3,5v päiväkodissa 8h päivässä, äiti kotona, päiväkoti arvostelee

Tsemppiä ap!

Meillä vastaavassa tilanteessa samanikäinen esikoinen jatkoi myös äitiyslomaa edeltänyttä hoitopäivää siihen, kun kuopuksen koliikki loppui vähän alle 4 kk iässä.

Kuopus syntyi lokakuun lopussa, enkä useinkaan ollut selvillä siitä oliko yö vai päivä. Vauva nukkui vain minua vasten pystyasennossa pitkän hytkyttelyn jälkeen. Pinna paloi mieheen ja esikoiseen ihan pikkuasioista ja sitten itkin ja kaduin hermostumistani heti perään. Saatoin olla kotona viikkoja käymättä ulkona, sillä vauva huusi koko ajan vaunuissa, kun joutui olemaan vaakatasossa. Kun olin kahtena yönä saanut nukkua n. 3 h putkeen tuntui kuin värit olisivat yhtäkkiä palanneet maailmaan.

Lyhensin esikoisen hoitoaika samantien alle puoleen. Muistan varmaan ikuisesti, kun menin hakemaan esikoista ensimmäisen kerran aikaisemmin ja hänen kasvonsa, kun näki pitkästä aikaa äidin hymyilevän. Tuntui niin hyvältä jaksaa taas.

 

Ap on todennäköisesti lakannut lukemasta ketjua. Täältä hän sai kaikkea muuta kuin tukea ja kannustusta. Itsekin vauvan kanssa valvon ja väsyneenä itku on kurkussa koko ajan vähemmästäkin. Tosi paha mieli ap:n puolesta, voin vain kuvitella, miten lyöty olo hänelle täällä tuli. Lyödään lyötyä heikoimmillaan, se täällä osataan.

Voimia sinulle ap! Aivan varmasti yrität parhaasi ja vähennät esikoisen hoitoaikaa sitä mukaa kun vauvan kanssa tilanne helpottuu. Itse tunnet lapsesi parhaiten ja näet, miten hoidossa oleminen häneen vaikuttaa ja reagoiko siihen, että vauva saa olla enemmän äidin kanssa. Minä olen pitänyt ylimääräisiä kotipäiviä, kun olen huomannut esikoisen olevan väsynyt tai mustasukkainen tai äidin huomiota kaipaava. Vauva on vasta 2kk! Ratkaisu on vielä täysin luokiteltavissa väliaikaiseksi ja esikoinen ehtii tutustua elämään vauvan kanssa sitten kun vauva on muutakin kuin rääkyvä ja häiritsevä mytty (valitettavasti jotkut vauvat voivat näyttäytyä sellaisina jonkun aikaa...)

Meillä on ollut parempi ratkaisu panostaa esikoisen huomioimiseen kotona ollessa kuin pitää koko päivä kotona kuuntelemassa "odota", "ihan kohta", "äiti vaan syöttää ensin vauvan", "äiti vaan vaihtaa ensi vauvalle vaipan", "varo, ei saa leikkiä noin rajusti vauvan vieressä", "äiti vaan laittaa vauvan ensin nukkumaan", "nyt täytyy ensin tehd ruokaa" jne. lista on loputon ja turhauttaa esikoista selvästi. Hoidosta hän tulee onnellisena, kun ruoka on valmiina, pyykit pesty ja vauvalle annettu suurin huomio päivän aikana, äiti levänneempi ja valmiina tsemppaamaan väsymyksensä keskellä aikaa ja huomiota esikoiselle.

 

Juuri ennen minua joku ehtikin sanoa asia paljon paremmin ja selkeämmin! Juuri noin ja tuolta se tuntuu!

 

Pidä Ap pääsi kylmänä. Anna motkottaa. Kertoo siitä etteivät ole olleet sinun kengissäsi. Vaikean vauvan kanssa juuri 5 kk asti selvinneenä ymmärrän täysin päätöksesi pitää lapsi nyt alkuun vielä täyttäpäivää. Esikoisesi ei siitä vaurioidu jos joutuu nyt tilapäisesti olemaan tarhassa pidempään. Kuitenkin jatkuva äidin väsymystila voi tehdä paljonkin pahaa. Olen itse ollut siinä tilanteessa että kävelen aamuyön tunneilla itkevä vauva sylissä joka ikinen päivä aivan rättipoikki ja itken jo itsekin suurinpiirtein. Onneksi itse en ole sortunut ravisteluihin yms. Huutanut olen vauvalle ja sen jälkeen itkenyt vieläkin enemmän. Onneksi esikoinen oli koululainen joten hänet voi jo huoletta jättää omiin oloihin ja yrittää nukkua silloin kuin vauvakin. Menin 2,5kk joka yö 3-5 välillä aamuyöstä unille ja jos kotona olisi ollut nuorempi sisatus heräämässä klo 8 aikasn niin olisin ollut hullujen huone kamaa aika nopeasti. Nyt kun vauva on 5 kk, tilanne on jo ihan eri. Vatsavaivat ja yövalvomiset on jäänyt, nyt voisin kuvitella ottavani tarhaikäisen kotiin täysin. Puistoilu, kertoili yms. Onnistuu jo hyvin eikä enää tarvi taistella jatkuvaa väsymystä vastaan.

