Meneekö ne lapset rikki erossa vai miksi pitää väkisin olla yhdessä lasten takia?

[Vaimo-Rakas]

Ero on parempi ratkaisu jos kodissa on huono ilmapiiri, vihamielisyyttä tai jotain vielä pahempaa.
Jos kyse on mukavuuserosta, tekee mieli pikkuisen päästä baanalle ja kumppani on kyllä ihana mutta se kipinä nyt tässä vähän on hukassa ja ois se oma kämppä ja lapsivapaat kivoja ja vittu kun tuo armas kumppanikaan ei just tee ja oo niinku minä haluan niin kyllä, rikki ne lapset siinä menevät.
Ihmiset tuntuvat eroavan todellakin liian helposti välillä. Ymmärrän että erotaan jos on todellisia ja suuria ongelmia, mutta jos niihin ei edes koeteta etsiä ratkaisua niin halveksin sen muka helpomman tien valitsevia.
Minusta pitäisi olla pakollista osallistua viikon parisuhdeleirille ennen kuin eropaperit saa laittaa vetämään, ammattilaisten apua voi tarvita solmujen avaamiseen.
Mutta luovuttaminen pikkuongelmien edessä on välinpitämättömyyttä lapsia kohtaan.

Mukavuuseroissa lapset kärsivät, kuten kaikissa muissakin eroissa jollakin tasolla.
Pahinta on kun vanhemmat eivät tule lainkaan juttuun keskenään vaan repivät lapset riekaleiksi tavoitellessaan omia halujaan.
Mukavuuserojen hyvä puoli on se että silloin saattaa voida erotakin asiallisesti, kun on yhdessä todettu että lähdetään elämään sinkkuelämää sittenkin...

 

[Vierass]

Minulla oli lapsena kaveri, jonka vanhemmat olivat yhdessä pelkästään lasten takia. Se oli tosi kamalaa jopa meille lasten kavereille, niin ahdistavaa heillä oli kotona. Molemmat vanhemmat kyllä asuivat samassa osoitteessa, eivätkä riidelleet, rakastivat lapsiaan ja antoivat hellyyttä ym. Toisiaan he eivät kuitenkaan sen vertaa sietäneet, että olisivat edes puhuneet keskenään. Aina vain lasten välityksellä: "käypäs sanomassa isällesi että voisi raivata nuo rojunsa tuosta" "ei mulla nyt ole rahaa antaa, käypäs pyytämässä äidiltäsi kun sillähän sitä tuntuu aina olevan varaa ostella kaikenlaista turhaa" jne. Nukkuivat eri huoneissa ja söivät eri aikaan. Kyllä siinä varmasti oli tavoitteena ollut se "harmoninen" yhdessäolo lasten vuoksi, mutta se kuitenkin ilmeni sillä tavalla että kotona oli vain tosi jäätävä ilmapiiri aikuisten kesken. Vuosia varmasti lapset itsekin pelkäsivät vanhempien eroa kun aistivat ilmapiirin, mutta sitä ei sitten tullut ennen kuin lapset olivat jo reilusti teini-iässä. Kun olisi tullut silloin aikanaan olisivat lapsetkin päässeet siitä toipumaan sen sijaan että saivat kestää tuon ja pelätä eroa koko ajan.

 

[Mörköäiti]

Ero on parempi ratkaisu jos kodissa on huono ilmapiiri, vihamielisyyttä tai jotain vielä pahempaa.
Jos kyse on mukavuuserosta, tekee mieli pikkuisen päästä baanalle ja kumppani on kyllä ihana mutta se kipinä nyt tässä vähän on hukassa ja ois se oma kämppä ja lapsivapaat kivoja ja vittu kun tuo armas kumppanikaan ei just tee ja oo niinku minä haluan niin kyllä, rikki ne lapset siinä menevät.
Ihmiset tuntuvat eroavan todellakin liian helposti välillä. Ymmärrän että erotaan jos on todellisia ja suuria ongelmia, mutta jos niihin ei edes koeteta etsiä ratkaisua niin halveksin sen muka helpomman tien valitsevia.
Minusta pitäisi olla pakollista osallistua viikon parisuhdeleirille ennen kuin eropaperit saa laittaa vetämään, ammattilaisten apua voi tarvita solmujen avaamiseen.
Mutta luovuttaminen pikkuongelmien edessä on välinpitämättömyyttä lapsia kohtaan.

