytin lääkettä myös raskauden akana, koska psykiatri ja gynegologi arvioivat, että se on raskauden, minun ja vauvan terveyden kannalta parempi ja turvallisempi vaihtoehto. Lääkettä ei voi tutkia "ihmiskokein" ja vakuutustenkn vuoksi nuo varoitukset ovat paketeissa. Lääkäri kertoi, että mahdolliset haittavaikutukset ovat näkyneet lähinnä jonkintyylisinä lievinä vieroitusoireina vastasyntyneessä, jos lääkettä on käytetty synnytykseen saakka. Minn kohdallani tehtiin nin, että lääkitys lopetettiin pikkuhiljaa ennen synnytystä ja aloitin sen uudelleen heti synnytyksen jälkeen. Vauvassa ei näkynyt mitenkään. Nyt jo terve viisivuotias. Imetykseen ei vaikuttanut. Mutta tosiaan tuo teratologinen tai gynegologi on oikea paikka jutella asiasta.
Itse olen käyttänyt lääkettä useamman vuoden 50 mg päivässä vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja toistuvaan masennukseen. Käytin lääkettä myös raskauden akana, koska psykiatri ja gynegologi arvioivat, että se on raskauden, minun ja vauvan terveyden kannalta parempi ja turvallisempi vaihtoehto. Lääkettä ei voi tutkia "ihmiskokein" ja vakuutustenkn vuoksi nuo varoitukset ovat paketeissa. Lääkäri kertoi, että mahdolliset haittavaikutukset ovat näkyneet lähinnä jonkintyylisinä lievinä vieroitusoireina vastasyntyneessä, jos lääkettä on käytetty synnytykseen saakka. Minn kohdallani tehtiin nin, että lääkitys lopetettiin pikkuhiljaa ennen synnytystä ja aloitin sen uudelleen heti synnytyksen jälkeen. Vauvassa ei näkynyt mitenkään. Nyt jo terve viisivuotias. Imetykseen ei vaikuttanut. Mutta tosiaan tuo teratologinen tai gynegologi on oikea paikka jutella asiasta.
J
jarmo (nimi muutettu)
Vieras
Itselläni on. Pääasiassa ahdistukseen auttanut ja mielialaakin nostanut jonkinverran, pakkoajatukset sen sijaan samaa tasoa tai entistä pahemmat.
U
"utelias"
Vieras
Ihan uteliaisuuttani kysyn, että jos ottaa huomattavan yliannostuksen näitä pillereitä, niin mitä tapahtuu?
S
sertralin
Vieras
Olen käyttänyt ko. lääkettä pian 3 vuotta, 100mg annostuksella. Aluksi jouduin kokeilemaan monia lääkkeitä kunnes löydettiin edes yksi toimiva valmiste. Alussa sivuvaikutuksia en edes huomannut vakavan masennuksen takaa, masennus oli ottanut vallan niin että sain "pääni sisäisistä" ongelmista jo fyysisiä oireita, kuten selittämättömiä usein toistuvia vatsa ja pääkipuja. Lääkkeen aloittamisen jälkeen kaikki parani, asiaan tokikin vaikutti myös säännöllisen psykoterapiassa käyminen.
Lääke toimii niin hyvin että olen kuullut parilta ihmiseltä joiden kanssa masennukseni on tullut puheeksi "En ikinä olisi uskonut että sinä olet masentunut!" Johon olen saanut kertoa toimivasta lääkityksestä.
Olen myös samaa mieltä ettei niitä lappuja kannata lukea, se on sarjassamme "nää täytyy kirjottaa ettei kukaan pääse sanomaan ettei me varotettu"
Heti käytön ja lievän alkushokin jälkeen, paniikkikohtaukset katosi, sosiaalisten tilanteiden pelko helpotti, aito hymy otti vuosien tauon jälkeen vallan ja vaikka kaikki vuodet olen "kärsinyt" hampaiden narskuttelusta yöllä, paino on noussut 25kg, seksi ei maistu niinkun ennen, mutta se on pieni hinta siitä että lääkkeen aloittamisen aikaan, en uskonut eläväni tai jaksavani elää huomiseen.
