Ottaisitko vauvan miehen tyttären rippijuhliin?

Se ratkaisee, miten sinä ja miehesi huomoitte tytön hänelle tärkeänä päivänä. Tyttö on vielä lapsi ja te aikuisia, joten teidän täytyy ymmärtää missä mennään. Vauvan tulo on tytölle vaikea asia ja sen asian käsittely olisi miehesi homma. Joten kannattaa muistaa, ettet sitten juhlissa odota vauvallesi huomiota, et keskity kertomaan äitiydestäsi jonkun kysyessä kuulumisiasi ja miehesi ymmärtää saman asian, että olette siellä vieraina juhlimassa tytön ripillepääsyä.
Miehesi homma on muutenkin totutella tyttö vauvaan ja vastata siitä, ettei tytöllä olisi niin hylätty olo. Sitähän hän raivoaa, koska ei kaiketikaan ole selvinnyt vanhempiensa erosta ja sitten siihen änkee joku muu vielä viemään hänen tarpeiltaan huomioon. Ja se tarve on saada rakkautta, huomiota ja luottamuksen siihen, että on yhä tärkeä isälleen.

 

Kyllä ottaisin vauvan mukaan. En pystyisi olemaan niin pitkään erossa pienestä, varsinkin jos täysimetyksellä, ja epäilen kyllä että kun vauva syntyy ja saavat siskon kanssa rauhassa tutustua ja kiintyä, niin isosiskon sydän kyllä sulaa, ja hyväksyy vauvan. Jos ei, niin täytyy kyllä sanoa, että jo on kylmäpäinen teini.. Muutenkin, niin eihän sinun ja vauvan tarvitse juhlassa olla mitenkään "tyrkyllä", mutta silti osallistutte tytön juhlaan ja tyttö on niissä juhlissa pääosassa, asiasta ei kannata mielestäni tehdä sen suurempaa numeroa.

 

Jos tyttö ei haluaisi vauvaa omaa päiväänsä "pilaamaan", en tietenkään ottaisi. Se on teinin juhlapäivä ja olisi ihan ymmärrettävää ettei hän halua sinne inhoamaansa vauvaa viemään huomiota itsestään.

Siinä taas yksi kuvio jota pitäisi miettiä ennenkuin alkaa vääntämään lapsia jokaiselle vastaantulijalle.

Vanhempien ero ei ole syy jättää kasvatustehtävä tekemättä ja paapoa teiniä mielinmäärin, ettei hänelle vaan tule paha mieli. Minäkin olen avioerolapsi, mutta en ole saanut sorsia ihmisiä vain siksi että mulla oli paha mieli kun isi ja äiti erosi.

Sunlaisia itsekeskeisiä aikuisia, jotka kuvittelee että joku vauva voi pilata päivän, kasvaa juuri tuolla asenteella että annetaan jo 15-vuotiaan päättää saako (täysin asiallinen ja mihinkään syytön) perheenjäsen osallistua johonkin juhlaan vai ei.

Tietenkin asiasta keskustellaan teinin kanssa fiksusti, häntä tulee kuunnella mutta silti tehdä selväksi että vauvaa ei voida perheessä alkaa syrjimään, minkään syyn nojalla.

 

Ohhoh, onpas tänne tullut vastauksia. Kiitos niistä.

Monessa kommentissa sanotaan että "teiniprinsessa" olisi kiukutellut, ettei halua vauvan osallistuvan juhliin. Ei pidä paikkaansa, vaan ihan itse pohdin, olisiko kivempi jos vauva ei tulisi mukaan, koska aiheuttaa pahaa mieltä tärkeänä juhlapäivänä. Tyttö ei sinällään ole enää raivonnut vauvan syntymisestä, mutta huomaa että asia on hänelle paha paikka ja menee esim. ihan mykäksi ja surullisen näköiseksi/ ärtyneeksi, kun asiaa sivutaan.

En usko että asia on issue enää esim. hääpäivänä, eikä vauvaa toki jätetä enää myöhemmin yhteisistä perhejuhlista pois, mutta rippijuhlat ovat aika pian vaavin syntymän jälkeen, jolloin asia voi vielä olla kipeä.