Mukavuuseroissa lapset kärsivät, kuten kaikissa muissakin eroissa jollakin tasolla.
Pahinta on kun vanhemmat eivät tule lainkaan juttuun keskenään vaan repivät lapset riekaleiksi tavoitellessaan omia halujaan.
Mukavuuserojen hyvä puoli on se että silloin saattaa voida erotakin asiallisesti, kun on yhdessä todettu että lähdetään elämään sinkkuelämää sittenkin...

Mulle ei nyt avautunut tuosta tekstistä huolimatta, mitä tarkoitat mukavuuserolla. Millaisten pikkusioiden vuoksi ihmiset sitten sinusta eroavat?

Mitä tarkoittaa, että kipinä on hukassa? Sehän voi tarkoittaa mitä vain hiukan arkisemmasta, ohimenevästä vaiheesta jopa siihen, että suhteessa on pahoja ongelmia, joiden vuoksi se kipinä on hukassa. Jälkimmäinen johtaa eroon, ensimmäinen yleensä ei. Yleensä siihen, että alkaa kaivata elämään jotain muuta (kuten omaa kämppää, jossa saisi yksin ilman puolisoa), on eron seuraus, ei syy.

Olisi muuten ihan kamalaa, jos tulisi tuollainen parisuhdeleiri pakolliseksi! Ihan painajaista. Mieti nyt, sinne joutuisivat sitten ilmeisesti kaikki, oli eron syy mikä tahansa. Vai pitäisikö taas alkaa setviä eron syitä jonkun ulkopuolisen kanssa? Sellaista oli ennen, mutta käytäntö osoittautui huonoksi ja siitä luovuttiin. Ja hyvä niin - kyllä ihmisen täytyy voida päättää, haluaako olla toisen kanssa vai ei.

 

[Ilkeä Harmaa]

Mietin omaa eroani mukavuuserona, sitä se oli...oma kipinä kateissa, ei tuntenut toista kohtaan edes vihaa, ei rakkautta, ei kaveruutta, ei toveruutta..ei kerrassaan mitään. En edes halunnut tuntea, ei kiinnostanut hevon helvetin vertaa ihminen joka ei antanut mitään muuta kuin aikataulun, mihin aikaan piti olla missäkin ja todo-listan kylkeen, sekä kotiintuloajat jos johonkin menin.

Toisaalta, tarpeeksi pitkään kun myy / pakotetaan myymään omat tarpeet, ne painetaan taka-alalle toisen toimesta, ei anneta mahdollisuutta toteuttaa itseään tai olla oma itsensä niin lopputulos on tuossa.

Ulkopuolisten silmissä kaikki ok, ja ei mitään hätää...Olen konna kun lähdin ' kun kaikki niin hirveen hyvin' - niin tosiaan paitsi pienen pieni asia, toinen osapuoli ei voi hyvin nykyisessä tilassa, ja toisella osapuolella vastaantulo on se että 'tee jatkossa niin kuin haluat tai parhaaksi näät kunhan minulla on kaikkeen se viimeinen mielipide minkä mukaan mennään niin ei aina tarvitse riidellä samoista asioista'.

Ei puhuta mistään lapsivapaista tmv. vaan ihan normaaleista asioista ja omasta oikeudesta päättää siitä mitä milloinkin tekee, koska omien laskujeni mukaan toimin kuitenkin perhekeskeisesti...

Ja en todellakaan ole koko aikaa menossa, mutta vähäkin oli liikaa...Joku voisi sanoa että paloin loppuun, näin teinkin, mutta siitä huolimatta lähteminen oli ainoa oikea ratkaisu. Olisin mennyt 2vko leirille taputtelemaan kakkaa kasasta kasaan olisin ollut todennäköisesti jo vihan sokaisemana viemässä suoraan kakkosvaiheen eropapereita.

