Uusimmassa Meidän Perhe lehdessä oli juttua äitien omasta ajasta ja siitä tuli mieleen

että onko se hyvä juttu mielestäsi + edistää perheen hyvinvointia vai täyttä höpönhöpöä ja merkki esim; äidin itsekkyydestä ja/tai itsekeskeisyydestä??

Ei vain kun oma äitini toisinaan sanoo, että "nyky-ajan äidit haluavat omaa aikaa, noh kyllä tässä on tarpeeksi omaa aikaa, kun lapsi/lapset ovat lentäneet pesästä ja samaa sanovat tuttavanikin."

Mutta vielä tämäkin kysymys; pitääkö siis äitien odottaa omaa aikaansa siihen asti, kunnes lapset ovat lentäneet pesästä??

( Itse "kipuilen" asian kanssa. Vaikka rakastan lapsiani suunnattomasti. Silti koen tarvitsevani lyhyitä omia hetkiäni pitkin päivää. Olen ja viihdyn mainiosti omassa seurassani ilman muuta perhettäni. Koen, että sitten taas jaksan paremmin hälinässä ja hulinassa perheeni seurassa. Kai tämä yksinään viihtyminen juontaa juurensa siitä, kun olen ainoa lapsi ja siis aina ollut itsekseni omissa tekemisissäni. Ei ole ollut sisaruksia seurana. )

 

Jos kokee tarvitsevansa omaa aikaa, ansaitsee saada sitä omaa aikaa.

 

Jos tarvitse omaa aikaa että jaksat, niin silloin se on koko perheen etu
Mulle riittää se, että saan käydä kaupoissa vähä shoppailemassa ja päikkäriaikaan
saan katsoa rauhassa telkkaa tai lukea lehteä/kirjaa.

Enemmänki kaipaan miehen kanssa sitä kahden keskeistä aikaa kuin omaa aikaa :/

 

Jos tarvitse omaa aikaa että jaksat, niin silloin se on koko perheen etu

Äh, lue eka ennen ku lähetät Tarkoitin siis, että jos tarvitset sitä omaa aikaa niin ota sitä omaa aikaa Silloin se on koko perheen etu jos pidät niitä omia laatuaikoja silloin tällöin

 

riippunee siitä äidistä. itse en ole koskaan sitä sillalailla kaivannut. kyllähän niitä pikku hetkiä kuitenkin´joka perheessä tulee, että lapset on jossain vaikka isän kanssa ja äiti yksin kotona. tai tekemässä jotain omia juttuja. mutta säännöllisesti päívittäin tai viikottain en ole sitä kaivannut

 

Jos tarvitsee joka päivä "omaa aikaa", en ymmärrä miksi hankkisi lapsia?

Mun mielestä se on liikaa vaadittu, sitten tulee vaan harmitusta kun on mahdoton toteuttaa.

 

Jos tarvitsee joka päivä "omaa aikaa", en ymmärrä miksi hankkisi lapsia?

Mun mielestä se on liikaa vaadittu, sitten tulee vaan harmitusta kun on mahdoton toteuttaa.

Miksi vaikka kotiäiti ei voisi mennä lenkille joka päivä, kun puoliso on kotiutunut?

 

Jos tarvitsee joka päivä "omaa aikaa", en ymmärrä miksi hankkisi lapsia?

Mun mielestä se on liikaa vaadittu, sitten tulee vaan harmitusta kun on mahdoton toteuttaa.

Jos omalla ajalla tarkoitetaan omia menoja, niin sitä aika harva äiti joka ikinen päivä haluaa. Ja jos taas omalla ajalla tarkoitetaan yhtä kahvikupillista tai suihkussa käyntiä, niin ei pitäisi olla kohtuuton vaatimus, jonka takia pitäisi lapset jättää tekemättä.

 

Miksi äidit syyllistävät itseään (ja toisiaan) niin paljon oman ajan kaipuusta ja omien tarpeiden tyydyttämisen tarpeesta?

 

Miksi vaikka kotiäiti ei voisi mennä lenkille joka päivä, kun puoliso on kotiutunut?