Ja sinä joka kommentoit, ettei pidä jokaisen kanssa lapsia ryhtyä tekemään, niin voi hyvänen aika. Olemme olleet miehen kanssa yksissä jo pidemmän aikaa, enkä ole mikään "uusi tyttöystävä", vaan vaimo ja pidemmän aikaa tosiaan. Tytön vanhemmat ovat eronneet melkein kymmenen vuotta sitten, eli ero ei sinällään ole enää mikään uusi asia.

Voi olla että on siksikin vaikeaa, ettei ole muita sisaruksia tai serkkuja ollenkaan, joten on tottunut olemaan huomion keskipisteenä ja ykkönen sukulaisten silmissä. Pikkusisarus tekee siis oikein hyvää, mutta jotenkin tuntuu ettei yksi elämän tärkeimpiä juhlapäiviä ole opetusten antamisen paikka - sen ehtii sitten myöhemminkin.

Ja ps. Mistäs tuli se, että tuleva vauva on tyttö? En ole sitä viesteissä sanonut, koska emme tiedä vielä vaaviin sukupuolta

 

Ottaisin vauvan mukaan juhliin.

Mun mielestä rippijuhla ei edes ole iso tapahtuma, vaan vähän sellainen höpönlöpön juhla.

 

Mun mielestä rippijuhla ei edes ole iso tapahtuma, vaan vähän sellainen höpönlöpön juhla.

Mutta se voi olla sille teinille muuta kuin höpönlöpön juhla. Teinille se on hänen elämänsä ensimmäinen iso juhla.

Tosin kaikki teinitkään ei pidä sitä kovin tärkeänä, mutta ap varmaan tietää tytön mietteet. Itse harkitsisin vauvan pois jättämistä, jos aiheuttaa pahaa kitkaa vielä syntymän jälkeenkin. Luultavasti rippijuhla on kumminkin kaikille muille sukulaisille ensimmäinen tilaisuus nähdä vauva, olisi ikävää varastaa huomio, jos/kun tyttö nimenomaan pelkää sitä, että vauva vie hänen paikkansa.

 

Katsoisin sit lähempänä juhlia asiaa uudestaan. Voi olla että tyttö sulaa pikkuvauvan edessä, tai sit ei. Kysyisin tytön mielipidettä, haluaako kutsua vauvan. Koska kyseessä on tytön juhlapäivä ja omat juhlat, antaisin tässä tapauksessa valita. Ja selittäisin, että vauvan äiti ei voi tulla ilman vauvaa, jos näin olisi asia (kun on vauva- ja äitikohtaista).
Sanoisin kyllä, että sukulaiset ihmettelee kovasti, jos et vauvasisarusta kutsu.

 

Olet ennenkin töstä kertoillut. Tässä vaiheessa tyttö ei vaikuta kyllä yhtään enää normaalilta. Onko hänellä joku vaiva ja ette kai te anna tytön tuolla tavalla pompottaa?

 

Jos tyttö ei haluaisi vauvaa omaa päiväänsä "pilaamaan", en tietenkään ottaisi. Se on teinin juhlapäivä ja olisi ihan ymmärrettävää ettei hän halua sinne inhoamaansa vauvaa viemään huomiota itsestään.

Siinä taas yksi kuvio jota pitäisi miettiä ennenkuin alkaa vääntämään lapsia jokaiselle vastaantulijalle.

En ymmärrä tätä ollenkaan. Kyse on perheenjäsenestä. Mitä jos kyse olisi äidin kahdesta (eri miehille olevasta) lapsesta? Veisikö äiti vauvan pois juhlien ajaksi? No ei varmasti veisi.

 

Juttelisin tytölle,ja kysyisin että mikä häntä tässä asiassa painaa.

 