 

[viers]

Kyllä mä väittäisin, että voivat mennä rikki ja pahastikin. Kyllä vanhempien ero voi olla todella kova kokemus, aivan kuten vanhemmille itselleenkin (lapsilla ei vaan ole mitään päätösvaltaa). Mulla on hyvä ystävä, joka on kipuillut vanhempien eroa teini-iästä asti ja se selvästi on heijastunut myös vaikeuksiin omissa parisuhteissa (kaveri nyt kolmikymppinen). Hänen tapauksessaan ero tosin oli riitaisa eivätkä vanhemmat tule vieläkään keskenään toimeen. Veikkaisin, että vanhemmat voivat vaikuttaa omalla käytökselläänkin paljon siihen miten lapset sen eron kokevat.

En sanoisi, ettei lasten takia missään tapauksessa kannata erota, mutta kyllä lasten takia kannattaa miettiä vielä kerran jos toisenkin, että onko se todella ainoa oikea ratkaisu. Oman elämänsä saa aikuinen ihminen sotkea miten haluaa, mutta kun on vastuussa pienemmistä niin heitäkin täytyy miettiä.

 

[Scarlett O Harava]

Mä en ainakaa voisi elää miehen kans jota en rakasta. Mä ahdistuusin todella pahoon eikä se kyllä oo mikää lasten etu, että toinen vanhemmista voi henkisesti huonosti.

 

[Vaimo-Rakas]

En tiedä teidän suhteestanne mutta usein ihmettelen että miten sellaiset parit eroavat jotka kuitenkin ovat esim. puoli vuotta aiemmin olleet onnensa kukkuloilla toisistaan, siis on vaikuttanut olevan kaikki hyvin ja kumppania on kehuttu jne. Sitten yks kaks kerrotaankin että "se jokin" on hävinnyt.
Se jokinhan siellä on ollut kun yhteen on menty. Voisiko sitä koettaa saada uudelleen syttymään? Jos ei siis ole tuollaista toisen vahtimista ja sääntöjen saneluja kuten teillä on ollut?
Mun yhdelle kaverille tuli kolmenkympin kriisi, oli siihen asti ollut tosi onnellisen oloinen suhteessaan ja aina kehunut miestään ja perhettään ja sitten rupesikin liitämään omissa menoissa ihan hurjana, kohta flirttasikin muiden kanssa facessa jne. ja sitten jättää pätkäytti miehensä niin että kaikille tutuille tuli se täysin yllätyksenä. Eron jälkeen ei mitään muuta kuin lasten kanssa viikko, viikko baanalla miesten kainalossa. Jotenkin tuntuu että ihmiset sokeasti elävät harkitsematta elämäänsä, eivät ymmärrä että jotkut aallonpohjat tai stressivaiheet ovat normaaleja ja voi hetkellisesti vaikuttaa negatiivisesti parisuhteeseen mutta sieltä noustaan kun yhdessä tahdotaan.

Tietystikään yksin ei voi suhdetta korjata mutta moni tuntuu saaneen apuakin sieltä parisuhdeleiriltä.
Kommunikointivaikeudet ovat varmaan omiaan aiheuttamaan ns. mukavuuseroja. Mieluummin laitetaan lusikat jakoon kuin nostetaan ongelmat ja murheet pöydälle ja hoidetaan asiat kuntoon.
Ja lyön vetoa että puolet eroista eivät tulisi edes ajankohtaiseksi jos ei aina tuijotettaisi vain omaa napaa ja nähtäisi kumppania muokattavana yksilönä omille tarpeille ja toiveille.
Tälläkin palstalla kun naureskellaan parisuhdeajalle ja vanhempien seksielämälle, noin esimerkkinä, paheksutaan jotain viikonloppulomia tai viikonloppuaamujen pikapanoja lukkojen takana. Mistähän ne erot johtuu? Kun on tärkeempää olla pelikonsolilla, jäkistreenissä, aeropicissa ja kavereiden kanssa rimpsalla. Joka päivä.
Antais ihmiset vaikka kaks iltaa viikossa kumppanilleen lasten mentyä nukkumaan ja puhuttas ja oltas lähekkäin niin niitä kuiluja ei pääse silloin edes syntymään.

