H
"huolestunut"
Vieras
Olen mukana eräässä alueellisessa fb-lahjoitusryhmässä, lähinnä lahjoittajan roolissa. On vaan alkanut hieman mietityttää tietyt ihmiset, jotka odottavat saavansa ryhmän kautta ilmaiseksi lähes mitä vaan! Ryhmän periaatteeseen kuuluu, että jokainen kirjoittaa puutelistan kansioon ja ihmiset tarjoavat sitten tavaraa tarvitseville. Ei siinä mitään. Varmasti tavara menee monesti ihan oikeaan tarpeeseen...
On vain pistänyt vakavasti miettimään eräskin henkilö, jolla on huomattavia arjesta selviytymisen vaikeuksia. Kyse ei siis ole pelkästään vähävaraisuudesta vaan huolestuttavasta elämäntapaköyhyydestä, johon olisi takuulla olemassa oikeaa apuakin. Onko teistä ok jos pienen lapsen äiti päivittäin tuskailee, ettei ole rahaa mennä bussilla kouluun, ostaa lapselle vaippoja, pyykinpesuainetta viikkoihin jne.? Ei pääse hakemaan lasta päiväkodista kun joutuu jäämään koululle miettimään miten pääsisi koululta kotiin kun ei ole rahaa. Puoliso työkyvytön, mutta silti jatkuvasti reissaamassa viikot ympäri maata, vaikka hänen paikka olisi kuljettaa viikolla vaimoaan opiskelemaan! On kummallista, että miehellä on varaa reissata muualla, mutta vaimo joutuu olemaan aina pulassa kun ei pääse edes bussilla koululle (kun kerta opiskelupaikan on saanut)...
En tiedä mitä sanoa kun ei haluaisi liian suoraankaan nostaa kissaa pöydälle. Kyse on hyvin herkkähipiäisestä ihmisestä. Ei vaan voi mitään sille, että joskus tuntuu hieman menevän jo lapsen turvallisuuden laiminlyönniksi ko. elämä. Perusasioiden pitäisi olla jokaisen lapsen vanhemmalla turvattuna. Olen aikoinaan antanut mm. vaippoja tuolle ystävälle hyvää hyvyyttäni. Pakkohan se on jos toinen kertoo joutuvansa pitämään lasta ilman vaippoja rahanpuutteen takia päiväkausia ja minnekään kodin ulkopuolelle hän ei sen takia pääse. Paljon muutakin...
Miten reagoisitte tällaiseen ihmiseen, jonka ystävänä kuitenkin haluaisitte pysyä?
On vain pistänyt vakavasti miettimään eräskin henkilö, jolla on huomattavia arjesta selviytymisen vaikeuksia. Kyse ei siis ole pelkästään vähävaraisuudesta vaan huolestuttavasta elämäntapaköyhyydestä, johon olisi takuulla olemassa oikeaa apuakin. Onko teistä ok jos pienen lapsen äiti päivittäin tuskailee, ettei ole rahaa mennä bussilla kouluun, ostaa lapselle vaippoja, pyykinpesuainetta viikkoihin jne.? Ei pääse hakemaan lasta päiväkodista kun joutuu jäämään koululle miettimään miten pääsisi koululta kotiin kun ei ole rahaa. Puoliso työkyvytön, mutta silti jatkuvasti reissaamassa viikot ympäri maata, vaikka hänen paikka olisi kuljettaa viikolla vaimoaan opiskelemaan! On kummallista, että miehellä on varaa reissata muualla, mutta vaimo joutuu olemaan aina pulassa kun ei pääse edes bussilla koululle (kun kerta opiskelupaikan on saanut)...
En tiedä mitä sanoa kun ei haluaisi liian suoraankaan nostaa kissaa pöydälle. Kyse on hyvin herkkähipiäisestä ihmisestä. Ei vaan voi mitään sille, että joskus tuntuu hieman menevän jo lapsen turvallisuuden laiminlyönniksi ko. elämä. Perusasioiden pitäisi olla jokaisen lapsen vanhemmalla turvattuna. Olen aikoinaan antanut mm. vaippoja tuolle ystävälle hyvää hyvyyttäni. Pakkohan se on jos toinen kertoo joutuvansa pitämään lasta ilman vaippoja rahanpuutteen takia päiväkausia ja minnekään kodin ulkopuolelle hän ei sen takia pääse. Paljon muutakin...
Miten reagoisitte tällaiseen ihmiseen, jonka ystävänä kuitenkin haluaisitte pysyä?