P
"pöllömuori"
Vieras
Sain just tietää että toukokuun jälkeen olen työtön. Kattelin jo huviksen vähän työpaikka ilmoituksia ja hyvin huonolta näyttää. 
Nyt tosin on yhteishaku meneillään.. rehellisesti sanottuna en varmaan tule työllistymään omalle alalleni kovinkaan helposti ja olen jo aika kyllästynytkin siihen. Mutta eipä sitä nyt näin äkillisesti yhtään tiedä mihinkä sitä hakis opiskelemaan. Toiseksi ei omalla kunnalla oo juuri mitään kiinnostavaa ja muille paikkakunnille kulkemisessa on sitten omat hankaluutensa. En halua lapsilleni mitään 10tunnin hoitopäiviä.
Koskahan tuo mieskin aikoo herätä todellisuuteen että parisuhdettakin pitäis hoitaa. Mitään ei oo tehty parisuhteen eteen kohta 3-vuoteen. Tuskin tuo enää minusta piittaa en olis yhtään yllättynyt jos se on yhdessä vain lapsen takia. Tässäkö tää mun elämä nyt sitten oli? Mä kun luulin että tällainen tunne tulisi vasta 4-kympin jälkeen eikä nyt 29-vuotiaana. Eikä kyllä kauhea lapsen kaipuu/vauvakuume helpota yhtään tilannetta.
Nyt tosin on yhteishaku meneillään.. rehellisesti sanottuna en varmaan tule työllistymään omalle alalleni kovinkaan helposti ja olen jo aika kyllästynytkin siihen. Mutta eipä sitä nyt näin äkillisesti yhtään tiedä mihinkä sitä hakis opiskelemaan. Toiseksi ei omalla kunnalla oo juuri mitään kiinnostavaa ja muille paikkakunnille kulkemisessa on sitten omat hankaluutensa. En halua lapsilleni mitään 10tunnin hoitopäiviä.Koskahan tuo mieskin aikoo herätä todellisuuteen että parisuhdettakin pitäis hoitaa. Mitään ei oo tehty parisuhteen eteen kohta 3-vuoteen. Tuskin tuo enää minusta piittaa en olis yhtään yllättynyt jos se on yhdessä vain lapsen takia. Tässäkö tää mun elämä nyt sitten oli? Mä kun luulin että tällainen tunne tulisi vasta 4-kympin jälkeen eikä nyt 29-vuotiaana. Eikä kyllä kauhea lapsen kaipuu/vauvakuume helpota yhtään tilannetta.
