Onko aivan hullu ajatus myydä koko omaisuus ja muuttaa perheen kanssa ulkomaille (Aasiaan)?

Me ollaan ihan tavallisia duunareita, asuntovelallisia kolmen lapsen vanhempia. MOlempien työ on sellainen että voidaan jättää se esim. vuodeksi ja työ odottaa sen aikaa. tiedättekö ketään joka olisi lähtenyt ilman mitään työkomennusta ulkomaille perheineen? Tämä on vasta ensiajatuksen asteella, ja mietin nyt mihin tää homma vois kaatua. Meillä on kolme lasta iältään 5, 9 ja 11 v. Koulunkäynti on tietysti iso kysymysmerkki. Asuisimme saarella, tms kaukana kaupungista jossa ei kouluja ym. Miten se hoituu? Asunto menisi vuokralle, josta tulot noin 600 e/kk. (verot pois)

Kerro kokemuksia, laita linkkejä, hauku hulluksi, kaikki käy. Kiitos

 

No, ensinnäkään näihin maihin, kuten ei Suomeenkaan, voi vaan mennä asumaan. Epäilen vahvasti mahdollisuuksianne saada pysyvä oleskelulupa ilman työpaikkaa tai suurta omaisuutta.

 

miksi ihmeessä pitää myydä kaikki kamat pois? Miksi että ota rakkaimpia/tarpeellisimpia mukaan ja loput sitten varasto-hotelliin odottamaan? Ja miksi tehdä elämä vaikeaksi ja muuttaa jollekin ihme autiosaarelle? Kun huomattavasti parempiakin paikkoja on tarjolla... Ja vielä se että kannattaa ottaa huomioon, että se vuokralla oleva koti ei pyöri täälä yksinään, vaan tarvitaan aina joku joka voi hoitaa siihen liittyviä asioita täälä suomessa (vuokranantajan vastuu).

 

on hullu ajatus. Aivan pähkähullu itse asiassa.

Lähtekää sitten kun lapsenne ovat muuttaneet pois kotoa. Nyt he tarvitsevat koulua ja jatkuvuutta elämäänsä. Omia oikkujaan voi toteuttaa sitten kun siitä ei enää lapset kärsi.

 

Noh. Mun mielestä on tosi typerä ajatus. Autiolla saarella asuisitte? Entä lasten koulunkäynti?? Entä terveydenhoito, jos jotain sattuu?? En ainakaan itse osais olla vaan tekemättä mitään.

 

Paljonko teillä on säästössä tätä seikkailua varten?

Useimmathan toteuttaa tällaset reissut esim. opiskelijana tai vastavalmistuneena. Niin paljon helpompaa ilman lapsia.

 

no olipa kannustavi avastauksia, kiitos
en puhunut autiosaaresta vaan ihan tavallisesta saaresta jossa on ihan normit asiat kuten kaupat ja jonkinlainen terveyshuolto, tai ainakin kuljetusmahdollisuus sellaiseen. Kai niitä nyt jotain kirjekouluja järjestetään?

 

No, ensinnäkään näihin maihin, kuten ei Suomeenkaan, voi vaan mennä asumaan. Epäilen vahvasti mahdollisuuksianne saada pysyvä oleskelulupa ilman työpaikkaa tai suurta omaisuutta.

Noh, pysyvää oleskelulupaa tuskin tarvitaan jos vuodeksi aiotaan lähteä. Jos ap aikoo perheineen lähinnä chillailla ja matkustella, eikä edes asettua aloilleen pidemmäksi aikaa se onnistuu varmasti...kannattaa elää hieman, eikös vaan

 

eli lasten koulunkäynnillä ja varsitenkin heidän ystävillä ja harrastuksiillaan ei ole mitään väliä?
mikset mennyt enne lapsia? tai sitte odota kunnes lapset on omillaan.

 

Yksi tuttavaperhe teki vuodenpituisen maailmanympärimatkan. Heidän lapsensa olivat ala-aste- ja yläasteikäisiä. Olivat kotiopetuksessa tuon vuoden ajan, että saivat jatkaa tutulla luokalla sitten taas.

