S
Sapettaa!!!!
Vieras
Ihan oikeasti. Pieni purkaus lukijoille.
Luuletteko ettei teistä puhuta negatiiviseen sävyyn kotona miehen kanssa. Teitä ei enää jaksa kuunnella!
Tajuatteko että kaikilla on omat hoitotavat ja se teidän 30 vuotta vanha hoitotapa ei ole ainoa oikea, saatikaan enää päde nykypäivänä!!!
Ajatte vaan meidän perheen kauemmaksi ja ei tarvitse ihmetellä miksei kutsuta kylään tai ei kiinnosta puhua puhelimessa.
Joka kerta kun ollaan tekemisissä, tulee jotain peetä niskaan.
Kauhistellaan asioita mitä teemme, vaikka ne ovat täysin nykypäivän suositsten mukaisia asioita, tai sitten ihan normi arkeen liittyviä vauvan tarpeista syntyneitä asioita.
Mulla keittää kohta niin yli että tekee mieli sanoa rumasti. Omalle äidille voi sanoa tiukemmin asioista, mutta siltikään ei mene perille.
Anoppi on niin vahva nainen, että sille ei ole helppo sanoa mitään ettei syty 3 maailmansota. Alkaa muuten poikaaskin ärsyttään kohta yliäyräiden että en se ole vaan minä joka tässä kiehuu.
En tiedä miten saisin hyvällä noi kaks ymmärtämään että me twhdään juuri niin kuin meidän perhe parhaaksi näkee???
Tai sitten jos ei hyvällä niin pahalla, mutta vinkkejä kaivataan.
Tiedän että lapsenlapsi on mummoille tärkeä, mutta nyt jotain rajaa tohon puuttumiseen. Loppuu kohta lapsen hoitamiset ja kyläilyt kun aina on jotain sanottavaa. Oletteko mummot ajatelleet tätä vaihtoehtoa?? Tätäkö te toivotte vai miksei se huomauttelu lopu??
Sekin on suorastaan peestä että kun lapsi on teillä hoidossa niin ei noudateta minun antamiani neuvoja lapsenhoitoon liittyvissä asioissa. Ja tässä on kyse perustavaa laatua olevassa asiassa kuten syömisessä. Se on meillä ongelma, tiedän sen, mutta sitä tarkemmin pitää kuunnella meidän neuvoja eikä aleta toimia kuten itse näkee parhaakseen. Se ei ole teidän vauva. Se on meidän.
Luuletteko ettei teistä puhuta negatiiviseen sävyyn kotona miehen kanssa. Teitä ei enää jaksa kuunnella!
Tajuatteko että kaikilla on omat hoitotavat ja se teidän 30 vuotta vanha hoitotapa ei ole ainoa oikea, saatikaan enää päde nykypäivänä!!!
Ajatte vaan meidän perheen kauemmaksi ja ei tarvitse ihmetellä miksei kutsuta kylään tai ei kiinnosta puhua puhelimessa.
Joka kerta kun ollaan tekemisissä, tulee jotain peetä niskaan.
Kauhistellaan asioita mitä teemme, vaikka ne ovat täysin nykypäivän suositsten mukaisia asioita, tai sitten ihan normi arkeen liittyviä vauvan tarpeista syntyneitä asioita.
Mulla keittää kohta niin yli että tekee mieli sanoa rumasti. Omalle äidille voi sanoa tiukemmin asioista, mutta siltikään ei mene perille.
Anoppi on niin vahva nainen, että sille ei ole helppo sanoa mitään ettei syty 3 maailmansota. Alkaa muuten poikaaskin ärsyttään kohta yliäyräiden että en se ole vaan minä joka tässä kiehuu.
En tiedä miten saisin hyvällä noi kaks ymmärtämään että me twhdään juuri niin kuin meidän perhe parhaaksi näkee???
Tai sitten jos ei hyvällä niin pahalla, mutta vinkkejä kaivataan.
Tiedän että lapsenlapsi on mummoille tärkeä, mutta nyt jotain rajaa tohon puuttumiseen. Loppuu kohta lapsen hoitamiset ja kyläilyt kun aina on jotain sanottavaa. Oletteko mummot ajatelleet tätä vaihtoehtoa?? Tätäkö te toivotte vai miksei se huomauttelu lopu??
Sekin on suorastaan peestä että kun lapsi on teillä hoidossa niin ei noudateta minun antamiani neuvoja lapsenhoitoon liittyvissä asioissa. Ja tässä on kyse perustavaa laatua olevassa asiassa kuten syömisessä. Se on meillä ongelma, tiedän sen, mutta sitä tarkemmin pitää kuunnella meidän neuvoja eikä aleta toimia kuten itse näkee parhaakseen. Se ei ole teidän vauva. Se on meidän.