En minä eroja kiellä, jokainen tehköön miten haluaa. Mutta kannattanee harkita hyvin kun suhteeseen alkaa lapsia tekemään että mitä on valmis tekemään myös jatkossa suhteen eteen. Ja minkälaisen kumppanin itselleen ottaa. Kertakäyttöulttuuria se tuntuu nykyään olevan.

Mikään parisuhde ei ole ruusuilla tanssimista 24/7 vuodesta toiseen. Mutta niistä nousee kun yhdessä haluaa. Arjensietokyky puuttuu monelta täysin. Ja anteeksiantamiskyky. Toisen huomioiminen.

Kuinka moni oikeasti pysähtyy miettimään sitä mikä itsessäkin voi olla vikana?

 

[missikirri]

No kyllä ne voi kuule mennäkin särki, jos äiti ja isi eroaa ilman järkevää syytä, ja lapsi jää miettimään koko loppuelämäkseen miksi isi ei kelvannutkaan äidille, tai toisinpäin. Se tuntuu niin uskomattoman pahalle lapsesta, kun elämän pohja hajoaa paloiksi, ja lapsi jää seilaamaan kahden kodin välille. Sitten täytyy vielä tsempata ettei vanhemmille tulisi vieläkin pahempi mieli aiheuttamastaan sekasorrosta.

Monethan eroaa ilman järkevää syytä, kasvaa erilleen, tulee kiistaa kaikesta, ihastuu toiseen jne. mitä vaan mikä antaa pienenkin syyn laistaa raskaaksi käyneestä perheen arjesta. Monesti ratkaisut löytyisi, jos olisi sitä tahtoa. Mutta se vaatii lujuutta ja selkärankaa, jotka on väheneviä luonnonvaroja.

 

[Vaimo-Rakas]

Mä en ainakaa voisi elää miehen kans jota en rakasta. Mä ahdistuusin todella pahoon eikä se kyllä oo mikää lasten etu, että toinen vanhemmista voi henkisesti huonosti.

No mihin se rakkaus loppuu jos ei mitään radikaalia tapahdu? Mihin siinä kumppanissa alunperin rakastui, eikö sitä voi löytää uudelleen? Onko vain unohdettu antaa aikaa ja vaalittu sitä suhdetta. Seisty selkä suorana ja katsottu silmästä silmään sitä asiaa mitä kumpikin on tehnyt väärin ja missä kummallakin on petrattavaa.

 

[Vaimo-Rakas]

No kyllä ne voi kuule mennäkin särki, jos äiti ja isi eroaa ilman järkevää syytä, ja lapsi jää miettimään koko loppuelämäkseen miksi isi ei kelvannutkaan äidille, tai toisinpäin. Se tuntuu niin uskomattoman pahalle lapsesta, kun elämän pohja hajoaa paloiksi, ja lapsi jää seilaamaan kahden kodin välille. Sitten täytyy vielä tsempata ettei vanhemmille tulisi vieläkin pahempi mieli aiheuttamastaan sekasorrosta.

Monethan eroaa ilman järkevää syytä, kasvaa erilleen, tulee kiistaa kaikesta, ihastuu toiseen jne. mitä vaan mikä antaa pienenkin syyn laistaa raskaaksi käyneestä perheen arjesta. Monesti ratkaisut löytyisi, jos olisi sitä tahtoa. Mutta se vaatii lujuutta ja selkärankaa, jotka on väheneviä luonnonvaroja.

:flower:

 

[Scarlett O Harava]

No mihin se rakkaus loppuu jos ei mitään radikaalia tapahdu? Mihin siinä kumppanissa alunperin rakastui, eikö sitä voi löytää uudelleen? Onko vain unohdettu antaa aikaa ja vaalittu sitä suhdetta. Seisty selkä suorana ja katsottu silmästä silmään sitä asiaa mitä kumpikin on tehnyt väärin ja missä kummallakin on petrattavaa.