Ihan mieletön elämänkokemus koko perheelle, mutta ei se mitään lomailua pelkästään ollut. Matkustaminenkin on raskasta pitkänä rupeamana.

Mitä teillä olisi suunnitelmana tehdä siellä saarellanne?

 

[QUOTE="Eee";29362230]Yksi tuttavaperhe teki vuodenpituisen maailmanympärimatkan. Heidän lapsensa olivat ala-aste- ja yläasteikäisiä. Olivat kotiopetuksessa tuon vuoden ajan, että saivat jatkaa tutulla luokalla sitten taas.

Ihan mieletön elämänkokemus koko perheelle, mutta ei se mitään lomailua pelkästään ollut. Matkustaminenkin on raskasta pitkänä rupeamana.

Mitä teillä olisi suunnitelmana tehdä siellä saarellanne?[/QUOTE]

kiitos asiallisesta kommentista.
Niinkuin sanoin niin tämä on vasta ajatuksen asteella. Meidän ammattimme ovat sellaisia, että niistä tuskin on ulkomailla hyötyä. Elämän kokemusta nimenomaan haetaan; halutaan opettaa lapsille, että elämä ei ole just niin helppoa kuin mihin on totuttu. Plussana toki lämmin ilmasto ja stressittömyys. Tarkoituksena on parantaa koko perheen hyvinvointia ja tuoda meitä lähemmäs toisiamme.
Materialle ei niin väliä. Aina saa uusia!

 

tietenkin, jos mahdollista niin reissuun vaan. Myy sen verran tavaroista kuin on tarpeen ja miettii varasto/muita mahd. Lapsetkin saa paljon tommosesta reissusta jamuistaa vielä pitkään.Vahvistaa perhesuhteita tommonen yhessä reissaaminen. Meillä paljon tuttavia, jotka asunut lapsineen ilman työkomennusta ulkomailla, mut ei aasiassa. Hyvin on mennyt ja ainaha uudessa paikassa on opeteltavaa ja sattuu myös kommelluksia, mut sattuuhan niitä täälläki joskus. Eikö yks reissun viehätyksistä juuri ole se, että oppii pärjäämään uudessa paikassa. Ihminen on selviytyjä. Voihan sitä ite opettaa tuon ikäisiä lapsia, jos pystyvät tenttimään jotenkin ?? onhan siinä paljon mietittävää ja järjestettävää, mutta varmasti vaivan arvoista. itsekin unelmoisin tuosta

 

eli lasten koulunkäynnillä ja varsitenkin heidän ystävillä ja harrastuksiillaan ei ole mitään väliä?
mikset mennyt enne lapsia? tai sitte odota kunnes lapset on omillaan.

On tietenkin väliä, siksihän minä siitä kysyin.
Ei menty ennen lapsia, kun ei oltu niin helvetin kypsyneitä tähän kotimaahamme; ei ollut tarve. Nyt on.

 

Noh, pysyvää oleskelulupaa tuskin tarvitaan jos vuodeksi aiotaan lähteä. Jos ap aikoo perheineen lähinnä chillailla ja matkustella, eikä edes asettua aloilleen pidemmäksi aikaa se onnistuu varmasti...kannattaa elää hieman, eikös vaan

Nimenomaan! Elää olis tarkoitus!

 

[QUOTE="joo";29362252]tietenkin, jos mahdollista niin reissuun vaan. Myy sen verran tavaroista kuin on tarpeen ja miettii varasto/muita mahd. Lapsetkin saa paljon tommosesta reissusta jamuistaa vielä pitkään.Vahvistaa perhesuhteita tommonen yhessä reissaaminen. Meillä paljon tuttavia, jotka asunut lapsineen ilman työkomennusta ulkomailla, mut ei aasiassa. Hyvin on mennyt ja ainaha uudessa paikassa on opeteltavaa ja sattuu myös kommelluksia, mut sattuuhan niitä täälläki joskus. Eikö yks reissun viehätyksistä juuri ole se, että oppii pärjäämään uudessa paikassa. Ihminen on selviytyjä. Voihan sitä ite opettaa tuon ikäisiä lapsia, jos pystyvät tenttimään jotenkin ?? onhan siinä paljon mietittävää ja järjestettävää, mutta varmasti vaivan arvoista. itsekin unelmoisin tuosta[/QUOTE]