 

 

Tsemppiä ap.lle! Itselläkin on ollut koliikki/refluksi/allergiavauva,joka huusi ensimmäiset kuukaudet. Isosisarus oli silloin saman ikäinen kun teillä, mutta kotihoidossa. Rankkaa aikaa oli. Mutta esikoisen takia säännöllinen päivärytmi auttoi pitämään järjissään,samoin päivittäiset ulkoilut,joita tuskin muuten olisi tullut tehtyä.
Sinun tilanteessasi,kun tukijoukkojaan ei ilmeisesti ole,en ottaisi kokonaan esikoista hoidosta pois, mutta lyhentäisin kyllä hoitoviikkoa aluksi vaikka 4 päivään,ja tilanteen helpottaessa kolmeen. Isosisarus ihan oikeasti tarvitsisi teitä vanhempia paljon sopeutuakseen uuteen tilanteeseen,ja täyttä viikkoa tehdessään helposti kokee vauvan syrjäyttäneen hänet. Voi vaikutttaa negatiivisesti sisarussuhteen syntyyn pidemmälläkin aikavälillä. Ja rankassa tilanteessa tarvitaan myös isän panosta,olisko hänen mahdollista olla tekemättä nyt ainakaan ylitöitä?

Jaksamista,tiedän kyllä miten rankkaa on kun ei saa nukkua päivällä taikka yöllä!

 

[QUOTE="vieras.";29574060]Koska lapsesta on tarkoitus kasvattaa kunnollinen yhteiskunnan jäsen, niin tottakai hänelle kerrotaan, että äiti ja isä käy töissä. Yleensä lapset tietävät vanhempiensa ammatitkin, muistan että niitä jopa päiväkodissa on kysytty! Jos tällaisesta asiasta ei lapsen kanssa ei voi puhua, niin mistä ihmeestä sitten?

Lapsi ei päätä, meneekö hän tarhaan, mutta hänelle kyllä kerrotaan syy, miksi sinne pitää mennä vaikka ei aina huvittaisi. Samoin lapsi ei päätä, mitä ruokaa syödään, mutta hänelle kyllä kerrotaan miksi on tärkeää syödä terveellistä ruokaa. Sinä voit toki kommunikoida lapsesi kanssa pelkästään määräyksillä, mutta minä kyllä ihan tykkään jutella lapseni kanssa, enkä näe siinä mitään väärää. Päinvastoin.[/QUOTE]

Vaikka lapsi tietäis, mitä vanhemmat tekee työkseen, niin se ei tiedä sitä, onko ne vanhemmat joka päivä töissä...
En määräile lapsiani enempää, ku on tarpeen. Mutta lapsen oletus on se, että "äiti ja isi on töissä, siksi mennään tarhaan". Jos joku päivä äiti tai isä jääkin kotiin, ei sitä lapselle kuulutella! Ihan hyvin ap:n lapselle voi sanoa, että lapsi menee tarhaan, isi töihin ja äitin pitää hoitaa pikkusisarusta. Tai vaihtoehtoisesti, että äitillä on kotitöitä. Tai sit ei vaan sano mitään! Meillä ei kukaan lapsista ole kyseenalaistanut sitä, että miksi tarhaan mennään. Tarhassa on kivaa, tarhassa leikitään, syödään ja nukutaan. Välillä ulkoillaan ja askarrellaan. Mutta mikäpä siinä, jos haluat tehdä lapselles tiliä kaikesta... Tietyissä rajoissa pitää selittää asioita muksuille, mut järjen käyttö on sallittu! Ei pidä tieten tahtoin saada pahaa mieltä aikaan sanomalla, että "sinä Ville-Jessica menet nyt tarhaan, että äiti saa olla vauvan kanssa kahdestaan kotona ja levätä vähän"

 