Pieni vauva on tosiaan sellainen, joka kerää ihailijoita ja mustasukkaiselle siskolle voi olla kurja juttu hänen tärkeänä päivänä. Mutta vauvan tulo on varmasti vielä asia, jota ei ymmärrä. Siis onhan isänkin eri asia odottaa vauvan tuloa kuin äidin, jonka vatsassa lapsi kasvaa. Saati sitten 14-vuotiaan, joka ei tiedä mitä on tulossa. Voisiko tässä odotusaikana jutella tulevan siskon kanssa mikä vauvan tulossa pelottaa, mitä luulee arjen olevan vauvan synnyttyä, miettiä vauvalle nimeä, kysellä siskolta ehdotuksia nimeksi... Vauvan synnyttyä sisko voi huomata, että vauva onkin ihan ok juttu jos alku on hankalaa niin voihan sitä ns. miettiä ääneen, että mitenkä rippijuhlat, tulisko vauvakin sinne vai pärjäiskö hoidossa. kuulostella samalla mitä sisko näyttää olevan asiasta mieltä. Kysymään en lähtisi nuorelta, vanhempien asia päättää ja nuoren päätös voi myöhemmin kaduttaakin nuorta. Tai jutella, et jos vauva huutaa kirkossa niinäiti menee ulos ja että niin pienihän nukkuu varmaan paljon juhlan aikana. Ettei vauva vie kaikkea huomiota sankarista. Ja voihan sitä joillekin sukulaisille sanoa etukäteen että muistavat päivän sankarin olevan nuori. Sisko voi olla kyllä ylpeäkin, jos suku kutsuu isosiskoksi ja kyselee miltä tuntuu olla isosisko.

 

[QUOTE="vieras.";29459902]En ymmärrä tätä ollenkaan. Kyse on perheenjäsenestä. Mitä jos kyse olisi äidin kahdesta (eri miehille olevasta) lapsesta? Veisikö äiti vauvan pois juhlien ajaksi? No ei varmasti veisi.[/QUOTE]

Konfirmaatio ja rippijuhla on tuon teinitytön juhla ja suuri päivä ja hänellä täytyy olla oikeus olla kutsumatta sinne ei-toivottuja henkilöitä vaikka olisivat miten sukua. Rippijuhlat eivät ole mikään perhejuhla vaan yhden ihmisen juhla. Ap ei ole missään vaiheessa sanonut, että vauvaa olisi kielletty tulemasta mutta jos näin tapahtuu, juhlakalulla on täysi oikeus nauttia päivästään ilman sisarusta ja jos vauvan poisjäännin takia vauvan äiti ei pääse niin sitten ei pääse.

 

Vanhempien ero ei ole syy jättää kasvatustehtävä tekemättä ja paapoa teiniä mielinmäärin, ettei hänelle vaan tule paha mieli. Minäkin olen avioerolapsi, mutta en ole saanut sorsia ihmisiä vain siksi että mulla oli paha mieli kun isi ja äiti erosi.

Sunlaisia itsekeskeisiä aikuisia, jotka kuvittelee että joku vauva voi pilata päivän, kasvaa juuri tuolla asenteella että annetaan jo 15-vuotiaan päättää saako (täysin asiallinen ja mihinkään syytön) perheenjäsen osallistua johonkin juhlaan vai ei.

Tietenkin asiasta keskustellaan teinin kanssa fiksusti, häntä tulee kuunnella mutta silti tehdä selväksi että vauvaa ei voida perheessä alkaa syrjimään, minkään syyn nojalla.

Onko sinun mielestäsi kypsää aikuisuutta vaatia rippilasta hyväksymään inhoamansa siskopuoli, jota hän ei ole elämäänsä halunnut, ottamaan mukaan omaan suureen juhlapäiväänsä ja väkisinkin viemään osansa huomiosta? Minusta taas kuulostaa että sinä tässä tilanteessa välittäisit vähät mistään muusta kuin omasta kupeittesi kasvatista.

 

Jos huhtikuussa vasta syntyy, niin sinne on vielä pitkä aika. Teini käy nyt ilmeisesti rippikouluaan tai leiriään. Juhlapäivää tärkeämpiä ajatuksia on, miten synnytys menee, miten sisarukset esitellään toisilleen, ja miten teini saadaan tuntemaan, että isä, oma äiti ja biologinen äiti rakastavat häntä itseään ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin, ja tajuamaan myös että tulevaisuudessa hän tulee olemaan tämän vauvan suurin idoli ja tähti - jopa jossain vaiheessa ohi vanhempien.

Luultavasti vauva-arki iskee vastaan sulle muutoinkin. Mistään kotoisin ei ole semmoinen idea, että vauva olisi erossa äidistään koko juhlien ajan. Mutta voihan olla että joudut vauvan kanssa poistumaan tai tulemaan myöhässä juhliin - vauva nimittäin vaatii kyllä osansa. Ristiäisetkin siinä ilmeisesti jossain vaiheessa on, mites ne ajattelittekaan järjestää? Kai se teinityttö pääsee ristiäisiin sentään?