Miks teidän joidenki on niin vaikia käsittää, että tunteet voi vain hiipua. Kyllä meki exän kans yritettiin uudestaan erilleen muuttamisen jälkeen, mutta ku ei rakasta niin ei rakasta.

Mua vituttaa ihmiset jotka kyseenalaistaa toisten tunteita ja päätöksiä.

 

[Vaimo-Rakas]

Miks teidän joidenki on niin vaikia käsittää, että tunteet voi vain hiipua. Kyllä meki exän kans yritettiin uudestaan erilleen muuttamisen jälkeen, mutta ku ei rakasta niin ei rakasta.

Mua vituttaa ihmiset jotka kyseenalaistaa toisten tunteita ja päätöksiä.

No oottehan te ainakin yrittäneet...
Minun on vaikea käsittää että aito rakkaus hiipuisi yhtään mihinkään ellei tyyliin tule turpaan ja käydä nussimassa naapurin Ritvaa/Peraa. Tai pelata perheen rahoja tai paskota housuun kännipäissään.
Jos mitään vakavaa ei ole tapahtunut joka tunteita olisi kuolettanut niin en voi kuvitella miten Rakkaus hiipuu. Liekö alun alkaenkaan ollut rakkautta vai vain ihastumista/rakastumista oletukseen siitä mitä toinen on/toivoisi toisen olevan.

 

[missikirri]

Mua vituttaa ihmiset jotka kyseenalaistaa toisten tunteita ja päätöksiä.

Aika jäätävä kommentti. Tässä on aivan liikaa mihin tarttua ---

 

[Scarlett O Harava]

No oottehan te ainakin yrittäneet...
Minun on vaikea käsittää että aito rakkaus hiipuisi yhtään mihinkään ellei tyyliin tule turpaan ja käydä nussimassa naapurin Ritvaa/Peraa. Tai pelata perheen rahoja tai paskota housuun kännipäissään.
Jos mitään vakavaa ei ole tapahtunut joka tunteita olisi kuolettanut niin en voi kuvitella miten Rakkaus hiipuu. Liekö alun alkaenkaan ollut rakkautta vai vain ihastumista/rakastumista oletukseen siitä mitä toinen on/toivoisi toisen olevan.

No älä sitte käsitä. Mulla on asiasta kokemusta joten enköhän mä oo parempi sanomaan tähän asiaan mielipiteeni ku sä. Äläkä rupia kyseenalaastamaan sitä oonko rakastanut jotaki ihmistä vai en. Helvetin ärsyttävää tuollaanen.

 

[Scarlett O Harava]

Aika jäätävä kommentti. Tässä on aivan liikaa mihin tarttua ---

Aha.

 

[Vaimo-Rakas]

No älä sitte käsitä. Mulla on asiasta kokemusta joten enköhän mä oo parempi sanomaan tähän asiaan mielipiteeni ku sä. Äläkä rupia kyseenalaastamaan sitä oonko rakastanut jotaki ihmistä vai en. Helvetin ärsyttävää tuollaanen.

Ootko loppujen lopuksi yhtään parempi sanomaan? Mulla sitä rakkautta on riittänyt kohta 10 vuotta samalle miehelle ja ei ole hiipumisen merkkejä näkyvissä. Aito rakkaus ei häviä minnekään ellei sitä tapeta jollain keinolla.

 

[Scarlett O Harava]

Ootko loppujen lopuksi yhtään parempi sanomaan? Mulla sitä rakkautta on riittänyt kohta 10 vuotta samalle miehelle ja ei ole hiipumisen merkkejä näkyvissä. Aito rakkaus ei häviä minnekään ellei sitä tapeta jollain keinolla.

Voi elämä taas.

 

[vier as]

sanoisin että lapsi ei mene lopullisesti rikki toisen vanhemman menettmiseestä, mutta se että lasta pasikotaan vuoroviikoin "kodista" toiseen on aivan perseestä. Siihen älkää sortuko.