Minulla ei ole ollut refluksivauvaa, tai ainakaan sellaiseksi diagnosoitua, joten en ole ehkä pätevin kommentoimaankaan. En missään nimessä halua väheksyä rankkuutta, jota alati itkevän ja valvottavan vauvan hoito on. Itsellänikin on kahdesta lapsesta kolme ollut kovin itkuisia ja viimeisin valtavasti valvottava. Ja elämänrytmi pyöri monessa suhteessa vauvan rytmin mukaisesti. Kuitenkaan en usko kotona olleen kahden vanhemman lapsen kamalasti asiasta kärsineen, vaikka joutuivat välillä odottamaan asioita kun imetin vauvaa, vaihdoin vaippoja, nukutin jne.


ehheeee kolmesta lapsesta kaksi. sentäs.

mietin äsken, että jotain tässä mättää, meni tovi ennen kuin tajusin ja tulin muokkaamaan,.

 

Vaikka lapsi tietäis, mitä vanhemmat tekee työkseen, niin se ei tiedä sitä, onko ne vanhemmat joka päivä töissä...
En määräile lapsiani enempää, ku on tarpeen. Mutta lapsen oletus on se, että "äiti ja isi on töissä, siksi mennään tarhaan". Jos joku päivä äiti tai isä jääkin kotiin, ei sitä lapselle kuulutella! Ihan hyvin ap:n lapselle voi sanoa, että lapsi menee tarhaan, isi töihin ja äitin pitää hoitaa pikkusisarusta. Tai vaihtoehtoisesti, että äitillä on kotitöitä. Tai sit ei vaan sano mitään! Meillä ei kukaan lapsista ole kyseenalaistanut sitä, että miksi tarhaan mennään. Tarhassa on kivaa, tarhassa leikitään, syödään ja nukutaan. Välillä ulkoillaan ja askarrellaan. Mutta mikäpä siinä, jos haluat tehdä lapselles tiliä kaikesta... Tietyissä rajoissa pitää selittää asioita muksuille, mut järjen käyttö on sallittu! Ei pidä tieten tahtoin saada pahaa mieltä aikaan sanomalla, että "sinä Ville-Jessica menet nyt tarhaan, että äiti saa olla vauvan kanssa kahdestaan kotona ja levätä vähän"

Et vastannut minulle mutta todellakin meidän vajaa 3vee kyseli mihin vauva menee ja mihin minä menen, kun piti kerhoon mennä vauvan syntymän jälkeen. Jos sanoin että teen vähän kotitöitä ja tulen sitten hakemaan niin halusi lähteä mukaan. Meidän 3vee on tosi skarppina, joku varmaan valehtelisi suoraan, minä en.

 

[QUOTE="Mona";29579064]Et vastannut minulle mutta todellakin meidän vajaa 3vee kyseli mihin vauva menee ja mihin minä menen, kun piti kerhoon mennä vauvan syntymän jälkeen. Jos sanoin että teen vähän kotitöitä ja tulen sitten hakemaan niin halusi lähteä mukaan. Meidän 3vee on tosi skarppina, joku varmaan valehtelisi suoraan, minä en.[/QUOTE]

Lapsille on kautta aikain syötetty valkoisia valheita ja niitä on juksattu. Ei ne siitä rikki mene! Mä sain tietää esim. äiskän karkkijemmasta vasta aikuisiällä, enkä hajonnut. Lapsena se ois voinut tuntuakin pahalle, että äiteellä on oma karkkijemma ja mulla vaan karkkipäivä!

 

Tuli vähän sellainen fiilis, että ap:lle on tärkeää pitää lapsi hoidossa juuri sen 8 tuntia, kun siitä maksetaankin. Kun hoitoajat ovat niin tarkkaan 8-16 tai 9-17. Jo 9-16 tekisi hoitopäivästä tunnin lyhemmän. Ja lisäksi voisi edes yhden päivän viikossa pitää lapsen kotona, vaikka maanantain, jos isä auttaa viikonloppuisin ja silloin voi paremmin levätä. Ymmärrän, että on rankkaa, mutta silti...

 

Tiedoksenne, että päiväkodissa sanotaan lapselle JATKUVASTI, että odota. Ja siellä hoitajilla on koko ajan vastuullaan iso määrä lapsia. Pienten ryhmissä jopa monta lohduttomasti itkevää vauvaa. Vähänkin ispompien on pärjättävä aika paljon omin neuvoin.

