kateus ja parisuhdeongelmat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onneton oona
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voit piehtaroida itsesäälissä tai muuttaa elämäsi kivemmaksi niillä aineksilla mitä sulla on. Mut joo, sympatiat tosta kolarihommasta. En kestäis jos mieheni lähtis eksänsä sairasvuoteelle, sen tajuaisin jos lähtisi heidän yhteisiä lapsia tukemaan henkisesti tms. Isänä olla huolissaan lapsistaan, muttei ex-miehenä exästään. Lopeta juominen, ei se oloas paranna.

Itse pitäisin miestäni kyllä ihan omituisena, jos ei yhteisten lastensa äidin kuolemanvaara hätkähdyttäisi ja huolestuttaisi. Ja itseäni kyllä myös järkyttäisi eksän joutuminen vastaavaan tilanteeseen.

Ap tarinasta en nyt oikein tiedä mitä ajatella. Olisko tää taas joku mummeliisan stoori...
 
Se on turha alottaa uutta suhdetta ainakaan minun kanssani, jos tunteet vanhaan on vielä olemassa.

Niin kai sitten. Minusta pitäisi ottaa huomioon se, että jokaisella on menneisyys eikä se pyyhkiydy pois noin vaan. Jos on jakanut elämässään vuosia jonkun kanssa, niin miten se ihminen voisi yhtäkkiä muuttua aivan yhdentekeväksi? Minusta normaali ihminen ei vain ajattele niin.
 
Niin kai sitten. Minusta pitäisi ottaa huomioon se, että jokaisella on menneisyys eikä se pyyhkiydy pois noin vaan. Jos on jakanut elämässään vuosia jonkun kanssa, niin miten se ihminen voisi yhtäkkiä muuttua aivan yhdentekeväksi? Minusta normaali ihminen ei vain ajattele niin.

Olen ihan samaa mieltä.

Ja en ole muuten tajunnutkaan tähän mennessä kuinka pahoja itsetunto- ja mustasukkaisuusongelmia astrolabella on...

Ei sit ihan kaikki ollukkaan idyllistä lintukodossa... harmi.

:(
 
Se on turha alottaa uutta suhdetta ainakaan minun kanssani, jos tunteet vanhaan on vielä olemassa.

Ei vaikuta kyllä mitenkää normaalilta, että ei ihmistä hetkauttaisi mitenkään jos exälle tapahtuis jotaki vakavaa. En mäkää exääni rakasta ja halua takaasi, mutta kyllä se olis todella suuri järkytys yhtäkkiä kuulla hänen makaavan teholla. Normaalin ihmisen normaali reaktio.
 
Musta olis kylläkin tosi omituista, jos mun exä tulis mua kattoon sairaalaan, eikä tulis kyl pieneen mieleenkään käydä sitä kattomassa, vaikken haluukkaan sen kuolevan. Eikä todellakaan oo asiallista jättää puolisoo johkin juhliin ja lähtee entistä kattoon.
Jätä se mies, ni oot paljon onnellisempi. Varmaan saat laihdutettua samalla, kun mieli kohenee ja vähennettyä sitä viinan juontia.
Ja loppuun viä, et tottakai miehen pitäis elatusmaksut maksaa. Sen takia eroavat yleensä talonsa myy, kun ei kummallakaan oo varaa taloo yksin maksaa.
 
Seuraa keittiöpsykologiaa. :D Olisiko nyt niin, että olet herännyt todellisuuteen ja pettynyt suhteeseesi ja perimmäinen syy kateuteesi on se, että se ex-vaimo on päässyt pois siitä missä sinä nyt olet? Olet nyt samassa asemassa kuin ex-vaimo ennen (paitsi ilman lapsia), miehesi luultavasti lätisee samaa soopaa kylmästä ja liikaa juovasta puolisosta nyt jonkun toisen naisen korvaan. Ehkäpä on aika lähteä tuosta suhteesta ja alkaa rakentaa omaa elämää?
 
[QUOTE="Lissu";29614812]Seuraa keittiöpsykologiaa. :D Olisiko nyt niin, että olet herännyt todellisuuteen ja pettynyt suhteeseesi ja perimmäinen syy kateuteesi on se, että se ex-vaimo on päässyt pois siitä missä sinä nyt olet? Olet nyt samassa asemassa kuin ex-vaimo ennen (paitsi ilman lapsia), miehesi luultavasti lätisee samaa soopaa kylmästä ja liikaa juovasta puolisosta nyt jonkun toisen naisen korvaan. Ehkäpä on aika lähteä tuosta suhteesta ja alkaa rakentaa omaa elämää?[/QUOTE]

Tuota minäkin mietin. Ehkä se ex-vaimo tosiaan joikin liikaa, jos mies liirusti missä mahtoikaan, ja itse oli jumissa jossain keskellä metsää lasten kanssa.

