[QUOTE="Satu";29449726]Laita lapsi itse siivoamaan kaatamansa maidot. Älä tuo rättiä käteen, vaan laita lapsi hakemaan se itse. Rikkoutuneet astiat lapsi voi itse liimata kasaan. Vaikkei tavarasta enää käyttökelpoista tulisikaan, niin lapsi saa silti hyvän opetuksen jälkien korjaamisesta. Jos jäähy ei tunnu toimivan, niin vaihda rangaistusta. Esim tv-kielto, iltasadun menetys tms.[/QUOTE]
Meillä kans samankaltanen toimintatapa ja jos leluja rikotaan ihan vaikka huolimattomuuttaankin, ni ne viskataan roskiin ja kerrotaan, että hajoitettujen tilalle ei sitten uusia tule! Eikä joulupukkikaan tuo sellaisille lapsille leluja jotka niitä rikkoo. Kummasti ruennut lelut säilymään ehjänä.
Jokinhan sitä lasta toki vaivaa, kun noin räyhää, joten kannattaa suoraan kysyä, rauhoitella lapsi ja pakottaa vastaamaan, että mikä on hätänä ja kertoa niihin ongelmiin ratkaisuja.
Vastaus voi olla myös sellainen joka on lähtöisin sinusta itsestäsi, mutta ei sen vuoksi ainakaan kannata pelätä tai vältellä kysyä, että mikä se nyt on, kun pitää toimia noin?
Lapselle on yllättävän vaikeaa myöntää ääneen se, että jos häntä harmittaa vanhemman tapa toimia jossain asiassa tai se ettei häntä ole hänen mielestään huomioitu siten kuten hän itse haluaisi saattaa purkautua tuollaisena kiukkuna. Meillä onkin sääntö, että Lapsetkin saa ja heidän pitääkin sanoa meille vanhemmilekin soosoo ja komentaa, jos toimimme heidän mielestään epäreilusti ja ettei me suututa siitä, jos meitäkin torutaan vaan sitten korjataan asia kuntoon.
Myös ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet voi aiheuttaa noita raivokohtauksia, koska lapsi yliväsyy tai hämmentyy tunteistaan ja siitä, että ajatus ei juokse niin kuin pitäisi.
Itselläni on paljon vaativa lapsi ja se on opettanut myös minut tarkkailemaan tarkkaan hänen käytöksen muutoksia ja puhumme paljon asioista ja tuntemuksista. Mitä nätimmin hän on päivän niin sitä todennäköisimmin menee ns. överiksi illalla, kun väsyy keskittymisestä ja ajatustensa hallitsemisesta.
Nykyisin osaa jo itsekin kertoa vähän etukäteenkin, että Äiti, minua väsyttää niin paljon, että mennee ihan pää sekasin. Äiti, minulla on päässä niin monta ajatusta etten tiiä mitä minä teen. Ja näin vaikka on tarkka päivärytmi, säännöt, rutiinit jne..
On erittäin hyväkäytöksinen, empaattinen, sosiaalinen, reipas jne yli 4 v. poika, mutta se ei ole itsestään selvyys vaan se on opettelun tulosta ja avoimen keskustelun ansiota. Rajoja ja rakkautta
<3
Kun hyväksyin itse sen, että ei poikani ollut vain ilkeyttään sellainen, että sai raivareita jne ja rauhoittuu toisinaan vain pitelemällä väkisin sylissä ja hokemalla, että rauhoitu, rauhoitu, ei oo mitään hätää jne vaan hän oikeasti on jotenkin erikoislapsi niin on ollut paljon helpompaa kaikilla, kun osaa huomioida paremmin lapsen tarpeet ja avainsana on puhuminen, puhuminen ja vielä kerran puhuminen. Alle kouluikäisetkin ovat yllättävänkin tunneälykkäitä.
Eilenkin tuumin pojalleni, että onko miun pojasta kasvamassa mies, kun oot nykysin niin hieno jätkä ja reipas?
Nykyisin tulee niin harvoin raivareita, että olen jo lähes unohtanut, että niitä on koskaan ollutkaan.
Ps. Ja on meilläkin lapsia seisotettu hetki ulkona jopa keskellä yötäkin, mutta on myös tehonnutkin eikä puoli minuuttiakaan ulkona tee lapsesta traumaattista vaan eniten se käy ylpeyden päälle.. Kukapa meistä ei ois joskus joutunut kotirappusilla miettimään, et mitähän sitä tuli taas tehtyä..
Tsemppiä!
