Haluaisin uusia kavereita ja ystäviä, mutta tuntuu että en vaan saa suutani auki tuntemattomassa seurueessa?

["Seinäruusu"]

Tilaisuuksia on ollut tutustua tosi mahtavilta vaikuttaviin ihmisiin, mutta mä en siis vaan saa suutani auki tuntemattomien seurassa niin jää sitten tutustumatta paremmin. Olen sairastanut vaikean masennuksen ja vaikeaa paniikkihäiriötä, nyt olen kuitenkin saanut muutama kuukausia sitten terveen paperit.
Olen ihmisenä tosi hitaasti lämpenevä ja voin ulospäin ehkä vaikuttaa jotenkin "jöröltä" kun istua nökötän vaan hiljaa seurueessa. Haluaisin opetella olemaan avoin ja oppia puhumaa taas ihmisten kanssa. Olisko kenelläkään vinkkejä tämmöseen?

 

[neuvo]

Valitettavasti se sinun tunne että mietit koko ajan miltä itse vaikutat toisten silmissä... se tunne leviää toisiin ja ahdistaakin.

Yritä lopettaa se itsesi miettiminen, ja ole avoimesti ja rehellisesti kiinnostunut niistä toisista ihmisistä, ilman että sinulla on mitään ketunhäntää kainalossa, ilman että pyydystelet tässä kavereita ja ystäviä. Ole kiinnostunut monenlaisista ihmisistä, kuuntele niiden tarinoita, anna niiden puhua.

 

["Seinäruusu"]

Valitettavasti se sinun tunne että mietit koko ajan miltä itse vaikutat toisten silmissä... se tunne leviää toisiin ja ahdistaakin.

Yritä lopettaa se itsesi miettiminen, ja ole avoimesti ja rehellisesti kiinnostunut niistä toisista ihmisistä, ilman että sinulla on mitään ketunhäntää kainalossa, ilman että pyydystelet tässä kavereita ja ystäviä. Ole kiinnostunut monenlaisista ihmisistä, kuuntele niiden tarinoita, anna niiden puhua.

Tuo on niin totta. Kiitos vastauksesta.

 

[vierasds]

Samaa neuvoisin minäkin, kuuntele! Mun kokemuksen mukaan ihmiset suorastaan tarrautuvat kiinni, kun löytävät jonkun, joka aidosti kuuntelee. Tosin siinä on se vaara, että sulle ruvetaan vuodattamaan suodattamatta ihan kaikki ongelmat lapsuudesta alkaen... Aika rasittavaa sekin.