Te, jotka saaneet kuopuksen yli nelikymppisenä, miten selvisitte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Raskaana 40v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

Raskaana 40v

Vieras
Tein pari tuntia sitten positiivisen raskaustestin, menkat noin viikon myöhässä. Tämä tuli meille aika yllätyksenä. Olimme ajatelleet, että lapsilukumme on täynnä. ( 5 ja 3 -vuotiaat). Mies oli todella järkyttynyt, ja tiedän että hänen mielessään pyörii, olisiko muuta ratkaisua... :/ itsekin olen aika peloissani ja kauhuissani. Onko vauva terve, selviääkö itse jne.! Mietin, jaksanko vielä kolmatta vauva-aikaa. Toisaalta ajattelen, että näin on sitten ehkä tarkoitettu.

Kertokaa kokemuksianne, ne ovat nyt tähän tilanteeseen todella tarpeen....
 
Johan nuo kaksi lastasi ovat aivan "älli-ikäisiä" eli kun vauva syntyy he varmasti haluavat auttaa vauvan hoidossa sen minkä pystyvät (tuovat vaippoja ja vaatteita ja seurustelevat vauvan kanssa jne.)

Meillä on 3 vuotias ja 1 vuotias täällä kasvamassa, olin reilusti yli 40 vuotias heitä odottaessani (luovutetut munasolut) eikä minulla ollut mitään ongelmia raskauksissani. Tietenkään ei voida sanoa että jos minulla menikin hienosti ja olen jaksanut hyvin myös vauva-ajan niin sinullakin näin sujuisi : ) Toki sitä toivon !

Onnea raskauteen !
 
on mennyt kaikista raskausksistani ja vauva-aikojakin ajatellen. Meilä on ennestään 5 lasta ja olin 41 kun sain kuopukseni. Tsemppiä ja rohkeutta vaan, ihanaa se on.
 
Tein pari tuntia sitten positiivisen raskaustestin, menkat noin viikon myöhässä. Tämä tuli meille aika yllätyksenä. Olimme ajatelleet, että lapsilukumme on täynnä. ( 5 ja 3 -vuotiaat). Mies oli todella järkyttynyt, ja tiedän että hänen mielessään pyörii, olisiko muuta ratkaisua... :/ itsekin olen aika peloissani ja kauhuissani. Onko vauva terve, selviääkö itse jne.! Mietin, jaksanko vielä kolmatta vauva-aikaa. Toisaalta ajattelen, että näin on sitten ehkä tarkoitettu.

Kertokaa kokemuksianne, ne ovat nyt tähän tilanteeseen todella tarpeen....

Sain kaksi nuorinta lastani yli 40-vuotiaana.
En edes tajunnut, että olisi kjotenkin erityisetsi pitönyt "selvitä".
Ihan samanlaista se on ollut kuin aikaisempienkin lasten kanssa.
Ei kaduta lainkaan. Päinvastoin, nyt 49-vuotiaana, pikkuisen haaveilen, että jos se iltatähti meille sittenkin suotaisiin...
 
sain kuopuksen 40v. raskaus ja synnytys meivät hyvin,saatiin ihana terve tyttö. Ikävä kyllä hän oli todella huono nukkumaan (heräili 7-15 kertaa yössä + valvoi tuntikausia) ja aika vaativa muutenkin,mutta aika hyvin jaksoin kuitenkin,nautin kun pääsin työpaikan oravanpyörästä pariksi vuodeksi vielä pois.
 
Sain kuopukseni hieman yli 40-vuotiaana ja olo oli koko raskauden ajan mitä mainioin (itse asiassa parempi kuin esikoisen kohdalla) ja synnytyskin meni oikein hyvin.

Onnea :)
 
Minä sain ensimmäisen lapseni 39 v. Kaksospojat ollessani 42 v. Esikoisella oli eri allergioita. Enää raaka kananmuna. Pojilla jatkuvia korvatulehduksia. Putket tällä hetkellä, mutta eivät auta. Ehkä risojen poisto edessä. Muuten ei sairauksia. Nukkuvat yönsä ja syövät hyvin. Mielestäni ns. helppoja lapsia. Ei ole tuntunut vielä kertaakaan etten jaksaisi. Ihanaa on!

Onnittelut teidän perheellenne! Toivottavasti päätätte pitää vauvan ja kaikki menee hyvin :)
 
Kiitos kaikille vastanneille. Ihanan rohkaisevia kommentteja. Mieheni sanoi juuri äsken ääneen, että haluaa minun tekevän abortin. Hän ei halua lisää lapsia. Menin ihan lukkoon, ja kun yritti kysyä, mitä olin miettinyt, niin sanoin suoraan että olen ihan sekaisin. Olen todella pettynyt mieheni kommenttiin ja mietin, että miten liittomme kestää kolmannen vauvavuoden jos hänen asenteensa on tuo... :( itselläni on tunne, että en pystyisi aborttia tekemään, saati sen kanssa elämään. Tuntuu väärältä, kun olemme kuitenkin yhtä samaa perhettä... Pää ihan sekaisin. Itkettää ja ahdistaa. Mies erityisesti.
 