No jos se ei onnistu? Tosi kiva jos pääsee, mutta se että kotiäidin olisi pakko/kokee tarvetta saada tuo aika joka päivä vain hankaloittaa elämää ja ehkä siinä vaiheessa kannattaa miettiä että hankkiiko lapsia tai ainakin rajoittaa määrää, jos tuollainen tarve on ja kokee sen vahvana.

 

Mä kanssa tarvin/haluan ihan päivittäin myös omaa aikaa. Mutta kestän myös hyvin päivät/viikot jos sitä ei ole mahdollinen toteuttaa.
Kaikki aika on laatuaikaa minkä edes suunnilleen terveenä voi viettää. Aika on asia mikä voi loppua yllättävän lyhyeen. Siksi aika, joka on itse kullakin olemassa, tulee käyttää resurssiensa mukaan mahollisimman hyvin. Mä vietän nyt lapsiperhe-elämänvaiheessani (mikä sanahirviö ) suurimman osan ajastani mieluusti perheeni kanssa, mutta olen siitä onnekkaassa asemassa että mulla on mahdollisuus esim. saunoa välillä yksin, lukea lehteni rauhassa ja työpäivinäni tietysti jo 8h päivässä menee perheestäni erillään. Voin myös viikoittain käydä hyvin omintunnoin ystävieni kanssa tai ilman heitä ulkona, jos niin haluan. Sama ajankäyttöoikeus on myös kultaisella puolisollani. Pääsen halutessani myös vaikka ulkomaanreissulle yksin. Tähän mennessä en sitä optiota ole käyttänyt, ehkä myöhemmin.
Musta on mukava olla siksikin vähän erillään joskus, huomaa kuinka kauhea ikävä perhettä tuleekaan..! Ja kun saman huomaa omista perheenjäsenistään, niin kyllä se aika kun ei paskalle edes päässyt ilman jotakuta tissillä tai ovenkahvassa tai puhelimen päässä piirtyy ihan kultaisiin muistoihin....

 

Jos omalla ajalla tarkoitetaan omia menoja, niin sitä aika harva äiti joka ikinen päivä haluaa. Ja jos taas omalla ajalla tarkoitetaan yhtä kahvikupillista tai suihkussa käyntiä, niin ei pitäisi olla kohtuuton vaatimus, jonka takia pitäisi lapset jättää tekemättä.

Ihan totta, olisi kiva saada joku määritelmä mitä se "oma aika" esim. ap:lle on.
Mulle se ei ole mikään 5min kestävä kahvikupposen juonti.

 

No jos se ei onnistu? Tosi kiva jos pääsee, mutta se että kotiäidin olisi pakko/kokee tarvetta saada tuo aika joka päivä vain hankaloittaa elämää ja ehkä siinä vaiheessa kannattaa miettiä että hankkiiko lapsia tai ainakin rajoittaa määrää, jos tuollainen tarve on ja kokee sen vahvana.

Miten se sitten eroaa, että äiti opiskelee tai on töissä? Onko sitten oma aika sallitumpaa? Ja varsinkin, kun minun esimerkkini oli tunti liikuntaa joka päivä. Millaisen ihmisen mielestä se ei ole oikein tai hankaloittaa muiden elämää (eli miehen elämää, koska yleensä kotiäidin lapset on aika pieniä).

 

Kyllä minä ainakin tarvitsen omaa aikaa, muuten mulla leviää pää. En tarvitse omaa aikaa joka päivä, mutta ainakin kerran viikkoon tai edes pari kertaa kuukaudessa. Inhoan sanontoja "Miksi lapsia pitää tehdä jos niitä ei jaksa hoitaa" ja "itsepä olet lapsen/lapsesi tehnyt, niin itse saat ne hoitaakkin" joo, näinhän se on, mutta ei sitä aina voi etukäteen tietää minkälaista se arki tulee olemaan. Lapsiakin on erilaisia, jotkut helppoja, jotkut sitten taas aika haastavia. Haastavan lapsen äiti varmasti tarvitsee enemmän omaa aikaa kuin helpon lapsen äiti.

 

No kyllä minunkin vanhemmat otti omaa aikaansa kun olin pieni, oltiin mummolassa yökylässä ja porukat sai ottaa illan tai viikonlopun itselleen. Ja nyt on ihana että omat vanhemmat ymmärtää oman ajan tärkeyden ja ottavat lapset hoitoonsa kun halutaan. Harmi vaan että asuvatniin kaukana mutta muutama kerta vuoteen käydään muehen kanssa kahdestaan jossain. Yksin myös pääsen aina kun haluan. En minä missään symbioosissa ipanoiden kanssa halua elää vaikka ne mun rakkaita onkin ????