 

Tulee mieleen voisiko vauvallanne olla jokin allergia. Jos imetät niin jätäpä joksikin aikaa maito, kahvi, vahvat mausteet, muna, suklaa, mansikka pois ja testaa paraneeko lapsen olo. Jos ei auta niin kokeile vielä viljaton, paitsi kauraa yleensä sietävät vilja-allergikotkin. Ihan ensimmäiseksi kuitenkin kysyn syötätkö vauvalle vauvojen maitohappobakteeria joka syötöllä. Sellaista jauhemaista maidon seassa. Voi auttaa hirmuisesti. Onhan d-vitamiini vesipohjaista eikä rasva. Tsemppiä

 

Lapsille on kautta aikain syötetty valkoisia valheita ja niitä on juksattu. Ei ne siitä rikki mene! Mä sain tietää esim. äiskän karkkijemmasta vasta aikuisiällä, enkä hajonnut. Lapsena se ois voinut tuntuakin pahalle, että äiteellä on oma karkkijemma ja mulla vaan karkkipäivä!

Vastasinkin siihen kun selittelyt ettei teidän lapset muka tajua onko vanhemmat töissä vai ei, kyllä meillä ainakin. Tuota, mulle on ihan eri asia sanoa lapselle et karkit on loppu, vaikkei ookkaan, kun sanoa et äiti menee töihin ja vauva hoitoon, se kun on täyttä valetta ja tavallaan lapsikin sen tietää. Noh, sä valehtelet lapsellesi kaikenlaista, jokainen tavallaan..

 

[QUOTE="Mona";29579454]Vastasinkin siihen kun selittelyt ettei teidän lapset muka tajua onko vanhemmat töissä vai ei, kyllä meillä ainakin. Tuota, mulle on ihan eri asia sanoa lapselle et karkit on loppu, vaikkei ookkaan, kun sanoa et äiti menee töihin ja vauva hoitoon, se kun on täyttä valetta ja tavallaan lapsikin sen tietää. Noh, sä valehtelet lapsellesi kaikenlaista, jokainen tavallaan..[/QUOTE]

Miten lapsi tietää, että äiti valehtelee, jos äiti sanoo "äitillä on kotitöitä"?
Samapa se mulle on, jos haluat kasvattaa lapsestasi perhettäsi tyrannisoivan kakaran.
Eipä oo meillä mukulat kertaakaan kyseenalaistaneet sitä, että jäävät tarhaan. Joskus on joo kiukuttelua ja ikävän itkemistä, mutta se kuuluu normaaliin uhmaikään... Kertaakaan ei oo tarttenu sen enempää selitellä lapsille, miks sinne tarhaan pitää jäädä ja mitä äiti tai iskä sillä aikaa tekee. Mutta tapansa kullakin! Meillä hommat pelaa hyvin näin.
Ja ei, en ole mikään kylmä mutsi, vaan lapset saavat hellyyttä ja rakkautta paljon! Myös laatuaikaa on tarjolla! Siitäkin huolimatta, että tietyissä asioissa syötän niille valkoisia valheita...
Kerrot varmaan omille lapsilles myös sotien raakuuksista ja maailman pahuudesta ilman kiertelyjä? Ettei lapses vaan saa traumoja, jos äippä sattuu valehtelemaan?

 

Miten lapsi tietää, että äiti valehtelee, jos äiti sanoo "äitillä on kotitöitä"?
Samapa se mulle on, jos haluat kasvattaa lapsestasi perhettäsi tyrannisoivan kakaran.
Eipä oo meillä mukulat kertaakaan kyseenalaistaneet sitä, että jäävät tarhaan. Joskus on joo kiukuttelua ja ikävän itkemistä, mutta se kuuluu normaaliin uhmaikään... Kertaakaan ei oo tarttenu sen enempää selitellä lapsille, miks sinne tarhaan pitää jäädä ja mitä äiti tai iskä sillä aikaa tekee. Mutta tapansa kullakin! Meillä hommat pelaa hyvin näin.
Ja ei, en ole mikään kylmä mutsi, vaan lapset saavat hellyyttä ja rakkautta paljon! Myös laatuaikaa on tarjolla! Siitäkin huolimatta, että tietyissä asioissa syötän niille valkoisia valheita...
Kerrot varmaan omille lapsilles myös sotien raakuuksista ja maailman pahuudesta ilman kiertelyjä? Ettei lapses vaan saa traumoja, jos äippä sattuu valehtelemaan?

Täh, niinkuin jo aiemmin kirjoitin et jos sanon et on kotitöitä tai asioita niin lapsi halusi mukaan kotiin. Ois siis pitänyt sanoa et oon meen vauvan kaa töihin tai jotain. Mut lähinnä pointti oli se et jos teidän lapset ei kyseenalaista sun menoja tai ei edes halua sun mukaan. Jaa miten mä lapsen traumoja pelkään ku mun lapsihan se on joka tietää et mä menin kotiin vauvan kanssa. Sähän se sun lapsien tietä silottelee valehtelemalla.