 

Onko sinun mielestäsi kypsää aikuisuutta vaatia rippilasta hyväksymään inhoamansa siskopuoli, jota hän ei ole elämäänsä halunnut, ottamaan mukaan omaan suureen juhlapäiväänsä ja väkisinkin viemään osansa huomiosta? Minusta taas kuulostaa että sinä tässä tilanteessa välittäisit vähät mistään muusta kuin omasta kupeittesi kasvatista.

kyllä on kypsää aikuisuutta se, että opetetaan nuorta ottamaan tuleva vauva huomioon. Ei kannata antaa tolleen pompottaa koko perhettä.

 

kyllä on kypsää aikuisuutta se, että opetetaan nuorta ottamaan tuleva vauva huomioon. Ei kannata antaa tolleen pompottaa koko perhettä.

Luitko Peyote ketjua ja aloittajan viestejä? Tyttö ei ole vielä pompotellut ketään, kunhan on näyttänyt surulliselta vauvasta puhuttaessa. Aloittaja-äitipuoli siellä vaan ihan omassa päässään tilannetta miettii...

Ei maailmassa ole pahiksii ja hyviksii joten ei tarvitse ketään semmoiseksi tuomita kun tilanne on suht neutraali, joskin herkkä.

 

[QUOTE="hmh";29460727]Luitko Peyote ketjua ja aloittajan viestejä? Tyttö ei ole vielä pompotellut ketään, kunhan on näyttänyt surulliselta vauvasta puhuttaessa. Aloittaja-äitipuoli siellä vaan ihan omassa päässään tilannetta miettii...

Ei maailmassa ole pahiksii ja hyviksii joten ei tarvitse ketään semmoiseksi tuomita kun tilanne on suht neutraali, joskin herkkä.[/QUOTE]

no sitten aloittajan ei kannata tilannetta miettiä, jos mitään tilannetta ei kerran edes ole.

 

kyllä on kypsää aikuisuutta se, että opetetaan nuorta ottamaan tuleva vauva huomioon. Ei kannata antaa tolleen pompottaa koko perhettä.

Toki vauva täytyy ottaa huomioon normaalissa arjessa, mutta en pitäisi koko perheen pomputteluna sitä jos teini haluaa pitää oman juhlapäivänsä itsellään ja tehdä suuresta päivästään juuri sellaisen kuin itse haluaa. Itse asiassa olen ihan päinvastaista mieltä, jos vauvan on pakko olla mukana teinin vastustuksesta huolimatta, muu perhe pompottaa teiniä ja tekee selväksi ettei hänen toiveillaan ole merkitystä edes omana juhlapäivänä. Se ei ainakaan paranna suhtautumista vauvaan hatkossa

 

Toki vauva täytyy ottaa huomioon normaalissa arjessa, mutta en pitäisi koko perheen pomputteluna sitä jos teini haluaa pitää oman juhlapäivänsä itsellään ja tehdä suuresta päivästään juuri sellaisen kuin itse haluaa. Itse asiassa olen ihan päinvastaista mieltä, jos vauvan on pakko olla mukana teinin vastustuksesta huolimatta, muu perhe pompottaa teiniä ja tekee selväksi ettei hänen toiveillaan ole merkitystä edes omana juhlapäivänä. Se ei ainakaan paranna suhtautumista vauvaan hatkossa

teini varmaan leipoo kakkunsakin itse.

 

teini varmaan leipoo kakkunsakin itse.

Tai teinin äiti?

 

En ottaisi vauvaa mukaan, vaan antaisin neidin nauttia omasta juhlapäivästään. En tosiaan itsekään olisi siinä iässä huolinut isän uutta lasta omiin rippijuhliini. Ei ole edes täyssisar hän.. miten uusperheessä voi edes olettaa että kaikki tuntisivat suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakkautta joka puolella. Sori vaan ei se niin mene. Änkeä se vauva sinne niin voit saada teinistä vihamiehen loppuiäksesi.

 

En ottaisi vauvaa mukaan, vaan antaisin neidin nauttia omasta juhlapäivästään. En tosiaan itsekään olisi siinä iässä huolinut isän uutta lasta omiin rippijuhliini. Ei ole edes täyssisar hän.. miten uusperheessä voi edes olettaa että kaikki tuntisivat suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakkautta joka puolella. Sori vaan ei se niin mene. Änkeä se vauva sinne niin voit saada teinistä vihamiehen loppuiäksesi.