 

Jos tarvitsee joka päivä "omaa aikaa", en ymmärrä miksi hankkisi lapsia?

Mun mielestä se on liikaa vaadittu, sitten tulee vaan harmitusta kun on mahdoton toteuttaa.

Höpöhöpö. Lapsella yleensä on kaksi vanhempaa, eikä kumpaakaan voi/pitäisi velvoittaa hoitamaan lapsia yksin ympärivuorokautisesti. Omaa aikaa voi jakaa tasapuolisesti kummankin vanhemman kesken.

 

Miten se sitten eroaa, että äiti opiskelee tai on töissä? Onko sitten oma aika sallitumpaa? Ja varsinkin, kun minun esimerkkini oli tunti liikuntaa joka päivä. Millaisen ihmisen mielestä se ei ole oikein tai hankaloittaa muiden elämää (eli miehen elämää, koska yleensä kotiäidin lapset on aika pieniä).

Ihan tasaisen huono molemmissa tapauksissa. Päivittäinen oman ajan tarve on huono ihan jokaiselle äidille, jos tosiaan kokee sen tarvitsevansa joka päivä.

Voi liikkua myös lasten kanssa, tai koko perheen voimin. Ei joka päivä ole pakko päästä sinne lenkille yksin, jos se ei vain onnistu. Jos on tosiaan niin pakko, niin ehkä kannattaa miettiä että pitäisikö arkielämä muuttaa vähemmän kuormittavaksi, jos se tosiaan on päivittäinen henkireikä ja pakko.

Tai kannattaako edes hankkia niin kuormittavaa arkea, jos ei kestä?

 

Ihan tasaisen huono molemmissa tapauksissa. Päivittäinen oman ajan tarve on huono ihan jokaiselle äidille, jos tosiaan kokee sen tarvitsevansa joka päivä.

Voi liikkua myös lasten kanssa, tai koko perheen voimin. Ei joka päivä ole pakko päästä sinne lenkille yksin, jos se ei vain onnistu. Jos on tosiaan niin pakko, niin ehkä kannattaa miettiä että pitäisikö arkielämä muuttaa vähemmän kuormittavaksi, jos se tosiaan on päivittäinen henkireikä ja pakko.

Tai kannattaako edes hankkia niin kuormittavaa arkea, jos ei kestä?

Ei kannata. Kannattaa tosiaan hankkia just sellanen arki joka ei kuormita niin ettei kestä. Lasten kanssa sellanen arki onnistuu hyvin Liitettynä siihen että usein saa myös omaa aikaa. Parempaa ei voisi olla; palanen työelämää, palanen perhe-elämää ja palanen omaa elämää. Tasapainotettuina toisiinsa.

 

Kyllä tarvitsen. Ja mielellään joka päivä. Oma aika voi olla myös sitä, että käyn yksin koiran kanssa lenkillä.

Monet isätkin saa joka ikinen päivä omaa aikaa, joten miksi se äideille olisi suuri pahe. Pyh ja pah.

Sitäpaitsi, ne loput "en mä tarvii omaa aikaa koskaan"- ihmiset käykin sitten töissä. Helppo se on sanoa etten tarvitse lomaa lapsista, jos on niistä erossa jo 5 päivää viikossa työvuoron ajan. Se on vähän eri meillä kotiäideillä, joille se lapsi on suunnilleen kasvanut kylkeen kiinni 24/7. TOKI etenkin palstalla on näitä äitejä joiden mielestä on vaan kivaa kylkimyyryillä lapsen kanssa 18 vuotta, mutta itse en kuulu niihin.

 

Ihan tasaisen huono molemmissa tapauksissa. Päivittäinen oman ajan tarve on huono ihan jokaiselle äidille, jos tosiaan kokee sen tarvitsevansa joka päivä.