Aivan ihana ja kannustava kommentti. Kiitos paljon

 

Ei tuo nyt mun mielestä niin huonolta idealta kuulostanut! Kuulosti jotenkin ihanalta! Muuhun en osaa kommentoida mitään, mutta ainakin Otavan Opistolla on tarjolla nettiperuskoulu.

 

Loistava ajatus! Ei ku menoks vaan, ette varmasti kadu jälkeenpäin että lähditte.

 

Suomessa ei ole koulupakkoa, on vain oppivelvollisuus. Riippuen siitä, mitä tekisitte siellä ulkomailla, saattaa se oppiminen sujua jopa helpommin kuin suomalaisen koulun penkillä.

Esim. ne maailmanympärimatkan tehneet tuttavat saivat takuulla ihan huippuja kokemuksia kielistä, kulttuureista, maantieteestä, historiasta ja vanhempiensa ammattien vuoksi muustakin, mitä en viitsi nyt tässä eritellä.

Selvittäkää se kotikoulumahdollisuus! Vaatii vaivannäköä, mutta on luultavasti sen arvoista.

 

[QUOTE="Eee";29362284]Suomessa ei ole koulupakkoa, on vain oppivelvollisuus. Riippuen siitä, mitä tekisitte siellä ulkomailla, saattaa se oppiminen sujua jopa helpommin kuin suomalaisen koulun penkillä.

Esim. ne maailmanympärimatkan tehneet tuttavat saivat takuulla ihan huippuja kokemuksia kielistä, kulttuureista, maantieteestä, historiasta ja vanhempiensa ammattien vuoksi muustakin, mitä en viitsi nyt tässä eritellä.

Selvittäkää se kotikoulumahdollisuus! Vaatii vaivannäköä, mutta on luultavasti sen arvoista.[/QUOTE]

kiitos kommentistasi! selvitetään

 

Mun mielestä pitää tehdä sitä, mikä tekee onnelliseksi tai minkä luulee tekevän onnelliseksi.Ja luulisi nyt lasten sopeutuvan uuteen ympäristöön ehkä jopa nopeammin kuin aikuisten. "Onko aivan hullu ajatus myydä koko omaisuus ja muuttaa perheen kanssa ulkomaille (Aasiaan)?"
-Ehkä hullua, mutta ehkä sen arvoista. Eikä tarvii miettiä sit jatkossa että perhana pitäisköhän sitä lähtee kuitenkin... sit ei tuu ikinä loppuunsa lähettyä ja vanhana miettii että voi kumpa olisi. Tsemppiä teille mitä ikinä tuuttekaan tekemään.

 

Itse olin lapsena vanhempieni ja siskoni kanssa kiinassa vuoden ja malesiassa toisen. Olin kotiopetuksessa malesiassa ja kiinassa kiinan kielisessä koulussa ummikkona. Opin pärjäämään 10vuotiaana kiinaksi! Kielitaito on yksi isoimmista lahjoista mutta ne muistot on parhaimpia! Sun lapset tulee muistamaan rakkaudella koko loppuelämän tota reissua! Toivottavasti saatte asiat järjestymään!

 

Hei!

Olemme lapseton pari, ja muutimme mieheni työn perään Aasiaan juurikin vuoden mittaiseksi jaksoksi. Olen monta kertaa miettinyt, että luojan kiitos meillä ei ole vielä lapsia. Ei näin suuri muutos olisi lapsille hyväksi, kun aikuisillakin on välillä vaikea. Olen matkustellut aiemminkin todella paljon elämässäni ja asunut lyhyempiä pätkiä ulkomailla, mutta tämä vuodeksi vieraaseen maahan j kulttuuriin asettuminen on oikeasti raskasta (vaikka yritän sen kepeästi ottaa).