Varmaan tuo kohdunpoisto, josta aloittaja mainitsi, on nyt jotenkin aktivoinut ajatuksia - ja ehkä käynnistänyt jonkinlaista itsereflektiotakin, joka tuottaa ?syyllisyyttä? joka lisää pahaa oloa.

Ei paskassa suhteessa kenenkään tarvitse olla. Aika veijarilta kuulostaa tuo mies...
 
Se on turha alottaa uutta suhdetta ainakaan minun kanssani, jos tunteet vanhaan on vielä olemassa.

Siis ANTEEKSI mutta mikään ei poista sitä tosiasiaa että jos ihmisellä on exän kanssa lapsia niin kuinka tunnevammainen ihminen pitää olla ettei mitenkään hetkauta lastensa isän/äidin kuolema? Kenellä tahansa tulisi mieleen ne parhaimmat muistot siinä vaiheessa.
Vaikka eroaisin jostain syystä mieheni kanssa niin hän tulee aina olemaan minulle rakas, merkityksellinen ja tärkeä ihminen koska meillä on yhdessä kaksi ihanaa lasta.
 
Siis ANTEEKSI mutta mikään ei poista sitä tosiasiaa että jos ihmisellä on exän kanssa lapsia niin kuinka tunnevammainen ihminen pitää olla ettei mitenkään hetkauta lastensa isän/äidin kuolema? Kenellä tahansa tulisi mieleen ne parhaimmat muistot siinä vaiheessa.
Vaikka eroaisin jostain syystä mieheni kanssa niin hän tulee aina olemaan minulle rakas, merkityksellinen ja tärkeä ihminen koska meillä on yhdessä kaksi ihanaa lasta.

Ja minä ainakin ihan ensisijaisesti ajattelisin niitä lapsia, että millainen kriisi vanhemman vakava sairastuminen ja kuolemanvaara on heille. Lapsia menisin tukemaan.
 
Se on turha alottaa uutta suhdetta ainakaan minun kanssani, jos tunteet vanhaan on vielä olemassa.

Mulla tulee sellanen veikeä skenaario mieleen. Ajatellaan vaikka, että olen ollut jonkun kanssa naimisissa 10 vuotta, olisi pari yhteistä lasta, hän olisi joutunut onnettomuuteen ja taistelee hengestään teholla. Olen uuden seurustelukumppanin kanssa ja saan tietää asiasta; "Siellä se jossai teholla on, lapset on mummollaan(lasten äidinäidillä). Mut unohdetaan se ja keskitytään nyt meihin."

Villiä, eikö :D

Kyllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hipsterström;29615687:
Mulla tulee sellanen veikeä skenaario mieleen. Ajatellaan vaikka, että olen ollut jonkun kanssa naimisissa 10 vuotta, olisi pari yhteistä lasta, hän olisi joutunut onnettomuuteen ja taistelee hengestään teholla. Olen uuden seurustelukumppanin kanssa ja saan tietää asiasta; "Siellä se jossai teholla on, lapset on mummollaan(lasten äidinäidillä). Mut unohdetaan se ja keskitytään nyt meihin."

Villiä, eikö :D

Kyllä.

Kyllä tuossa olisi huolissaan lapsista ja heidän tunteistaan. Mutta ei exän itsessään tarvitse olla eri asemassa kuin joku muu tuttu, sanotaan vaikka koulukaveri jonka on tuntenut lapsuudessa kouluajan mutta sitten tiet ovat erkaneet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hipsterström;29615787:
Niin. Mutta jos on ollut kauan yhdessä, niin tuskin se teholla makaava ihminen on kuin joku muu tuttu.

Vertasin vanhaan lapsuuden koulukaveriin. Missä asemassa he ovat sinulle?

Ei minulla olisi tarvetta mennä exän sairasvuoteelle muuten kuin tukemaan lapsia. Sitten kun he ovat aikuisia niin ei edes tuota enkä pidä sitä ihmeellisenä.
 
Siis mies petti ja siksi tuli ero.

Ja se eksä makaa teholla ja mies kiitää sinne...

Meikäläisen logiikalla mies tuntee syyllisyysttä (eikä turhaan!) erosta ja tokihan joka iikka painuu mahdolliselle kuolinvuoteelle anteeksiantoa toivoen. Eikös?

Älytöntä olla kade jostain joka jo jäi toiseksi.
 
Vertasin vanhaan lapsuuden koulukaveriin. Missä asemassa he ovat sinulle?

Ei minulla olisi tarvetta mennä exän sairasvuoteelle muuten kuin tukemaan lapsia. Sitten kun he ovat aikuisia niin ei edes tuota enkä pidä sitä ihmeellisenä.

*sanaton* :O

Olen kyllä tiennyt, että valitsin pojalleni loistavan isän. Nyt tämän Datan kommentin luettuani tiedän, että valitsin pojalleni täydellisen isän.
 
