G:Te jotka olette olleet 8v yhdessä montako lasta teillä on?

  • Viestiketjun aloittaja gallup
  • Ensimmäinen viesti
vierass
[QUOTE="jep";29487545]Miksi haluta edes sitä yhtä jos ei sille voi suoda sisarusta, jos vain mahdollisuus on?
Emme halunneet isoa ikäeroa, siksipä näin ja kolme on aina parempi kuin vain kaksi.[/QUOTE]

Kolme on aina parempi kuin kaksi :D
Oliko tämä omasta "Ainoa Totuus" -kirjastasi vai mistä tämä viehättävä fakta?

Aiheeseen: Kaksi lasta on, 3v ja alle vuoden ikäinen. Ensimmäistä lasta ehdittiin odottaa viitisen vuotta ennenkuin tuo syliin saatiin. En tiedä olisko muksuja sen enempää, vaikka niitä saisikin helpolla.. ehkä kolmas saattaisi olla tässä vaiheessa jo.
 
"vieras."
Meillä ei ollut yhtään lasta siinä vaiheessa kun olimme olleet yhdessä 8 vuotta. Tosin olin 14-vuotias kun aloimme seurustella. Nyt 14 vuoden yhdessäolon jälkeen lapsia on kaksi, 3-vuotias ja puolivuotias. Ehkä joskus kolmas?
 
katsoo nyt..
Ei yhtään.

Ei kiinnosta laittaa parisuhdetta vielä taka-alalle kun on niin jumalattoman ihanaa yhdessä ja aika menee niin nopeaan, jos laitetaan ikinä. Mieluiten oltaisiin ainakin 15 vuotta yhdessä ennen kuin harkitaankaan. Mieluiten ehkä 20.
 
katsoo nyt..
kyllä jos joku ei ole edes kahta hankkinut vaikka on niin pitkään yhteen hiileen puhallettu.
Pitkään? Noh, kaikki on suhteellista..

Kymmenen vuottakin meni ihan hujauksessa ohi ja tuntui siltä, että ollaan vielä niin vastarakastuneita, että ei raaski vielä niin suurta elämänmuutosta tehdä. Talot tuli tehtyä ja elämä vakautui ja niin edelleen, mutta kahdestaan (ja lemmikkien kanssa) on niin pirun mukavaa, että tuntuu vielä liian kohtuuttomalta laittaa kaikki ylösalaisin. Olen mieltänyt sen aina asiaksi joka tapahtuu silloin kun suhde on vakaa, "tylsä" ja lapset olisi se suurin anti joka olisi enää jäljellä kun muu on koettu. Eihän se niin mene, mutta.. Ei se katastrofi olisi jos koskaan ei tulisi sellaista tilannetta jos lapsettomuuskin on näin ihanaa, mutta saas nähdä millaisia tuntoja tulee kun keski-ikä länenee.

Entä jos silloin on jo liian mieltynyt tällaiseen elämään ja ei vain pysty muutokseen vaikka haluaisikin? Se on ainoa joka mietityttää..
 
ex-lapseton
Tuossa vaiheessa meillä ei ollut ainuttakaan, mutta jos se meistä olisi ollut kiinni niin olisi varmaan ollut jo 1-2 lasta. Näihin asioihin kun ei aina pysty itse vaikuttamaan, vaikka kuinka yrittäisi. Nykyään on 3 lasta...
 
"jep"
Pitkään? Noh, kaikki on suhteellista..

Kymmenen vuottakin meni ihan hujauksessa ohi ja tuntui siltä, että ollaan vielä niin vastarakastuneita, että ei raaski vielä niin suurta elämänmuutosta tehdä. Talot tuli tehtyä ja elämä vakautui ja niin edelleen, mutta kahdestaan (ja lemmikkien kanssa) on niin pirun mukavaa, että tuntuu vielä liian kohtuuttomalta laittaa kaikki ylösalaisin. Olen mieltänyt sen aina asiaksi joka tapahtuu silloin kun suhde on vakaa, "tylsä" ja lapset olisi se suurin anti joka olisi enää jäljellä kun muu on koettu. Eihän se niin mene, mutta.. Ei se katastrofi olisi jos koskaan ei tulisi sellaista tilannetta jos lapsettomuuskin on näin ihanaa, mutta saas nähdä millaisia tuntoja tulee kun keski-ikä länenee.

Entä jos silloin on jo liian mieltynyt tällaiseen elämään ja ei vain pysty muutokseen vaikka haluaisikin? Se on ainoa joka mietityttää..
Suosittelenkin sinulle että jätät ne lapset kokonaan tekemättä, ei selvästikään sinulle sovi!
 
makiaaa
[QUOTE="jep";29488302]Suosittelenkin sinulle että jätät ne lapset kokonaan tekemättä, ei selvästikään sinulle sovi![/QUOTE]

Suosittelen samaa. Olen läheltä seurannut pariskuntaa, joka vatvoi lasten hankintaa vuosikaudet, yli kymmenen vuotta. Tekivät sitten kuitenkin jostain syystä vaikka etenkin mies koki sen aika rajoittavaksi jo suunnitteluvaiheessa. No nihkeää on heillä nykyään! Ottavat tosi raskaasti elämänrytmin täydellisen muutoksen, kun "omaa aikaa" ei enää olekaan ja parisuhdeaikakin on luonnollisesti vähissä. Mukavuudenhaluiset laiskimukset jättäkööt tekemättä.
 
voi jestas
Mukavuudenhaluiset laiskimukset jättäkööt tekemättä.
Erilaisten asioiden arvottaminen tärkeämmäksi = mukavuudenhalu ja laiskuus? Jonkun asian haluamattomuus = mukavuudenhalu. Parisuhteessa pitäisi automaattisesti haluta äkkiä lapsia tai on mukavuudenhaluinen? Eikö lapsien tekeminen sitten sitä ole kun siinäkin tehdään mitä itse halutaan, vaikka se paljon vaatiikin. Laiskuuskin on vähän suhteellista kun katselee noita äitejä jotka pukkaavat mukuloita jotta ei tarvitsisi mennä töihin, Satuhäissä viimeksi nähtiin..

Tuossakin taisi olla vähän lasten edun ajatteluakin taustalla kun ei niitä kerran tehdä väkisin "koska niin kuuluu tehdä" vaan ajatellaan asiaa vähän enemmän. Vanhempani tekivät tuollaisessa tilanteessa juuri väärän valinnan, eli eivät sitten ole mukavuudenhaluisia ja laiskoja enää, mutta aivan paskoja ja julmia vanhempia kyllä ja katkeroituneita kun lapset pilasivat parhaat vuotensa ja antavat sen kyllä kuulua.
 

Yhteistyössä