Ihan todella suosittelen suurella ystävällisyydellä ja lämmöllä, että teette alkuun vaikka kuukauden tai lasten kesäloman mittaisen reissun. Jo se antaa varmasti todella paljon j on helpommin toteutettavissa joka kantilta. Sen jälkeen voi miettiä, haluaako lähteä ulkomaille vieläkin pidemmäksi ajaksi asumaan.

Mulla ainakin alkaa olla jo kova koti-ikävä, ja voisin kuvitella että lapsena olisin kaivannut todella paljon arkea Suomessa, kavereita, koulua ja harrastuksia. Ja se koti-ikävä olisi antanut ulkomailla vietetylle ajalle ikävän varjon, vaikka aika varmasti kultaa muistot,

Kaikkea hyvää teidän perheellenne ja onnea matkaan!

 

Millä se asuntolaina siis hoituu sillä välin? Ja mitä se teidän kaikki omaisuus siis on, kuin asunto?

 

Hei!

Olemme lapseton pari, ja muutimme mieheni työn perään Aasiaan juurikin vuoden mittaiseksi jaksoksi. Olen monta kertaa miettinyt, että luojan kiitos meillä ei ole vielä lapsia. Ei näin suuri muutos olisi lapsille hyväksi, kun aikuisillakin on välillä vaikea. Olen matkustellut aiemminkin todella paljon elämässäni ja asunut lyhyempiä pätkiä ulkomailla, mutta tämä vuodeksi vieraaseen maahan j kulttuuriin asettuminen on oikeasti raskasta (vaikka yritän sen kepeästi ottaa).

Ihan todella suosittelen suurella ystävällisyydellä ja lämmöllä, että teette alkuun vaikka kuukauden tai lasten kesäloman mittaisen reissun. Jo se antaa varmasti todella paljon j on helpommin toteutettavissa joka kantilta. Sen jälkeen voi miettiä, haluaako lähteä ulkomaille vieläkin pidemmäksi ajaksi asumaan.

Mulla ainakin alkaa olla jo kova koti-ikävä, ja voisin kuvitella että lapsena olisin kaivannut todella paljon arkea Suomessa, kavereita, koulua ja harrastuksia. Ja se koti-ikävä olisi antanut ulkomailla vietetylle ajalle ikävän varjon, vaikka aika varmasti kultaa muistot,

Kaikkea hyvää teidän perheellenne ja onnea matkaan!

Kiitos, ja hyviä asioita sanoit. Mutta uskon että tässäkin asiassa henkilöerot on isossa osassa; me olemme matkustaneet lasten kanssa paljon, tunnemme lapsemme jotka kieltämättä ovat hyvinvointivaltion kasvatteja, kaikki saatu liian helpolla. Haluaisimme näyttää heille millaista elämä voi olla, jos ei ole syntynyt Suomeen. Meillä on paljon tuttavia ja sukulaisia, jotka ovat expatteja ja heodän lapsensa ovat aivan uskomattoman rohkeita, ennakkoluulottomia ja rohkeita maailmankansalaisia. Mä uskon vakaasti ettei samaan ajatusmaailmaan pääse kukaan ellei koe sitä itse. Joten me ei tehtäis muuttoa vaan sen takia, että haluttais viettää vuosi lämpimässä, vaan nimenomaan elämän oppimisen vuoksi, lasten kannalta. Se ei missään nimessä mielestäni voi olla huono asia tuon ikäisille, nähdä miltä maailma näyttää muiden kuin suomalaisten "etuoikeutettujen" silmin.

 

http://snufkinsworld.blogspot.fi/

Tämä perhe teki vielä radikaalimman ratkaisun; myi kaiken maallisen omaisuutensa, laittoivat reput selkään ja lähtivät maailmalle avoimin mielin vailla suunnitelmia. Perheen lapsia ovat silloin 3v kaksoset ja n. 10v poika.

Hullua ehkä, mutta jos se tekee onnelliseksi, niin miksi ei?