 

[QUOTE="Mona";29583263]Täh, niinkuin jo aiemmin kirjoitin et jos sanon et on kotitöitä tai asioita niin lapsi halusi mukaan kotiin. Ois siis pitänyt sanoa et oon meen vauvan kaa töihin tai jotain. Mut lähinnä pointti oli se et jos teidän lapset ei kyseenalaista sun menoja tai ei edes halua sun mukaan. Jaa miten mä lapsen traumoja pelkään ku mun lapsihan se on joka tietää et mä menin kotiin vauvan kanssa. Sähän se sun lapsien tietä silottelee valehtelemalla.[/QUOTE]

Miks sille lapselle pitää sit sanoa, että äiti menee kotiin, jos tietää sen haluavan mukaan? Mä en todellakaan ymmärrä! Kas, ku et vielä sano, että äiti menee kotiin leipomaan ja syömään karkkia ja kattomaan piirrettyjä...
Koska sun lapsi tietää, että meet kotiin, niin varmaan myöskin kerrot sille suoraan, mitä sota on? Tai jos uutisessa on juttu pedofiilistä, niin selität, mikä se semmonen on.. Tai jos uutisessa on juttua jostain perhesurmasta, niin selität senkin. Jottet vaan valehtelis sille pikkuselle kullannupulles... Siinähän se niitä traumoja saa. Ja painaisia.
Pointtini on se, että lasten ei tarvitse tietää kaikkea!

 

Meillä pian 4v tyttö on ryhmiksessä hoidossa 10p/kk 9-15, ja juuri tuo aika on se toiminnallisin aika.
Tyttö ehti hoidon aloittaa viime keväänä kun olin itsekkin töissä. Nyt 6vkoisen kanssa kotona ja päädyttiin pitämään tyttö vielä hoidossa ihan sen takia että siellä jo tutut kaverit ym. tässä naapurustossa kun ei mitään virikkeitä.
Rauhassa saa kotona heräillä ja syödä aamupalat, ja päivällä ehtii nukkua päikkärit ja syödä välipalat.
Kyllä 8h on pitkä päivä pienelle ja varsinkin jos ihan täyspäiväisenä siellä hoidossa on.
Itsekkin päiväkodissa työskenneltyäni voin sanoa että siinä 6h on ihan tarpeeksi tämän ikäisille virikkeitä

 

Tulee mieleen voisiko vauvallanne olla jokin allergia. Jos imetät niin jätäpä joksikin aikaa maito, kahvi, vahvat mausteet, muna, suklaa, mansikka pois ja testaa paraneeko lapsen olo. Jos ei auta niin kokeile vielä viljaton, paitsi kauraa yleensä sietävät vilja-allergikotkin. Ihan ensimmäiseksi kuitenkin kysyn syötätkö vauvalle vauvojen maitohappobakteeria joka syötöllä. Sellaista jauhemaista maidon seassa. Voi auttaa hirmuisesti. Onhan d-vitamiini vesipohjaista eikä rasva. Tsemppiä

Kannattaa muuten kokeilla syödä itsekkin niitä maitohappoja!

 

Meillä 3,5 vuotias jatkoi päiväkodissa pikkusisaren syntyessä. Opiskelin samaan aikaan vielä ja kirjoitin mm lopputyötä kun vauva oli päiväunilla. Vauva oli helppo ottaa luennoille mukaan mutta vauhdikkaan leikki-ikäisen kanssa ei olisi onnistunut. Päivät olivat lyhyitä klo 9-15, tosin esikoinen olisi viihtynyt pidempään. Välillä oltiin koko porukka kotona viikolla ja esim flunssa ja noroepidemian aikaan otin pojan pois päiväkodista. Kesällä ja jouluna pitkät lomat lapsella. Tässä ei vielä mitään mutta tiedän tapauksia jossa lapset ovat päiväkodissa mutta äiti on YKSIN kotona, en tiedä onnistuuko se edes enää tänäpäivänä.

 

Ihmettelen tätä aloittajan tunteiden vähättelyä. Eiköhän hän itse tiedä parhaiten kuinka hän jaksaa.Se että joku muu vastaavassa tilanteessa on jaksanut ei välttämättä tarkoita että aloittaja jaksaisi. Ja on normaalia että työssäkäyvien lapset on 8h päivässä päiväkodissa. 8 tuntia on 8 tuntia oli syy hoidon tarpeeseen mikä tahansa.