Kyllä tuossa olisi huolissaan lapsista ja heidän tunteistaan. Mutta ei exän itsessään tarvitse olla eri asemassa kuin joku muu tuttu, sanotaan vaikka koulukaveri jonka on tuntenut lapsuudessa kouluajan mutta sitten tiet ovat erkaneet.

Lapsuuden kaveriin liittyy loppuelämän kestäviä hyviä muistoja ja jos istuu samaan pöytään löytyy paljon puhuttavaa. Entiset puolisot ovat kuitenkin aivan eri asemassa koska ovat olleet tärkein ihminen maailmassa ja osaa itseä. Ihminen joka on ollut tärkein ja ihanin olento maailmassa ei milloinkaan muutu yhdentekeväksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;29615817:
*sanaton* :O

Olen kyllä tiennyt, että valitsin pojalleni loistavan isän. Nyt tämän Datan kommentin luettuani tiedän, että valitsin pojalleni täydellisen isän.

Unohdat että Datalla on diagnosi eikä hänen tunne-elämä toimi kuten terveellä.
 
Miten voi... Siis että jakaa sänkynsä toisen ihmisen kanssa, keittää vuosia yhteiset kahvit, saadaan lapsia, eletään yhteistä elämää. Ja sitten erotaan, eikä toinen enää ole kukaan tärkeä. En vaan käsitä. Miten niin voi muka käydä.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
Vertasin vanhaan lapsuuden koulukaveriin. Missä asemassa he ovat sinulle?

Ei minulla olisi tarvetta mennä exän sairasvuoteelle muuten kuin tukemaan lapsia. Sitten kun he ovat aikuisia niin ei edes tuota enkä pidä sitä ihmeellisenä.

Et ole tosissasi?
Isänä et näe tarpeelliseksi tarjota aikuisille lapsillesi surun ja hädän hetkellä apua? Mikä teitä oikein vaivaa? Kyllä meitä on moneen junaan, täytyy sanoa. No, onhan näitä live-elämässäkin tullut nähtyä.
 
En vois kuvitella että mun miehestä tulis mulle joskus ei kukaan tai kuka tahansa. Vaikka erottais. Oikeestaan kävis vaan sääli seuraavaa miestä, mä en pääsis irti tosta ihmisestä ja se ois aina mulle se, jolle soittaisin jos tarttisin apua.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
En vois kuvitella että mun miehestä tulis mulle joskus ei kukaan tai kuka tahansa. Vaikka erottais. Oikeestaan kävis vaan sääli seuraavaa miestä, mä en pääsis irti tosta ihmisestä ja se ois aina mulle se, jolle soittaisin jos tarttisin apua.

Uudella miehellä on maaginen sauva joka pyykäisee muistot? astron mukaan naisen pitkäaikaismuisti on jalkovälin ohjaama.
 
[QUOTE="vieras.";29616221]Uudella miehellä on maaginen sauva joka pyykäisee muistot? astron mukaan naisen pitkäaikaismuisti on jalkovälin ohjaama.[/QUOTE]

Ei se oo tainnut silleen sanoa.
 
En vois kuvitella että mun miehestä tulis mulle joskus ei kukaan tai kuka tahansa. Vaikka erottais. Oikeestaan kävis vaan sääli seuraavaa miestä, mä en pääsis irti tosta ihmisestä ja se ois aina mulle se, jolle soittaisin jos tarttisin apua.

Sama täällä.
Ja vaikka nyt kuviteltais tilanne että se exä olisikin tehnyt jonkun paska-nakin ja erottu ois riidoissa, niin ei kai se nyt oikeasti tarkoita sitä että sitten ollaan myös lasten surua kohtaan välinpitämättömiä. Sanotaan että no ei minun asia ole teitä lohduttaa, paska jätkä/muija oli eläessään. Tai kääntääkö joku oikeasti tuollaisen surun edessä selkänsä omille lapsilleen ja sanoo ettei ole merkitystä/minun tehtävä lohduttaa. Sairasta, sanon minä!

Minä uskon että niin suurta syntiä ei maailmassa ole mitä mies voisi mulle tehdä että se pyyhkisi kaiken hyvän mitä meidän välillämme on ollut. Siis toki voi jotain tapahtua ja ero tulla joskus jostain syystä, mutta silti se mies on meidän lapsille paras mahdollinen isä ja mahdollistanut myös minun äitiyteni. Miten voisin vihata miestä joka tulee joka kerta mieleeni kun katson lapsiani? Hehän ovat puoliksi miehestäni, perimineen kaikkineen. Miten voisin vihata? Tai voihan sitä vihata mutta merkityksetöntä hänestä ei koskaan tulisi. Ja toisekseen vaikka jotain kamalaa tapahtuisi niin eihän muistot näistä yhteisistä ja onnellisista vuosista mihinkään häviäisi.

En pidä exästäni mutta kyllä minusta tuntuisi pahalta kuulla hänen kuolleen.
 

Yhteistyössä