 

[knnt]

Rakkaus saattaa kadota missä tahansa parisuhteen kriisissä. Parisuhteen kriisit - Väestöliitto

Väsitämättä parisuhteeseen tarvitaan kaksi osapuolta ja yksin on erittäin vaikea rakastaa jos toisen tunteet jostakin syystä katoaa tai kunnioitus/arvostus syystä tai toisesta häviää.

 

[Pin]

Hehe, et yhtään yleistä. Harmi jos sinun lähipiirin ihmiset eivät ole onnistuneet hoitamaan eroa kunnialla lapsia ajattelen, mutta se ei tarkoita että suurin osa vanhemmista niin toimii.

Joo eron voi tosiaan hoitaa monella tapaa, mahdollisimman vituilleen ja sitten tilanteeseen nähden hyvin, ei se silti sitä poista, että lapselta se rikkoo aina jotain. Sitä ei tietenkään kannata tiedostaa niin voi sitten lapsen oireillessa kieltää kaiken ja vain pahentaa asioita?

Osaat hienosti aina mennä henkilökohtaisuuksiin, hehe.

 

[Happygirl-91]

Joo eron voi tosiaan hoitaa monella tapaa, mahdollisimman vituilleen ja sitten tilanteeseen nähden hyvin, ei se silti sitä poista, että lapselta se rikkoo aina jotain. Sitä ei tietenkään kannata tiedostaa niin voi sitten lapsen oireillessa kieltää kaiken ja vain pahentaa asioita?

Osaat hienosti aina mennä henkilökohtaisuuksiin, hehe.

Tiedostava ja fiksu vanhempi ymmärtää lapsen kärsivän joten hoitaa eroprosessin mahdollisimman nätisti ilman suurempia draamoja. Lapsi ei siitä silloin riki mene, tai meillä olisi muuten aika kivasti "rikkinäisiä" lapsosia.

 

[Ciervo]

Tiedostava ja fiksu vanhempi ymmärtää lapsen kärsivän joten hoitaa eroprosessin mahdollisimman nätisti ilman suurempia draamoja. Lapsi ei siitä silloin riki mene, tai meillä olisi muuten aika kivasti "rikkinäisiä" lapsosia.

Luitko sä saatanan vatipää tuota Väestöliiton linkkiä?
Mitä muuten teet itse työpaikallasi? Suomessahan ei ole "rikkinäisiä" lapsia juurikaan...paitsi alkaa olla jo kokonainen sukupolvi.

 

[Pin]

Tiedostava ja fiksu vanhempi ymmärtää lapsen kärsivän joten hoitaa eroprosessin mahdollisimman nätisti ilman suurempia draamoja. Lapsi ei siitä silloin riki mene, tai meillä olisi muuten aika kivasti "rikkinäisiä" lapsosia.

Missä kohtaa sanoin olevani eri mieltä ekasta lauseesta?!
Niin onkin, aika surullisen paljon rikkinäisiä lapsia. Haloo hei.

 

[missikirri]

Tiedostava ja fiksu vanhempi ymmärtää lapsen kärsivän joten hoitaa eroprosessin mahdollisimman nätisti ilman suurempia draamoja. Lapsi ei siitä silloin riki mene, tai meillä olisi muuten aika kivasti "rikkinäisiä" lapsosia.

Aika harvat eroavat ovat sillä hetkellä niitä tiedostavia ja fiksuja vanhempia, vaikka uskottelevatkin niin itselleen ja muille.

 

[Happygirl-91]

Luitko sä saatanan vatipää tuota Väestöliiton linkkiä?
Mitä muuten teet itse työpaikallasi? Suomessahan ei ole "rikkinäisiä" lapsia juurikaan...paitsi alkaa olla jo kokonainen sukupolvi.

Mun ei tarvi lukea mitään linkkiä, että tietäisin ettei vanhempien ero aiheuta lapselle traumaa, kun se hoidetaan hyvin ja sivistyneesti. Mitä lastensuojeluun tulee, ei yksittäinen kokemus "pilaa" lasta. Lapset on loppujen lopuksi sopeutuvaisia ja järkeilevät itse tilanteita tosi hyvin.