Voi liikkua myös lasten kanssa, tai koko perheen voimin. Ei joka päivä ole pakko päästä sinne lenkille yksin, jos se ei vain onnistu. Jos on tosiaan niin pakko, niin ehkä kannattaa miettiä että pitäisikö arkielämä muuttaa vähemmän kuormittavaksi, jos se tosiaan on päivittäinen henkireikä ja pakko.

Tai kannattaako edes hankkia niin kuormittavaa arkea, jos ei kestä?

Mikä ylensi sut kertomaan miten muiden kuuluu elää ja mistä sä tiedät yhtään mitään muiden perheiden arjesta ja siihen liittyvistä tarpeista? Jos ymmärrys on tuota tasoa, toivon ettei sulla ole lapsia kasvatettavana.

 

Jos kokee tarvitsevansa omaa aikaa, niin silloin tarvitsee. Ei siinä sen kummempaa (poislukien tietysti ne tapaukset, jotka selkeästi laiminlyövät lapsiaan/perhettään "oman ajan" nimissä/vuoksi).

Itse en osaa mieltää tuota mitenkään "nykyäitien" jutuksi, sillä olen kasvanut suvussa, jossa oli ihan tavallista, että välillä äiti/äidit kävi yksin reissussa, isä tai äiti illalla harrastuksessa ja vanhemmat molemmat yhdessä kuukausittain jossain (vähintään syömässä kahdestaan).
En näe tuossa mitään pahaa, toisin kuin siinä, että marttyyrimaisesti sitkutetaan kotona lasten kanssa, vaikka oma jaksaminen on ihan loppu.
Ja ei, en tarkoita, että kaikki pelkästään perheen kesken viihtyvät äidit tai isät olisivat sellaisia. Kiva juttuhan se vaan on, jos ihminen saa elää kuten tykkää.
Oli se sitten äärimmäistä perhe-/kotikeskeisyyttä tai perhe-elämää muun elämän joukossa.

 

Kaipaan todella paljon omaa aikaa ja kyseessä on aikaa YKSIN. Haluaisin joskus viettää kokonaisen päivän vaikka kotona tai mökillä, ilman että KUKAAN häiritsee. Valitettavasti tällaista kokonaista päivää itselle en ole saanut kahdeksaan vuoteen. Enkä näe tapahtuvan tulevaisuudessakaan.

 

Jos kokee tarvitsevansa omaa aikaa, ansaitsee saada sitä omaa aikaa.

Mä olen samoilla linjoilla. Kaikki eivät koe. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän.

 

Ihan tasaisen huono molemmissa tapauksissa. Päivittäinen oman ajan tarve on huono ihan jokaiselle äidille, jos tosiaan kokee sen tarvitsevansa joka päivä.

Voi liikkua myös lasten kanssa, tai koko perheen voimin. Ei joka päivä ole pakko päästä sinne lenkille yksin, jos se ei vain onnistu. Jos on tosiaan niin pakko, niin ehkä kannattaa miettiä että pitäisikö arkielämä muuttaa vähemmän kuormittavaksi, jos se tosiaan on päivittäinen henkireikä ja pakko.

Tai kannattaako edes hankkia niin kuormittavaa arkea, jos ei kestä?

Tuota noin... lenkkeily lasten kanssa ei kyllä ole mitään kuntoilua... Onhan se ihan kiva taapertaa ihmettelemässä muurahaisia 2-vuotiaan tahdissa, mutta jos tarkoitus on pitää yllä kuntoa ja tosiaan LENKKEILLÄ, niin se kannattaa kyllä tehdä ilman lapsia. Kyseessä on ihan eri asia. Joskus voi tietysti tulla tilanne, ettei sinne lenkille pääse (esim. jos puoliso on tosi sairaana eikä voi hoitaa lapsia eikä muitakaan hoitajia ole), mutta normaalioloissa kyllä pitäisi onnistua.

Eikä kyse ole siitä, että täytyy saada lomaa lapsista, vaan elämässä on paljon muutakin mukavaa kuin perhe, ja on hyvä tehdä sitä kaikenlaista muutakin.

 

itse teen ensi&turvakodille vapaaehtoistyötä, opiskelen avoimessa yliopistossa ja juoksen. se on omaa aikaa ja mutinoita ei kotoa ole kuulunut, meillä on kolme lasta syntynyt 4.5v sisällä toki nyt jo helpompaa kun isoin on koulussa.