En voi sanoa olevani vieläkään masennuksesta terve, mutta kun ajatusmaailma on muuttunut siitä että "kumpa huomista ei tulisi" ajatukseen "huominen on taas hieman parempi", en voi käsittää ihmisiä jotka eivät usko lääkkeiden tehoon. (Toki lääkkeitä on monenlaisia)
Enään ei aijo luovuttaa, lääkettä on vähennetty pikkuhiljaa ja ehkä pian pääsen siitä eroon lopullisesti (vähennysvaiheen kanssa ei ole ollut minkään näköisiä haittavaikutuksia), mutten kuitenkaan ole valmis lopettamaan terapiakäyntejä.
Asia ja päivä kerrallaan.
Jos asenne on että "en tahdo kokeillakkaan", silloin niitä ei oikeasti tarvitse.
Ihanaa talven alkua, pidetään lippu korkealla!
Lääke toimii niin hyvin että olen kuullut parilta ihmiseltä joiden kanssa masennukseni on tullut puheeksi "En ikinä olisi uskonut että sinä olet masentunut!" Johon olen saanut kertoa toimivasta lääkityksestä.
Olen myös samaa mieltä ettei niitä lappuja kannata lukea, se on sarjassamme "nää täytyy kirjottaa ettei kukaan pääse sanomaan ettei me varotettu"
Heti käytön ja lievän alkushokin jälkeen, paniikkikohtaukset katosi, sosiaalisten tilanteiden pelko helpotti, aito hymy otti vuosien tauon jälkeen vallan ja vaikka kaikki vuodet olen "kärsinyt" hampaiden narskuttelusta yöllä, paino on noussut 25kg, seksi ei maistu niinkun ennen, mutta se on pieni hinta siitä että lääkkeen aloittamisen aikaan, en uskonut eläväni tai jaksavani elää huomiseen.
En voi sanoa olevani vieläkään masennuksesta terve, mutta kun ajatusmaailma on muuttunut siitä että "kumpa huomista ei tulisi" ajatukseen "huominen on taas hieman parempi", en voi käsittää ihmisiä jotka eivät usko lääkkeiden tehoon. (Toki lääkkeitä on monenlaisia)
Enään ei aijo luovuttaa, lääkettä on vähennetty pikkuhiljaa ja ehkä pian pääsen siitä eroon lopullisesti (vähennysvaiheen kanssa ei ole ollut minkään näköisiä haittavaikutuksia), mutten kuitenkaan ole valmis lopettamaan terapiakäyntejä.
Asia ja päivä kerrallaan.
Jos asenne on että "en tahdo kokeillakkaan", silloin niitä ei oikeasti tarvitse.
Ihanaa talven alkua, pidetään lippu korkealla!
E
Elluggaj
Vieras
Pakko kysyä nyt teiltä muilta naisilta, että onko kenelläkään lääkkeen alottamisen jälkeen alkanut oleen ongelmia menkkojen kanssa? Olen syönyt sertralinia nyt 3 kk ja kuukautiset alkaa ihan ajallaan ja kestää saman verran kun ennenkin mutta parin päivän päästä alkaa uudestaan tummanruskeena ja ennen menkkoja saattaa varotella n. 5 päivää ennen kuin alkaa. On mulla hormonikierukkakin käytössä ollut nyt 1,5 vuotta mutta sen kanssa ei enää ollut vuoteen noita vuotohäiriöitä mutta nyt kaikissa kolmessa menkoissa lääkkeen alotuksen jälkeen.
E
Elluggaj
Vieras
M
"Milla"
Vieras
Aloitin Sertralit 11.3.15 ja samalla alkoi tiputteluvuoto, joka jatkuu edelleen. Varsinaiset menkat alkoivat 2.3 ja minulla on aina runsaat ja pitkät kuukautiset. Ei kiva lääke, jos tällaisia vuotohäiriöitä tekee.
P
pillerinpopsija
Vieras
sain reseptin sertraliin noin 4 viikkoa sitten paniikkihäiriöhin pieneen masennukseen pakkoajatuksiin ym.. nyt olen huomannut että alkaa vaikuttamaan ja elämä alkaa tuntua elämisen arvoiselta. alussa oli ripulia vähän ja väsymystä ja kaikkee mut no haittavaikutukset olivat mitä olivat ja ovat kumminkin loppuneet... sivuvaikutuksena pieni pöhnä on nyt ollut muutaman päivän mutta ei juurikaan haittaa... koska tärkeintä on että ei enään ahdista ja pystyy olemaan oma itsensä ja elämään elämää niikuin pitää, varsinki minun ikäisenä kun olen vasta 17 vuotias. Olen erittäin tyytyväinen lääkitykseen ...
V
vierailija
Vieras
Similar threads
- vierailija
- Aihe vapaa