No meillä nyt kyllä on "suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakkautta", vaikka uusperhe olemmekin. Jos ei olisi, niin tuskinpa pahemmin pohtisin teinin tunteita, vai?

Tyttö tuskin suuttuu minulle loppuiäkseen, mutta en halua aiheuttaa hänelle pahaa mieltä juhlapäivänä. Jos olisi mikä tahansa muu juhla kyseessä tai jonkun muun sukulaisen/ perheenjäsenen juhlapäivä, en edes pohtisi koko asiaa.

Hassua miten täällä palstalla AINA ja poikkeuksetta vihataan uusioperheitä ja etenkin äitipuolia. Toivon tytärpuolelleni kaikkea hyvää ja teen työtä myös hänen onnensa eteen, kokonainen se voi olla puolikaskin.

Itse kasvoin perheessä, jossa isäni pahoinpiteli sekä meitä lapsia että äitiä ja rukoilin, että eroaisivat. Ovat edelleen yhdessä ja joudun katselemaan isäukkoani, jos menen tapaamaan äitiäni. Uusioperhe ei ole lapselle se pahin mahdollinen, vaan perhe, joka pysyy yhdessä kaikesta huolimatta.

 

[QUOTE="Aloittaja";29470901]No meillä nyt kyllä on "suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakkautta", vaikka uusperhe olemmekin. Jos ei olisi, niin tuskinpa pahemmin pohtisin teinin tunteita, vai?

Tyttö tuskin suuttuu minulle loppuiäkseen, mutta en halua aiheuttaa hänelle pahaa mieltä juhlapäivänä. Jos olisi mikä tahansa muu juhla kyseessä tai jonkun muun sukulaisen/ perheenjäsenen juhlapäivä, en edes pohtisi koko asiaa.

Hassua miten täällä palstalla AINA ja poikkeuksetta vihataan uusioperheitä ja etenkin äitipuolia. Toivon tytärpuolelleni kaikkea hyvää ja teen työtä myös hänen onnensa eteen, kokonainen se voi olla puolikaskin.

Itse kasvoin perheessä, jossa isäni pahoinpiteli sekä meitä lapsia että äitiä ja rukoilin, että eroaisivat. Ovat edelleen yhdessä ja joudun katselemaan isäukkoani, jos menen tapaamaan äitiäni. Uusioperhe ei ole lapselle se pahin mahdollinen, vaan perhe, joka pysyy yhdessä kaikesta huolimatta.[/QUOTE]

Tän viestin jälkeen en kyllä ymmärrä miksi edes teit tämän aloituksen. Aloitusviestistä ei suinkaan käy ilmi että elämänne on yhtä happy happy joy joyta ja kaikki rakastaa toisiaan, kaikki kukat kukkii ja aurinko paistaa. Itse kysyit kannattaako vauva ottaa rippijuhliin jos rippilapsi inhoaa vauvaa ja nyt kitiset että ei teillä edes ole mitään ongelmaa.

Minä en suinkaan inhoa uusioperheitä enkä muitakaan perheitä, eläköön kukin elämäänsä miten parhaaksi näkee. Sen sijaan en ymmärrä miksi uusioperheessä pitää vaatia kaikkia olemaan kavereita ja rakastamaan toisiaan kuin sisaruksia vain siksi että vanhemmat on keskenään kimpassa, jos lapsista ei tunnu vanhemman puolison lapset tai puolisisarukset mitenkään läheisiltä. Tämä kommentti ei ole aloittajalle vaan niille monille vastauksille joiden mielestä vauva täytyy ottaa mukaan koska hän on perhettä.

 

Tämä kommentti ei ole aloittajalle vaan niille monille vastauksille joiden mielestä vauva täytyy ottaa mukaan koska hän on perhettä.

Entäs kun se vauva kasvaa? Miten lapselle selitetään, että no sinua saa dissata, mutta älä välitä.

 

[QUOTE="humppa";29470939]Entäs kun se vauva kasvaa? Miten lapselle selitetään, että no sinua saa dissata, mutta älä välitä.[/QUOTE]

Tässä ketjussa oli kyse nimenomaan rippijuhlista, perheen isän tyttären omasta juhlapäivästä ja siitä täytyykö nuoren antaa viettää oma juhlapäivänsä niinkuin haluaa vai onko pakko huolia vauva mukaan jos ei vauvaa paikalle halua. Ei koko elämästä eikä muista perhejuhlista.