1-vuotias alkanut nirsoilla ruokapöydässä, vinkkejä!

[aloittaja.]

Toinen lapsi kyseessä, esikoinen (poika) ei nirsoillut koskaan ja nyt kaipailisin vähän vinkkejä, että miten te tällaisen tilanteen hoitaisitte. Jogurtti uppoaa aina, aamupuuro hedelmäsoseella yleensä ja iltapuuro myös, mutta joskus ei niitä halua. Välipalat minua ei sillä tavalla huoleta kun jotain aina menee, mutta nyt on alkanut nirsoilla lounaalla ja päivällisellä. Juuri tänään aloin syöttää lounasaikaan peruna-lihamuhennosta niin ihan kamala huuto vaan alkoi eikä suostunut ottamaan mitään. Nostin pois ruokapöydästä ja odottelin noin vartin ja yritin uudestaan. Jälleen kova huuto, maitoa otti ja nälkäinen oli koska aamupalasta oli niin kauan. Annoin sitten jogurttia ja sitähän se sitten halusi, huijasin sen avulla oikeaa ruokaa menemään (sekoitin samaan lusikkaan jogurtin sekaan tai annoin vuorotellen). Nyt en sitten tiedä, että pitäisikö vaan olla antamatta mitään jogurtteja näissä tilanteissa ja jos ei syö tarjottua ruokaa, niin sitten voi olla ilman? Esikoiselle tehdään niin, mutta hän on jo 3,5-vuotias. Jotenkin tätä pienempää en uskalla jättää ilman ruokaa (menee vaikka päikkärit pilalle...).

Auttakaa te viisaat! Houkuttelenko toisen ruoan avulla vai olenko jämynä?

 

[leijona76]

En lähtis makealla liikkeelle ellei 1v ruoka mene. Entä jos annat itse vaan syödä? Joillekin se lusikka on oltava omassa kourassa tai ihan sormiruokaa. Mä tein niin että söi minkä söi ja kiitos. Joskus sotkin sekaan jotain ainesta joka maistui,en kuienkaan jogurttia tms herkkua.

 

[Vierras]

Kyllä 1v pärjää maidoll jos ei ruoka maita. Eri asia tietysti jos on sairas mutta ei kannata opettaa sille että tarpeeks kauan huutamalla saa herkkuja pöytään.
Anna sen harjoitella itse syömistä. Lusikka käteen ja/tai sormiruokaa

 

["jenni"]

Jostain luin artikkelin, jossa hyvin kuvailtiin tilanne lapsen kannalta. Tuossa iässä epäluuloisuus uutta ruokaa kohtaan on normaalia selvitymisvaistoa. Lapsi voi kokea tilanteen samoin, kuin jos aikuinen saisi eteensä violettia ja oudonhajuista soosia, ja sitä pitäisi maistaa ihan tuosta vaan. Ei paljon auttaisi, että joku sanoo vieressä, että nami nami, tää on tosi hyvää.

En minäkään lähtisi jogurtilla huijaamaan, vaan mielummin antaisin ruoan aineksia erillään ja pieninä määrinä. Ainakin mun lapsillani liian iso annos heikentää ruokahalua heti, kun urakka kai tuntuu liian suurelta.

 

[aloittaja.]

En lähtis makealla liikkeelle ellei 1v ruoka mene. Entä jos annat itse vaan syödä? Joillekin se lusikka on oltava omassa kourassa tai ihan sormiruokaa. Mä tein niin että söi minkä söi ja kiitos. Joskus sotkin sekaan jotain ainesta joka maistui,en kuienkaan jogurttia tms herkkua.

Joka aterialla annan oman lusikan. Ja joka kerta tyttö heittää sen lusikan vihaisesti nanosekunnissa lattialle sormiruokaa vois kyllä kokeilla, mutta hankalaa tietty mitään pottuja tai muuta kun milläpä jäähdytät sormin syötäväksi. Ruoka-aika kun tulee, niin meidän emäntä kirkuu pää punaisena viimeistään siinä vaiheessa kun nostetaan syöttötuoliin... Tämä on oikeasti niin tempperamenttinen tapaus etten tiedä itkeäkö vai nauraa...

 

[leijona76]

Joka aterialla annan oman lusikan. Ja joka kerta tyttö heittää sen lusikan vihaisesti nanosekunnissa lattialle sormiruokaa vois kyllä kokeilla, mutta hankalaa tietty mitään pottuja tai muuta kun milläpä jäähdytät sormin syötäväksi. Ruoka-aika kun tulee, niin meidän emäntä kirkuu pää punaisena viimeistään siinä vaiheessa kun nostetaan syöttötuoliin... Tämä on oikeasti niin tempperamenttinen tapaus etten tiedä itkeäkö vai nauraa...

Kyl sekin sormisafka onnistuu. Itse tein niin että annoin ekana eteen jotain haaleaa/kylmää jota pupelsi sen kotvan kun vaikka pottu jäähtyi. Palaset ei kauaa ota. Mullakin samanlainen oli että kun se ruoka-aika oli, saatava HETI eikä hetken päästä. Söi sitte niitä palojaan sormin tai lusikalla. Ruokailusta kannattaa tehä mahollisimman vähän mitää huomiota, taistelua tms. Taaperokin oppii äkkiä mikä on homman nimi. Määrääkö hän vai aikuinen.

 

[aloittaja.]

Kyl sekin sormisafka onnistuu. Itse tein niin että annoin ekana eteen jotain haaleaa/kylmää jota pupelsi sen kotvan kun vaikka pottu jäähtyi. Palaset ei kauaa ota. Mullakin samanlainen oli että kun se ruoka-aika oli, saatava HETI eikä hetken päästä. Söi sitte niitä palojaan sormin tai lusikalla. Ruokailusta kannattaa tehä mahollisimman vähän mitää huomiota, taistelua tms. Taaperokin oppii äkkiä mikä on homman nimi. Määrääkö hän vai aikuinen.

Joo, ei ole tarvittu ennen tätä kyllä mitään leikkijuttuja ruokapöydässä, nyt vaan ihmettelen että miten tästä eteenpäin sormiruokaa voisin kyllä kokeilla ja jättää sen jogurtin antamisen nyt pois. Kiitti vinkeistä!

 

[leijona76]

Joo, ei ole tarvittu ennen tätä kyllä mitään leikkijuttuja ruokapöydässä, nyt vaan ihmettelen että miten tästä eteenpäin sormiruokaa voisin kyllä kokeilla ja jättää sen jogurtin antamisen nyt pois. Kiitti vinkeistä!

kantsii kokeilla. Töissäkin me niitä pieniä hätähousuja ruokitaan silleen että jotain saavat sitä lämmintä ootellessa. Olishan se muute mahtava kakofonia.

 

[aloittaja.]

kantsii kokeilla. Töissäkin me niitä pieniä hätähousuja ruokitaan silleen että jotain saavat sitä lämmintä ootellessa. Olishan se muute mahtava kakofonia.

Jos yhen kanssa on jo tällainen metakka niin voin vaan kuvitella miten jossain päikyssä... tämä on ilmeisesti joku tyttöjen juttu, vai? Ystävän lapset (tyttöjä) ovat aina luhistuneet ennen ruokaa ja huutaneet kuin hyeenat. Oma poika taas on katellut aina vierestä hiljaa kun akkaporukka lakoaa... ja kun oikein mietin niin itselläkin tulee aika ärtynyt olo jos nälkä kunnolla iskee, mies taas ei ole moksiskaan.