Itse sain kuopuksen liki 39v, kuudes lapsi. Koko raskauden hyvässä kunnossa, itse asiassa paremmassa kuin edellisissä, kun sokeriarvot olivat koko raskauden ajan täysin normaalit, verenpaine mitä mainioin ja kaikki muutkin arvot hyviä. Ei pahoinvointia tms.
Hyvin jaksoin vauva-ajankin eikä olisi mikään paniikin paikka , vaikka tulisin vielä raskaaksi (ikää nyt 43v). Ei tosin ole tarkoitus tulla, mutta jos vahingossa tulisin, niin ihan ok.

Miksi miehelläsi tuo asenne? Miksi ei halua kolmatta, kertoiko syytä? Johtuuko vain sinun iästä vai muusta?
On ihan ok, jos ei lasta enää halua suunnitellusti, mutta kun lapsi on jo aluillaan, on tilanne ihan toinen. Toivottavasti saatte asian sovittua, mikään pakko ei sinun ole aborttiin suostua tietenkään ja uskallan sanoa, että aborttia tulet liki vuoren varmasti katumaan, lasta et koskaan.
 
Paskamainen mies. Olisi ihan hyvin ehtinyt tehdä sterilisaation itselleen näinä kolmena vuotena kuopuksen jälkeen.

Teillä varmaan sitten ero edessä jos mies ei halua kolmatta mutta sinä haluat?
 
[QUOTE="hmmm";29422097]Paskamainen mies. Olisi ihan hyvin ehtinyt tehdä sterilisaation itselleen näinä kolmena vuotena kuopuksen jälkeen.

Teillä varmaan sitten ero edessä jos mies ei halua kolmatta mutta sinä haluat?[/QUOTE]

Ei sinne nii pitkät jonot ole!!
 
Anna miehellesi aikaa sulatella asiaa, mieli voi hyvin muuttua alkushokin jälkeen. Älä tuomitse hänen kantaansa, koska se vain saa hänet sulkeutumaan, mutta älä missään nimessä suostu aborttiin, koska tulet katumaan sitä loppuikäsi. Koeta jutella hänen kanssaan hänen mahdollisista peloistaan ja muista huolistaan syyttämättä, liikaa tunteilematta, asiallisesti. Kerro myös omat tunteesi ja ajatuksesi (senkin, ettei abortti ole sinulle vaihtoehto) asiallisesti ja hermostumatta. Mies saattaa hermostua ja suuttua, mutta pysy sinä tyynenä silti. Miehen reaktion takana on pelko, paskamainen hän ei ole, luultavasti vain shokissa ja siksi ajattelematon.
 
Anna miehellesi aikaa sulatella asiaa, mieli voi hyvin muuttua alkushokin jälkeen. Älä tuomitse hänen kantaansa, koska se vain saa hänet sulkeutumaan, mutta älä missään nimessä suostu aborttiin, koska tulet katumaan sitä loppuikäsi. Koeta jutella hänen kanssaan hänen mahdollisista peloistaan ja muista huolistaan syyttämättä, liikaa tunteilematta, asiallisesti. Kerro myös omat tunteesi ja ajatuksesi (senkin, ettei abortti ole sinulle vaihtoehto) asiallisesti ja hermostumatta. Mies saattaa hermostua ja suuttua, mutta pysy sinä tyynenä silti. Miehen reaktion takana on pelko, paskamainen hän ei ole, luultavasti vain shokissa ja siksi ajattelematon.

No jos ei lapsia halua niin olisihan silloin kantanut vastuun asiasta. Ymmärrän miehen kannan aivan hyvin, on kai jumalauta ihmisellä muutakin tekemistä kuin tehdä lapsia, mutta mieshä on aikuinen ihminen ja hänen olisi pitänyt järjestää niin että niitä ei tule.
 
[QUOTE="hmmm";29422097]Paskamainen mies. Olisi ihan hyvin ehtinyt tehdä sterilisaation itselleen näinä kolmena vuotena kuopuksen jälkeen.

Teillä varmaan sitten ero edessä jos mies ei halua kolmatta mutta sinä haluat?[/QUOTE]

En tiedä. Mahdollisesti. En ole halunnut nyt puhua hänen kanssaan. Sanoi aamulla valvoneensa aamuyöhön ennen kuin uni tuli. Sama juttu oli minulla. Varasin ajan alkuasukkaiden ultraan. On maanantaina. Näkee, onko siellä mitä ja onko sykettä.
 
Olin vasta 40 tasan, kun kuopus syntyi ja hyvin olen jaksanut. Kuopuskin jo täysi-ikäinen juuri. Meillä tosin edelliset olivat jo isompia 11, 13 ja 18-vuotiaat. Iltatähteni oli oikein "herran lahja". Hän on ollut niin ihanan helppo, ystävällinen, hurmannut aina pihan "mummot" ja muut naapurit.
 
Apua, kun naurattaa tuo alkuasukkaiden ultra. Hoitolapset yrittävät nukkua ja ihmettelevät, mitä mä oikein tirskun ja pidättelen naurua. Mutta ihan osuva nimityshän alkuasukas on.
 
  • Tykkää
Reactions: Spukka

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä